IRC-Galleria

Voi jukrat.
Oon asunu tässä talossa melkein kakstoista vuotta ja käyny koulua saman verran. Mun koulumatkaan on aina kuulunut tää Annalankatu päästä päähän. Osaan kaikki pienetki mutkat, talot ja asfaltin kuopat ulkoo, mutta tänään kaikki oli toisin.
Nousin bussista noin kello 16.47 ja lähdin käveleen toista Annalankatua kohti Juvankadun risteystä. Menin tien yli kun ei tullu autoja ja TSUM. Pysähdyin kun seinään. Meidän puolen Annalankatu oli kokonaan sumun peitossa.(joo niin oli joka puolella muuallakin, mutten huomannu sitä kun vasta siinä.)
Oli ihan hiljasta, ei autoja ei koiria ei opiskelijabileitä. Oli vaikee kävellä, tuntui että sumua voi kahmia ja siirtää pois naaman luota käsillä. Lätäköissä ei näkyny heijastuksia. Talot pimeinä. Hiekka ei kuulunut mun kenkien alla. Lamput oli sameita. Mun kotikatu oli mulle täysin vieras.
Mutta mun varjo oli terävä. Syvä ja tumma varjo seuras mua tarkkana vaikka katuvalot oli himmeitä.
Se oli hirveetä. Aivan hirveetä. En oo koskaan tuntenu samalla tavalla kun kävelin kotikatuani. Aivan hirveetä.
Kotona paiskasin oven kiinni ja haukoin henkeeni sisäilmaa. Yäk.

Huh huh miten outo päivä tänään. Taisin taas vähän uppoutua tohon kirjaan koska maailma tuntuu jotenkin väärältä, erilaiselta. En tykkää yhtään.
Olin ajotunnilla ja kaupungillakin. Se oli perin jännittävää. Ja ajaminen alkaa jo sujua ja se on jopa kivaakin. Oon vähän hidas, mutta kyllä se oikeesti alkaa jo sujuun! En aiheuttanu yhtään vaaratilannetta eikä takanaolijoiden tarvinnu kattoo pahasti kun kerran, niin kun sammuin sen KERRAN. hitto vie! Mun ei pitäny sammua kertaakaan! Siis sen auton.
Oli kokonaisuudessaan ihan mukava päivä. Nukkua voisi vähän enemmän. Oli sitä marjakiisseliä koulussa. Nam.
Huomenna lähtö Turkuun. Voi ei, kiertelyä kaupoissa äidin ja siskon kanssa tulee olemaan tuskaisia. Huoh.

Ajattelin katsoa yhden leffan tässä sillä välin kun äiti on kuorossa. Hienoa, saan huudattaa :D