IRC-Galleria

Blogi

- Vanhemmat »

la+3vrkTiistai 28.10.2008 14:21

Kolmevuorokautta yli vauvan lasketun syntymäajan. Eikä vieläkään tunnu siltä että olisi mitenkään pian pieni tulossa maailmaan. Tapani tulee tänään takaisin mummolasta, onkin ollut poikaa jo tosi kova ikävä. Anoppi tulee sitten loppuviikosta käymään, jospa vaikka vauva silloin tulisi, niin ei tarvisi hälyyttää siskoa Tampereelta asti Tapsan seuraksi, tai kysellä kuka kavereista juuri siihen kellonaikaan sattumoisin olisi vapaana, jahka se lähtö tulee.

Olo on tietyllä tavalla aika sisäänpäinkääntynyt. Tulee mietittyä asioita paljon, ja pohdiskeltua mennyttä ja tulevaa. Kavereita ei nyt niin kiinnosta nähdä, vaikka onhan se ihanaa että olette olemassa :) mutta jotenkin haluaa vain keskittyä omaan perheeseen. Nyt vielä tämä olotila korostuu, kun olen flunssassa, vähän kuumetta ja pitää vain lepäillä, on paljon aikaa miettiä asioita. Mikko on nyt parina päivänä tämän flunssani takia joutunut hoitamaan kaikki tallihommat. On upeaa kun tietää että toiseen voi luottaa niin täydellisesti, ei tarvitse murehtia omaa jaksamistaan tai sen puutetta, kun tietää että hommat tulee tehtyä vaikken itse olisikaan niitä valvomassa.

Ulkona on tosi hieno ilma, ja toisaalta vähän ärsyttää olla kipeänä. Olisi hienoa lähteä tuonne ulos kävelemään ja nauttimaan auringosta. Mutta ei nyt vaan jaksa, ei sitten niin millään. Toivon että ehdin parantua ennen synnytystä, muuten voi olla mielenkiintoista jaksamisen kannalta, kun 10 metrin kävelykin on nyt liian raskasta...

Olen tehnyt listoja asioista joita pitäisi hoitaa. Suurin osa on sellaisia joita vaan ei pysty hoitamaan ennenkuin olen kotiutunut sairaalasta ja toipunut. Elämä on kuin jäissä, sitä vaan odottaa että pääsisi taas jatkamaan. Onneksi Tapsa tulee kotiin, niin on jotain elämää talossa.

laskettuaikaLauantai 25.10.2008 19:06

Jep jep. Tänään mahavauvan laskettu syntymäaika, mutta eipä taida syntyä tänään vielä. Odottavan aika on pitkä, niinhän sitä sanotaan. Olo on ollut hyvä, toki tuo pallo tuossa vatsan paikalla vähän vaikeuttaa liikkumista, ja välillä on pieniä supistuksia, mutta yllättävän hyvin sitä jaksaa puuhata ja häärätä edelleen.

Tänäänkin olen pari karsinaa putsannut, laittanut pari hevosta valmiiksi Jossulle ja käveleskellyt tuolla laidunpalalla katsomassa mikä on tilanne ensi kevättä ajatellen. En voisi kuvitellakaan etten heppojen kanssa tekisi juttuja, vaikka selkään en olekaan kiivennyt enää pitkään aikaan. Danskun kanssa on niin helppo häärätä, kun siihen luottaa vaikka se onkin nuori, astunut, ori. Onhan se vähän häslä ja kakara välillä, mutta niin fiksu niin fiksu..

Mikon kanssa, ja tietysti pojan kanssa myös, odotetaan jo kovasti uutta vauvaa. Olisi se niin hienoa päästä sen kanssa jo kotiin ja takaisin rutiineihin, muodostamaan niitä uusia aikatauluja ja tapoja miten nelihenkistä perhettä pyöritetään. Pääsisi jo toipumaan raskaudesta ja synnytyksestä, ja sitten jossain vaiheessa taas takaisin hevosen selkään. Pääsisi oikeasti lenkille koirien kanssa, lyllertämisen sijaan, ja pääsisi Napin kanssa treenaamaan tottista. Pääsisi käsittelemään Vilmaa ja opettelemaan kahdenliinan juoksutusta Bemarin kanssa. Mutta ennenkaikkea pääsisi tutustumaan tuohon uuteen tulokkaaseen, ja opettelemaan miten hänen kanssaan pitää olla. Pääsisi näkemään miten tuore isoveli suhtautuu pikkuiseen, ja rakastumaan tuohon mieheen taas jälleen kerran uudelleen ja enemmän. Koska niinhän siinä käy, kun näkee miten hieno isä Mikko on.

