IRC-Galleria

Jo viikon ajan tarkkaan suunniteltu reissu toteutui tänäviikonloppuna, ja pääsimme Siekkisen, Harjun ja Vuodin kanssa hieman veneilemään. Suunnitelma oli lähteä Nangujärveltä laskemaan erämaajokia, ja jollain ihmeen tuurilla yrittää päästä keväjärven jaskankoskelle asti hengissä. Adrenaliini tuoksahteli kun Tero-Antero heitti kalaporukan nangujärven rantaan perjantaina, ja homma pääsi käyntiin.

Joukolla ja minulla oli syöksyvaununamme Siekkisen ällistyttävän näppärä kumivene. En nyt sano että se olisi pieni ollut mutta vitun pienihän se oli. Ilkka ja Marko miehittivät Vuodin uudenkarhean kanootin. Minun rinkkani tuli poikien taakaksi kanoottiin, koska se ei Joukon kamojen jälkeen enää kertakaikkiaan mahtunut kumiveneeseen. Korkattiin oluset, ja lähdettiin menemään. Kastoin kumiveneen mielessäni Barbaraksi potkaistessani sen liikkeelle rannasta.

Barbaran peräpäähän kiinnitetty, hänelle ehkä hieman liian suuri 6-hevosvoimainen perämoottori lähti käyntiin ensinykäisyllä, ja uistelu saattoi alkaa. Pojat olivat lähteneet liikkeelle meitä vähän ennemmin, luullen että heitämme moottorilla ajaen ohi heistä hujauksessa. Vaan uistimet veteen saatuamme liikuimme jopa hieman poikia hitaammin. Vielä kun uistimeen sattui kalaakin niin kanoottikaksikon etumatka kasvoi yli kilometrin. Ahven tuli ensimmäisenä uistelukalana tällekesälle, ja sekin neitsyys mänt siinä sitten. Vartin sisällä vapa taipui taas, tälläkertaa järvestä nousi siika. Siis vittu siika. Ajatelkaa.

Missä ne taimenet ovat? Nauroimme ja kirosimme ihmekalojen tuloa, ja pelkäsimme että niitä alkaisi tulemaan runsaammin. Pojat soittivan jokisuulta, ja ihmettelivät mihin olimme jääneet. Kohta taas tärppäsi, mutta pääsi irti alkumetrien jälkeen. Kelattiin vieheet ylös paskakalojen pelossa, ja posotettiin lortto pohjassa poikien luo tarkkailemaan jokisuuta. Poijaat olivat heitellet suistossa jonkunaikaa, ja Ilkka oli saanut vissiin pari haukea ja Marko ahvenen tai jotain. Juuri kun pääsimme paikalle, Marko nosti komeaa harria veneeseen. Hienoa oli.

Kusitauon jälkeen lähdimme etenemään kapeikkoa, joka oli liian matala moottorilla päristelyyn. Mutkan takaa paljastui pieni järvi, jonka toisessa päässä oli ensimmäinen reissun monista koskista. Pojat olivat jo kerenneet kanootillaan kosken vieressä olleen mökin laiturille vasta kun me pystyimme laskemaan moottorin järveen. Ajoimme laiturille, jossa Ilkka väsytti 3-kiloista haukea. Jarrukin oli virvelistä rikkoutunut. Aika nopeasti hauki kuitenkin suostui kädenulottuville, ja haavasin sen laiturin nokasta. Läski oli, mutta hauki on hauki. Ilkka uhrasi sen Ahdille, ja heittely jatkui vähän aikaa ennenkuin lähdimme tarkastamaan koskea tarkemmin.

Heti ensimmäisistä silmäisyistä iski epätoivo. Ei vittu se tästä mene. Jouko mietti että kosken olisi muuten voinut laskea, mutta pääuoman loppuun oli kaatunut puu juuri kaulankatkaisukorkeudelle. Kaikki muut uomat olivat tikkanaan täynnä kiviä, ja Barbaran mentävää aukkoa ei ollut missään paitsi pääuomassa. Poijaat kantoivat kanoottinsa metsää pitkin kosken alapuolelle, ja pitkän miettimisen jälkeen Jouko ja minä päätimme uittaa Barbaran koskesta narun avulla häntä ohjaillen. Ensimmäiset 20 metriä menivät suht vaivattomasti, mutta kun saavuimme varsinaisen pääuoman kapeimpaan kohtaan, alkoi homma saada infernaalisia piirteitä.

