IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Elämänkatsomus ja filosofia
Perustettu
13.3.2005
Tilastot
Käyntejä: 5244 (1.7.2008 alkaen)
Kommentteja: 21
Koko
263 jäsentä
Tyttöjä: 177 (68 %)
Poikia: 86 (32 %)
Keski-ikä
35,5 vuotta
Otos: 158 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 35,4 vuotta
Poikien keski-ikä: 35,7 vuotta
Ylläpitäjä
daz

Jäsenet (263)

eksitnaamaraja[Sokerihumala]Takrukuutarhurim_aCisumiauCarry_the_SunkosmosrosvoOmiTeknoaidiwhimart-enkeliarmendhxhBanyaneyeless
« Uudemmat -

HiningentekiElin.Luonut: HiningentekiSunnuntai 20.04.2014 14:13

Monet tosissaan valittaa vain ja muka syystä, kivusta, surusta yms..

Ei, en tarkoita vai sitä, että kaikki on perseellään jne. vaan sitä, että asiat pitäisi OIKEASTI tippua käteen ko. ihmekkyyksille. Tekemättä.

Nämä ihmiset voivottelee epätoivossaan ja kriiseissään aina kun vain on mahdollista. Ei toki ongelmat heistä johdu koskaan, hehän tekevät työtään jo itkussa ja purussa, koska maailma on paha ja paska. Tämä maailma, jonka nimi on sosiaalisuus ja sen oppiminen.

Ihmisillä on todellakin monta puolta. Jotkut ei osaa hallita itsestään, tai siitä ns. sosiaalisuudestaan kuin murtomerkit, eli perusteet. Tähän kuuluvat intressit, vuorovaikutus ja perinteistäkin perinteisempi smalltalk.

Edistyneemmät osaavat ehkä onkia tietoa ihmisestä jo sivulauseella, toiset taas pilaavat ilman juttelemalla täysin irrationaalisista asioista, jotka vain karkottavat ihmisen. Yhteinen intressipohja luo keskustelun. Et voi pakottaa siihen mitään. Ole itsesi, älä pakota.

Oman persoonasi luonti on taas oma asiansa, jonka allekirjoittanut osaa tehdä. Sen teet sanoilla, värikkyydellä ja eleillä. Enää pelkät sanat ja oleminen ei riitä. Täytyy olla tilassa ja hallita tilaa, muutoin kaikki vain katoaa ja tylsyy. Töksähtää. Elinpiirin ottaminen on rakkautta siihen asiaan, mihin uskot; se vain valuu ympärilläsi ja muokkaat sitä itsellesi tarpeellistä ja täydellistä asetta jonka ainut nimi on sosiaalisuus.

Sosiaalisuus, rakkaus, ote, nautinto, intuitio. Hyväily.

Monta sanaa, monta tunnetta, mutta yksi päämäärä.

MarsalkkaKiinnostuksen minimaatio.Luonut: MarsalkkaSunnuntai 19.06.2011 22:26

Mikä siinä on kun intuitiomiehet lähtee pitään hauskaa niin kaikkia kiinnostaa aivan liian paljon? Intuitiomiehiä ei kiinnosta yhtään, ne pitää hauskaa siellä missä haluaa, me ei tarvita muiden mielipiteitä varmistuaksemme siitä, että meillä on hauskaa. Miten joku edes voi tarvita? Kyllä mä ainakin tiedän muita paremmin millon mulla on hauskaa ja millon ei, jos mä koen hauskuutta jammaillessani ilman musiikkia keskellä kaupunkia niin mulla on ihan oikeesti sillon hauskaa.

"Miks sää tanssit täällä?"

...mitä helv.. miks en tanssis?

"Eiks sua nolota?"

Nolota? Ei todellakaan, miks ihmeessä nolottais, what the shit?

Mä oon myös huomannu semmosen hauskan reaktion ihmisistä, että ne ei oikein aluks tunnu ymmärtävän, että mua ei oikeesti kiinnosta niiden mielipiteet, mää pidän hauskaa. Yleensä semmoset höpönassut jää siihen lähistölle pyöriin ja ihmetteleen, kunnes ne sitten tajuaa että mua/meitä ei ihan oikeesti kiinnosta niiden mielipiteet, puut, pilvet, aurinko, jopa kivet kiinnostaa enemmän, kun kenenkään ihmisen mielipide mun tekemistä asioistani tai pukeutumisestani tai ulkonäöstäni.

Mutta se reaktio kun höpönassut ymmärtää että intuitiomiestä ei oikeesti kiinnosta sen mielipide.. aah, se on mittaamattoman hauska. Ja sen jälkeen nää höpönassut tulee vielä hakeen intuitiomiehiltä(/naisilta) hyväksyntää.. jota ne hakee turhaan, mutta on ne kyllä sitkeitä. Ihmiset on aika hassuja.

"Miten sä oikeesti kehtaat/uskallat/pystyt?"

Helppo kysymys, koska mua ei oikeesti kiinnosta. Ja te pystytte ihan samaan. Miks kysytte muiden ihmisten mielipiteitä tekemisistänne/pukeutumisistanne/ulkonäöstänne? Mun mielestä kaikista helpointa on kysyä itseltään ja luottaa oman intuitionsa vastauksiin.
Intuitiomies hommissa, levee hymy, kiinnostus nolla, eikä miehestä voi aistia minkäänlaista epävarmuutta.

Intuitiomies tunnistaa aina toisen, intuitiomiehet pitää aina hauskaa, ne on juuri ne kaverit joita muut katsoo kateellisena jauhaen paskaa toisten reppanoiden kanssa(ja juoden alkoholia.)

Intuitiomiehet nauraa yhdessä reppanoille ja harrastaa rehellistä paskanjauhantaa useita tunteja vaikka säästä tai kivenkolosta tai soittaa vaikka ilmakitaraa vaikka internetin välityksellä. Intuitiomieheltä ei mielikuvitus lopu kesken.
Tuleva intuitiomies.

Reppanat ja höpönassut yleensä myös vaatii tekosyyn pitääkseen hauskaa, useimmiten tää tekosyy on alkoholi. Näiden ihmisten mielikuvitus on myös hyvin rajoitettu, koska mielikuvituksen päästessä vauhtiin mieli tekee tepposet ja katkasee siivet ajatuksilta. "Entä jos, entä jos, mitä ne olis siitä mieltä.. jne."
Höpönassu/Reppana.

