IRC-Galleria

nyt mä nään sen.
se ei juokse enää perässä vaan etsii uutta uhria. kauan se jakso pörrätä olkapäällä kunnes luovutti. hmh. mulla vuotaa kumisaapas mut eipä se haittaa. toinen kumppari jäi kilometrin päähän suonsilmään. helvettiläinen. oli hyttysellä sen verran iso piikki et saa olla tarkkana aseenkantoluvan kanssa. luojan kiitos se oli väsyneessä mielentilassa ja himmaili. ketuttaa vaan kun ravaamisen jälkeen iskevä jälkihiki houkuttaa paikalle entistä isomelaisemmat yksilöt ja niillä on veren kiilto silmissään. täytyy ens kerralla ostaa tennismaila tilanteen tasottumisen kannalta. eli hutasen itseltä tajun kankaalle. karhuakin vastaan leikitään kuollutta, vai? ja nyt se saatanan kumppari hörppäs vettä urakalla. siitä lähtevä ääni onkin mun ainoa ilonaihe loppumatkan. surkuhupaisasti ainoa lätinä mitä täälläpäin on varmaan ikinä kuultu.

pyh. sormet on niin kohmeessa ettei ovi aukee. don’t let the door hit you on the way out. eipäs, vaan i’m gonna hit the door in a minute if i can’t get my fucking ass in the house. kumpparikin irvistää mulle. vien tän mutsille, se voi vaikka kierrätysinnossaan laittaa tähän kukkia kasvamaan: nään sieluni silmin miten naapuripihan rasavillit muksut vetää rallia sen hortensioitten yli ja se kiehuu portilla ärräpäitten täyttäessä ilman. millamagia look-a-like. hah.

sujahtihan se avain sinne viimeinkin. peiliin tuli särö kun koitin virnistää sille. tukka on tuhannen sojossa eikä kumisaappaan päästä hymyilevä pottuvarvas auta asiaa. ”on se vaan äijä” ja olankohautuksella kiitos piittaamattomuudelle. eilisen onnettoman siivousyrityksen jälkeen ajattelin hakee punasen ristin kriisiavustusta pyörremyrskyn uhrille, tänään hakemus koskee yhden miehen tulvaa. mainokset vähän sivummalle viimeviikkoisen turkkarin päälle. postikusti ei sit vaan tajua mun huumoria. ”Mainokset voi laittaa pihalla olevaan vihreään, isoon postilaatikkoon”.