Muutama metri koskeen, ja Barbaralla tuli jano. Jouko pusersi kaikilla voimillaan yrittääkseen estää liian hörppimisen, mutta vitun tiukalta näytti. Siis ihan vitun pelottavan tiukalta. Itse yritin parhaani auttaa, mutta paljoa ei olut tehtävissä. Parin katkenneen verisuonen ja repeytyneen lihaksen jälkeen Barbara saatiin pysymään senverran paikoillaan että moottori saatiin irroitettua ja bensatankkikin nostettiin pois veneestä. Tämähän olisi tietty pitänyt tahdä ihan ensimmäiseksi, mutta mistä sitä silloin tiesi. Barbaran ilmaistua lähtöhalunsa, päätettiin sen vain antaa mennä niinkuin tykkää, vähän narusta kuitenkin ohjaillen ja varmistaen. Sehän menikin suht kevyesti, kunnes Barbara kosahti perse edellä puuhun. Pieni korjausliike, ja taas liikuttiin. Ja sitten oltiinkin jo kosken lopussa. Minä uitin puoliksi vettä täynnä olevan (olenko optimisti?) Barbaran joen toisesta uomasta yli poikain miehittämän niemen nokkaan, samalla kun Jouko lähti hakemaan koskenkivelle jäänyttä moottoria. Kun sain veneen narun ojennettua pojille, lähdin hakemaan bensakanisteria koskesta. Jouko kantoi suossa moottoria, ähisi ja kiroili. Haettuani bensat, oli Joukokin jo niemennokassa poikain kanssa raataamassa. Olin ihan poikki, ja Jouko vielä enemmän. Juotiin kaljat ja tasaannutettiin hengitys. Barbara tyhjennettiin kamasta, ja kaadettiin vedet pois. Alimmaisena tietenkin eniten kastui Joukahaisen makuupussi, eikä reppukaan ihan kuiva ollut. Oma rinkkani oli poikien kanootissa kuivana lepäämässä. Adrenaliini alkoi haihtua, ja todellisuus selkeytyi. Paikka oli kyllä kaunis, pari kertaa jaksoimme jopa heitellä, mutta suht äkkiä potkaisimme veneemme vesille ja matka jatkui. Paskakoskeksi nimeämme paikka toimi käytännön pikakoulutuksena tulevaa varten. Mietimme mitä kaikkea edessä vielä onkaan. Jouko katsoi vielä kerran taakseen ja kirosi.

Seuraava koski näytti kartan mukaan viisikertaa paskakoskea pidemmältä. Vitutti jo valmiiksi. Vaan eipä, joki ei ollutkaan ihan yhtä koskea, vaan pienten koskien välissä oli pitempiä suvantoja. Laskeminen sujui ongelmitta. Joissain väleissä heiteltiinkin mutta lähes mitään ei tullut, Ilkka taisi jonkun hauen nostaa. Vai veikö se uistimen? Ei voi muistaa. Koskien järjestyskin on muistissa vähän epätarkka, siksipä tässä nyt kerronta vähän epämääräistyikin. Minäkin nostin jostain koskesta hauen, joka oli samankokoinen kuin Ilkan isoin, mutta vähän laihempi. Marko taisi saada harrin. Kalaa ei kuitenkaan sen enempää tullut, ja hengissä selvitiin joten eipä sitä kertomistakaan kait ole. Joku järvi vielä muistaakseni ylitettiin ja sitten saavuttiinkin jo koko matkan isoimmalle koskelle, jonka komeilla rannoilla oli myös tarkoitus yöpyä ja juopua. Koskenniskalla pojilta karkasi uitossa ollut kanootti hetkeksi, mutta nopsajalkainen Vuoti juoksi mokoman kiinni ennen suurempia kuohuja. Vedimme veneet maihin, ja kannoimme kamat ja kaljat kosken suurimpien kuohujen kohdalle "leirintäalueelle".

