IRC-Galleria

Kirjoitin tämän tekstin suunnilleen samanlaisena erään blogin kommenteissa. Aloin pohtimaan asiaa, ja laitan sen tännekin, lisäysten kera toki, vaikka tätä ei kukaan luekaan.

Mä oon monesti huomannut alitajuisesti noudattavani Maslow'n tarvehierarkiaa. Puhelimella hifistely kuuluu tällaisessa tarvehierarkiassa ehkä siihen viimeiseen kastiin, joten mulle puhelin on vain välttämätön paha, mitä ilman ei pärjää, vaikka ehkä niin haluaisikin. Monilla kavereilla asiat on luonnollisesti toisin, ja se turkasen puhelin on jatkuvasti hanskassa, ja päivässä voidaan käyttää 4-6 tuntia kännykän kimpussa. Ja sitten sitä rakkinetta ladataan joka yö, parhaimmillaan ollaan koulussakin laturin kanssa, että voi ladata kännykkää samalla kun sitä mediaa pitää kuluttaa oppitunneillakin.

Pakko välillä miettiä itsekseen, että onko ihmisellä tarvetta oikeasti käyttää mediaa noin paljoa, vai onko tuo kaikki vain markkinavoimien aiheuttamaa hapatusta, että media ympäröi meidät, ja kaikkien on sitä käytettävä? Tarkoitan lähinnä sitä, että oliko kenelläkään tarvetta surffailla netissä kännykällä 4-6 tuntia vuorokaudessa, ennen kuin kehitettiin kännykkä, jolla se oli mahdollista?

Kaverini hypettää jatkuvalla syötöllä iPhonensa ominaisuuksia. Kaveri hokee jatkuvasti, ettei voisi enää tulla toimeen ilman iPhonea. Mihin hän sitä tarvitsee? Puhelimena sen käyttö on toissijaista, vaan kaikkea muuta sillä sitten tehdäänkin. Jatkuvalla syötöllä facebookissa, twitterissä, tai sitten netissä surffailua, sillä pelataan jatkuvasti jne. Aivotoiminta ulkoistetaan täysin puhelimelle, sillä onhan tosi vanhanaikaista muistaa ulkoa esimerkiksi sitä, misskä kaverit asuvat, vaikka heidän luonaan on lukuisia kertoja käytykin. Onhan puhelimessa sentään navigaattori. Ja miksi pitäisi muistaa syntymäpäiviä, näkeehän ne facebookistakin, ja sitten voi persoonattomalla tavalla kirjoittaa kaverin, jota näkee kerran kahdessa vuodessa, seinälle lakonisesti "Paljon onnea <3333".

Kuinka moni esimerkiksi muistaa muita kuin oman puhelinnumeronsa ulkoa? Ja toisaalta, miksi siihen olisi tarvetta, kun lähes kaikki urpot jättävät numeronsa facebookkiinkin? Tai saahan ne numerot sillä tekoälypuhelimella sieltä Enirostakin. Minua pidetään kaveripiirissä poikkeuksena, kun muistan kavereiden syntymäpäivät ulkoa, muistan jopa hyvin monien osoitteetkin ulkoa, kuten myös puhelinnumerot. Ja jos menen kauppaan, ei minun tarvitse välttämättä kirjoittaa ostoslistaa, vaan muistan ostokseni ulkomuistista. Harmillisen usein vain näkee näitä älypuhelinkäyttäjiä haahuilemassa pitkin kaupan käytäviä kärryt poikittain katse tiukasti naulittuna puhelimen näyttöön, josta tarkkaillaan tiukasti ostoslistaa, että varmasti tulee tomaatit ja pyykinpesujauheet vietyä kotiin. Ja katsetta ei nosteta vahingossakaan.

Kun mennän aikaa 50-60 vuotta eteenpäin, miten pahasti dementoitunutta kansasta tulee, kun kaikki aivotoiminta voidaan jo alle parikymppisenä ulkoistaa elektroniikalle? Hienoin puoli siinä tulee olemaan se, että suurin osa ihmisistä on silloin niin pahasti dementoituneita, että he eivät muista oikeaa hakusanaa, minkä voi syöttää älypuhelimellaan googleen, ja etsiä tautiin täsmääviä oireita.