Höpönassut ja reppanat tunnistaa myös samanlaisesta pukeutumisesta, kaikkein suurimmat paistit tunnistaa Ed Hardyn lippalakista, se on niin erilainen ja huomiota herättävä, sitä uskaltaa käyttää kunhan kaikilla on semmonen. Usein myös Ed Hardy-paistit luulevat olevansa jotain mitä he eivät ole, eivätkä he myöskään tajua omaa itseironisuuttaan. Ei mulla sinällään vaatemerkkiä vastaan mitään oo, mutta mä oon vaan keränny dataa niin valtavasti, enkä oo nähny yhtäkään poikkeusta tässä asiassa.
Cathedral of trance (Miazu&Polly,Proteus)
Intuitioihmisten kokoontuminen. Paikalta kyllä löytyi muutama eksynyt höpönassukin.

Intuitioihmisten kokoontuminen on parasta, silloin ketään ei kiinnosta vittuakaan ja kaikilla on hauskaa. Reppanat/höpönassut/paistit luulee että niillä on hauskaa, mutta yleensä ne katoo hetken kuluttua tanssilattialta, ja sitten ne katoo koko tapahtumasta. 400 ihmistä kehuu tapahtumaa ja 40 sanoo, että oli paska meno. Millasillakohan miehillä on ollu paska meno?
Aivan loistava periaate <3
Intuitiomiehen mantra.

Intuitioihminen näyttää aina ihan helvetin komeelta/kauniilta/seksikkäältä/eroottiselta. Kiloilla ja naamalla ei oo mitään merkitystä, intuitioihmisen aura/energia/chi/miksi-sitä-nyt-voisikaan-kutsua hehkuu vahvana, levee hymy, epävarmuus ja kiinnostus nolla, hauskaa 24/7, miten intuitioihminen muka ei voisi olla hyvännäköinen?
Intuitionainen. <3


Mitä epävarmempi ihminen sitä rumempi, epävarmuuden mukana tulee myös ylenpalttinen kiinnostus muiden mielipiteistä sekä ylenpalttinen kiinnostus muiden mielipiteistä, ja tarve saada omalle mielipiteelleen painoarvoa. Toki on hienoa, että maailassa on myös tämänlaisia höpönassuja, ne tarjoaa aivan valtavaa hupia intuitiomiehelle omalla typeryydellään. Aito ja käsikirjoittamaton typeryys on yksi hauskimpia asioita tässä maailmassa.

Intuitiomiesten aatelistoa. Silvioo ei kiinnosta vittuakaan ja kaikkia kiinnostaa taas ihan vitusti liikaa. Levee hymy. Epävarmuus? Pakkasen puolella. Vuonna 2011, Forbes listasi Silvion maailman 118. rikkaimmaksi ihmiseksi, hänen omaisuutensa netto arvo on 7,8 miljardia dollaria, ammatiltaan hän on liikemies, businessman.

MarsalkkaIntuitio.Luonut: MarsalkkaTiistai 03.05.2011 15:17

Mää taisin vähä aika sitten kirjottaa asiasta nimeltä intuitio: Marsalkka

No tässä on hesarin pääkirjoitus:

Kouluissa tulisi opettaa intuition käyttöä.

Mitä yhteistä on innovatiivisella bisnesajattelulla, työhyvinvoinnilla, matemaattisilla läpimurroilla ja poikkeuksellisella taiteella? Näitä kaikkia yhdistää kyky käyttää ajattelun keskeisenä voimana intuitiota. Valitettavasti intuition käyttöä opetetaan kouluissamme toistaiseksi vain harvoin.

Viimeisten vuosikymmenten tutkimukset ajattelusta ovat muuttaneet kuvaa ihmisestä puhtaasti analyyttisenä ja rationaalisena toimijana. Tiede on osoittanut, että ajattelemme sekä loogisesti että intuitiivisesti. Intuitio on luonnollinen ja välttämätön osa ajattelua. Yhdessä rationaalisen ajattelun kanssa se on erottamaton osa ihmisyyttä.

Intuitiolla tarkoitetaan välitöntä ja ei-tietoista ajattelua. Tutkimukset tieteiden, yritystalouden ja taiteiden alueilta osoittavat, että intuitiolla on suuri merkitys uuden keksimisessä ja innovatiivisten läpimurtojen kehittelyssä. Useat Nobel-palkitut mainitsevat intuition yhtenä tärkeimmistä työkaluistaan.

Ongelmanratkaisua ja matematiikkaa tutkineet ovat pitkään pohtineet, miten vastaus voidaan löytää keskeneräisellä ja riittämättömällä tiedolla. Ratkaisuun ei päästä yksinään rationaalisella päättelyllä, vaikka senkin merkitys on tärkeä.

Intuition ensisijaisuus on havaittu myös ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Tarvitsemme intuitiota toistemme ja jopa itsemme ymmärtämiseen. Sosiaalisen intuition kehittymisessä empatialla on suuri merkitys. Ilman empatiaa yhteisö on tunne-elämältään kylmä ja pahoinvoiva.

Päätöksenteon tutkijat ovat huomanneet, että ongelmia ratkottaessa intuitio tuottaa tietyissä tilanteissa merkittävästi parempia ratkaisuja kuin rationaalinen ajattelu. Intuitiosta on erityisen paljon apua, jos tietoa on joko liian vähän tai liian paljon. Pahimmillaan vallitsee samanaikainen tiedollinen yli- ja alikuorma: tietoa on liikaa, mutta samalla oleellista tietoa puuttuu.

Analyyttinen mieli tukehtuu liian suureen määrään vaihtoehtoja tai nälkiintyy tiedon puutteesta, mutta intuitiivinen ajattelu voi toimia hämmästyttävällä tarkkuudella. Yhä useammat maailman ongelmat ovat juuri tämänkaltaisia: sekavia vyyhtejä, joita päättelevä äly ei yksinään pysty ratkaisemaan.

Intuitiota voidaan kehittää ja opettaa. Taidekasvatuksessa intuition merkitys on ymmärretty jo pitkään. Intuitiivista ajattelua ei kuitenkaan saisi rajata yksin taideaineisiin, vaan sitä tulisi kehittää osana yleisen ajattelun taitoja.

Sekä rationaalinen että intuitiivinen ajattelu tarvitsevat harjoitusta, kehittymistä ja tietoista käyttöönottoa - oppiaineista riippumatta. Ilman intuitiota matematiikka on mekaanista laskentoa ja bisnes pelkkää virheiden välttelyä.

Näitä havaintoja vasten on outoa, ettei intuition käyttöä harjoiteta eikä edes hyväksytä, jolloin sen potentiaali jää hyödyntämättä. Opetus ala-asteelta korkeakouluihin tähtää analyyttisen ja rationaalisen ajattelun kasvattamiseen.

Intuition käyttöä tietoisen päättelyn rinnalla voi harjoittaa määrätietoisesti. Yksinkertaisimmillaan se vaatii hiljentymistä itseensä, mielen ennakkoluulotonta tarkkailua ja nousevien ajatusten erottelemista toisistaan. Näin oppii erottamaan intuitiivisen tiedon vaikkapa peloista, toiveajattelusta tai mielikuvituksesta.