Eilen lajittelin pieniä vaatteita, ja totesin että tässä tulee ihan vauvakuume. Olen vaan siinämielessä onnellisessa tilanteessa, että se vauva sitä kuumetta laskemaan tulee minä päivänä hyvänsä :)

uniaLauantai 11.10.2008 10:53

Näin unta siitä että vauva syntyi. Samanlainen uni kuin silloin kun tuota ensimmäistäkin odotin, hirveän selkeä ja muistan sen hyvin, vaikka muita unia en ole muistanut herätessäni koko raskausaikana.

Jostain syystä olin kai päättänyt synnyttää kotona (juu ei tule tapahtumaan, kuin vahingossa). Kaikki oli valmiina, paikalla oli osaavaa apua. Mutta vauva tuli niin vauhdilla, että hyvä kun ehdin makuulle pistää. Se oli tomera tyttö, ei mikään ihan pikkuinen vauva, mutta sopusuhtaisempi kuin tuo ensimmäinen, jolla oli suuret hartiat. En ehtinyt edes apua paikalle pyytää, vaan plop, vauva ulos, ja sitten itse nousin ja laitoin vauvan pyyhkeen ja viltin sisään. Uni jatkui vielä, mutta oleellisin osa oli se, että koko tapahtuma oli hyvin rauhallinen ja luonnollinen (vaikka olikin luonnottoman kivuton :P) joten ei tässä ainakaan kauheasti synnytystä pelätä, kun unissakin se on noin "helppo" homma.

Olisipa jo oikeasti aika saada uusi tulokas maailmaan, alkaa kyllästyttää tämä mahan raahaaminen. Tunnen itseni ihan invalidiksi, kun ei meinaa pystyä tekemään mitään, normaaleja asioita.

voih <3Tiistai 30.09.2008 13:23

Rakkaani, on seurasi mulle kuin riemuisena vuoksena kohiseva joki, kuin aamuinen kaste, joka saa laitumen vihertämään kuivana kesänä. Sinun lyhinkin kosketuksesi, pieninkin hipaisusi, joka on pehmyt kuin kissan häntä joka kiertyy hellän kutsuvasti tutun ihmisen jalan ympäri, saa minut hetkessä villiksi rakkaudesta ja hurjasta halusta sulkea sinut syliini, aivan kuin olisimme olleet erossa viikkoja tai vuosia, emme vain paria ikuisuudelta tuntunutta silmänräpäystä.

Rakkaani, minä kaipaan sinun lämpöäsi pilvisenä päivänä, kaipaan hymyäsi auringon paljastaessa maan ja silatessa sen välkkyvällä kullalla. Minä kaipaan sinua vierelleni keikkabussissa, jossa ainut iloni on vain uni tai kirja, jonka avulla pakenen yksinäisyyttäni, tai johon uppoudun päästäkseni kuulemasta radion turhanpäiväistä puhetta.
Sillä maailma ei todellakaan tiedä, mitä rakkaus ja kaipaus merkitsevät. Maailma ei voi ymmärtää niitä, ei sitä, mitä meidän välillämme on, eikä sitä, millainen Jumala kaikessa suuruudessaan, pyhyydessään ja rakkaudessaan on. Maailma ei tiedä, että Hän, joka johdattaa ihmiskohtaloita ja hioo meitä elämän avulla kohti Taivaan valtakunnan kansalaisuutta, kohti ikuista sijaa hänen luonaan, on nähnyt parhaaksi johdattaa yhteen myös meidät. Hän ei ole sallinut meidän jäädä onnettomiksi vain sen vuoksi, että olemme syntyneet eri puolille maata, vaan on kuljettanut meitä vuosien ajan kohti toisiamme, vääjäämättömästi kuin vuoksi tai virta, joka yhä uudelleen tempaa mukaansa jäistenkin rantojen kivet. Meidät on sen virran pyörteissä kuitenkin yhdistetty ja liitetty toisiimme, kunnes maailma ympärillämme on käynyt kylmäksi ja kaukaiseksi ja me tunnemme todella vain toinen toisemme. Me olemme hioneet toisistamme ne särmät ja virheet, jotka alussa estivät meitä pääsemästä toistemme lähelle ja joilla suojasimme itseämme maailmalta. Nyt olemme avanneet panssarimme ja jos joudumme erillemme, tuntuu maailma kuin kylmältä vedeltä, joka pääsee armotta pyyhkimään sileäksi käynyttä, paljasta pintaamme. Jokainen hetki ilman sinua, rakkaani, tuntuu siltä kuin puolet minusta olisi kadonnut ja toinenkin puoli joutunut hukkaan. En ole enää yksi olento, vaan olen sinun toinen puolesi. Minun Minäni on vähentynyt, ja tilalle on tullut Me.

