IRC-Galleria

Voisinko jäädä huomenna kotiin? En voi. Kamala kasa kokeita tulossa. Kaikki, kenelle muistan ruotsin opiskelusta mitään puhua sanovat, että suorita, koska voit. Minä en ole tehnyt muuta kuin kärsinyt siellä tunneilla sen hirveän, kamalan ja inhottavan opettajan takia, oppinut tasan 0 asiaa tällä kurssilla. Ja haluan huomiselle historian tunnille. Viimeinen ennen koetta.

Viime viikonloppuna, sunnuntaina muistin miksi kuoro on niin hauskaa, ihanaa, mukavaa ja että siellä on ihania, valloittavia, mukavia ihmisiä. Maanantaina, eilen, pistän silmät kiinni ja tukin korvat harjoituksissa, koska en kestä kohta enää ketään niistä ihmisistä. Joka toinen päivä haluan päästä kuoroharjoituksiin - ne eivät voi tulla tarpeeksi nopeasti, toisaalta haluan vain löytää toisen kuoron, jonne voisin yrittää sopeutua. Tämän takia en tiedä haluisinko oikeastaan mennä lauantaina Ruska -kuorofestivaaleille. Olen menossa. Nyt ei vain tunnu koko päivä näiden ihmisten ympäröimänä kamalan mielenkiintoiselta. Illan Rajattoman konserttia olen odottanut siitä lähtien kun kuulin, että sinne päästään. En tiedä haluanko päästä heitäkään kuuntelemaan.

Juuri tällä hetkellä tuntuu, että kaikki mikä mahdollisesti voi mennä pieleen, menee pieleen. Väsyttää ja ärsyttää vaihteeksi. Äiti vie energiat vain sillä, että istuu vieressä tekemättä mitään. Sisko saa nauramaan kahden minuutin päästä ja kun olen itsekseni alan ajattella.

Koulussa käyminen loppuu kahden jakson jälkeen. Eli maaliskuuhun mennessä. Kirjoitukset odottaa maaliskuussa. Mitä että? Sitten tämä neljä vuotta on ohi. Pitäisi alkaa miettiä, että minne sitten suuntaa. Opiskelu jatkuu, mutta jatkanko Suomessa vai yritänkö maailmalle? Toisaalta olisi hienoa, jos voisi lähteä tästä seuraavaksi melkein 8000 kilometrin päähän opiskelemaan kolmeksi-neljäksi vuodeksi ja rakentaa elämänsä sinne. Uskallanko lähteä ensi syksynä niin kauas? Mieli tekisi, kovasti, mutta uskallus ei välttämättä kuitenkaan riitä. Mitä jos siitä ei tulekaan mitään? Jos en sopeudu, jos löydänkin aivan erilaisen maailman? Jos keräämäni tiedot ja niiden pohjalta tekemäni olettamukset ja ihanat persoonat jotka olen löytänyt, eivät olekaan sellaisia kuin kuvittelin.

Lähden sekavine päineni kohta juoksemaan päättömästi metsään ilman puhelintani.