IRC-Galleria

Vuonna 1933 pieni tyttö joutui murhaajan uhriksi. Murhaaja hautasi tytön elävältä maahan toistaen samalla sanoja “Toma sota balcu“.

Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nämä sanat, tulet tapaamaan murhatun tytön. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, tyttö ilmestyy makuuhuoneesi kattoon ja tukehduttaa sinut samalla tavalla kuin hän tukehtui itse.

Jos kirjoitat tämän tarinan omaan blogiisi, hän jättää sinut rauhaan. Hyvät tekosi palkitaan.

What does tomorrow want from me
what does it matter what i see
if it can't be my design
tell me where do we draw the line..

[Ote Poets Of The Fall:n kappaleesta: Where Do We Draw The Line ]
Suosittelen tätä ballaadia kaikille, ketkä ymmärtää kauniiden biisien päälle. <3

Aamul oli vaikee nousta sängystä. Oli pakko kattoo "muodon vuoksi" eilen ja ku sen lähetys aika oli siirretty myöhemmäks niin tuli sitten valvottua.. =/ Mut nousin kumminkin ku kello soi ja kouluun menin kuten oli lukujärjestyksen mukaan määräkin mennä eli kahdeksaan. Sitten mittailemaan, jyrsimään JÄLLEEN kerran lamellon reikiä ja kokeilee ensimmäistä kertaa sopiiko osat toisiinsa nähden. ^^

Kun 3 ihmistä nosti tota kokonaisuutta pystyyn ni henkeä oikein salpasi kun näki ensimmäistä kertaa työnsä koottuna -> kun jotain tekee pitkään niin tuntuu ettei se valmistu ikinä kun ei nää kokonaisuutta kun vähän ennen kuin se on valmis. Mutta täytyy kyllä sanoa, että KANNATTI olla kärsivällinen ja laskea tuhanteen kertaan kaikki mitat sun muut. Ja se, että ton materiaaleihin on menny nyt yli 450€ ni ei voi muuta sanoa ku, että on joka sentin arvoinen. Tollasta hyllyä kun ei ole KENELLÄKÄÄN toisella. Se on uniikki, massiivipuusta, ITSEtehty kokonaisuus, jonka valmistumista epäilin aluksi.
Mut ihan turhaan. Nyt jos vauva pysyy vielä hetken masussa yhtä rauhallisena kun tähänkin asti niin alkaa näyttää siltä, että tää neiti valmistuu siinä missä muutkin puu05:sen opiskelijat, eli nyt keväällä. ^^ Hyvässä välissä sain tehtyy noi liitokset -> selkä meinaa ei meinaa jaksaa oikein seisomista/kävelemistäkään enää.. =( Jotenki tässä sinnitellään, parempi kai se on tottua kipuun => synnytyksessä kun se tulee väistämättä eteen. =D

Jepulis jee.
Kaiken tämän loistavan aurinkoisen ilman ja päättötyön edistymisen merkkien lisäksi tein elämäni ensimmäisen onnistuneen ruskeakastikkeen -> maku oli loistava, ei kökköjä ja sitä tuli kerrankin haluttu määrä. Jaksoin jopa imuroida kämpänki tänää, niin hyvä fiilis. =D Nyt voi rauhassa ruveta rentoutuu viikonlopuksi. Taidanpa painua päiväunille vielä hetkeks ja ottaa Harry Potterin kouraan.

~Iloinen YoOdi hymyilee voitonriemukkaana~
P.s Kuvana tällä kertaa puuartesaanin unelma -> höylälastua [koululla kaveri höyläilee omaa päättötyötään ni oli pakko mennä kuvaan noita soiroja, on niin ihanan näkösiä. <3]

Kyllä vain. Painelin sitten eilen illalla nukkumaan siinä yhdeksän aikoihin ja tulokset näky heti tänään. ^^ Paljon pirteämpänä sitä vaan saa aikaseks. Tänään meinaan sain kaikkien jäljellä olevien osien määrämittasahaukset tehtyä, viimeisteltyä ne peiliovet [jotka siis lopulta tulivat valmiiksi], viimesen jiiriliitoksen teko ja liimaus.
Ja fiilis on loisto. ^^ Nyt olis edessä enää hiomista [paljon =D] ja lamelloreikien poraukset ja yhteen sovitus, eli tsekataan että sopiiko ne palaset yhteen vai ei. ^^ Jänskättää et kuinka käy. Pitää tarkkaan jyrsiä ne reiät ja silleen et tulee varmasti sopivat. Huomenna mittailee ja silleen. *On yhtä hymyä, tää päivä meni vaan niin nappiin*

Ja onnistuin käydä kaupassa, enkä ostanu sieltä mitään karkkii/suklaata/jätskii/sipsei tms. ;D Ihmeiden aika ei ole siis ohitse. Ja liitteeks tähän tekstiin nyt sitten ne miljoonasti kirotut peiliovet.
Aika nätit, vai mitä oot mieltä?

