IRC-Galleria

Noh, Poodi kotiutui tänään Karkkilan lomareissultaan, mutta ikävissä merkeissä.
Herra oli ollut isäpuoleni kanssa aamulenkillä ja yhtäkkiä mennyt heikkoon kuntoon - aina niin pirteä koirani askeltahti väsyi ja herra alkoi linkuttaa ja hengittää raskaasti. Lopulta pysähtyi eikä voinut kävellä. Seppo otti Lohmon syliin ja kantoi kiireesti kotiin. Hanneksen kieli muuttui hetkessä harmaaksi ja limakalvot kuivuivat. Koko koira meni heikkoon kuntoon ja äiti epäili kyyn puremaa -> kaiken varuiksi kyypakkaus naamariin koiralle ja lääkäriin soittaa: Karkkilan eläinlääkäri aukeaa vasta klo: 13.00 =( Ja kun tää tapahtui niin kellohan oli vasta 08.00 elikkä ei muuta ku kiireen vilkkaan Forssaan ja täältä varaa lääkäriaikaa..

Noh, lääkäri oli auki, mutta vapaan ajan sai vasta klo: 13.00, mutta onneksi Hannes oli alkanut piristymään ja jalat kantoivat, joi pieniä määriä ja häntäkin heilahti välillä, joten ei auttanut kun odotella. Onneksi kello meni äkkiä ja vietii Pooditus sitten lekuriin, joka sanoi, että oireet viittaa vahvasti kyynpuremaan, joten ei muuta kun koira nesteytykseen ja samalla sitten antibioottikuuri käyntiin ja koira kotiin toipumaan.

Onneksi ehdittiin ajoissa ja Hannes on koko ajan paranemaan päin.
Pesin sen tossa äsken ja innoissaan kuivaili itseään mattoon, joten uskoisin kaiken kääntyvän vielä hyväksi sen suhteen. *Säikähti ehkä taas kovasti*

Ja mitä muuta onnellista?
Eräs fiksun kuuloinen nuori mies soitteli Matsosta tänään ja jos Matso otetaan herran esittämään paikkaan niin se saa todellakin hyvän kodin. ^^

Joten kaksi kiveä vierähtänyt rinnalta, Lohmo voi jo paremmin ja Matso saa ehkä kodin.
Se selviää varmaan viikonlopun aikana kuinka käy, siltikin itkettää jo. Ikävä on jo valmiiks ennen ku herra edes lähtee.. *Huoh*

Mut nyt rakkaan viereen koisimaan. Ollu joku ihanin päivä kaikista kommelluksista huolimatta <3 Rakastan ja minua rakastetaan - paremmin ei vois asiat olla.

~YoOdi~

Vaaka näytti äsken [huom, vaatteet päällä punnittuna] 76,7kg! Ja mutsi sano et maha pienentyny puolella *Tuulettaa* Näin se homma etenee!

Pitkän pohdinnan jälkeen olen tehnyt päätökseni...

Minulle 3 vuotta sitten tullut punaotsa-amatsoni Matso ei ole sopeutunut yhtään perheenlisäykseen. Perheeseeni syntyi poika kaksi viikkoa sitten ja koko kotiutumisaika on ollut aikamoista taistelua. Matso on tällä hetkellä n. 8 vuotias ja käsikesy. Tosin keväthuuma on tehnyt tehtävänsä, sillä herra on hormoniensa ja mustasukkaisuutensa takia kuin raivohärkä minua kohtaan. Isäpuolelleni se tosin käyttäytyy kuin undulaatti toiselle: Antaa rapsuttaa ja ottaa kädelle. Ei mitään agressiivista käyttäytymistä.

