IRC-Galleria

Rakkaus, en pua sua sanoihin
silloin jäisit vaan kielemme pauloihin
ei käsitteisiin voi sellaista vangita
joka kaiken toisiinsa kietoo.

Virtaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa.

Puhun liikaa itsestäni ja omista asioistani ja prosesseistani. Tajusin juuri että tällä hetkellä minun tekee mieli vain olla ja tehdä kaikkea. Rauhoittaa itseäni. Liika kommunikoiminen haasteellisista ja vaikeista prosesseista ihmisten kanssa, jotka eivät ole samalla aaltopituudella tai niin ymmärtäväisiä, vaan saa kelailemaan liikaa että mitäköhän vittua noi kelaa musta, mun elämästä ja siitä mitä mun päässä liikkuu. Rauhoitun nyt. Kelaan sitten, kun olen rauhoittuneempi. Kelaan nytkin tosin. :)

Tajusin just et mun pitää alkaa kirjoittaa enemmän ihan runo-runoja. Se avartais mun lyyristä ilmaisua, näin uskoisin. Toi siihen enemmän maagisuutta ja elävyyttä. Ja poistas rajoja, kun niin paljon kirjoittelen rimmaavaa lyriikkaa. Toisaalta onhan tää viime aikojen "regee-lyriikka" kun sitä bändissä lauleskelen, vienyt mua siihen avarampaan lyyriseen suuntaan.

Tajusin ja havaitsin juuri (tai sitten uskottelen itselleni, en tiedä), että olen kokenut viimeisen kahden kuukauden aikana enemmän rakkautta kuin koko elämäni aikana yhteensä. Mutta tämä on vain tunne. Siistein tunne mitä olen tuntenut pitkään aikaan. Tunteet :)))))))

Paranoia:

Katse maassa ku ei
olan takasta vaaraa //
osaa kohtaa mut sentään
ajatuksel kaadan //
paranoian, ton pimeyden voiman //
se oli lukkojen takana
kunnes avasin ovia //
en tietoisesti vaan
rymistellen kohtasin //
salaisuudet suuret
mietin mikä sinne johdatti //
mut en oo jäämässä
mieleni orjaksi //
kun tarjottiin ohjaksii
kaikkeuden valo oppaani //
kauan kulutin aikaa
hulluksi tulemiseen //
nyt hetkeni täytän
rakkaudella kutemiseen //
edelleen toistamiseen
rajatilois rajoissa //
olotilois pahoissa
mut tietoinen valosta //
nyt jalkani maassa
katseeni kääntynyt taivaalle //
en nuoralla kävele
ja siipiäni varjelen //
taistellen taistelemal
ruokkii vaan varjoaan //
oppia olla ottamatta vastaan
kaikkee mitä tarjotaan //

Se hälvenee
tiedän mikä sitä vähentää //
En stressaa vaikka
en saiskaan sitä katoamaan //
opettelen jatkuvasti siihen
realistisemmin suhtautumaan //
ja annan psykoottisen jannun
tulla lähemmäks tuuman //

Järjetöntä.. ihmeellistä visuaalisuutta, mutta ei se kyl ahdista onneksi niin lailla ku joskus tollanen saattais ahdistaa.

Aurinko paistaa kun uuteen päivään herään //
on rento sää, mut toivon ettei se jää //
kaiken positiivisen talteen kerään //
mua valo kutittaa ja huvittaa
kun lähden elämään //
elävää elämää joka kestää joka sään //
tänään mikään ei saa mua perääntymään //
hyvässä hapessa ruokin liekkiäni kytevää //
tahto tahdosta sai mut näitä sanoja sylkemään //

Vittu mitä päräytystä, opetusta ja selkäsaunaa kaikkeudelta.. no, tästä on hyvä jatkaa ja mennä eteenpäin!

