IRC-Galleria

Etelänmailla pidettyjen pääsykokeiden takia henkilökohtainen kalakauteni starttaantui tänävuonna vasta viime lauantaina. Ohjelmassa oli TEMsin järjestämä Ivalojoen Uistelukisa, ja odotukset olivat korkealla. En ole mikään maailman järjestelmällisin mies tavaroideni kanssa, joten pitkällisen etsinnän jälkeen kalakamppeeni löytyivät viimereissun jälkeen kanssaihmisten hallusta, virveli oli Kapteeni Karjalaisen autossa, ja viehepakki löytyi Dokumentaristi Siekkisen kamojen seasta. Suht vähällä vaivalla olimme kukainenkin valmiita tahollamme ja saavuimme hyvissä ajoin kerttuojan rantaan, mistä kisa alkaisi klo 16.00.

Ja niinhän sitä mentiin vesille Kapteenin ukin botskilla. Kisaan osallistui 22 venekuntaa, joten alussa oli vähän häslinkiä pienellä joella, mutta kun homma alkoi sujua oli sitä kuin kotonaan. Muutama vene päräytti täyttäkaasua yläjuoksulle, suurimman osan jäädessä lähtöpaikan läheisyydessä sijaistsevien maagisten harrikivien lähistölle. Pörräilimme tutuilla ottipaikoilla useamman lenkin kuitenkin vain alamittaisia nostaen. Kauhiaa häsläystä sekin oli, kun ensimmäinen alamittainen tarttui vieheeseeni kiinni, tarttui Kapteeni samantien haaviin huutaen ja mekastaen apinan raivolla. Yritin rauhoitella poikia kertomalla että pieni on, ja että siimaakin on pihalla vielä 50m jotta istuisivat nyt saatana alas ennenkuin kaatuvat. Kapteni kielsi alamittaisen mahdollisuuden ja alkoi manaamaan mittaharria tai mahdollisesti ahventa. Karu totuus paljastui kuiten pian, taimenenpoikanenhan se oli. Niitä tuli sitten useampikin illan mittan. Siekkinen taisi nostaa muutaman ja Karjalainenkin pari. Aikaa kului eikä isompaa kuulunut, joten päätimme lähteä hieman ylävirtaanpäin uistelemaan tylsältä näyttäviä suoranpätkiä. Vähänmatkaa mentyämme ei homma oikein maittanut ja käänsimme veneen ympäri.

Alavirtaan uistellessa sitten tapahtuikin. Kapteeni Karjalaisen Alajoeksi määrittelemän sivu-uoman suulla vapani taipui mukavasti. Siiman päässä oli viimekesänä kyntensä näyttänyt Toby, joten ei ihmekkään että osui. Tosin sitähän minä olin koko kisan uittanut, joten eipä se muuhun olisi voinut iskeäkkään minun siimassani. Kala tuntui pienehköltä, mutta toivo eli ja hyvä niin sillä kohtapuoliin Siekkinen haavasikin veneen pohjalle komean harjuksen. Mittaa oli 35cm, joten alamitta ylittyi reillusti ja kalaneitsyyteni poksahti tältäkesältä heti ensireissulla. On se vittumaista että se kerkeää joka talvi kasvamaan takaisin.

Ensimmäisen kalan jälkeen homma alkoi olemaan vapaamielisempää, ei ollut paineita enää. Homman hauskuus ja tarkoitus löytyi taas. Vedimme saman ottikohdan useampaan kertaan mutta mitään muuta ei siitä tarttunut. Uistelimme lopulta alavirtan aina lähtöpaikalle asti. Ajattelimme heittää pikku lenkin lähtöpaikan alapuolella sijaitsevien harrikivien vierestä ennenkuin rantautuisimme kusi/kahvitauolle. Vaan jollain lapsipeheellä oli toiset ajatukset. Vastaan tullessaan he kääntyivät heti veneemme taakse vetäen potkurinsa tyylikkäästi siimojemme päältä. Tai noh, minun siimanihan siihen ainoastaan jäi, poikien rapalat selvisivät säihkähdyksellä. Huusin veneelle että siima on potkurissa mutta siinävaiheessa oli puola jo melkein tyhjä ja kuitusiima napsahti poikki.

