Enää vajaa kaksi viikkoa ja lähden kotikonnuille. Kukaan siellä ei ole nähnyt minua nykyisissä mitoissani, joten lienenkö jonkin sortin nähtävyys. Motivaatio työntekoon ei ole kohdillaan, kun olisin niin valmis jo aloittamaan äitiysloman ja vauvan tuloon valmistautumisen.
Miten ihanaa ja rentouttavaa tavata kaikki omat ihmiset! Ja miten ihanaa päästä taas omaan kulttuuriympäristöön!
Ikävä vain että joudun sitten kaipaamaan tänne jääviä. Suo siellä, vetelä täällä. Vaikka valitsen kyllä riemun kiljahduksin sen suon...