Matso on aina ollut erityisen miesrakas lintu. Sen takia mieluiten myisin linnun miespuoliselle ostajalle, jolla olisi hyvä olla kokemusta linnuista - erityisesti amatsoneista tai muista isoista linnuista, sillä herra on ollut jo kolmessa kodissa ennen minulle tuloa. Ensimmäisestä omistajastaan Matso joutui eroon, koska omistaja kuoli autokolarissa. Tämän jälkeen herra muutti entisen isäntänsä siskolle, joka myi Matson sitten perheeseen, johon oli lapsi tulossa. Ja kun pieni lapsi syntyi Matso pistettiin myyntiin, sille ei ollut aikaa mutta se oli kuulemma lapsiystävällinen.
Nyt haluaisin, että lintu saisi vihdoin kodin, jossa se voisi olla huomionkeskipisteenä ja se saisi olla siellä elämänsä loppuun saakka.

Nyt Matso etsii uutta kotia seuraavista syistä:
*Asun kerrostalossa ja linnun pitämä meteli kuuluu yli 500m päähän asunnostani eli herra on kovaääninen
*Lintu on niin mustasukkainen minusta, että jopa vesien ja ruokien vaihtaminen on kiireellistä hommaa jos haluan pitää sormeni Undecided
*Myös se, että linnulle ei ole tarpeeksi aikaa enää vauvan tulon jälkeen. Kyseessä EI ole häkkilintu vaan seurallinen tapaus, joka rakastaa rapsutuksia ja ulkona valjaissa mukana oloa yli kaiken
*Koen linnun vaarallisena lapselleni

Hintaa herralle laitan 900€ Mukaan tulee iso häkki (leveys 75cm* pituus 100cm * korkeus 150cm), valjaat, puinen ständi, loput ruoat, matkakoppa [kissankantokoppa orrella] ja kokoontaittuva matkahäkki [pienen koiran näyttelyhäkki] orrella ja lelulla ja muita tykötapeita.

Matsoa EI myydä:
*Alle 18 vuotiaalle
*Kerrostaloon
*Perheeseen, jossa on pieniä lapsia [lintu tarvitsee ehdottomasti mahdollisimman paljon huomiota, sille ei riitä että se on kakkonen]


Kyl tää pahalta tuntuu, mut ku ei toimi ni ei.. Yhteiselo meinaa Matson kanssa.

Jos jonkin biisin lyriikat on suoraan mun elämästä niin tämän vuoden euroviisukipale Islannilta: This is my life.

http://www.youtube.com/watch?v=zctR24IC5KM

This Is My Life

I spent my days in vain just waiting
For happiness to come my way
I took for granted all they gave me
I opened my eyes
Finally I realised

This is my life
I donÂ’t wanna change a thing
This is my life
All the pain, all the joy it brings

All through the years
Of blood sweat and tears
Hopes and my fears
All that was meant to be
This is my life
What will be, will be

ThereÂ’s no denying all the heartaches
Were just a blessing in disguise
If I never made a single mistake
I wouldnÂ’t be here
Part of the plan I believe

This is my life
I donÂ’t wanna change a thing
This is my life
All the pain, all the joy it brings
All through the years
Of blood sweat and tears
Hopes and my fears
All that was meant to be
This is my life
What will be, will be

I've found the key
To set myself free
You'll be amazed
Cos I have the power
To change my ways

This is my life
I donÂ’t wanna change a thing
This is my life
All the pain, all the joy it brings
All through the years
Of blood sweat and tears
Hopes and my fears
All that was meant to be
This is my life
What will be

This is my life

Elikkä nyt on sitten alkanut synnytyksestä palautuminen. Aika vähällä pääsin kyllä. Tosiaan 2 tikkiä tuli alakertaan ja lähteny parantuu hyvin. Ainoo vaan, et pitkien kävelyjen teko ei onnistu vielä, mut istuminen on onnistunu heti synnytyksen jälkeenkin jo. =)

Punnitsin itseni just ennen synnytyssaliin menoa ja vaaka näytti sillo 91,2kg elikkä aikaslailla oli tota painoa, vaikkakin en ollu lihonnu raskausajallani kun sen 11kg ku tuli oltua tuhti jo ennen raskautta. Sitä se viina teetti - kiloja vitusti liikaa.. =S
Mut nyt tosiaan synnytyksestä on jo yli viikko ja paino pudonnu yhteensä 12kg. ^^ Aamul vaaka näytti tosiaan sen 78,9kg. Oli ihan voittaja fiilis kyl. ^^

