IRC-Galleria

Tuntee, sen tuntee
ettei muka mitään tunne?
hämmentynyt on
kun tyhjyyttä kodikseen luulee
häilyvä ja erehtyväinen
kunhan menen sisemmälle
näen sen, enkä huku
itseäni syvemmälle
niin kirjavaa ettei aina tohdi kirjoittaa
kuin ottaisi mielestään mittaa
mutta en tohdi pukea päälleni
sankarin viittaa
vaan juoksen laiturilla kunnes hyppään virtaan
en anna näiden kaaoksen hetkien valua ohitseni -
koskettamatta.

11 päivää enää. :o

Galleria-päivis on vähän unohtunut, mutta toisaalta on ollut paljon kaikkea muuta.

Vois uusimpaa lyriikkaa laittaa tänne:

Pitää ottaa tuntumaa
niin että tuntuu jalkojen alla maa //
kun haaveet haalistuu
en jää mun pilvilinnaan //
mä otan tuntumaa
eihän asioista muuten selvää saa //
enkä jää laivaa seuraavaa
odottamaan //
pitää ottaa tuntumaa
niin että tuntuu jalkojen alla maa //
kun haaveet haalistuu
en jää elättelemään toivoa //
tai unelmaa, ei oo mitään
omaa elämää suurempaa //
ja tänäänkin luodaan vaan
elävää tunnelmaa //

Korso Reggayz. Hienoa on ollut viime aikoina olla soittelemassa. Yhteissoiton kehitystä, inspiraatiota ja bändiporukan vakituistumista. :)

"Tää on terapeuttinen temperamentti
ja moni tulis hulluksi tietojeni vuoksi
ei se aika mitään haavoja paranna
sä teet sen itse kun ongelmasi paikannat."

Julma-Henri & Syrjäytyneet - Viimeinen Rasti.

Koskettavaa. Oivaltavaa. Hienoja havaintoja. Minulle viime aikaisia.

"Näe kauas ja kuule mistä tuulee
sano se ääneen ehkä joku sua kuulee
mitä sulla tulee omasta kassista
heräätkö koskaan painajaisista
puhutko paskaa ja kiellätkö kaiken
haluatko nähdä uuden painajaisen
hengitä rauhassa, ota varovasti
loppu on lähellä - se on viimeinen rasti."

Hieno kertsi muutenki.

Tein juuri äsken havainnon, että kun olen alkanut syödä terveellisemmin, niin mun aamupalat näyttää ihan esteettisestikin houkuttelevemmilta ja kauniimmilta. Visuaalista ruokaa.

Teen: pysyn maanpinnalla kunnes unelmat alkavat toteutua käytäntöni kautta.

Minun ei ole pakko tehdä tätä.

Meitä on niin monta höpöttämässä huumeiden laillistamisesta, henkisestä prosessista ja siitä, että arvoitus nimeltä elämä on jo ratkaistu (nimimerkki dna-solu). Vaan on niin monia polkuja ja tunneleita joiden läpi tulkitsemme todellisuutta. Mutta mikä on todellista?

No vittu sehän on itsestäänselvää: pakastepizza ja maikkarin maanantai-illan leffa!

Kosmisen tanssin kauneus koskettaa
se koskettaa niin että tekee mieli
itkeä - surun kyyneliä
kun tuntuu että askeleeni eivät
siihen sovi
näen, kuulen, tunnen ja
kokemuksesta kiinni saan
mutta tuntuu että todellinen
päräytys jää lukkojen taa
jollain keinolla ne ovet on avattava

Ei tässä pidä olla vahva -
tärkeämpää on tuntea itsensä vahvaksi
epävarmakin löytää luottamuksen itseen
kunhan on kärsivällinen ja
tapahtuneesta ilon kyyneleet itkee

Lopussa kiitos seisoo
ja eksyneinkin sielu löytää kotisatamaan
sillä näinä aikoina tapahtuu joka hetki
jotain unohtumatonta
ikuisuudessa kulkevan ohjekirja
ei löydy vastauksia etsimällä
sillä minässä on voima joka
muokkaa yhteisöämme räjäyttämään
kaikkien tajunnan