Siinä sitä sitten istuttiin, syötin ja juotiin reilusti. Puhuttiin paskaa ja savotoitiin polttopuita. Heiteltiinkin vähän, kokeilin jopa Markon perhovehkeitä, mutta toisin kuin Juutualla, täältä en harria saanut. Kaljastusta kesti aamu yhdeksään. Pojat olivat menneet jo aikaisemmin nukkumaan, mutta Jouko ja minä kittasimme (kas kummaa) kaljaa aamuun asti. Kannettiinpa Barbaran mottori ja bensatankkikin valmiiksi kosken alapuolelle känniurheiluna. Rankan koitoksen jälkeen sammuttiin telttaan. Kolmenaikoihin heräsin ja korkkasin samantien aamupalan. Poijatkin olivat jo heränneet ja taisivat kolmatta jo juoda. Koko reissulla oli 90% valveillaoloajasta kaljatölkki kädessä, aina kun munaa, melaa tai virveliä ei tarvinnut kätellä. Siekkinen kuoriutui jätesäkistä patentoimastaan makuupussikonstruktiosta noin tuntia minua minua myöhemmin. Käsi sillä oli senverran paskana, ettei kaljatölkkiä jaksanut nostaa. Tuskaiset ilmeet ja urahdukset hieman nostivat pelkoa, että nyt sillä on oikeasti jotain pahempaa sattunut olkapäähän, mutta muutaman kaljan jälkeen kipu ilmeisesti turtui.

Syötiin, juotiin ja heiteltiin. Leiristeltiin. Ilmakin oli mahtava, aurinkolaseja jäi kaipaamaan ja krapulakin oli minimaalinen. Jossainvaiheessa alettiin tekemään lähtöä, pojat kantoivat rinkkansa ja kalavälineensä kosken alapuolelle pitämään moottorille ja bensatankille seuraa. Joukon kanssa joimme vielä hieman oluita vähemmäksi. Kun pojat sitten temmelsivät leirin läpi hakeman venettään, oli meidänkin pakko alkaa hommiin. Pienen mietinnän jälkeen päätimme uittaa Barbaran suuresta koskesta yli. Homma sujui rutiinilla, ja reittivalinnat osoittautuivat oikeiksi. Jossain vaiheessa Ilkka soitti saaneensa kosken alapuolelta vain vähän alamittaisen taimenen. Uittoon tuli vauhtia, ja olimme kosken alapuolella suhteellisen nopeasti. Pojat heittivät ilmoille ajatuksen jättää reissu kesken ja lähteä hoikkaniemen tienpäästä pois erämaasta. Asiasta keskusteltiin kait. Heti kun lähtöpäätös oli varma, tilattiin Hullu-Villeltä autokyyti ja pari salkkua kaljaa, tarkoituksena mennä loppuillaksi Markolle saunomaan ja hieman juomaan.

Ja niinhän siinä kävi, matkan loppupäästä jäi kolmasosa laskematta, eivätkä suuren kosken jälkeiset pikku virtapaikat enää olleet ongelma kokeneille eräjormille. Järveen päästyämme ajoimme kaasu pohjassa hoikkaniementien päähän, poikien vielä jäädessä melomaan järveä. Amazing Race voitettiin loppusuoraohituksella, koko alkureissun pojat olivat kokoajan meitä edellä, kauhealla kiireellä menivät. Hullu-Ville saapui paikalle, kamat pakattiin kuljetuskuntoon ja homma siirtyi sisämaajuopotteluksi Vuodille. Ilkka siirtyi jo Illalla Ivaloon, mutta Jouko, minä ja Marko saunoimme vielä reilusti, joimme olutta ja katsoimme televisiota kunnes kukanenkin sammui. Aamulla pakkasimme Barbaran ja muut kamat Joukon autoon, ja ajelimme Ivaloon suht naatteina miehinä. Mukava reissu, vaikka välillä rankkaa olikin.

Heittelyä: Ihan vitusti.
Uistelua: Vähän vähemmän.
Kaikkien yhteissaalis: Haukea kymmenen kiloa (suurin 3kg), muutamia harreja, pari ahventa, yksi 35cm taimen, ja siika.