Tosin hassu juttu kävi Karkkilas. Olin siellä Lidlis käymäs ja näin ex:ni pikkusiskon siellä, jota en ollu nähny varmaa 3 vuoteen. Se katto mun mahaa ja totes riemuissaan: "On toi sun maha kyllä valtava" siinä sitten naama punasena toteamaan: "Niin noh.. Mä kyl kävin jo synnyttään, et ei nää turvotukset ja kilot pelkäl synnäril käymäl lähde.." Tais mennä vähän vaikeeks.. Mut toisaalta... Ei se ollu livenä tota mun mahaa nähny edes ku olin viimesimmilläni. Olihan se aikas valtava. Että en kyl masentunu kyseisestä kommentista.
Suurinosa ihmisistä tuntuu luulevan, et kaikki lähtee heti synnytykses veke. Miehet varsinki. Sit porukka ihmettelee ku ei näin käykkään.

Mul lähteny nesteet tosi hyvin. Kaula löytyy taas, kaksari kadonnut komeesti =D Ja muutenki jalat pieneni puolel. Mitä ny tissit kasvanu, mut niin kai ne kuuluuki xP Äitiyteenhän kuuluu tää meijeriksi muuttuminen. Sen takii ei saa laihduttamal laihduttaa, mut nyt aion jättää ylimääräiset sipsit, karkit ja herkut veke ja syödä terveellistä ruokaa paljon, ettei toi maidon tulo lopu. ^^
Ni katsotaan mihin kilomäärään päästään kesän loppuun mennessä. ^^

~YoOdi~

P.s Pikkusen noi rullikset kyttäilee ja vinkkailee silmää tuolta kaapista,
saas nähdä millo paikat antaa luvan lähtee niillä treenaa. *Odottaa malttamattomana*

Elikkäs neiti Penttilä heräsi klo: 02.30 aikoihin 15.5 aamuyöstä siihen, että maha on ollut supistuksissa yli 3 minuuttia. Koko yön oli supistellu, mut olin saanu nukuttua. Ajattelin, että kyseessä olisi edelleen valmistavat supistukset. Niitä kun oli tullut jo pari kk ennen lasketun ajan lähenemistä. Jotenki oli vaikee uskoo, että vielä olisi aika. Laskettuun aikaahaan oli kumminkin vielä 3 päivää ja kaikki kailottaneet joka paikassa, että ENSISYNNYTTÄJILLÄ menee ainakin viikon yli. =P

Noh. Huolestuin tästä supistuksesta kun se ei meinannu siinä viiden minuutin tienoillakaan vielä hellittää ja soitin sitten hämeenlinnan synnytysosastolle ja kysyin että onko normaalia ja et pitäiskö lähtee laitosta kohti.

Puhelimessa oleva nainen: "Ei ole normaali tommonen supistus, luokittelisin jopa vaaralliseks sikiölle. Kuinka usein supistuksia on tullut?"
Minä: "Heräsin tähän. En oo ehtiny seuraamaan, mut on supistellu pitkin yötä"
Hoitaja: "Onko kipuja paljon?"
Minä: "No en luokittelis hirveen kivuliaiksi.. Kyl näiden kans pärjää, kuhan ei tulis tommosii hullun pitkiä"
Hoitaja: "No sit kannattaa ehkä seurata vielä hetki."
Minä: "Pitäiskö niiden sitten sattua enemmän?"
Hoitaja: "No se on nii yksilöllistä, toiset ei pidä kovimpiakaan supistuksia kivuliaina..."