~YoOdi~

Kyllä vain. Deadline on n. 3 viikon päästä. Sillon pitää olla päättötyö tehtynä. Ja työ on nyt hyvässä vaiheessa, ei siinä mitään. Tänään oli vuorossa vitriinin ovien tekoa. Sain kaikki neljä liimattua [MITEN NIIN NELJÄ? No ku muutin suunnitelmia :D], yhteen tuli ikäviä koloja, mut huomenna sitten paikkailun aika, vaikka sitä kuinka yritti vältellä, mut en vittu kolmatta kertaa ala tekee uusia ovia.. =/

Jooh. Sit olis vielä pari kk ni olis vauvan tulon aika. Äkkiä tää raskaus menny, ei voi kyllä muuta sanoa. ^^ Odotan kesää kovalla innolla, tosin olihan toi lumimyrsky aika kiva, mutta ku koko talvi ollu yhtä loskaa ja paskaa ni olkoot -> tulispa kesä äkkiä ny!!!

Nyt särkee päätä eikä jaksa kirjottaa mitää älyllistä.
*Menee ottaa pannukakun uunista* Damidami!!! =P

~YoOdi~

*Jamma jamma*

Rauha alkaa palautuu kämppääni. Matso ollu nyt vapaana neljästä eteenpäin. Istuu ikkunalla ja laulelee hyväntuulisena, ei mitään merkkiäkään agressioista tai raivosta. Eli toisinsanoen miksi se suuttui:

1. Hoidossa porukoiden lintu
- Paljon pienempi kun Matso - ei voi pitää irti samaan aikaan eli Matso häkissä
- Matso ku kuuli Riepun laulun - mustasukkaisuutta ku se joutu olee häkis ja toinen lintu lentelee
sen reviirillä
2. Vieraita kylässä
-Yks parhaita kavereitani oli yökylässä ja Matso oli jo häkissä ihan raivokkaalla päällä -> en
viitsiny vaarantaa kaveriani päästämäl Matson irti ku se olis kumminki käyny joko mun tai
tai ystäväni kimppuun

=>> Lisää turhautumista ja metelin yltymistä. Sitten lopulta peitto häkin päälle ja rauha tuli.

Nyt ku vieraat ja hoito tirppa&koiruus lähtivät niin Matso oli taas kun ei mtn.
Se on tää kevät ja onneks se on vaa kerran vuodes ;P

Miten pois kytkeä raivo?

Rakastat eläintä enemmän kuin voi sanoin kuvailla. Mielessäsi on hyvät hetket sen kanssa. Iltaisin se tulee syliisi, puskee pienellä päällään kättäsi yrittäen kertoa kaipaavansa hellyyttä. Rapsutat sen niskaa ja se nukahtaa. Hengität samaa tahtia sen kanssa ja olet onnellinen.
Seuraavassa hetkessä meteliä. Haluaisit sulkea metelin pois, mutta korvatulpat eivät auta. Yli 140db:liä korkeaa kiljumista, joka kovenee koko ajan. Tuntuu kuin eläin haluaisi tahallaan ärsyttää sinua. Peität häkin ja sanot rauhallisesti: "Ei" Meteli ei lopu, jatkuu vain entistä vaativammin. Otat peiton pois, laitat linnun pieneen häkkiin ja viet sen vaatekomeroon rauhoittumaan -> metelöinti vaimenee pikkuhiljaa ja loppuu n. 3 minuutissa. Odotat vielä hetken ennen kuin haet otuksen. Päästät sen takaisin häkkiin, mutta ennen kuin ehdit laittaa häkin kalterit kiinni eläin käy raivosta kimppuusi. Se iskee kohtiin, joissa ihmisellä on miljoonasti hermoja. Tunnet kipua, paiskaat eläimen häkkiin, kipu on niin kova, eikä tuo olento meinaa päästää irti sormestasi. Kyyneleet tulvivat silmiisi ja eläin alkaa huutamaan uudelleen, entistä päättäväisemmin.
Tässä kohdassa tiedät, että pitäis käyttäytyä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Rauhalliset eleet rauhoittaisivat eläimen... Peität häkin jälleen ja toivot metelin lakkaavan -> ei mitään muutosta. Meteli jatkuu ja alat itkeä. Meteli ei lopu, toistat tapahtuneen -> otus pieneen häkkiin ja vaatekomeroon, annat sen rauhoittua siellä nyt yli 10minuuttia, mutta siltikin kun otat linnun kopasta se on vain täynnä raivoa -> uusi verinen vekki sormeesi -> eläin takaisin vaatekomeroon..

