IRC-Galleria

Kylläpäs maailma osaa olla radikaali välillä. Toisinaan taas se antaa sinun levätä tuolillasi, antaa juoda sitä megavahvaa kahvia johon lusikkakin sulaa, mutta aina löytyy niitä saatanan päiviä jotka eivät päästä sinua tekemään yhtään mitään, ettei joku pääsisi mumisemaan sinulle mielipiteitäsi.

Kuten jotkut jo tietävätkin, että minä olen kaiken terveyden vastainen olento. Poltan tupakkaa, käytän alkoholia, juon kahvia ja syön epäsäännöllisesti. Ja yleisesti ajatellaan että sehän on minun oma ongelmani.
Ongelmana on kuitenkin ne ihmiset, jotka tuntevat suurta tuskaa kun huomaavat jonkun lampaan eksyneen laumasta. Ja vielä enemmän, kun se lammas määkii kirosanoja vielä muitten perään samalla kun raahaa villaista persettään pois paikalta.
Nuo ihmiset, ketkä ottavat siihen kantaa ovat ärsyttävimpiä mitä tiedän. He juoksevat perääsi ja määkivät. Ja ne määkivät eivätkä osaa lopettaa.
Tähän voidaan ottaa esimerkiksi vaikka yksi kohta minun epäjärjestelmällisen oudosta menneisyydestäni.

Kun minä olin aikoinaan kioskin omistaja ja koulun oppilaskunnan sihteeri ( joka piti kyllä kaikki päätökset itse ), minun "oppilaskunta-joukkueessani" oli sellainen ihminen, jota me muut inhoamme ylitse muiden.
Ei siksi, että hän olisi epämiellyttävä tai mulkku, vaan siksi että hänen maailmanparantaja-uskontonsa pakottaa hänet käännyttämään muita omalle kannalleen. Ja ongelmana vielä se, että hänelle opetetaan kaikki keinot ahdistaa muita ihmisiä, kunnes he murtuvat ja menevät jakamaan torni-lehteä ovelta ovelle.
Kuitenkin, hän iski silmänsä minuun. Minähän olin aina ongelmissa, suuntaan tai toiseen, aina rööki korvantakana, aina miettimässä että mistä revitään rahat seuraavaan juomaputkeen. Olin hänen kadonnut lampaansa.
Joten hän päätti napata sen paimensauvansa ja tulla perääni. Käskin häntä aluksi tunkemaan se sauva perseeseensä ja loikkimaan voltteja taivaanporteilla, mutta hän oli sitkeä. Hän yritti uudelleen seuraavana päivänä, milloin olin hieman suorempi ja sanoin: "Painu vittuun.", heti kun näin että hän avasi sen luukkunsa.
Näin jatkui, ainakin viikon. Hän tuli agressiivisesti päälleni ja minä käskin häntä vain painumaan vittuun. Hän marmatti että sieluni palaa helvetin tulessa, kun minä sanoin että:

"Helvetti on varmaan täynnä sinunlaisia. Kaikki tulevat päälle, eri lehtineen ja uskomuksineen ja itkevät ja nyyhkyttävät kun sinua ei kiinnosta. Sielläkin he ovat samanlaisia kuin sinä; He eivät vain osaa lopettaa kesken. Ole nyt kiltti ja tuki se turpasi ja painu helvettiin minun tieltäni, ennenkuin joudun oikeasti käyttämään väkivaltaa."
Hän alkoi itkemään. Ei luoja miten hän itkikään, vaikka se tuskin läpäisi minun graniittisydäntäni laisinkaan. Minä vain hymyilin leveästi ja käskin häntä painumaan jonnekkin muualle nyyhkyttämään sydänvertansa.. Pois naamastani.
Mutta koska hänkään ei ole "juntti" asioissaan; Hän luuli mitä hänen piti tehdä saadakseen minut murtumaan. Hänen tarvitti näyttää minulle, että tieni oli väärä ja minä tulisin katumaan kaikkia tekojani helvetissä, ellen kääntyisi hänen tiellensä. Mutta koska minun yleinen mielipiteeni oli asiaan "Salee" - ei homma oikein toiminut. Hän ei voinut voittaa minua yksin.
Se helvetin lutka kävi hakemaan koulupsykiatrin ETTÄ koulukuraattorin minun kimppuuni!
Istuin monta tuntia kummankin pommitettavani, kummankin arvostellen minun tapaani elää. Istuin hiljaa, miettien että tekisin kostaakseni tämän, samalla kun se perkeleen psykiatri kysyi että olenko "Onneton?" ja kun kuraattori kysyi että "Onko perheessäsi ongelmia?"