Ja puhelu sitten lopetettiin ja aloin puhelimen kans seurailee supistuksia. Niitä tuli n. 7 minuutin välein ja ne kesti n. yhden minuutin ja 15 sekunttia. Tunnin verran seurasin ja soitin uudelleen hämeenlinnan synnytyssaliin ja kyselin et pitäiskö alkaa soittelee kyytiä jne. Tyrmäävä vastaus:
"Niin noh, ne voi loppua vielä ja se on nii yksilöllistä.."
Sit pohdin pääni puhki et viittinkö herättää äitiäni, joka oli kovasti tulossa mukaan synnytykseen ja mietin, että kestäisköhän supistukset ja et olikohan synnytys edes alkanut. Vielä puol tuntia seurasin supistuksia ja soitin mutsille, joka vastas tavallista pirteämpänä ja sano juovansa kahvia ja lähtevänsä sit tulee Forssaan Karkkilasta.
Meni n. tunti ja Seppo ja mutsi pamahti Tellun [porukoiden koira] kanssa ovesta sisään ja Seppo oli samantien valmis lähtee sairaalaan, mut sanoin, ettei mentäis vielä. Ettei vaan tulis turha reissu sitten.
Sinnittelin johonkin kello 10.00 asti kunnes sanoin, et nyt alkaa tuntuu siltä et mennään. Heti ku päästii autoon ni tuntu helpottavan supistukset - jotenki istuessa sitä kipua ei tuntenut samallalailla kun hereillä ollessa.
11.00 aikoihin sitten oltii sairaalassa, mut kirjattii sisään ja sain ruokaa ^^ Supistukset oli epäsäännöllisiä ja ei vuotoa ollut. Saatiin odotteluhuone mutsin kanssa, jossa vietettii suurinosa ajasta. Mut lähdettiin aika pian kävelemään. Käveltiin sairaalan n. 20m pitkää käytävää varmaan sata kertaa edes takaisin. Tälleen saatiin supistukset nousemaan kello 15.00 mennessä. Silloin niitä tuli 6-7 minuutin välein. Tähän mennessä olin pariin otteeseen saanut lämmitetyn jyväpussin masun päälle helpottaa oloa ja kokeillut helpottaa oloani keinutuolissa, sängyssä, istuen ja maaten.

Kello löi 18.45 ja supistukset alko olee aikas kipeitä, olin ollu piuhoissa kiinni pariin kertaan [eli koneessa joka mittaa vauvan sydämen sykettä ja mun supistuksia] ja nyt kone näytti ekoja kertoja 127 eli korkeinta lukemaa ja alkoi tuntua siltä et kivunlievitys olis paikallaan. Kätilö tuli ja kokeili kohdunsuuta -> ei ollut auennut kunnolla. Sen verran kovakätinen se tosin oli, että limatulppa irtos heti 5minuuttia käsittelyn jälkein xD
19.00 aikoihin sain Petidiniä 100mg. Tunkasivat kankkuun piikin ja sit odoteltiin et se alkaa vaikuttaa. Kun ei ollut vaikuttanut 25minuuttia lääkkeen annon jälkeen kysyin, että mitäs se mulle anto ku ei silmät meinnanu pysyy katseen mukana ja oli vähän humalainen olo. Mulle kerrottiin, että olin saanut särkylääkettä joka on morfiini johdannainen. Ei se hirveästi supistuskipuihin auttanu, mut vei ainaki ajatukset ihan jonnekki muualle. 19.40 tuntui siltä et lääke autto hieman ja pärjäilin. Yhdeksän aikoihin soitin sitten soittokelloa kun alko taas tuntuu ikävältä. Mulle kerrottiin, että petidiniä voi antaa vain 4 tunnin välein -> saisin seuraavan vasta 23.00 aikoihin.
Samalla kokeiltiin kohdun suu -> ei vieläkään kunnol auki, niin takana ettei kätilö tuntenut kunnolla edes sitä. =( Samalla sanottiin, että jos ei ala supistukset nousemaan niin sitten saisin supistuksia rauhottavia lääkkeitä yöksi että saisin nukuttua.
Mutsi kiroili ja pakotti mut ylös sängystä ku olin nukkunu ja oli ollut 15minuutin väli, jolloin ei ollu tullu mitään supistuksia. Taas lähdettiin kävelylle ja samal kokeilin suihkussa oloa -> supistukset lähti käyntiin kunnolla.

