IRC-Galleria

Itkin eilen pitkästä aikaa.. se oli aika vapauttavaa, sillä itkin pois tuntoja liittyen yhteen immeiseen ja tajusin miten vaativa oon ollut häntä kohtaan mielessäni ja miten hajottaa välil pelkkä seura kun ei saa sitä mitä toivoo sydämensä pohjalta.. pitää yrittää vaan hengittää ja kattoo mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ja ollaanhan me hyviä frendejä kuitenkin, mikä on sika hienoa, ja tosi tärkeetä mulle.

Verse 1:

Kaupungin sydän sykkii
ku virkavalta sisään rynnii //
näitä tyky-tykytyksii
ei pysty estää //
onnen varjolla lakia
mielellään kiertää //
tekee pientä pahaa
jotta paskaa sietäs //
jotta paskan sietäs
pitää lakia kiertää //
en anna tietämättömien
kiksejäni kieltää //
lakipykälien pilarit ei
kannattele kansakuntaa //
saadaan yhteisen elon
sykkeestä tulta //

Kertsi:

Kaupungin sydämessä
ihmisii, elämii //
vapauden taakkoja
veitsenterävii //
rikasta kulttuurii
sun vastuul et
se toimii //
haluu ilosii äänii
kantautuvan korviin //
...
kaupungin sydämessä
ihmisii, eläimii //
vapauden taakkoja
veitsenterävii //
rikasta kulttuurii
sun vastuul et
se toimii //
haluu ilosii äänii
kantautuvan korviin //

Verse 2:

Yyhoo-äidil meni överiks
systemman kaa //
itsensä lopettaneet
noudattaa syysteemaa //
kaupungis yksinäisii susia
riittää //
laumaelukoita jotka ei
toisiansa tiiä //
kasvoja niin monia
melkein ku omia //
kokemus viiltänyt
kauneuteen lovia //
viaton ja puhtoinen
mut lähiön karaistama //
ihmisten eläintarhas
luontonsa kahlitsema //
moni yrittää olla täällä
vapaa //
mut niiden kädes ei pysy
ees onkivapa //
mut kyl sä voit olla
täysin vapaa //
särmikäs olento
muottia avartaa //
tuhannen sielua, elämää
ei tunneta ketään //
niin usein jengi näyttää vaan
nyrpeetä nenää //
kääntyy pois, ei aikaa,
rahaa tai empatiaa //
hei zombi, annetaan
kaikille tilaa //

Kertsi:

Kaupungin sydämessä
ihmisii, elämii //
vapauden taakkoja
veitsenterävii //
rikasta kulttuurii
sun vastuul et
se toimii //
haluu ilosii äänii
kantautuvan korviin //
...
kaupungin sydämessä
ihmisii, eläimii //
vapauden taakkoja
veitsenterävii //
rikasta kulttuurii
sun vastuul et
se toimii //
haluu ilosii äänii
kantautuvan korviin //

Verse 3:

Syket voi nostaa
monellakin tapaa //
puistossa salaa tai
kaupassa ravaamal //
purkka kivetyksis
kaupungin sammal //
elon merkkejä
sekalaisen kansan //
ei voi tukahduttaa
puron solinaa //
ihmisvirran kirjo
niin kaunista //
toiset kaheksasta kuuteen
loiset taas vauhdissa //
ne vaihtoehtoiset
mut kirjoilla meidän lauluissa //
sankaripatsas verta vuotaa //
umpihankihiihtäjä luo
oman luokan //
torihihhuli takaa
saatavuuden sielunruuan //
ku muuan muurahainen
kiroaa vaan ruuhkaa //
mut ei mitään, yksityisautoilu
elintasosairaus //
mut näin sen kaaran ratis oli
aikamoinen pakkaus //
se pysäköi tutun
kotipuutarhurin pihaan //
varmistamaan
tänään ei tunneta vihaa //

Kertsi:

Kaupungin sydämessä
ihmisii, elämii //
vapauden taakkoja
veitsenterävii //
rikasta kulttuurii
sun vastuul et
se toimii //
haluu ilosii äänii
kantautuvan korviin //
...
kaupungin sydämessä
ihmisii, eläimii //
vapauden taakkoja
veitsenterävii //
rikasta kulttuurii
sun vastuul et
se toimii //
haluu ilosii äänii
kantautuvan korviin //

Lopetus:

Hetkessä elävien lasten
nauruu //
hämärien luukkujen
vallankumoussauhuu //
kaupungin sydämen lauluu
säestää sireenin pauhu //
sen kutsuun antaudu
älä maadu vaan vapaudu //

Tän teen valmiiks kyl ennen viikonloppua, eka verse vaatii midii tuunailua..