Intuitiota ei kannata jättää taiteilijoiden ja luovien nerojen yksinoikeudeksi: se on jokaisen ulottuvilla oleva avain uuteen, mahdottomaan ja innovatiiviseen.

Suomi voisi toimia innostavana edelläkävijänä intuitiivisen ajattelun liittämisessä kiinteäksi osaksi oppimista ja ongelmien ratkaisemista. Kouluistamme pitäisi valmistua tietoisen ajattelun moniosaajia: empaattisia, analyyttisiä ja intuitiivisia asiantuntijoita. Tällä tavoin saattaa syntyä poikkeuksellista osaamista, jolla ratkaistaan monimutkaistuneen maailman ongelmavyyhtejä parhaalla mahdollisella tavalla.

Kirjoittajat tutkivat intuitiota Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimusprojektissa.

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Kouluissa+tulisi+opettaa+intuition+k%C3%A4ytt%C3%B6%C3%A4/HS20110501SI1MA01e1g?fb_ref=fb-recommend&amp;amp;fb_source=home_multiline

Ei mikään paska artikkeli.

MarsalkkaMIÄTI NY VÄHÄ!!!1Luonut: MarsalkkaTiistai 29.03.2011 11:48

Intuitio on välitöntä tietämistä, jossa tieto tiedon kohteesta saavutetaan suoraan. Yksinkertaisemmin sanottuna, se ajatus/ratkaisu/teko mikä mieleesi tulee ensimmäisenä, ennen kuin ehdit miettiä asiaa.

Onko olemassa hölmömpää asiaa mitä toiselle voi sanoa kuin tuo otsikon sanaparsi?

Muistelkaahan niitä kertoja, kun olette tuohon "neuvoon" törmänneet? Mitä jäi tekemettä/ostamatta/sanomatta? Jotain mitä olisit oikeasti halunnut, mutta kaverin huudahduksen vuoksi jäit miettimään tekemistäsi ja jätit sen tekemättä, koska se olisi ollut noloa/outoo/tms?

Eikä sekoiteta tähän pohdintaan nyt oikeesti hölmöjä tekoja, tosin niissähän yleensä huudahdus ei ole "mieti ny vähän", vaan pikemminki: "ÄLÄ NY VITTU!!" tjsp.

Oletko itse sanonut kaverille nuo maagiset kolme sanaa? Miksi? Millaisessa tilanteessa? Mulle on noi sanat lausuttu silloin muinoin kun vielä välitin muiden mielipiteistä ja annoin niille vaikutusvaltaa elämääni, ja useimmiten nää sanat kuulin silloin kun olin tekemässä puhtaalla intuitiolla mielestäni jotain hauskaa, jotain jonka oikeasti olisin halunnut tehdä, usein hauskuuttaakseni muita tai itseäni.

Pysähdyt miettimään ennen kuin teet jotain, mitä yleensä mietit ensimmäisenä? Luultavasti sitä, että mitä muut ihmiset ajattelevat jos teen/sanon/pukeuden/yms. tuolla tavalla, ja usein miettimisen tuloksena päädyt ratkaisuun joka ei nostata muilta mielipiteitä, tai jos nostattaa niin positiivisia, mutta oliko ratkaisusi sama kuin alunperin puhtaalla intuitiolla mieleen juolahtanut?

Teet siis komprimissin oman halusi, sekä muiden ihmisten mielipiteen välillä. Miksi? Voi myös olla ettet edes tiedosta tekeväsi tätä kompromissiä, onko vaatekaappisi hyvin pitkälti samanlainen, kuin ystäviesi/ihmisten joiden parissa vietät aikaasi? Oletko joskus kävellyt kauppaan ja silmiisi on osunut suoraan aivan törkeän hieno tuote, mutta olet jättänyt sen ostamatta koska se olisi liian erilainen? Muistele shoppailureissujasi, löydätkö tämmöisen tapauksen, vai huomaatko kenties ostavasi vaatteita jotka ovat tai muistuttavat erittäin paljon ympäristösi ihmisten vaatteita? Oletko siis antanut muiden ihmisten vaikuttaa kokonaan siihen mistä tuotteista pidät? Onko vaatteesi oikeesti mielestäsi hienoja, vai ovatko ne ihan jees? Tee pieni vertailu, kuinka moni ostamistasi tuotteista, esimerkiksi vaatteista on ihan jees/ok/yms. ja kuinka monen vaatteen ostaminen tapahtui intuitiolla? Eli kuinka moni vaate päätyi hyllyysi niin, että menit kauppaan, näit vaatteen ja mitään ajattelematta halusit sen? Jos löysit yhdenkin, niin vertaa tätä tuotetta niihin jotka ovat ihan jees, löydätkö eroavaisuutta? Entä kuinka monta tällaista tuotetta on jäänyt pölyyntymään hyllyyn? Ostit sen mutta et kuitenkaan pitänyt sitä montaa kertaa enempää, miksi? Saitko siitä muilta arvosteluja? Tai kuinka monta kertaa olet pyytänyt ns. "makutuomarin" mukaan ostosreissulle?

Mielestäni on suhteellisen perseestä, että annamme muiden mielipiteiden vaikuttaa sanoihimme/tekoihimme/pukeutumiseemme/yms. Miksi et vain tekisi sitä mitä oikeasti haluat? Miksi annat muiden mielipiteiden vaikuttaa itseesi? Minkä takia suutut kun sinua arvostellaan? Ja minkä ihmeen takia arvostelemme muita? Olemme turhamaisia, ja se on perseestä. Miksi emme voisi olla välittämättä muiden tavoista ilmaista itseänsä ja olla itsekin sitä mitä oikeasti haluaisimme?

Muiden mielipiteiden vaikutus on vielä suhteellisen helppo ylittää, tiedän itse sen varsin hyvin. Älkääkä vain lannistuko, kun alatte saamaan muilta vittuilua. Miettikää nyt miten järjetöntä, saatte vittuilua siitä, että olette oma itsenne ihmisiltä jotka itse alistuvat muiden mielipiteiden vaikutukselle. Miten tämmöisten ihmisten vittuilua voi edes ottaa vakavasti? Ja minkä ihmeen takia alatte vittuilemaan heti kun joku on erilainen? Ja minkä takia suututte vielä enemmän siitä, kun emme välitä teidän vittuilustanne, vaan nauramme sille? Olette turhamaisia, sekä kateellisia. Olemme niin kateellisia siitä että joku toteuttaa itseään, että alamme kiusata häntä. Olemmeko me rahtusen hanurista? Onneksi tämä kateellisuus itselläni ainakin katosi samalla kerralla kun katosi muiden mielipiteistä välittäminen.