23.00 aikoihin vaihtui työvuorot ja tuli ihan uusi naama ovesta sisään ku soitin jälleen soittokelloa ja toivoin saavani petidiniä tai JOTAIN. Kätilö oli hellävarainen, kokeili kohdunkaulan ja sano:
"Et saa kuule nyt petidiniä" johon minä järkyttyneenä:
"Sattuu aika pirusti, ootko varma etten sais sitä, kellohan on jo yksitoista"
Täti hymyili ja sanoi:
"Me lähdetään saliin nyt valmistelee synnytystä, kohdunsuu on 4cm auki"

Mutsi pomppas keinutuolista pystyyn ja alko tuulettaa. Repesin nauraa vaik supisti pirusti, se oli jotenki nii hyvä =D Sitten vaihdettiin huonetta kamojen kanssa ja mentiin saliin 23.20. Sain 10minuutin kuluttua epiduraalin ja laitettii kaikenmaailman letkut, katetrit jne. kiinni. Epiduraalin vaikutus autto jo 3:lla supistuksella lääkkeet antamisen jälkeen -> kivut hävis, mut tunsin kumminkin supistukset, mut enemmänkin peräsuolessa =P
Kohdunsuu oli auki 7cm klo 00.00 ja sain pudendiaalipuudutuksen 01.05, jolloin kohdunsuu oli auki 9cm. Mutsi jammaili taas ja tutkaili telkkaria, jossa näkyi kaikkien salien supistukset [että miten kukakin synnyttäjä supistelee, jotka on kiinni piuhoissa] ja totes:
"Toivottavasti kaikki ny kattoo tota ruutua, Mari sä johdat, sul on kovimmat!" Mä siel naureskelin. Olo oli parempi ku aikoihin, ei pelottanu enää mikään.

01.30 kohdunsuu auki 9,5cm ja odottelin jo kovasti et milloin alkais tapahtuu. Ja sit alkoi tapahtua. Lapsivesi meni. Kattelin nolona ympärilleni kun ne meni. Totesin vaan:
"Taisin kastella just tän sängyn" ja sitten kätilö putsaamaan mutsin kanssa pöytää =D

Sitten kun kello kun löi 01.45 ni alko tuntua siltä et tekis mieli ponnistella. Kysyin et saanko alottaa ponnistelee ja kätilö nyökkäs: "Kohdunsuu auki 10cm". Sitten kyljellään aloin ponnistelee, toinen jalka kätilön olkapäällä. Minuutin sisään piti saada kolme pitkää ponnistusta. Astmaatikkona koin tämän vaikeimmaksi, koska ei meinannu happi riittää. 02.10 ei enää kyljellään ponnistelu tuntunu hyvältä, siirryttiin puoli istuvaan asentoon ja sukat jalkaan -> sukista kii ja HII OP!
Ponnistelin kovasti ja sit yhtäkkiä tuli kysymys mieleen ja siinä kaikes tohinassa kysyin:
"Meneeks tää homma silleen, että aina kun tulee supistusten välillä hengähdystauko, niin muksu valuu takaisin päin hieman?" ja kätilö siihen sitten: "Niinhän siinä nimenomaan käy, kunnes tietyn verran lapsi on ulkona että pääsen auttaa käsillä" elikkä sitten aloin väkisin ponnistaa siihen minuuttiin 4 pitkää ponnistusta, vaikka olin varma et pyörtyisin tätä menoo jos kauan jatkuis. Epätoivoo alko pukkaa hieman ku kuuli miljoonannen kerran kätilön sanovan: "Vielä hieman, just noin. Oikeaan suuntaan ponnistat. Hienosti, vielä yksi. Vielä yksi pitkä ponnistus." Sit mutsi soitti toisen kätilön ku näin pyydettiin tekevän. Tuli vanhempi naishenkilö ovesta sisään ja nappas mun jalasta kiinni ja sanoin: "Voitko päästää irti, ei tunnu hyvältä", nainen ei kuunnellu mitä sanoin..
Mutsi siihen sitten: "Kannattaa päästää irti, Marilla on aikamoiset voimat, ettet lennä tonne vastapäiseen seinään.." Ja siihen kätilö itsevarmasti: "Kyllä mä jaksan pitää" ja karjasin täysiä: "Päästä irti." Eikä päästäny ni enkös sitten löyny mutsia käteen ja karjassu: "Sano sille!" Ja sitten se nainen tajus päästää irti ku mutsi sano sille.