Lopulta olet itse niin täynnä raivoa, että nappaat otusta pers-sulista sen käydessä päällesi. Kyseessä ei ole tarkoitus satuttaa, mutta puolustaessasi itseäsi, ettet jälleen saisi veristä vekkiä sormeesi aiheuttaa seuraavaa: yksi sulka irtoaa ja taas vaatekomero kutsui.

Pidät otuksen siellä nyt 15minuuttia. Haet sen kopassa pois komerosta. Menet itse makaamaan sängylle kopan kanssa: olento yrittää raivoisasti tulla kopan kaltereista läpi aktiivisesti puoli tuntia, sen silmistä tihkuu raivo. Et ikinä uskoisi sen olevan sama eläin, joka vielä edellisenä iltana puski poskeasi vasten... Tilanne rauhoittuu vasta tunnin jälkeen kun eläin ei enää jaksa tapella kaltereiden kanssa. Sitten vihdoinkin olento häkkiin ja se on hiljaa.

Mitä jäi käteesi?
Haavat, helvetinmoiset itsetunnon tuskat siitä, että olentoa sattui [vaikka itseäsi sattuikin yhtälailla, varmasti enemmän], pelko tulevaisuudesta [miten se ikinä tulisi toimeen vauvan ja lapsien kanssa], pelko oman raivosi kasvamisesta [mitä tapahtuu kun hermot menevät lopulta ja jos ajattelematta satutat pahemmin olentoa]... Ja monista muista asioista..

Ja kaikki tämä juuri kun luulit, että tänä vuonna otuksen hormonit eivät olisi niin sekaisin kevään tulosta....

~YoOdi kehottaa kaikkia miettimään ainakin 10000000000 kertaa ennen kuin päättää ottaa eläimen, joka ei ole ikinä täysin kesy~

Kökkeliköö!

Kuinka voi pientä ihmistä väsyttää näin paljon?! =/ Menny tää viikko taas niin vauhdilla että moro! Vastahan oli maanantai ja nyt alkoi sitten pääsiäisloma... LOMA! TAAS! Perhana musta tuntuu et toi koulunkäynti nykyään on ihan naurettavaa ku noita lomia on joka lähtöön.. =S
Haluis oikeasti nyt vaan asua tuol koulussa ja tehdä sitä päättötyötä... Vaikka vielä onkin n. kuukausi aikaa tehdä sitä ni tuntuu että alkaa toi aika tulee vastaan... =S Deadline, you know.

Päätin, että teenkin päättötyön vitriiniin neljä pientä ovea -> ja niiden ovien tekeminen ilmeni sitten hankalammaksi kun luulin.. =S Jiiriliitokset.. *Huokaus* Koko opiskelun aikana tehny niitä ties kuinka monta miljoonaa ja nyt ei tunnu luonnistuvan. Päin prinkkalaa meni kaikki 4:n peilioven listat..
Aloin sit tekee tänään uusia.. *Mutinaa* Ja koneet varattuna, joten niiden tekeminen loppu yhtä nopeasti ku alkokin... Aloin si tekee vitriinin takauraan tulevaa liimalevyä ja se onnistui onneksi niin kuin pitikin. JES!

Vielä ku sais kaikki osat valmiiks ni vois loppuajan si rauhas hioskella ja pintakäsitellä niitä. Kaikista haastavimmat tuntuu olevan noiden rakennetasojen kiinnitykset.. Saas nähdä miten onnistuu. *Pohtinu ties kuinka monta yötä niiden toteuttamista*
Mut nyt kun on loma ni aivot tyhjäksi -> salkkareiden pariin ja sitten nukkumaan. Väsyttää niin saakelisti.

~YoOdi~

Kyllä vain. En muista millon viimeks olis ollu näin kiva viikonloppu. *Hymyää* Lähdin perjantaina porukoille koulun jälkeen ja siellä sitten lepäilin vaan koko viikonlopun. ^^ Ei mitään erikoista, mut ei mitään tylsääkään. Nautin täysin siemauksin siitä hiljaisuudesta joka siellä vallitsi ja pitkäst aikaa tuntu siltä et ehti mutsin ja faijapuolen kanssa juttelee asioista ajan kanssa.