Rakkaani, kun mietin, mikä meidän osamme on ja millaista elämämme voisi olla, en voi tuntea muuta kuin kiitollisuutta. Kiitollisuutta ja onnea. Maailmasta meidän on turha murehtia, sillä se ei koskaan muutu sen oikeudenmukaisemmaksi kuin päivän paahde tai pakkasen kylmyys, eikä se lakkaa ahdistamasta meitä niin kauan kuin vain täällä vaellamme. Ja vaikka maailma meitä sietää, ei se rakasta meitä, vaan haluaa nähdä meidän murtuvan. Mutta niin kauan kun tukeudumme toisiimme, niin kauan kuin kaksi yhteen hioutunutta kiveä nojaa toisiinsa ja tuo huolensa Jumalan eteen, ei mikään mahti voi meitä erilleen murtaa.

Vuodesta toiseen me olemme yhtä, olemme kuin pelikortin kaksi puolta.
Rakkaani, minä rakastan sinua. Nyt ja aina.

Vaimolleni Annina Peltomäelle, Tuuloksessa, 30.9.2008, Mikko Leinonen

[Ei aihetta]Tiistai 23.09.2008 19:40

Kun luet tämän viestin, vietä muutaman minuutin hiljaisuus heille, ketkä menehtyivät Kauhajoen ampumakohtauksessa. Kun olet viettänyt hiljaisuutta, kopioi tämä viesti ja lisää se omaan päiväkirjaasi.
Menehtyneet ansaitsevat hiljaisuuden.

</3

tämmönen haastejuttu..Maanantai 04.08.2008 21:45

TEHTÄVÄNANTO: Vastaan alla oleviin kysymyksiin. Tämän jälkeen valitsen seuraavat kolme ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä (Vastaamaan samoihin kysymyksiin perässä omaan päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa tästä merkinnästä.