Sit keskityin taas ponnistelee. Just ku meinas taju mennä ni avasin silmät pitkän ponnistushetken jälkeen ja katsoin vasemmalle. Siihen oli ilmestyny vanhahko mies.. Säikähdin, että mitä vittua tänne miehiä päästetään ja ei edes koputtanu tai mitää [varmana oli koputtanut, en vaan ollu karjuessani sitä huomannu] ni sit päätin ponnistaa ihan hulluna et pääsen tilanteesta eroon ja PLOP! Kello löi 02.42 ja Pam syntyi. Ensin tuli pää ja nopeasti sen jälkeen ensin toinen ja sitten toinen olkapää ja loppu poika. Ei se paljoa kiljunu, se kuivattiin ja laitettiin masun päälle. Sitten napanuora leikattiin ja kohtua supistavaa ainetta suoneen -> hetken päästä kätilö nappas napanuorasta kiinni, heijas vähän vasemmalle ja oikealle ja plop plop tuli jälkeiset täydellisenä ulos, täysin ehjinä. Ei ihme, että porukka arvaili, että mul olis kaks muksua mahassa kun pelkkä istukka painoi 800g. =D
Kätilö nosti napanuorasta koko jälkeiset ilmaan ku halusin nähdä ne. Ihan ku olis ollu verestävä iso kokonainen broileri killumassa narusta. Hurjan näkönen =D

04.00 aikoihin saatiin vähän murkinaa. Alkoholitonta skumppaa, voileipiä, teetä, kahvia, keksiä ja jugurttia. ^^ Ruoka maistu hyvin ja murkinoimisen jälkeen oli vuorossa suihku. Kätilö varoitti, et epiduraali on saattanu mennä jalkoihin ja minä siihen: "Ei täs mitää. Hyvin mä pärjään" ja pomppasin sängystä ylös ja melkein kaaduin turvalleni, onneks kätilö sai kopin =D Sit neiti Penttilä talutettiin suihkuun, jossa oli onneksi tuoli ni pysty siinä istuu ilman et pelkää pyörtyvänsä.
Ja n. 04.45 sitten osastolle toipumaan Pamin kanssa, joka oli alkanut näyttää paljon enemmän Maunolta kuin Pamilta. ;)

Näin syntyi siis Mauno Armas "Kippuravarvas" Penttilä.
Synnytyksen koin erittäin mielekkäänä ja kiitän siitä erityisesti kätilöä ja äitiäni. ^^
Paremmin ei olis voinut mennä <3 Tämän kokemuksen läpi käytyäni voin todeta, että
voishan noita muksuja lisempikin tehdä ;)

Muutenkin kohtelu ja neuvonta sairaalalla oli ykkösluokkaa.
Kivana lisänä hyvän ja ammattitaitoisen sairaalahenkilökunnan myös äärimmäisen hyvät ruoat ja EI-laitosmainen sisustus. Viihdyin hyvin. ^^

Että näin. Poika on nyt vähän yli viikon ikäinen ja kaikki lähtenyt hyvin käyntiin. Maito ei ole loppuakseen ja ollaan käyty jo harjottelemassa vähän ulkoiluakin. Kaikista parasta, että oon saanu tälläviikolla viettää aikaa itselleni tärkeimpien ihmisten kanssa: perheeni ja Samin ^^ Ja toki nähnyt paljon myös muita tärkeitä ihmisiä.

~Pikkumamiyo päättää romaanin tähän ja menee miehensä ja poikansa viereen kattelee telkkua~

P.s Kuvassa supistukset ovat täydet 127 -> epiduraali siis todella toimii kun ilme ei ole ton kärsivämpi =D Kiitos nykyaika ja loistavat keksinnöt. =D

Tämä on erään naisen kertomus jääkiekon ihmeellisestä maailmasta.



Koska olen perehtynyt Jääkiekkoon, haluan jakaa tietoni muiden kanssa.

Voit luottaa asiantuntemukseeni, sillä olen perehtynyt aiheeseen varsin

laajasti.