Pakko myöntää, että karjuin hetken itsekseni tälle videolle. Hienoja eläimiä. Tuntemuksia kuvaa parhaiten tuo top-kommentti: "I was just thinking that otters are easily entertained, chasing butterflies for half a minute. Then I realized I just watched otters chasing butterflies for half a minute."



Nojoo, aika mennä nukkumaan.

Kieltäydyn tulemasta sairaaksi. Varmasti en sairastu, en varmasti. Kuume painaa päälle, kurkussa on kuppa, ja olo on kuin katujyrän alle jääneellä, mutta varmasti en halua olla sairas. EN.

Jälleen kerran yksi asia lisää niiden asioiden listaan, joita tekisi mieli kokea ennen kuolemaa. Aivan uskomattoman näköistä!

Ei ole mitään tekemistä, mutta nyt mä keksin: Mä katson pitkästä aikaa Commandon!

1. Arnold!

Totesin tässä, että tänäänhän on monilla ollut vanhojentanssit, ja eilen penkkarit. Muistinpa samalla, että itsehän en lukiossa osallistunut kumpaankaan tapahtumaan. Vanhojentansseista voiton vei maantiedon abikurssi, jonka kävin koska kirjoitin maantiedon lukion kakkosvuoden keväällä. Enkä edes vaivautunut katsomaan oman ikäluokkani vanhojentansseja. Ehkä tämä päätös nykyään vähän kaduttaa, mutta mitäpä siitä parketilla pörräämisestä olisi hyötynyt, minun mielestäni tieto on hyödyllisempää kuin kokemukset, ja vielä hyödyllisempää on tieto sovellettuna käytäntöön. Enkä olisi itse tanssiparia saanut, kun minulle lupautunut partneri jätti lukion kesken toisen vuoden jouluna, juuri ennen tanssikurssin alkua. Sääh

Penkkareihin en osallistunut, koska poliittisesti epäkorrekti asuni kiellettiin kaksi päivää ennen penkkareita. Tarkoituksena oli pukeutua kaverin kanssa terroristeiksi, ja mennä koululle arabeiksi pukeutuneina AK-47 -replikat käsissä, mutta kiitos näiden kouluammuskelijaurpojen, rehtori kielsi, ettei koululle saa tuoda edes aseiden jäljitelmiä. Eikä ollut poliittisesti korrektia pukeutua terroristiksi. Kaveri jaksoi itselleen metsästää uuden puvun kahdessa päivässä, minä en. Kiersin vaan muiden mukana, ja lahjoitin omat karkkini eteenpäin jaettavaksi. Taisinpa viedä makeissäkin opettajienhuoneeseenkin tuhottavaksi.

Abiristeilylle kyllä osallistuin, ja sepä vasta olikin turhimpia kokemuksia tähänastisessa elämässäni. Lähdin matkaan, koska kaveri ei päässytkään lähtemään, ja sain risteilypaikan ostettua hintaan 20€, ja kaveri oli maksanut lipusta 95€ + passi. Minullahan ei passiakaan ollut, mutta eihän sitä nyt HKI-Tallinna -välillä kyselläkään, kun maissakaan en käynyt. Edellisen kerran olin laivalla ollut 6-vuotiaana pappani kanssa, ja lähdin vain huvin vuoksi katselemaan menoa. Absolutistina on kivaa olla laivalla selvinpäin. Tulipa sitten sillä reissulla pelastettua meitä valvonut opettaja, joka oli heikossa hapessa, ja ajautui tappeluun teiniporukan kanssa. Aikani asiaa selvitettyä sain opettajan palautettua omaan hyttiinsä, rupattelin henkilökunnan ja vartijoiden kanssa, ja sain vielä palautettua tämän silmälasitkin, hajonneina tosin. Ehkä sittenkin kannatti olla sillä reissulla mukana. Ärsyttäähän se toki kännistä opettajaa kanniskella pitkin laivaa, mutta tulipa tehtyä päivän hyvä työ samalla. Joskus pitää lähteä merta edemmäs kalaan, kuten sanotaan.

