IRC-Galleria

Olen vähän sitä mieltä, että pitäisi puhua ihmisten kanssa vähemmän. Viimeisinpiin tempauksiin kuuluu vähintään rkioski-numero.

"Laitanko pakasteet pussiin?", Myyjä kysyi. Olin hiljaan seisomassa siinä vieressä, että "häh?". Hän kysyi uudestaan, ja minä vastasin, että
"kyllä laitan ne pussiin", jotta epämääräinen hiljaisuus laukesi.

Mäkissä taas kysyttiin: "mitä juomaa?" ja turhuuttani en pystynyt vastaamaan, kunnes sain kaverin sanomaan puolestani. Siihen asti sain tarjoilijaa sanomaan kysymyksen uudestaan.

R-kioskissa meinasin käydä ostamassa lotto kupongin, ja eipä mitään, kunhan ostoksen jälkeen nais-puolinen myyjä sanoi: "kiitos käynnistä", jotta laukesin: "Ei kiitos, en tarvitse!"

Ja pari muuta. Tulevalla viikolla, kuulolaitteeni patterit loppuvat ja odotetusti joudun elämään kuulumatonta elämää, kunnes uudet on ostettu. Toisinsanoen, kun sellaiset saapuvat kotiin. Siihen asti aion elää tavallisena ihmisenä ympäristössä, jossa jokainen jostakin syystä yrittää tehdä ainutlaatuisen. Ulkona on täydellisempää kuin sisimmässään. Ulkona sitä peittää tautejaan ja pahavointiaaa, yrittäen hymyillä, että elämä kulkisi paremmin päin kuin se oikeasti kulkee.
Todellisuudessa, ulkona näyttää aina kauniimmalta, koska maalla ei ole tunteita. Maa ei voi etsiä ongelmakohtia itsestään ja näin vihertää niin kuin sille on sallittu. Ihminen taas yrittää muuttaa itseään vähentämällä epäkauniita kohtia ruumistaan ja hymyilemällä ulkona, jotta toiset luulisivat, että elämää oikeasti hymyilee. Se on aika surkea juttu, mielestäni, että pitää piilottaa oikeat tunteet hymyn taakse.

Tiedän kun kuljen ulkona, että jokainen hymyilevä katajanokka, joka kävelee ohi potee jostain elämässään. Se on samanlaista, kun sattuu hiljaisia hetkiä kassalla, että tapahtuman keskellä olevat punastuvat. Heidän yksittyisyytensä sai julkisen lopun. Se paljasti heidän pintansa ja siksi se pelottaa. Katseet selän takana näkevät verhon taakse.

Kuurona ihmisenä, sitä oppii, että verholla ei ole väliä. Verho on
siinä esteenä, kuin seinä ja sen paljastuminen ei yleensä vie mihinkään. Olen sitä mieltä, että verhon saisi lakaista tuleen ja näyttää oikea itseään, vaikkei se olisi toisten mieleen. On mieluisinta elää totuudessa kuin piiloutua sairauden taakse ja teskennellä, että pystyy elämään paremmin kuin on mahdollista.

Miksi syöpää sairastava ihminen yrittää teskennellä olevansa kunnossa? Tämä katsoo sinua silmiin ja hymilee. Hän sanoo, että elämässä ei ole ongelmia ja saa sinua ajattelemaan, että kaikki on kunnossa. Mutta jos alusta alkaen tietäisit ongelmista. Kaikki tietäisivät siitä: moni yrittäisi korjata asiaa. Moni tekee niin nytkin. Mutta suurin osa elää vieläkin verhon takana. Heille pitää opettaa, että totuus pitää saada julki. Jos se on ongelmallinen, sen saa melkein korjattua. Anna heidän ymmärtää, että se on sinun riesasi. Heilläkin on jotain minkä he ymmärtävät kun kerrot sen heille.