Höpöteltiin kaikkia asioita ja katteltii porukal telkkarii.. Heh. Ihan perussettiä, mut viime aikoina oon kaivannu sitä hirveesti ku yksin asustelee ni ei elämä oo enää sellast mitä sillon ku himas asu. Ja aina ku porukoille menee ni tulee semmonen kiva olo, et sais maistaa palan sitä elämää mitä se joskus oli. *Tyytyväinen olo* Hannes nautti laatuajasta porukoiden australianterrierin - Tellun kanssa. Ne paini ja leikki koko ajan. Tepastaki näki kuinka se nuoreni heti sen 6 vuotta. =D
Sit näin Riepun pitkästä aikaa.. ^^ Jätkä oppinu puhuu selkeämmin ja muutamia uusia sanojakin tullut. Oli ihan yli hyvä ku menin olkkariin moikkaa sitä ni se jammaili peilin edessä ja lauleskeli, mutta kun huomas mut ni pysähty nosti päätä korkeammalle ja sano: "TERVE, RIEPULI!" Heh.. xP

Ja mikä parasta! En koko viikonloppuun ajatellut päättötyötä YHTÄÄN. Sain todellakin lomaa siitä aiheesta ja se tuntu hyvältä. Nollata kaikki stressi ja ajatukset siitä. Jaksaa huomenna vääntää ihan erilailla koulus.

Että näin. On niin hyvä olo henkisesti ettei oo aikoihin ollu..
Vielä ku toi selkä lopettais sattumisen.. *Huokaus* Noh, viimeistään
vähän päälle kahden kuukauden päästä. ;)

~YoOdi~

Tänään meni koulupäivä kyllä niin vauhdilla ja hikisissä meiningeissä et HUH! Aamulla mittailua, laskelmointia ja sitten 48 lamellon reikää levyihin, lamellot liimoineen osaan levyistä -> koepuristus ja koko paska kasaan.

Yksin en olis kyllä onnistunut, suuri kiitos Emmul ja Heikil avusta. Vaikka pyrittiin minimoimaan kiire ni kyllä sit siinä ristimitan kattomisen kohdassa alko epätoivo iskee ku ei puristimien mitta riittäny mitenkään päin ja si piti soveltaa. Onneks oli Heikillä taas niksit hihassa. ^^

Miettikääpä tätä yhdistelmää:
*48 lamelloreikää ja yhtä monta lamelloa
*Koko hyllyn kokoamiseen aikaa se 20minuuttia [liima kuivuu siinä ajassa]
*2 liimapensseliä
*3 henkilöä
*Hullu määrä puristimia [joita olis tarvittu vieläkin enemmän]
*kokonaisuuden suurimmat sivut sen 2metriä pitkät..

Ja onnistuiko?
Huomenna puristimet irti heti aamusta ni katsotaan kuinka kävi.
Jännittää ihan sikana ja pari asiaa muistin kun koulusta lähdettiin, mitkä olis
pitäny ottaa huomioon -> mut näinhän se menee, että täydellisyyteen pyritään
harvemmin kumminkaan edes lähelle sitä tulee pääsemään. Mutta lannistuta ei koskaan!
Suurin työvaihe on nyt takanapäin ja edessä on seuraavaksi: hiomista, saranointia ja vielä muutamien liitosten teko ja 14.4 edessä olis päättötyön palautus.
Alkaa olee niin hyvä fiilis tästä hommasta, että ehkä ei olekaan mahdottomuus onnistua, mut ei sovi nuolaista ennen ku tipahtaa, ettei käy kalpaten.
Tässä kumminkin kummittelee koko ajan armoton selkäkipu, jonka takia duunista taas saikulla kun tukiliivistä ei mitään apua enää. =( Koulusta en suostu olee pois -> tää on pakko saada loppuun, niin lähellä kun ollaan jo päämäärää. Muita ikäviä asioita ovat ehdottomasti huonosti nukutut yöt -> selkä ei anna periks yölläkään vaik miten nukkuis, päänsäryt ku miettii niin paljon, unettomuus pelkästään ton päättötyön takia [soon kumma juttu et just ennen nukkumaan menoa alkaa miettii liitoksia ja niiden toteutuksia jne..] ja väsymys. Ei niin ku jaksais enää nostaa milliäkään noita levyjä, eikä hioa ku pitää kumartua jne. Mut vielä hetki...

~YoOdi painelee katselemaan sarjaa "Muodon Vuoksi"~

P.s Nehän sanoo: Kärsimys kaunistaa ;) "Make me beautiful, make me... a perfect lie."

Ja P.s.s Tsekatkaa tota puristimien määrää. xD