HELLI SUN MIELTÄS

Verse 1:

Jos tuntuu että tässä ei oo hyvä //
niin ei oo liian syväl
päästäkseen jyvälle //
miten vastata sisäisen hyvän
tarpeisiin //
ollaan täynnä totuuden siemeniä
päästä varpaisiin //
ne itää meissä vaikka näyttäs et
taivas on pikimusta //
mut hengen tarpeilta ei sovi
pyytää alennusta //
ojennusta tarvitsevan aika on kortilla //
kauan muttei ikuisesti voi
osotella sormella //
muuta maailmaa
oottaa rajatonta unelmaa //
joka hetki eletään sitä unelmaa //
mut ei kiirehditä uusille vesille
kuitenkaan //
rauhas tuumitaan ja annetaan
itsellemme aikaa //
on niin hienoo
havahtua tapahtumaan
on aika nytten parantua //
osataan olla oikein jos
oikein yritetään //
ja uskalletaan kynnykset ylittää //
jo sielun laiminlyönti saa riittää! //

Kertsi (2x):

Helli sun mieltäs ku
rakkaimpaas //
tyytyväinen sielu se
aikaan saa //
lääkitse, anna lämmön
upota kaaliin //
ku pitäs pysyy mukana
aina vaavista vaariin //

Verse 2:

Sisäinen mieli se voi olla
piilossa kiusaajalta //
egoa jos ruokkineet vihat ja pahat tavat //
tai väärät kamat, oikea lääkintä hakusessa //
onnemme elävässä elämässä
just sen makuisessa //
toivomme liekki loppuillan läpissä kytevä //
mut mulle riitti, voi muutakin
ku lupauksia sylkeä //
käytäntö, pistää täytäntöön
asioita tärkeitä //
ei sielunruokaa saa pelkistä
kokemusten tähteistä //

Joku verse:

Eläminen onnessa
ku pidetään kii joka oljenkorresta //
pienistä iloista varastoituu
voimaa vaikeuksien //
varalle, pahan päivän varalle
valoa varastoon //
tapahtukoon mitä tapahtuu
voi olla onnellinen jos silloinkin
läsnä on //
rakkaus...

:)) iloitsen näistä lyriikoista, diggaan paljon.. tosi henkilökohtaista ja ajankohtaista tekstiä mulle kun viime aikoina on saanut itestään paremmin kiinni kuin pitkään aikaan ja alkanut päästä yli pitkän pitkistä psykedeelien jälkikokemuksista..

Rakkausi:

Vau-au, ei menny kauaa
et violas kielten sointi tuotti
kyyneliä silkasta ilosta
se nuotti, sielunruokaa mulle
lämpimistä sanoistas
täältä tuulee rakkautta ilman rajoja

Jo tiiän, tää on aitoo
niin aitoo et vois olla jopa laitonta
kuin mustangi vapaana arolla laiduntaa
usva hälvenee ja laajenee mun tajunta

Mä tahdon täyttää sun pikarin
tehä vedestä viiniä, sen rakastamal hiffasin
jatkuvasti kiehuvaa lientä
kulaus siitä nostaa mut taivaalle liitämään
näin tässä mä istun ja kirjoitan siitä
miten kauniisti vettyvät silmäsi kiiltää
ku selkääsi sydämiä piirrän
en aina sanoja löydä miten voisinkaan kiittää
ja vaikka välillä pistää kuin neula tyynyä
ei siperian talvikaan sais hymyäni hyytymään
kun katselen kauneuttas suoraan silmiin
ja ikuistan lempeni rytmiin ja riimiin

Sä tyttö kaunoinen
tuut mun luokse salaisuuksines
oot arvoitus josta en
haluu koskaan saada tarpeeks
kun avaat arkkus sanaisen
kevätpuron solina virtaa läpi korvien
mun vibat meidän sielujen kohtaamisesta
on enemmän ku toivo unelmien toteutumisesta

Kun kaks kulkijaa
käsi kädessä vaeltaa
niin saattaa löytää maan
jossa on vaan sijaa rakkaudella
ei syytä valehdella
tai unelmoida varmemmasta
ei voi tietää mitä tuleman pitää
mut hetki hetkeltä sua tahdon enemmän
lisää, sinä ja minä, vau

Hetki hetkeltä, ikuistan lempeä
kuin jumalat kirjoitan sen tähtiin
harteilta painovoimaton lasti lähti
tuo puhdasta rakkautta sisältävä säkki

Jatkuva rakastuminen
on edellytys rakkauden säilymisen
pienet eleet, sanat ja tekeleet
pitää sen hengissä, meidät samas veneessä
tunnen kulkevani hevosenkengissä
onnen antimeni on siellä missä sinä
rakas, tanssitaan samassa tahdissa
niin tää on vasta alkusoitto meidän tarinan

"We are not human beings having spiritual experiences,
rather, we are spiritual beings having human experiences."

Tämä ajatus on kiehtonut minua siitä asti kun sen ekan kerran luin ja aloin sitä fundeerata.