"Sen pojan tarina
sen pojan jota
ikkunasta katselin
sen kasvoilta kuvastui
tuskaa enemmän
ku tarpeeksi
mitähän mahtoi
elämästään kelailla
varmaan aika
sama stoori
ku kaikilla muilla"

Kasvoja monia
melkein ku omia //
kokemus viiltänyt
kauneuteen lovia //
viaton ja puhtoinen
mut lähiön karaistama //
ihmisten eläintarhas
luontonsa kahlitsema //
kasarmikadul
randomi väkee //
kävelee ku zombit
näitä haamuja näkee //
kaikkialla
harvemmin ilosina dallaa //
vaikee nähä aurinkoo
ku taivas niin harmaa //
uugee-meininki piilossa
ku vallattu talo //
ne wanabii anarkistit valtas
itelleen sen talon //
tänne pohjolan pimeyteen
tarvitaan valoo //
poistamaan ennakkoluulojen
välinen rako //
haloo, eiks me ollakkaan
siskoja ja veljiä //
kuljetaan vaan eri polkuja
samoissa kengissä //
yhdessä, yhteyksissä
mennään täällä //
hymyile, tervehdi
tää yhteisö terveeksi //

Kertsi (2x):

Tuhat sielua, elämää
ei tunneta ketään //
aika usein ne pelkää
tai nyrpeenä nenää //
kääntyen pois, ei aikaa,
rahaa tai empatiaa //
matti meikäläinen
anna hymylle sijaa //

"Tuijota tääl kymmenen vuotta
putkeen valkoista seinää
ja sen jälkeen tunnet
vaan pehmeetä seinää
tee sama Intias
valaistu ja vapaudu
sua arvostetaan, rakastetaan
meidän oma guru
oiskohan meil vähän opittavaa
erilaisuudesta..."

Kaupungilaisuudesta..
yhteisöllisyys
siihen nykyään
liiallinen yksinäisyys pääsyy

Jatkuu...

Huh. On pitkästä aikaa hyvä olo. :) semmonen et NYT natsaa ja et nyt alkaa natsaa..

Nää on vaan
hassui juttuja //
ihmisluonnon
mullistuksia //
kantapäät hiertyneet
ei paskaan astu //
mä liitelen
kohti auringonlaskuu //
nää on vaan
hassui juttuja //
ihmisluonnon
mullistuksia //
harakka huttua keittää
hännällänsä hämmentää //
kuuma soppa pitää
hereillä //

Onpas ihan hyvä olo. Tänään vielä chillailua, huomen tää lähtee taas tekee jotain ja viikonlopun pyhitän riimittelylle ku on viikko pari ollut breikkiä kunnon runoilussa! Toissayö oli aikamoista psykedeliaa. Vapauttavinta mitä olen kokenut sitten viime kesän viime hetkien.. - vaikka takaiskujakin tuli. Mutta ei se mitään. Yksi ihminen on vaan niin ihminen, jota rakastan aina vaikka olis millaset elämät ja tilanteet ja juttuset <3 !

Rajojen asettaminen

Akkuja lataillessa. Ensi viikko on skarppausta, hengittämistä, urheilua, streittausta, laulua, räppiä, kaikkea. Ennen kaikkea lepoa. Hyvä mennä kouluunkin paremmassa hapessa.

On aamu
kaupunki jo hereillä //
ite liian yössä
liskot kintereillä //
alasti partsilla ku
ei vaatteetkaan pysy päällä //
vika sauhuke poltetaan -
säällä ku säällä //
ja kylhän täs pelottaa
mennä nukkumaan //
käki kukkuu taas
surkuhupaisaa //
lupaan itselleni
vika kerta meni jo //
tästä hetkestä lähtien
en ole uusiutumaton //
varjotkin sen jo kertoo
ei tuu olemaan helppoo //
kaveri joka peilistä tsiigaa
kuka se on? //
ai minä, ai häh
siis joku vitun seko //
mut pakko vaan yrittää
ottaa lepoo //
lentokone tekee pakkolaskun
just meidän talon päälle //
mun tulkinnalle propsit
mun tulkinnalle väärälle //
peittoa taas kääräsen,
tulee kärpäsestä härkänen //
kuin ikkunan takasista äänistä
vainooja nälkäinen //
eihän tätä kestä hullukaan
ai niin, näähän on hullujen juttuja //
pullosta tullut, tää olo
niitä kaalimaan kurkkuja //
eli ei mitään järkee
mähän soitankin urkuja //
omissa vitun hautajaisissani //

Kertsi:

Tuu peittelemään //
mut uuteen aamuun //
huomista mä rakastan //
pääsee ulos tästä arkust //
enkä helvetti tänne enää palaa //
vaikka myönnän että
kaipaisin pelastajaa //
kun tästä selvitään
vannon et se herkistää //
mut elämään ilman valhetta //

Jos mä voittasin lotos
ostasin omakotitalon
ja perustasin sinne
kuosikartanon.