Kunnes sitten, puolentunnin istumisen jälkeen alkoi keittämään ylitse.
"Minä olen <ONNELLINEN> ja minulla on hyvä perhe, tai siis olin! Noin 45 minuuttia sitten minun mielenterveyteni järkkyi koska kaksi tuollaista vanhaa karppia mumisee minulle sontaansa! Toinen yrittää todistaa minulle että minulla olisi jotain *piip* ongelmia - Mitä ei ainakaan vielä ole - samalla kun toinen marmattaa että se ei *piip* ole MINUN vikani vaan *piip* HALLITUKSEN ja YMPÄRISTÖN vika!
Jos se sitten on YMPÄRISTÖN vika, niin tunkekaa se *piip* Jehovantodistaja johonkin pimeään koppiin ittenne perässä ja pitäkää jotain *piip* jumalanpalvelusta siellä ettei YMPÄRISTÖ pääse vahingoittamaan teidän puhtaita mieliä! Ja älä sinä kuraattori lähde tätiseen siinä, sinun on ihan turha avata sitä sinun epäpätevää luukkuasi minulle! Ainoa ongelma siis, mikä minulla on, on teidän kaksi helvetin rumaa pärstää.
Voinko lähteä? Kiitos ja MORJENST."
Lähdin ulos huoneesta, samaan aikaan kun kummatkin olivat.. no, tätäkin voi kuvailla vaan hymiöillä.
Minä: >:E
Kuraattori: <:x
psykiatri : Ô_Ô

Ja sitten kun marmatin muille ( Samalla kun keitin kahvia ), he kysyivät minulta: "Olenko kovis kun teen noin? Olenko niin vitun kova jätkä kun uskallan nostaa minun ääntäni vanhemmille ihmisille?"
"Mikä helvetin moraalisaarnio tästä paikasta on tullut!?"
"Ei mikään mut ootko kova jätkä?"
Vastasin, että olen pehmisjäätelö ja menin taas myymään. Tuo Maailmanparantaja taas.. Noh, hän meni sitten kuraattorin ja psykiatrin puheille. Kun hän tuli takaisin, hänen silmänsä olivat itkevät - Näin hänet kauempaa - ja hän suunnisti kohti minun kahvioni "Keittotilan" ovea. Ennenkuin hän katosi ohitseni, hän murisi minulle:
"Olet saatana, itse saatana."

Virnistelin tyytyväisenä: Yksi mulkku vähemmän. Se tyttö ei uskaltaisi tulla mumisemaan minulle HÄNEN Jumalastaan enää koskaan. Päivä oli pelastettu.

Ja kuulin korvani takaata; "Voah Ville, ooks siis itte saatana sitte? Vitut oot. Anna ku mä kerron sulle mitä sä oot, ellet anna mulle kahvia ilmatteeks...."
Tulin ajatelleeksi, että jos Luoja on olemassa, hänellä on erittäin kipeä huumorintaju. ERITTÄIN.. Kipeä huumorintaju.

Miksi minä kirjoitin tälläisen tarinan? Että ymmärtäisitte miten paljon minulla keitti ylitse, kun söin Kebabia bussipysäkillä ja joku helvetin maailmanparantaja-narttu tuli ulisemaan minulle, että EI OLE TERVEELLISTÄ SYÖDÄ ULKONA.