Mikä sitten on vaikeaa ylittää? Oma itsesi, mielesi. Olet itsesi pahin vastustaja, usein sitä tiedostamatta. Otetaanpa klassinen esimerkki.

Uskallan väittää, että lähes jokainen teistä lukijoista on joskus myös mindfuckannu itsensä pysähtymällä miettimään. Kuinka moni muistaa koulussa kokeessa tapahtuneen seuraavan: vastaat kokeessa esitettyyn kysymykseen täysin intuitiolla, kun olet tehnyt kokeen, alat tarkistamaan vastauksia ja pysähdyt tämän kysymyksen kohdalla, alat miettimään, mietit hetken aikaa, jonka jälkeen kumitat vastauksen, tai osan siitä ja kirjoitat uuden, mietityn vastauksen tilalle. Kokeen saatuasi takaisin tarkastettuna huomaat, että se ensimmäinen vastauksesi olisikin ollut täysin oikein, ja sen sijaan vastasit pohditun, väärän vastauksen.

Sama toistuu myös arkielämässä. Kuinka monta kertaa olette miettineet ja suunnitelleet menojanne, ja kuinka monta kertaa nämä suunnitelmat, tai niiden takia iltanne on mennyt jollain tapaa vituiksi? Entäs kuinka monta paskaa extempore reissua muistatte? Tai oletteko koskaan kaupassa ollessanne ostaneet kaikki ostoksen puhtaasti intuition varassa kun olette unohtaneet ostoslistan vai oletteko koittaneet aina miettiä, että mitä teidän piti ostaa (ja usein unohtaneet jotakin).

Oletteko koskaan ajatelleet, että miksi ja miten te päädyitte siihen väärään vastaukseen kokeessa intuition ohi tai miksi suunnitelmanne kusevat lähes aina? oletteko aina vain kironneet ja jatkaneet eteenpäin? Oletteko ikinä miettineet miksi intuitio sitten niin usein on oikeassa? Miksi intuitio usein on se mikä miellyttää meitä? Tiedostatteko te edes intuition olemassa oloa? Wikipedia kertoo intuition olevan tiedostamatonta tiedettyä tietoa, eli siis puhtaasti alitajunnasta tuleva valinta/ratkaisu/ajatus, joka EI ole arvaus.

Tämä mielestäni tarkoittaa siis sitä, että intuitio puhtaimmillaan on aivojen prosessoima ajatus niistä tiedoista jotka olet aivoillesi antanut, se tieto voi olla lukemattomassa muodossa. Se voi olla koulussa opittua, se voi olla kokemuksilla opittua, se voi olla sinua miellyttäviä asioita.

Jos olet lukenut kokeisiin, löydät kokeista yleensä kysymyksiä joihin osaat vastata miettimättä, ikään kuin kynä kirjottaisi itsestään vastausta, tai siellä vaatekaupassa se yksi vaate vain osuu silmiisi ja se on mielestäsi täydellinen, joskus ihmettelet miten helposti löysit kyseisen vaatteen. Molemmissa tapauksissa toimit intuitiollasi, ja molemmissa tapauksissa lopputulos on sitä mitä haluatkin.

Mitä tapahtuu silloin, kun kumitat sen oikean vastauksen tai se upea vaate jääkin kauppaan? Useimmiten sinä mietit, ja miettimällä annat tunteidesi, ennakkoasenteidesi ja vääristyneen muistisi vaikuttaa ratkaisuusi, ja yleensä lopputulos on vähemmän tyydyttävä. En nyt tarkoita että muistissamme olisi mitään vikaa, vaan miettimällä asiaa ja yrittämällä muistaa väkisin luomme tajuamattamme vääristyneitä muistikuvia.

Seuraavan kerran kun olette ostoksille/kokeessa/missä tahansa tilanteessa, luottakaa intuitioonne, luottakaa siihen pelottomasti, älkää epäilkö hetkeäkään vaan toimikaa täysin intuition mukaan, voi olla että yllätytte lopputuloksesta.

Ps. tämä(kin) teksti on kirjoitettu intuitiolla.
Eilen reissussa tapahtui jotakin jota aluksi luulin pelkästään pahaksi asiaksi, mutta jonka hyvät puolet ymmärsin vasta sitten jälkeen päin kotona.
Ja että kohtalolla oli sormensa pelissä, kohtalohan määrää ihmisten elämän kulun. Me ihmiset emme vain aina ymmärrä/usko kohtalon meille antamia läksyjä ja/tai hyödyllisyyttä.
No, joka tapauksessa olin hieman pahastunut väiteltyäni hiukan mussukkani kanssa ja möksötin hetken.
Sitten kohtalo asetti tiellemme esteen ja jouduimme yhdessä selvittämään tiemme jotenkin takaisin Ylöjärvelle.
Mitätön pikku asia josta olin pahastunut unohtui äkkiä etsiessämme yhdessä ratkaisua.
Se oli kohtalon meille asettama testi jonka läpäisimme ja joka varmasti lähensi meitä.:)
Siltä ainakin tuntui koskettaessani hänen kättään kiitäessämme kohti Ylöjärveä.

Ilman tuota tapahtumaa/estettä olisi sisälleni hetkeksi patoutunut negatiivinen energia purkautunut mahdollisesti tuhoisalla tavalla myrkyllisten sanojen muodossa, tai hetkellisenä välinpitämättömyytenä joka olisi saattanut tehdä rypyn rakkauteemme. Mutta kun jouduimme yhdessä etsimään tietä ja ratkaisua takaisin pääsemiseen, niin se samalla puhdisti minut hetkellisistä negatiivisista vibraatioista jotka olivat vallanneet sieluni pintakerrokset ja vahvisti edelleen rakkauttamme ja yhteen kuuluvaisuuttamme.:) Se johti myös minut ostamaan lahjan kullalleni jota en muuten olisi voinut ostaa.

RAKKAUSHAN on elämän suurin ja tärkein voima ja asia.:)

Kohtalo myös tahtoi sanoa että tarvitsen enemmän tietoa ja taitoja liittyen erääseen asiaan jotta selviydymme vielä helpommin vastaavasta tilanteesta jollain seuraavalla reissulla, jos saman tyylinen ongelma vielä joskus tulee vastaamme.

Lukeaksemme oikein kohtalon meille antamia viestejä, me ihmiset tarvitsemme intuitiota, jumalaista viisautta.
Ilman sitä haparoimme pimeässä.