Hassuji olo.. ku ei vaan natsaa.. :( haluan vaan rakastaa. Se on vaikeaa, kun asiat, joita niin paljon haluaisin ja kaipaisin, eivät vaan toteudu.. toivoa ei pitäis kohdistaa mihinkään muuhun kuin itseensä. Sillä selviäis. Sitä pitää opetella näinä aikoina..

Mutta silti - rakastan yhtä niin paljon. Rakastaa on ehkä vähän liian vahva termi tähän tilanteeseen, mutta en keksi parempaakaan tähän hätään. Ja olen ikuinen romantikko. Kyyninen romantikko tätä nykyä. Mutta joo. En vaan tiedä mitä vittua mun pitäisi tehdä, kun ei vaan tunnu natsaavaan, varsinkaan viime aikoina..

En ainakaan dokaa enää päättömästi. Varmaankin kuuluisimmat sanani. :DD mutta anyway, minä yritän. Ja luotan itseeni. Yrittäminen meikältä luonnistuu. Pitäisi varmaan tällä hetkellä vaan kohdistaa kaikki energia itseeni. Mutta sekin on vaikeaa, koska satun vaan rakastamaan jonkun toisen ihmisen rakastamista yli kaiken. Ja niitä positiivisia viiliksiä, joita siihen liittyy.. :) pitää yrittää vaan hengittää ne negaatiot ulos. Ns. "Puhkua säätöolot pois", kuten viime viikolla kännissä keksin hyvän muutamia hetkiä kestävän meditaatioharjoituksen. :D

Onneksi nyt, tai siis ei nyt mutta kohta puolin, on muutenkin alkamassa hienoja asioita, luovaa työtä. Laulutunnit alkaa ensi viikolla, ja alan soitella taas vanhan bändin kaa perjantaina. :) ja uuden vuoden jälkeen pitäis vihdoin räppisessioidenkin koittaa. Ja vielä olisi joitakin asioita, joita tarvitsen tasapainottamaan mielentilojani. Ei vaan pidä liikaa suunnitella tulevaa. Haluan nyt näiden hetkien jutut kuntoon, ja sitten voin alkaa miettiä seuraavia.

Kaavoja keskelle kaaosta. Ne tulevat kyllä. Minä olen selviytyjä.

Kaunis ku tauluissa
karjalaisen lauluissa //
sua vaan katselen
kunnes sit kauhusta //
kiljasee, meen eteenpäin
hiljalleen //
jos etenee pikaseen
ei ehi nauttia kiva jee //
miten mä voisin
sut valloittaa //
ku en erota säätä
sääpalloilta //
onks tää tyrskyy vai
rakkauden puhureit //
oon maansa myynyt,
puhu myyntiluvut ei //
sano mitään
silti astun sisään //
kerta kerran jälkeen
sua vaan tahtosin lisää //
ennen ku enempiä
elämääni tyrin //
mä haluun vaan
tippuu sun syliin //
yhteen nippuun
meidät köyttää //
kosminen vyö
kaks kulkijaa yhdistää //
mä yritän, mut se
kynnys pitää ylittää //
tietäspä kauan toivo
jaksaa pitää sylissään //

Kertsi (2x):

Mä haluaisin kirjoittaa laulun
siitä //
miten kauniisti vettyvät silmäsi
kiiltää //
ku meikä selkääsi sydämiä
piirtää //
ja se viiltää,
enkä osaa kiittää //

Onko tää vainoo vai
rakkauden kaipuut //
ainakin mieli saa
mitä se haluu //
muijien logiikal
vedän johtopäätöksii //
riimit hatarat tyydyttää
rakkauden nälkääni //
hätäni valuu ku
nokastas räkäsi //
mitä tehdä -
siitä epätoivos räppäsin //
omilla keinoilla
kaihtimet lampun //
valot vilkkuvat
ei saa sammuu //
mun tahti,
oispa se sun vauhti //
aloitteen raukkis
ei osaa ku venaa //
loppuun asti
säännöttä pelaa //
mitäköhän vittua
mä kelaan //
pitäs ottaa kii
mut joku kuiskii //
mikään oikee ei oo
ajasta kii //
kaks satamaa
aava meri välissä //
meidei, kyyninen romantikko
merihädässä //

Kertsi (2x):

Mä haluaisin kirjoittaa laulun
siitä //
miten kauniisti vettyvät silmäsi
kiiltää //
ku meikä selkääsi sydämiä
piirtää //
ja se viiltää,
enkä osaa kiittää //