Pitänee varata aika optikolle ja vaihtaa silmälaseja, sillä en näe tekstiä, jota tähän kirjoitan. Ärsyttävää.

Enpä ole pitkään aikaan tänne mitään asiaa kirjoittanutkaan. Ärsyttää tämä avautuminenkin.

Halutaan ostaa paremmat unenlahjat. Tai parempi unirytmi.

Myös esim. 5 tuntia pidempi vuorokausi voisi kiinnostaa. Jos omistat ja olet valmis luovuttamaan minulle vähän vapaa-aikaa, niin ota yhteyttä.

Myös uusi tallentava digiboksi kiinnostaa, kun vanha kyrvähti, ja jäi 220gb leffoja ja sarjoja sisälle. Ihanaa.

Internet - paikka jossa sinäkin voit (yrittää) olla viisas. Huonolla menestyksellä tosin.

Vaalien alla ja vaaleja käydessä olen keskustellut hyvin, hyvin usean ihmisen kanssa asioista ja banaaneista, ja olen todennut sitä, että ne kovimmat huutelijat ja tietämättömimmät idiootit ovat olleet juurikin internetissä. Täällähän kaikki ovat ultimaattisen tasa-arvoisia, joten kuka tahansa saa laukoa mielipiteitensä ja "absoluuttisia totuuksia" rauhassa, faktoista ja perusteluista välittämättä.

Itsellänihän ei ole mitään tarvetta kasvattaa virtuaalista penistäni pidemmäksi saati paksummaksi yrittämällä päteä intterwebissä ja leikkimällä muita fiksumpaa, sillä tosiasiahan on, että minä olen fiksumpi mitä hyvin moni muu. Tämän vuoksi jätän politiikasta kiistelyn internetissä tältä osin sikseen. Minähän en nimenomaan halua olla samaa mieltä kenenkään kanssa. Rakastanhan sentään provosointia.

Parempi mies noista kahdesta silti voitti presidentinvaalit. Onnea Sauli Niinistölle, jos satut tämän lukemaan. Ja jos et, niin onnea silti.

ps. En kannata Kokoomusta.

Meillä on hieno kissa, nimeltään Tassu.



Tassu on pari viime yötä viihtynyt mun huoneessa. Välillä se leikkii, pudottaa mun plektrat ja leikkii niillä, joskus se järsii sähköjohtoja, välillä taas tuhoaa mun ainoaa huoneessa olevaa viherkasvia. Joskus se jopa nukkuu, välillä lattialla, välillä pöydällä, välillä sängyn alla, välillä se jopa kiipeää sänkyynkin nukkumaan. Näin esimerkiksi viimeksi viimeyönä.

Kivaahan se on nukkua, kun puolitoistavuotias möhkäle kollikissa nukkuu pään vieressä. Jossakin vaiheessa yötä sitten heräsin siihen, kun kissa istui mun rinnan päällä. Sytytin valot palamaan, aikomuksena heittää kissa lattialle ja jatkaa unia. Tassulla on vaan yksi hieno piirre, kun se säikähtää, se välillä päästelee melkoisen karmivan hajuisia kaasupurkauksia, eli se ihan piereskelee. Tottahan toki se kissa sitten säikähti, kun valot räpsähti päälle, ja tämän seurauksena se pieraisi suoraan mun kasvoille. Täytyy olla kiitollinen, että siitä tuli vain ilmaa.

Kissa lensi kyllä komeassa kaaressa lattialle. Enpä taida vähään aikaan sitä yöllä huoneeseeni ottaa.

Mahdan mä olla hyvä työntekijä, kun jälleen soitettiin töihin aamuyön vuoroon. Säääh. Hienoa muuttaa jälleen unirytmiä, kun maanantaina oli katsomassa uskomattoman hyvää Dream Theaterin keikkaa Helsingissä, ja sen seurauksena unirytmi on jälleen sitä, että nukkumaan 2:00-3:00 ja hereille joskus, ja huomenna pitäis herätä jälleen klo 3:30.

Ehanaa.