Olla osa merta, yksi pisara siitä
universaali tietoisuus sen horisontissa siintää
kun askeleet vievät kohti merta
saattaa matkallaan vuodattaa paljon verta
jälkiä jättämättä on vaikeaa kulkea
eikä se taida tähän kauneuteen kuulua
nuori ja niin viisas tapasi kuuluttaa
tietonsa määrää
ei sokrateen opit tainneet kolahtaa

Etsin kauan, niin kauan
vastauksia maailmojen ääriltä
kunnes valoni kirkastui ja sanoi:
olet jo perillä

Kun oven sille avasin, alkoi laulattaa
prosessini sai sielun maljan kuohumaan
pieraisin, hymyilin ja aloin ottaa tuntumaa
"elämä leikkikentällä on liialti unta vaan"
vaan turhaan moisia miettiä
kunhan sais voitettua demoniset viettinsä

Elämää opiskeleva ei näe syytä luovuttaa
tänä aamuna hymyilen auringolle
se ei anna sijaa ahdingolle
kun sarastaa ulos kävelen ja en mieti
mitä tekisin
koska olla tässä ja nyt oikea hetki on

Olen tässä ja nyt ja
oikea hetki on syttynyt
omistan luovan hetkeni sielun vaahtokylpyyn
vaikeudet voitan kun jumittavat tapani vaihdan
hiukkasten tanssiin, ajan ja tilan avaruusvalssiin

Kun flipata pitää ettei sekoa
taival on riemu hetken ja hämmästely
kun siemen kukkaansa puhkeaa ensi kerran
unohtuu niin usein että kaikki mikä
tapahtuu on vaan tämän kerran
ainutlaatuista.

Tajunnanvirtaa yhdestä viikonlopusta:

Tyttö kaunis nukkuu ruususen unta
mutta ei se prinssin suudelmaan herännyt
sen pitäisi olla parin tunnin päästä
sossutädin luona
minä mietin kuinka monta läheistä
saattaa joutua pelästymään

Me ollaan koettu tänä iltana
monen moista
tragikomediaa mutta kukaan meistä
ei loista, valoa
mä katselen hylättyä taloa

Paljain jaloin kiipesin tälle kalliolle
mun mielenrauhan saavuttamisen
vakimestalle
otin kitaran mukaan ja
sointui aamuyön sävelet
pimeydessä kävellessä hämärä peitti
mun katseen ennen kuin huomasin
kasvien huojunnan

Tämä kauneus sai unohtamaan
useinkin tapahtuvat epäonnistumiset
kun liian suuret on haasteet
vaan pitäisi muistaa että
ei zen kummempaa
ole tämä elämä vaikka frendi sanoi:
voisin ottaa käteen veitsen terävän

Mutta minä etsin ja etsin elävää elämää
just sen makuista vaikka oiskin
paskan hajuista
sillä tulkintani kertoo että kaikkeus opastaa
oli missä tahansa
tapahtui hyvässä tai pahassa
aina toivon liekki kytee
ja antaa vinkkiä suunnasta

Minä en löydä sitä täältä
piikkimiesten luukuista
purista lihasta jeesaa frendii vetää hihasta
onhan nää äijii
vaan ei oo järkee ajatella että millään
ei oo mitään väliä

taas otan kitaran käteen
enkä sointiani häpee
ja lähden kävelemään
takaisin siipeen
mut doupeis tuntuu ettei onnistu
liikeet prosessin suuntaiset
oon ollut sisimmälle ilkee
mut ilosin mielin, lähdin ja mietin
että tää hidas käytäntöni
kehityksestä kielii

Kun prinsessa herää
mä ikkunasta tarkkailen elämää
ja katson sitä niin kuin aina pitäis tehdä
rakkautta ei sanoja
luon tätä katselmaa kuoseissa.