Kävin 70-luvun lopussa yhdessä Jääkiekko-ottelussa Helsingissä ja heti

perään toisessa Tampereella 90-luvun alussa. Lisäksi olen nähnyt

Jääkiekkoa useita kertoja Urheiluruudussa sulkiessani televisiota.



Jääkiekko on kamppailu-urheilua. Lajissa kamppaillaan perimmiltään

istumapaikoista. Pelissä on kaksi joukkuetta ja paljon numeroituja

pelaajia. Heille ei kuitenkaan ole varattu numeroituja paikkoja.

Paikkoja on vähemmän kuin pelaajia. Osa pelaajista joutuukin istuimen

vapautumista odotellessaan säntäilemään aidatulla kentällä. Aitauksessa

olo on tehty mahdollisimman vaikeaksi: kenttä on jäädytetty vaarallisen

liukkaaksi ja pelaajien jalkoihin on sidottu metalliterillä varustetut

kengät. Lisäksi toisen joukkueen pelaajat tönivät koko ajan.



Istumapaikkoja vartioi kunkin joukkueen Capo di tutti capi. Hän on se

huonosti istuvaan ja räikeään pikkutakkiin sonnustautunut yrmy mies,

joka jauhaa koko ajan purukumia. Hän häätää muutaman pelaajan

kerrallaan aitaukseen tuupittavaksi. Penkeille jääneet eivät haluaisi

päästää ketään lähtijöiden tilalle, vaan he hakkaavat aitauksesta

tulijoita isoilla hanskoillaan ja käyräpäisillä kepeillä, eli mailoilla.



Pelaajan on mahdollista saada istumapaikka yksityisaitiostakin, mutta

siitä joutuu tappelemaan. Yksityisen istumapaikan myöntää yleensä

näkövammainen, mustavalko-paitaan sonnustautunut mies, kutsumanimeltään

Mulkku. Jos Mulkku ei ole päässyt aitaukseen, häntä saattaa tuurata

myös Dorka tai Pelle. Pelaaja saa istua privaattiaitiossa kuitenkin

vain pari minuuttia kerrallaan. Sitten hänen on taas lähdettävä

takaisin aitaukseen tönittäväksi ja kampitettavaksi.



Pelissä on kaksi pelaajaa, joita ei päästetä ollenkaan istumaan. He

seisoskelevat aitauksen eri päissä verkosta rakennettujen laatikoiden

eli maalien edessä. Heitä kutsutaan maalivahdeiksi. Aitauksessa

vuorollaan olevat pelaajat koettavat osua näihin raukkoihin mustalla

kumikiekolla, jota lyödään em. mailoilla.



Jäähallissa soitetaan usein kivaa jumppamusiikkia. Katsojilla on kaksi

tärkeää tehtävää. Ensinnäkin katsojien on tarkasti seurattava em.

mustaa kiekkoa. Jos aitauksessa oleva pelaaja ei osu kiekolla

maalivahtiin, vaan kiekko livahtaa maaliin, on katsomon reagoitava

salamannopeasti.

Mikäli katsoja kannattaa sitä joukkuetta, jonka maaliin kiekko osuu,

hänen on huudettava mahdollisimman kuuluvasti 'paitsio'. Mikäli katsoja

kannattaa toista joukkuetta, hän voi huutaa mitä tahansa, kunhan huutaa

kovalla äänellä. Esimerkiksi 'Öööh-haa-möää-haa' on suositeltava huuto.



Katsojien toinen tehtävä on tunnistaa pelissä mukana olevia

vähemmistöjen edustajia. Lajin fanaattisimmat kannattajat ovat tosi

päteviä tunnistamaan esimerkiksi joukkueisiin kuuluvia homoseksuaaleja.

Pelin edetessä useaa pelaajaa tervehditäänkin katsomosta iloisilla ja

reippailla 'homoo-o-o'-huudoilla.



Nyt vain seuraamaan Jääkiekkoa! Se on todella mielenkiintoista, kun

ymmärtää pelin juonen.

