IRC-Galleria

Päivä on periaatteessa pulkassa. Chili con carne on jo kadonnut minne lie taivaan tuuliin ja vatsalaukku kurnii. Voi kun pääsisi pian välipalalle.
Kyllä on välillä kuulkaa ahdasta tuolla sisälläni. Eihän se kellekään mikään yllätys tietysti ole, mutta sanoinpahan silti.
Millanenhan kokemus se etelään matkaaminen tulee olemaan, kun mittasuhteet on tätä luokkaa? Toivottavasti saan bussista aina sen takimmaisen penkkirivin, jossa mahdun kellahtamaan ja tarvittaessa oikaisemaan jalkani käytävälle. 16 tuntia Eskelisessä olisi muuten suht iisi setti, mutta tämä lapsen mukana kuljettaminen asettaa kyllä haasteita.
Haaveilen jo siitä kuinka matkustamisen jälkeisenä päivänä odottaa luksusvastaanotto mahdollisen "majoituspalvelun" taholta: riisipuuroa marjakiisselillä (hunajalla makeutettua), kupponen kahvia ja sitten (peukut ylös!) saunaan. Oi se olisi niin ihanaa. (JOS joku lukijani tuntee nyt pienen pientä vihjailua taholleen, niin hän on ymmärtänyt aivan oikein. Hih.)
Ihanaa päästä esittelemään tätä meidän tuotosta sukulaisille! Vaikka eihän tämä vielä niin mielenkiintoinen ole, mutta kaipa sitä voi näiden vatsapeitteidenkin läpi ihmetellä.

Jostain järjettömästä syystä kuvittelen kaiken aikaa, että siellä etelässä on sitten linnun laulua, auringonpaistetta ja lehti puussa. Taitaa olla minulla hiukka epärealistiset odotukset...