- Mitä sinulla on tällä hetkellä päälläsi: tallikengät, sukat, lökärit, miehen t-paita, alusvaatteet ja verkkatakki
- Oletko koskaan ollut ihastunut opettajaasi: vain kerran, ja silloinkin olin jo 22 :D
- Lempieläin: hevonen se on ihmisen paras ystävä
- Kuka on paras ystäväsi: zirkkeli se kai on edelleen.
- Kenelle soitit viimeksi: marille
- Oletko koskaan hakannut ketään: en tosissani
- Vietätkö paljon aikaa internetissä: vietän
- Oletko ujo vai ulospäinsuuntautunut: itse sanon ujo, muut sanoo ulospäinsuuntautunut...
- Vihaatko koulua: no en
- Onko sinulla sosiaalista elämää: riippuu määritelmästä, joskus tuntuu että liikaakin
- Asutko vielä vanhempiesi luona: en onneksi
- Jos et, kuinka vanhana muutit pois: 18
- Luotatko helposti ihmisiin: turhankin helposti
- Oletko koskaan valehdellut parhaalle ystävällesi: en tietoisesti
-Onko sinulla salaisuuksia jotka saattaisivat järkyttää muita ihmisiä: riippuu niistä muista ihmisistä, et miten helposti ne järkyttyy...
- Pidätkö tanssimisesta: kyl!
- Oletko koskaan käynyt ulkomailla: juu
- Haluatko lähteä kotikaupungistasi: lähdin jo, enää ei ole tarvetta
- Oletko hemmoteltu: no en
- Juotko paljon vettä: en
- Juotko paljon muuta: en
- Mitä hammastahnaa käytät: sitä mitä on
- Onko sinulla kännykkää: kyl
- Jos on, niin minkä merkkinen: nokia
- Ketä ihmistä arvostat: äiti, minä ite :P
- Onko sinulla rusketusta: verrattuna edellisvuoteen, on!
- Ärsyynnytkö helposti: en yleensä
- Oletko koskaan karannut: en sitten sen kun olin 5-vuotias ja karkasin meidän heinälatoon...
- Haaveiletko paljon: en, pidän enemmän elämisestä
- Onko sinulla paljon exiä: ei
- Höpötätkö paljon: kai mä joskus
- Millaisen tatuoinnin haluaisit: jonkun pienen sievän ja merkityksellisen
- Mikä on viimeisin kuulemasi kohteliaisuus: "te olette ihanimpia naisia mitä maailmassa on" -Tapsa 5-v mulle, siskoille ja mummolle..
- Onnennumerosi: 8
- Lempiväri: ei värin väliä kunhan on musta
- Kuvaile itseäsi: realisti uuspositivisti
- Poltatko: en
- Juotko: en
- Jos värjäisit hiuksesi: on värjätty jo
- Voisitko seurustella itseäsi nuoremman kanssa: jos olisin vapaa, ei ihastuminen katsoisi ikää.
- Voisitko seurustella itseäsi vanhemman kanssa: -"-
- Onko sinulla ollut koskaan syömishäiriö(i)tä: ahmimista ehkä nuorempana
- Kuinka monta kertaa annat puhelimen soida ennen kuin vastaat siihen: vastaan heti kun ehdin
- Näytätkö enemmän isältäsi vai äidiltäsi?: isän puolen naisilta
- Itketkö paljon: riippuu vähä keneen vertaa
- Jos sinun täytyisi luopua yhdestä elimestä, minkä valitsisit: munuainen, jäis yks vielä jäljelle
- Mitä lausetta käytät eniten puhelimessa puhuessasi: totta
- Milloin oksensit viimeksi: viime keväänä
- Pidätkö enemmän blondeista vai bruneteista: sama sen väliä
- Minkä väriset alusvaatteet sinulla on tällä hetkellä: mustat
- Miten olet sisustanut asuntosi: siis kuka ehtii sisustaa?
- Kengännumerosi: 38
- Kuinka pitkä olet: 162
- Millainen olo sinulla on tällä hetkellä: kiireinen, levoton
- Milloin viimeksi olit juhlissa: öööö... oon lintsannut kaikista. Viime vuonna?
- Mitä sinulla on päälläsi nukkuessasi: alushousut
- Onko sinusta liikkunut huhuja: kyllä ja ihan hulluja :D

haastan: edelay, -memppu- ja luluna

en ole aborttivastainen, mutta...Tiistai 06.05.2008 21:12

Olen sitä mieltä, että jokaisella pitäisi olla vapaus valita. En vastusta aborttia, sille on aikansa ja paikkansa, mutta entä syntymättömän lapsen vapaus valita?





1. kuukausi

Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.

2. kuukausi

Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.

3. kuukausi

Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.

4. kuukausi

Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.

5. kuukausi

Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?

6. kuukausi

Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!

7. kuukausi

Äiti, olen kunnossa. Olen Jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?

Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan. Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omaan päiväkirjaasi!
Ja sinulle joka toista ihmistä yrität saada tämän tekemään mene itseesi ja häpeä.. Sietäisit itse tulla abortoiduksi!

[Ei aihetta]Tiistai 27.11.2007 18:01

Oudot tavat: (viisi oudointa tapaani) (mutta en mä keksi tapoja... Menkööt sit tollasia sekalaisia)


1. Lappaan kananpaskaa huvikseni

2. Hoidan muiden hevosia huvikseni

3. Keräilen hevosia

4. Pidän vaikesta ihmisistä

5. Tykkään siivota työkseni
Tehtävä

Tehtävänanto: paljastan viisi pelkäämääni asiaa. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä (paljastamaan viisi pelkäämäänsä asiaa päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Pelkään kulkea yksin kaupungilla öiseen aikaan.
2. Pelkään että ryssin töissä ja mut potkitaan pellolle.
3. Pelkään lupaavani enemmän kuin pystyn pitämään.
4. Pelkään että tipahdan hevosen selästä ja taitan niskani.
5. Pelkään muuttuvani gootiksi.


Haastan:

cybermonk^
rosilla
usnah
miril
zuccca

- Vanhemmat »