Pam syntyi sitten 16.5.2008 klo: 02.42
Kirjoitan kun ehdin ni tänne tarkemman sepustuksen ni pääsee uteliaat lukemaan.

Pakko oli laittaa tänne erikseen viesti ennen ku kirjotan koko tapahtuman:

Kiitokset kovin kaikille, ketkä on onnittelleet!
Kommenttei tuli sen verran paljon ettei ehdi vastaa kaikkiin. ^^

~Pamin mami Mari~

P.s Pakko oli laittaa kuva mun muruista <3

Käytin eilen Hansun ulkona tavalliseen tapaani ja yhtäkkiä tuli semmonen ahaa elämys, että NYT LÄKS. Sit tää pakkas repun, laitto tirpan matkakoppaan ja koiran liekaan ja hyppäs bussiin. Nyt ollu täällä porukoilla sitten yhden yön.
Kävin eilen katsomassa niiden näytelmäharjoituksia, kun ovat sellaiseen tempaukseen mukaan lähteneet. ^^ Ja hyvinhän se meni. Tänää niil on 6,5 tunnin treenit, mut ajattelin säästellä selkääni ja jäädä tänne talonvahdiksi Riepun, Matson, Lohmon ja Tepan kanssa. ^^ Päivä menny aika pitkälti makoillessa ja nukkuessa, kohta pitäis alkaa laittelee ruokaa ku porukat tulee reeneistä.

Kaunis ilma siellä on taas ja lämmintä, mut ei oo jaksanu. Pientä vitutusta ilmassa ku ei meinaa saada nukuttua. Naapurin rakit haukkuu minkä kerkeää, Matso huutaa Riepun kanssa kilpaa sisällä ja sit oot nii väsyny ettet meinaa päästä sohvalta ylös.. =/ Persiist.

Mut eilen oli sauna päivä <3 Tuntu hyvältä pitkästä aikaa istua lauteilla ja höpötellä mutsin kanssa mukavia. ^^ Kaikenlisäks tuntu että kuoriuduin uuteen elämään =D Viimeks ollu saunassa jotai 2kk sitten -> iho lähti aika komeesti irti. Käsittämätöntä minkälainen määrä kuollutta kudosta ihmisestä kesii jo pelkästään viikossa. Ja ei millää vampulla tunnu lähtevän niin hyvin ku saunas raapimal. =D
Nautintoja on monenlaisia, mut se kun kutittaa ja saa raapia verille asti -> parasta. =P *Miten nii sairas?*`

Että tämmöstä. Vois käydä kerää valkovuokkoja tosta rinteestä, näyttää olevan vallan valkoisena koko metsikkö <3 Huomen olis äitienpäiväki... ^^ Ja maanantaina sitten se legendaarinen päättötyönäyttelyn avajaiset. Saas nähdä kuinka paljon tulee porukkaa käymään.

~YoOdi hymyilee ja painelee pian ruoanlaittoon~

Joo oh. Kyllä pikkasen alkaa jännittää. ^^ 10 päivää laskettuun aikaan, enää siis vähän päälle viikko. Hurjaa... O_O Tänään olis neuvola. Mitäköhä ne siel sanoo. *Pohtimus* Ja milläköhän mä sinne pääsen. *Nenä vuotaa ja kurkku kipeä, muutenki liikkuminen tän masun kanssa on yhtä tuskaa..* Täytynee varata semmonen pari tuntii tolle kilometrin matkalle varmaa.. =S Jee jee..

Khyy yl. Kyllä sitä toivois lujasti et Pam syntyis pian. Sais oman kehonsa takasin ja pääsis liikkumaan. Tää sängystä ylös ähkiminen on yhtä perkelettä, puhumattakaa vessas koko ajan juoksemisesta ja koko ajan vaivaavasta väsymyksestä. =/
Mut ei enää kauaa onneks. *Odottaa kesää innolla* Ai ai. Aurinko, pitkät kävelylenkit, rullaluistimet, uiminen, yhteiselon alkaminen pamin kanssa. Joo ^^ Tulee ihan varmasti ikimuistoisin kesä ikinä. *Hymyilee itsekseen*

~YoOdi~