Usein tapahtuma voi olla ilmi merkitykseltään paha/huono, mutta sillä voi olla myös hyviä seurauksia(kin). Siksi on tärkeää ymmärtää sekä osata tulkita myös tapahtuman /asian piilomerkityksiä.
Järki on muodostunut monelle melkein automaattiseksi päätöksenteon mekanismiksi mutta huolellinen järjenkäyttö on harvinaista ja sokea järkeen luottaminen saattaa johtaa tarpeettomiin ongelmiin ja sotkuihin. Järki ei ole välttämättä tarpeeksi objektiivinen mekanismi, jotta se pystyisi synnyttämään tarpeeksi varmoja ja hyödyllisiä tuloksia eikä tuloksen vääristyneisyyttä usein huomata.

Mielipiteet, tieto, oletukset, houkutukset, vakiintuneet tavat, ennakkoluulot yms. vaikuttaa päätöksentekoon niin että varsinainen järkiprosessi saattaa jäädä väliin. Näin käy esim. jos jotain vaihtoehtoa kohtaan tunnetaan suurta halua tai himoa; tai periaatteet estävät muiden vaihtoehtojen toteuttamisen; tai uskotaan tai luullaan että yksi vaihtoehto on ylivoimainen muihin nähden. Valinta saattaa tuntua järkevältä vaikka päätöksenteossa ei tarvitse käyttää varsinaista järkeä.

Järkeilyyn perustuva päätöksenteko tapahtuu mm. arvostelemalla ja vertailemalla eri vaihtoehtoja. Arvostelu voidaan luokitella järkeilyksi, jos se tehdään järkiperustein. Johtopäätös on yleensä järkevämpi, jos kaikki subjektiiviset tuntemukset karsitaan pois ja päätöksenteko tehdään tieteellisesti. Ilman subjektiivisia mittareita tapahtuva vaihtoehtojen arvosteleminen johtaa yleensä järkevään lopputulokseen. Subjektiiviset mittarit ovat harvoin tarpeeksi aitoja tai tarkkoja että niitä kannattaisi käyttää. Yleensä ne ovat vääristyneitä ja ohjelmallisia rajoittimia. Ne saattavat kuitenkin sekoittua huomaamatta päätöksentekoprosessiin. Ne kannattaa järkeistää, jos niitä halutaan välttämättä käyttää järjellisen päätöksenteon apuvälineinä.

Ennen lopputuloksen toteuttamisvaihetta vastaan tulee kuitenkin mahdollisia esteitä:

1. Agentti voi toimia järkevän johtopäätöksen vastaisesti vaikka hän haluaisi toimia sen mukaan ja tietää että hänen kannattaisi toimia sen mukaan (akrasia). Syynä tähän voi olla motivaation puute, laiskuus, välinpitämättömyys, pelko ja masokismi

2. Agentti voi toimia niin kuin uskoo olevan oikein, vaikka hänen tekisikin mieli toimia järkevän johtopäätöksen mukaisesti mm. moraalikäsityksen tai epävarmuuden takia

3. Agentti tekee kompromissin niin että lopputulos ei sodi liikaa tunteiden yms. kanssa

4. Agentti pakotetaan toimimaan järkevän johtopäätöksen vastaisesti

Vaikka järkeilyyn perustuvassa päätöksenteossa toimittaisi mahdollisimman huolellisesti, lopputulos saattaa silti muuttua hyödyttömäksi. Tieto on aina puutteellista eikä objektiivisien ominaisuuksien vertailussa pysty huomioimaan kaikkia asioita ja virhearviointeja syntyy helposti. Lisäksi, järkiprosessi on usein tarpeettoman hidasta, vaivalloista ja tylsää.

Järjellisen päätöksenteon sijasta voidaan voidaan käyttää sattumaa. Agentti voi toteuttaa heti ensimmäisenä mieleen tulevan ajatuksen. Tai käyttää automaattikirjoitusta listan kirjoittamiseen ja arpoa siitä vaihtoehto. Automaattikirjoitettuun listaan tulee yleensä muutama vaihtoehto mitä ei missään nimessä halua tehdä. Ne voi pyyhkiä yli mutta listaan kannattaa jättää joku epämiellyttävältä tuntuva vaihtoehto, siltä varalta että vaihtoehto on epämiellyttävä vain sen takia luullaan että se on epämukava.

Sattuma on nopea ja järjetön menetelmä joka saa agentin ajautumaan erikoisiin ja haastaviin tilanteisiin joihin on vaikea sotkeutua järkeilemällä. Se saattaa aiheuttaa hyödyllisiä vahinkoja. Sattuma laajentaa kokemusmahdollisuuksia ja tuhoaa vakiintuneita käsityksiä. Se on objektiivinen päätöksenteon väline mutta sen käyttö vaatii rohkeutta eikä sitä yleensä kannata käyttää joka tilanteessa.

Intuitio on kiistelty ja vähän tutkittu päätöksenteon väline. Se sekoitetaan usein tunteisiin minne se hukkuu. Väitetään, että intuitio on tiedostomattoman tahdon kommunikointiväline ja ajaa ihmisen tilanteisiin missä kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Niin kuin planeetta kiertoradalla. Järkkymätön, itsenäinen, mieletön, jyräävä voima.

Intuition tuottamat ajatukset muodostuvat mielen tiedostomattomissa syövereissä. Mekanismi synnyttää mm. oivalluksia ja vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Sen käyttö ei vaadi järjen käyttöä. Teoriassa, jos intuitiota käytetään päätöksenteossa, se tulostaa optimaalisen lopputuloksen ilman vaivannäköä. Tietoinen prosessointiteho on tehoton verrattuna tiedostomattomaan. Lisäksi, tietoisuus ei pääse häiritsemään tuloksen objektiivisuutta.

Ongelmana on, kuinka käyttää intuitiota? Järjen käytön vähentäminen voi auttaa intuitiota saamaan merkittävämmän aseman ajatusprosesseissa. Samalla turhat järjelliset esteet vähentyvät. Mitä enemmän intuitiota käyttää hyödyksi, sitä vahvemmaksi sen ääni muuttuu.

Jos ajatellaan että intuitio syntyy tahdon vaikutuksesta, sitä voidaan osittain ohjailla vaikuttamalla tiedostomattomaan tahtoon. Eli jos käytetään jotain itsepsyykkausmenetelmää, joka manipuloi tahdon tahtomaan tiettyä asiaa tai toimimaan tietyllä tavalla, se tahtoon sulautuva asia saadaan automaattisesti läpi käyttämällä intuitiota päätöksenteossa. Menetelmä vaatii, että haluttu asia, millä muokataan tahtoa, repressoidaan (unohdetaan ja tukahdutetaan) sen jälkeen kun se on uponnut tiedostomattomaan tahtoon, niin että se jää muhimaan mielen syövereihin ja nousee intuition voimalla silloin kun tilanne vaatii sitä. Intuitio ohittaa järjen niin että tiedostetun mielen haluama (mutta tahallisesti unohdettu) asia toteutuu tahdon voimalla.

