IRC-Galleria

...alkaa olla päätöksessään. Eihän tässä suurempia suunnitelmia onneksi ollutkaan, mutta en ihan odottanut, että kolmen viikon lomasta kaksi menisi sairastuvalla, ja muutama päivä jopa sairaalassa. Poika sairastui "pieneen mahatautiin", eli oksenteli muutaman kerran pari viikkoa sitten. Heikotus, huimaus ja huono olo jäi päälle, eikä poika halunnut olla muutaman päivän päästä enää yhtään pystyssä. "Taudin" jälkeen vielä pari päivää vähän liikuttiinkin, muutaman sadan metrin kävely kaupungilla yms, mutta sen jälkeen meni ihan makaamiseksi - vessaankin piti kantaa, ja se hetken pystyssäolo aiheutti lisää pahoinvointia, pahimmillaan oksennuksen. Arvauskeskuksessa käytiin - ei mitään vikaa löytynyt ("mahataudit voi joskus pitkittyä - odotelkaa ja seurailkaa").

Pari päivää myöhemmin, eli viikko sitten, oltiin appi/isovanhempien (lääkäri-eläkeläisiä) painostuksesta lapsipolilla raskaan sarjan tutkimuksissa. Aivokuvaus nukutuksessa, selkäydinpunktio ja sydänfilmi normaalien verikokeiden lisäksi. Aivokuvaus ei onneksi paljastanut mitään (tyyliin aivokasvainta...), ja selkäydinnäytekin vaikutti puhtaalta. Vuorokauden sairaalassaolon jälkeen palattiin kotiin makailemaan muutamaksi päiväksi.

Jälkikontrollissa torstaina selvisi vihdoin syy - selkäydinnäytteestä oli sittenkin löytynyt jotain, eli mykoplasma - normaalisti keuhkokuumetta aiheuttava pöpö, joka voi myös joskus harvoin aiheuttaa aivokuumetta (vai tulehdusta? Mistä minä noita muistan...). Eli ehkä sittenkin lievä aivokuume (tosin lääkärit - myös Hesalainen lastenneurologi-spesialisti - oli ymmällään tällaisesta taudinkuvasta). Ja eikun sairaalaan tiputusantibioottiin. Kaksi päivää siellä (onneksi mies otti yövuorot - minun surkeilla unenlahjoilla se tutkimusten jälkeinen sairaalayö meni ihan valvomiseksi), ja tänään "kotisairaalaan". IV-hoidot jatkuu, illalla pitää käydä sairaalassa ja aamulla tulee sairaanhoitaja kotiin. Ei mitään hajua kuinka pitkään rumba jatkuu. Minä hölmö odotin "ihmeparantumista" - että poika olisi pystyssä parin antibioottilastin jälkeen. Mutta ei, makaa vaan edelleen (pelaa tyytyväisenä Wii-tä olkkarin lattialla ;) Eli pirteä tuo on enimmäkseen ollut - välillä taas ihan veltto rätti - mutta tiukasti vaaka-asennossa.

Olotila on sekava - välillä pintaan nousi suuri kiitollisuus siitä, ettei mitään kamalan dramaattista löytynyt, ja että hoidettava vikakin löytyi, mutta nyt puskee taas enemmän huolta ja murhetta. Jos se tauti vaikka on tavallaan jo takana, ja huimaus ja pahoinvointi jotain pysyvämpää neurologista vauriota... Ja vaikka ei oliskaan, niin kuinka pitkään jatkuu antibioottimyrkytys (suun kautta voi kuulemma alkuvaiheen jälkeen sentään jatkaa, mutta mitä tekee joku viikkojen tai kuukausien kuuri aiemmin erittäin terveelle naperolle...), ja kuinka pitkään kuntoutus. Kai parin viikon makaaminen jo sellaisenaan tekee heikon olon, eli pystyynnousu on vaikeaa, vaikka mykoplasma olisikin jo nujerrettu...

Kiinnostaa ihan täysillä mennä maanantaina töihin - saan varmasti huipputulosta aikaan - not! Onneksi on jokunen ylityötunti keväästä, mistä voi napata, jos vaikka joku yksittäinen "kesälomapäivä" vielä järjestyisi. Mies jatkaa vielä viikon lomalla - katsotaan mitä sen jälkeen tapahtuu, ehtiikö poika kuntoutua "kalareissukuntoon" siihen mennessä (kovasti sitä on odotettu isovanhempien kanssa mökkeilemään, ja toiseenkin mummolaan).

**

Ihan pientä kesäkulttuurinpoikastakin olen ehtinyt harrastaa kotihoivailun lomassa. Lappeenrantafestareilla Hanna Pakarisen keikka (niin, ja olihan sen lämppärinä Antti Tuisku - en kyllä tunnusta, että oli sekin ihan ok ;) Hannan menoa seurasin eturivistä, "virallisen" fanijoukon seasta, ja sain ihan hyvän fiiliksen päälle ("Huiskun" aikana keskittyminen oli vielä aika hukassa, kun takana oli sairaalayö). Hanna oli loistava, ja bändilläkin oli oma show-meininki taustalla. Hieman harmitti, että uudempi Lovers-materiaali oli mulle vieraampaa (kun en ole malttanut vaihtaa Pete Seppälää muuhun musiikkiin kovin montaa kertaa tämän vuoden aikana ;) Pitää paikata aukko sivistyksessä polttamalla autokopio Hannastakin. Muutenkin pitäisi varmaan armahtaa perhettä liialliselta Peten kuuntelulta lähiviikkoina, kun meinasin raahata ne keikalle. Elokuun puolivälissä siintää korvaava "minikesäloma" - hotelliyö Pieksämän Savonsolmussa, missä Pete vetää 2 keikkaa (sallitun alkuillasta, ja K18 yöllä). Siis olettaen, että poikakin (jonka 8v-synttäreitä vietettäisi samalla) on silloin reissukunnossa...