Vitutti, ottitoby meni. Rantauduimme siinä sitten kahvipaikalle ja etsin samalla rantautuneen perheenpään käsiini, jos olisi toby vaikka jäänyt talteen. Ei ollut. Alkoi sitten kauhea vähättely. "jaa.. ei me kyllä.. ei ei.. ookko varma ettei pohjaan jääny?" HAISTA VITTU! Teki heti mieli löydä ukkoa turpaan. Olisin ainakin huutanut miehelle pari valittua sanaa päin naamaa, mutta perheen alle 10v tyttö seisoiskeli vieressämme joten hillitsin itseni. Jos sitä ihan uistelukisoihin tullaan niin pitää sen verran jumalauta osata ettei toisten siimojen päältä aja saatana sentään. Ei saatana edes anteeksi pyytänyt. "ei ei.. en minä ainakaan mitään tuntenut" VITUT MINÄ SINUN TUNTEMUKSISTA SAATANAN URPO! Jos se vitun kekara ei siinä vieressä olisi ollut niin homma oilisi saattanut saada hyvinkin pian väkivaltaisia piirteitä.
Puuh, rauhallisesti nyt. Hengitä, laske rauhassa kymmeneen.



VITUT! MIKÄS SAATANAN KUSIPÄÄ-ÄIJÄ ASDVOIH sgf PERKELE ASFOIAOI AFÅI OIASFH OBsfglsdkj fuiosdtbAKGFASF RAAAGHAGAGHR

Pidin puolentunnin taupakkitauon päiväkirjan kirjoittamisesta. En jaksa ajatella koko paskaa enää joten tässä loput.

Lähdimme taukopaikalta kahvit juoneina ylävirtaan. Ottitobyn menetyksen jälkeen ei vapaani tarttunut enää mitään, ja pojatkin saivat vain pari alamittaista. Kisa loppui kymmeneltä, ja palkintojenjako oli nerokkaan vittumaisesti jätetty vasta pitkien ja apeiden arpajaisten jälkinumeroksi, joten pääsimme lähtemään vasta yhdentoista maissa. Sijoituimme harrillamma ilmeisesti yhdeksänneksi, emmekä voittaneet edes arpajaisista mitään. Emme saaneet edes vähiten kalaa koska siitäkin sai palkinnon. Suurimmasta lohikalasta elättelimme toivoa (harrimme oli 290g), koska muilla näytti olevan vain haukia, mutta senkin joku vei taimenella joka oli muistaakseni 550g. Voiko moinen juuri olla mittakala, kysyn vain.

Kohtuu paska kisa oli, ainoa hyvä juttu oli kalaneitsyyden menetys. Järjestäjille moitteita ns. rantautumispaikan huonosta sijoittelusta mutta muuten oli kyllä hyvät järjestelytkin, mitä nyt megafoni ei tahtonut pysyä pystyssä. Lopulliset tulokset voitte varmasti lukea seuraavasta Inarilaisesta. Kalastus maittoi mukavalta harjuksen saannin jälkeen, ja ei varmasti aikaakaan kun ryntäämme taas vesistöjen ääreen. Shittyriveristä tosin pidän ainakin viikon tauon.

Uistelua: 6h
Saalis: 1kpl Harjus

PS. Dokumentaristi Siekkinen on tekemässä päättötyötään meidän kalaporukastamme, joten älkää ihmetelkö jos tulevissa jotuissa on meininki korkeimmillaan ja Siekkinen vain "kuvaa puskasta". Oli sillä nytkin kamera mukana. Saas tosin nähdä miten tätä kalapäiväkirjaa jaksaa taas pitää kesän mittaan, koitan kuitenkin ihan omaksi ilokseni joskus kirjoitella tänne ylös kalareissujen tapahtumia että niitä voi sitten seuraavina talvikuukausina kerrata ja muistella lämmöllä, niinkun tuotakin VITUN ÄIJÄÄ SAATANA oaihf iHARAGHGARHGAK adSHJKFOHAF..