TemetheusHelli sun mieltäs.Luonut: TemetheusMaanantai 30.03.2009 02:57

HELLI SUN MIELTÄS

Verse 1:

Jos tuntuu että tässä ei oo hyvä //
niin ei oo liian syväl
päästäkseen jyvälle //
miten vastata sisäisen hyvän
tarpeisiin //
ollaan täynnä totuuden siemeniä
päästä varpaisiin //
ne itää meissä vaikka näyttäs et
taivas on pikimusta //
mut hengen tarpeilta ei sovi
pyytää alennusta //
ojennusta tarvitsevan aika on kortilla //
kauan muttei ikuisesti voi
osotella sormella //
muuta maailmaa
oottaa rajatonta unelmaa //
joka hetki eletään sitä unelmaa //
mut ei kiirehditä uusille vesille
kuitenkaan //
rauhas tuumitaan ja annetaan
itsellemme aikaa //
on niin hienoo
havahtua tapahtumaan
on aika nytten parantua //
osataan olla oikein jos
oikein yritetään //
ja uskalletaan kynnykset ylittää //
jo sielun laiminlyönti saa riittää! //

Kertsi (2x):

Helli sun mieltäs ku
rakkaimpaas //
tyytyväinen sielu se
aikaan saa //
lääkitse, anna lämmön
upota kaaliin //
ku pitäs pysyy mukana
aina vaavista vaariin //

Verse 2:

Sisäinen mieli se voi olla
piilossa kiusaajalta //
egoa jos ruokkineet vihat ja pahat tavat //
tai väärät kamat, oikea lääkintä hakusessa //
onnemme elävässä elämässä
just sen makuisessa //
toivomme liekki loppuillan läpissä kytevä //
mut mulle riitti, voi muutakin
ku lupauksia sylkeä //
käytäntö, pistää täytäntöön
asioita tärkeitä //
ei sielunruokaa saa pelkistä
kokemusten tähteistä //

Joku verse:

Eläminen onnessa
ku pidetään kii joka oljenkorresta //
pienistä iloista varastoituu
voimaa vaikeuksien //
varalle, pahan päivän varalle
valoa varastoon //
tapahtukoon mitä tapahtuu
voi olla onnellinen jos silloinkin
läsnä on //
rakkaus...

:)) iloitsen näistä lyriikoista, diggaan paljon.. tosi henkilökohtaista ja ajankohtaista tekstiä mulle kun viime aikoina on saanut itestään paremmin kiinni kuin pitkään aikaan ja alkanut päästä yli pitkän pitkistä psykedeelien jälkikokemuksista..
Radio-ohjelmamme neljäs lähetys huusi itsensä eetteriin viime sunnuntaina. Aiheena oli "Oudot ja ihmeelliset sattumukset", siispä synkronisiteettia, synergiaa ja vimmaista rakastelua aivopoimujen kanssa. Oli mahtavaa.

Ohjelman saa kuunneltua sivun http://www.olotila.net/radio/ alalaidasta, "lähetys 4" tai vaihtoehtosesti suorasta mp3-linkistä http://www.olotila.net/radio/arkisto/Radio_Olotila_2009-03-08.mp3

Virtaa tuntemuksiasi eteenpäin.


Seuraava lähetys 22.3, aiheena PSYKEDEELI.

zenEtydi allegrettoLuonut: zenTiistai 27.01.2009 13:10

Vihdoin kaikki ihmiset alkaa löytämään itseään.
Ykseyden & Yhteyden aika.

Maailman kehto pyörii ja vaikka tie Ykseyteen tarkoittaisikin ensin omien,
sitten muiden pelottavien varjojen läpi kulkemista,
palkitsee se löytäjänsä ikuisella varmuudella että on saapunut oikeaan paikkaan.
Ykseys auttaa näkemään itsensä samalla tavalla kuin on ennen peilannut muista.

Ykseyden löytäminen ei ole kaukana sillä sitä ei tarvitse lähteä etsimään mistään,
kaikki se kuka olet löytyy persoonista ympäri maailmaa,
kehot on luotu järjestämään persoonallisuudet tiettyihin tehtäviin,
enkä sano että oltais jonkun pelinappuloita,
ja jos sanon niin sitten olen itseni pelinappula.
Aina kun etsin apua mua ulkonevista asioista mä huomaan itteni niissä jo valmiiksi,
ihan kuin olisin käsitellyt asian jo,
rivien välistä,
se tuntuu kuin suurelta aallolta joka vie mukanaan tuoden joka käänteessä juuri sen tiedon jonka minä tarvitsen..
Tämä tulee yhtälailla vaikuttamaan kaikkiin "heränneisiin",
sillä, sillä hetkellä kun viimeinenkin "herännyt" on herännyt alkaa Yhteyden aika.
Onneksi kaikki jotka heräävät voivat herättyään heti ruveta kehittämään maailmaansa maagiseksi, ja huomata että taikoja on olemassa,
ehkei niinkuin leffoissa tai mielikuvituksessa mutta,
Aitoa taikaa on jokaisessa hetkessä,
olin sitten yksin tai jonkun/joidenkin seurassa.
Ajatukset kuuluu aistimuksina,
ja hetket tuntuu tärkeiltä ja ihmisten sisältä kumpuavat asiat on käden ulottuvilla,
sanat tuntuu siinä vaiheessa turhilta aivan kuin olisin aistinut asian juuri ennen kuin se sai sanallisen muotonsa,
mutta itseäni tulkitessa huomaan usein ensin puhuvani asiastani itsellini, samalla kun kerron asiasta toiselle.

Helpommin sen kai voisin kuvailla niin että intuition ääni pulppuaa sisältäni ja kertoessani asiaa siirtyy se näin myös oman analyyttisen ajattulun puolelle joka tuo mukanaan asian täyden ymmärryksen, näin asia saa 2 puolta.

Yhdessä vaiheessa matkaani Ykseydessä pelkäsin voiman tuomaa tasaisuutta ja mietin osaanko itkeä, ajatus kylläkin unohtui mutta eilisen jälkeen tiedän olevani inhimillinen,
sain ekaa kertaa itkettyä..
ties kuinka pitkään aikaan,
kuinka puhdistavaa suru voikaan olla,
vaikkei ajatukset kokonaan häviäisikään niin tiedän että tunteiden,
järjen, mielen ja ruumiin yhteistyöllä asiat ottaa oman paikkansa minussa,
ja näin ollen voin pelkäämättä olla tyyni, rauhallinen.
Koska kaikki mitä mä teen tästä lähtien niin teen ne hyvinvoinnille.

Pelätkää, mutta älkää paetko,
luopukaa, mutta älkää antautuko,
tietäkää keitä olette ja sen jälkeen ei pelkää mitään ja voi
ottaa vastaan Ykseyden voiman.

Ajatus, Intuitio ja Minä, käsikädessä.
Ykseys.

Sen jälkeen ei tartte ettii taikureita, jumalia, keijukaisia, vampyyreita you name it, mistään.

Maailma avartuu, oletko valmis?
Huh huh mitä prosessia on taas ollu viime viikkoina.

Luin tosiaan ton Hermann Hessen Arosuden, ja se oli ihan mieletön kokemus. Jotenkin se osu synkronistisesti naulankantaan - en etukäteen tienny mitä se käsittelee, mutta sen perusteemat osu täysin yksiin sisäisen prosessini kanssa. Luin sen parissa yössä, jonka jälkeen koin yhen elämäni vavahduttavimmista deelikokemuksista.

Arosudessa oli paljon tosi hienoja puolia, mutta just nyt erityisesti peiliteema tuntui säväyttävältä, siis se, että peilaamme kaikki jatkuvasti toisiamme ja jokainen muissa havaittu piirre on olemassa myös itsessä. Ettei ole mitään yhtä, yhtenäistä minää vaan valtava määrä erilaisia persoonallisuuksia. Olin kirjan lukemisen keskellä käyny nettikeskustelua tyypin kanssa, joka käyttäytyy mielestäni jatkuvasti tosi ylimielisesti. Huomautin sille asiasta, ja se otti tosi pahasti itteensä koska mä en osannut perustella tunnettani sen ylimielisyydestä. Ärsytti aika huolella.

Mutta sitten tajusin että mua ärsytti se ensisijaisesti siks, että mussa itessäni on samoja ylimielisiä piirteitä. Ne nousee pintaan etenkin sillon kun havaitsen muissa ylimielisyyttä. Mainitsemani tyyppi otti varmaan itteensä myös siksi, että puhuin ite vittumaisella sävyllä koska mua vitutti se mitä sen käytöksen kautta näin itessäni.

Oon viime aikoina tunnustellu sitä ajatusta, että vaikka vika siihen mitä mulle on elämässäni tapahtunut, ei oo mussa, niin vastuu just nyt on ensisijaisesti mussa. Otan vastuuta tänään - turhaan jossittelen sitä mitä olis voinu olla jos oisin tehny toisenlaisia valintoja. Myös vastuu siitä, miten suhtaudun toisten käytökseen, ja miten käyttäydyn takaisinpäin, on mulla.


No, jonkinlainen kasautumispiste tälle kaikelle oli viime maanantaina. Kävin läpi älyttömän voimakkaan psykedeelitripin. Se oli ihan vitun rankkaa ja hajottavaa. Se oli pelottavaa, ahdistavaa ja musertavaa, mutta myös vapauttavaa, puhdistavaa, hillittömän hauskaa ja avartavaa. Loputtoman kaunista. Se takoi mun päähän äärimmäisen voimakkaasti sen, ettei kukaan oo ikinä todistanu mulle mitään, vaan mä oon ite päättäny uskoa kaiken mihin uskon. Muiden ajatukset on vaikuttanu, mutta viime kädessä oon aina ite perustellu itelleni miks ajattelen asioiden olevan niin tai näin. Aina kun havainnoin muita ja tunnen jotain muita kohtaan, peilaan siinä myös itteäni, peilaan sitä mitä mä tunnen sisälläni. Muut voi synnyttää sitä mutta tunteeni ovat omiani. Ihmiset voi vihjailla toisilleen juttuja, mutta todistus tapahtuu jokaisen itsen sisällä.

Tän seurauksena tajusin myös, että mä en luultavasti voi koskaan todistaa kellekään muulle mitään. Sen seurauksena tajusin myös, ettei mun tarvii todistaa kellekään muulle mitään. Tuntuu kuin 392582305kg taakka olisi haihtunut mun yltäni. Opin jo lapsena kelaamaan siihen malliin että pitäis todistella asioita muille. Olin koulussa friikki ja kiusattu, olin se outo tyyppi nurkassa joka oli kyllä hauska mutta jota kukaan ei ymmärtänyt. Kehitin siitä taidon näsäviisastella ja päteä, todistella, perustella. Että itsetunto kohoais. Siitä on paljon ilookin, mutta usein se on peittäny mun sisäistä epävarmuutta. Musta tuntuu että toi todisteluntarve on valtavan voimakkaana meidän kulttuurissa muutenkin - monet tuntuu olevan tosi paranoideja taistelussaan näkemystensä puolesta. Ateismin ja uskontojen konflikti on yks hyvä esimerkki.

Mun ei tarvii todistaa kellekään mitään. Vau. Tuntuu mahdottomalta kuvailla sitä kokemusta jonka kautta päädyin tähän. Sanat ei voi sitä kuvata, tää ei ollu ensisijaisesti sanallinen oivallus vaan intuitiivinen oivallus. Sanat tulee jälkeenpäin.

Mun intuitio on hillittömän vahva. Se on uskomaton voimavara. Oon vaan etäännyttäny siitä itteeni järkeistämällä asioita tosi paljon. Seki on välillä tosi avartavaa, mutta nyt tuntuu että haluun avautua intuitiolleni. Järki on toissijaista, se on tosi hyvä työkalu jota intuitio kyl osaa tarvittaessa kutsua.


Kirjotin matkani aikana "musta tuntuu et naiset tietää". Jännä. Monilla naisilla tuntuu olevan luontainen luottamus intuitioon, miehet tarvii paljon enemmän varmistusta luottaakseen. Ei varmaan päde kaikkiin, mut usein. Mutta tajusin, että jos mä voin havainnoida jotain tommosta, jos voin tuntea että naiset tietää jotain, niin sen tiedon on oltava myös mussa itessäni. Mun oma intuitiivinen puoleni, feminiininen puoleni - se ohjaa mua ja on aina ohjannutkin, en vaan oo osannu aina kuunnella sitä. Nyt myös mun järkipuoleni, sisäinen analyysini ja logiikkani, on alkanu osottaa tohon samaan suuntaan. Että luota, anna mennä. Päästä irti. Nyt oon päästäny irti valtavasta määrästä syyllisyyttä, seksuaalista syyllisyyttä siitä että oon ihminen jolla on haluja, älyllistä syyllisyyttä siitä että tunnen vaikken oo ymmärtäny mitä tunnen. Moikka, en jää kaipaamaan.

Intuition ääni sisälläni selkiytyy. Se tuntuu vievän siihen suuntaan johon oon aina halunnu kulkea. Se ei oo tähän mennessä ikinä pettäny mua, ainoa mikä on pettäny on se että oon kuurouttanu itteni sen äänelle koska oon pelänny vastuuta ja asioiden kohtaamista silmästä silmään.

Mun sisällä, kaikkien selitysten ja ominaisuuksien alla, on jotain puhdasta joka antaa mulle voimaa. Se on loputon voimanlähde joka innoittaa ja rohkaisee mua kulkemaan eteenpäin. Se saa mut janoamaan elämää ja kohtaamaan rohkeasti haasteita. Se tuntuu puhtaalta rakkaudelta. Se saa mut kysymään näitä eksistentiaalisia kysymyksiä, motivoi kasvamaan, tekemään taidetta ja ajattelemaan. Rakastumaan. Maailma tuntuu uskomattoman maagiselta.

Hmm, nii, jaa. Tosiaan antaudun just nyt rakastumaan häkellyttävän läpitunkevasti. Tuntuu niin hyvältä kun ei tarvii pidätellä eikä tukahduttaa. Oon ollu jotenki varpaillani tosi pitkään. Rakkauden kohde on toisessa maassa, ja musta tuntuu valtavan hyvältä kohdata samaan aikaan sekä yksinäisyyttä että rakastumista. Tuntuu hyvältä antautua ja jakaa. Toinen ihminen voi olla niin kirkas peili, parhaimmillaan ihmiset voivat kylvää toisiinsa niin paljon voimaa kasvuun että ei sitä voi ees tajuta. Palautesilmukoita ja perhosia. Kiitos kaunis räpyläjalka.


Ihmiset puhuu muuten usein muista ihmisistä: "ihmiset tekee usein sitä tai tätä, ihmiset ei tajuu tota", ja sit kans puhutaan aika usein passiivissa. Kun puhuu passiivissa niin voi tehokkaasti etäännyttää ittensä siitä mistä puhuu. Noi pari lausetta on hyvä esimerkki siitä.

Mä puhun muuten usein muista ihmisistä: "ihmiset tekee usein sitä tai tätä, ihmiset ei tajuu tota", ja sit kans puhun aika usein passiivissa. Kun puhun passiivissa niin voin tehokkaasti etäännyttää itteni siitä mistä puhun. Ehkä joku hahmottaa mitä tarkotan?

Päätin alkaa tunnustelemaan tota. Että ku alan selittämään jotain siitä, miten muiden ihmisten pitäis tehä sitä tai tätä tai puhun passiivimuodossa, ni kokeilenkin muuttaa puheeni minämuotoon ja katon mitä se tekee minäkuvalleni. On ollu todella kehittävää, ei tee mieli meuhkata niin paljon kun tajuan, että muita havainnoidessani havainnoin aika usein itteeni. Että se mitä muiden pitäis tehä, onki oikeestaan se mitä mun pitäis tehä.

Samaan syssyyn päätin myös leikkiä olla-verbin kanssa. Taitaa olla aika yleistä julistaa huomaamattaan sitä, miten asiat senjasen jutun suhteen ovat. Useimmiten me, eiku siis mä, en kuitenkaan oikeesti tiedä miten asiat ovat, etenkään ku kyse on muiden ihmisten asioista. Voin esittää jotain veikkailuja, arvella ja olettaa. Mutta tuntuu aika käytännölliseltä karsia tota turhaa on-sanan käyttöä sillon ku se ei oikeesti oo tarpeellista, koska se niin helposti herättää halun todistella suuntaan tai toiseen. Pehmeämpi, joustavampi ilmasutapa tuntuu jotenki paljon paremmalta. Ku en julista et joku on, ni toisen ei tarvii vastajulistaa et eihä oo.


No, prosessi jatkuu. Oon tässä muutaman päivän aikana skannaillu vanhoista päiväkirjoistani runoja, koska oon julkasemassa runokirjaa joskus lähiaikoina. Siinä sivussa oon sitten lukenu suuren osan siitä, mitä oon kirjottanu päiväkirjoihini viimesten neljän vuoden aikana. Se on ollu tosi avartavaa - oon saanu paljon perspektiiviä itteeni ja prosesseihini. Tajunnu miten paljon ajoittain luuppaan asioita. Niiden luuppien keskellä oon kertonu itelleni vastauksia siitä miten tahtoisin toimia mutta tekosyystä tai toisesta kuitenkin monesti toiminu toisella tavalla joskus pitkänkin aikaa. Jännä nähä kuinka intuitioni on antanu ohjeita paljon ennen ku oon saanu järkeiltyä sitä miten kannattaa olla. Mutta vähitellen alkaa myös tuntua siltä, että intuitio ja järki toimii yhessä. Järkeistävänä ihmisenä mun on vaan ollu pakko käydä tätä kaikkea analyysia läpi, varmistaa itelleni että intuition seuraaminen on järkevää. Ja se tuntuu olevan. Vihdoin voin antautua...

Kokemus on ensisijaista. Sydän aukeaa.
Voi pinkula millasella intensiteetillä nää asiat menee eteenpäin. Ohhoh.



Loppuun aika uskomaton synkronisiteetti: Ikään kuin se ei jo riittäis että satuin nappaamaan Arosuden ystävältä mietittyäni pari vuotta että sen voisi lukea, ja päädyin lukemaan sen just otolliseen aikaan. Eipä ei. Trippini aikana tuli jossain vaiheessa mieleen eräs belgialainen ystäväni, johon en ollut moneen kuukauteen pitänyt yhteyttä. No, ajattelin että voisin mailata sille mahdollisimman pian. Kuinka ollakaan, mennessäni tarkistamaan mailejani, totesin että kyseinen ystäväni oli just mailannu mulle. Eipä siinä vielä mitään - todellinen ällistys oli siinä, että hän mailinsa lopussa suositteli että lukisin Arosuden. Hänellä ei ollut mitään tietoa tämänhetkisestä prosessistani. Että joo. Kiva yhteensattuma ja sillee.

Tähän nyt sitten vielä lisänä se, että samana iltana avasin irc-gallerian ja bongasin satunnaisen tyypin profiilista tekstin, josta puhuttiin siitä kuinka peilaamme toisiamme, no, niin, joo...

Katoin toissapäivänä ihanien ystävien kanssa Hayao Miyazakin Laputa - Castle in the Sky -animaation. Itkin ja nauroin ja tunsin suunnattomasti. Miyazakin leffoissa hehkuu inhimillisyyden koko kirjo. On ihanaa että on ihmisiä jotka haluavat luoda taidetta jonka jokainen pienikin yksityiskohta kuiskailee haltioitumista, mystisyyttä ja elämäniloa.

Olen niin kiitollinen.


Lista blogiteksteistäni: Olentolupa&beid=32239243&action=showcomments#blogcomments
« Uudemmat -