IRC-Galleria

Meil on aivan omat totuudet. Mut päästiin tavotteeseen, HÄVITTIIN vaik saatiin viel numeeeeerisistaki tänään parit pisteet, salee tiedetään kaikki strutseista ja postimerkeistä mut ei mitään sellasta mitä normaalit ihmiset.

Koko viikko on menny kyl aika nätisti tähän juttuun. Boxi mtv3 klo 15, älkää vaan kukaan ikinä kattoko. Päästiin kyllä täysin nolaamaan ittemme sinne aina mut ei se mitään. KYL MÄ KESTÄN. On ainaki just nyt niin idiootti olo enkä ala selittelemään mitään. Mun olotila oli kyllä tänäänki aika kyseenalanen studiosaunomisen jälkeen varsinki mut yhtä kaikki; tyhmä olen. NYT NAURAKAA JA HAUKKUKAA NIIN PALJO KU IKINÄ JAKSATTE.

Aika vaihtelevaa on ollu. Älyttömän hauskaa aina ennen ja jälkeen lähetysten, henkailemassa ja syömässä siellä täällä. Ja esimerkiks siivoomassa Pleksin huonetta joka oli kahen päivän jälkeen vähintään saman näkönen ku aikasemminki.

Onnea voittajille silti, Tuuli ja Simis ootte loistavia! :D Kiitokset teille, Team Yellow koko viikosta ja samoin Team Red; Ida ja Pleksi sekä tottakai oman läppätiimini Team Bluen Koponen. Oli kivaa varsinki ottaen huomioon ohjelman nolouden ja muutenki.

Nyt tuntuis jokseenkin olevan langat käsissä ja aivot järjestyksessä. Koulu on menny kyllä puoliks ohi ja LOISTAVIA koetuloksia myöskin. Ei mitään kovin vakavaa silti. Soittotuntiakaan ei ollu, ei sen puoleen et oisin ehtiny treenaamaankaan melkeen ollenkaan. Kyl mä siihen oon koskenu tän viikon aikana ainaki.

Mikä päivä mä oon kirjottanu viimeks kunnolla? Kiva ku en muista yhtää. Ois varmaan pitäny kirjottaa jossai vaihees ylös kaikki mitä pitää selittää tänne, nyt ku en muista enää yhtään mitään. Aikauhee. En muista yhtään. Tyhmä maikkari ja sen nolous on nyt täyttäny mun mielen. Täytyy myöntää että aika reilusti hävettää koko ohjelma edelleen, olinhan jo alkuun sitä mieltä että se on turhuus ja kamaluus koko juttu.

Okei en puhu enää siitä?

Huomen on koulua. LAUANTAINA. Yäk? Mut vaan kaks varsinaista tuntia ja nekin mulla sujuu mukavasti EDUSTUSTEHTÄVISSÄ. Mut silti. Herätys seittemältä ja kouluun lauantaiaamuna. Sitte viikko koulua, including ystävänpäivä ja sitten ah so, hiihtoloma. Tai mikä ketun talviloma sekin on nykyään. Kumma kun mikään ei ole enää kuten ennen vanhaan!

Muutenki.

Vois tehä melkeinpä ystävänpäiväkorttejaki tässä joskus. Ois kiva väkertää mut ei mulla oo ees tarvikkeita? Kyllä mä osaan.

Kuvia on aivan älyttömästi tältä viikolta. Pitää ny vähän kattoa että mitkä pääsee julkisuuteen, mut eiköhän tänne aika paljon tule. Jos saan muokattua.

Mua naurattaa nyt äärettömästi yksi juttu jota EN KERRO TEILLE! Muaha. Perusminä.

Voisin kertoa teille peruspihlishiippareista. Numero uuno on bussimies. Kaikki täälläpäin asuvat tuntee bussimiehen? Sen naama on aina ku Hangon keksi (lisää näitä! Pääsen taas analysoimaan) ja se moikkailee joka ikistä vastaantulijaa, oikein rempsein elein eikä tunnu edes huomaavan ihmisten kauhunsekaisia kummastuksia. Joskus se tulee bussiin, näyttää korttia sille kuljettajalle ja juoksee äkkiä bussin takaosaan. Kun kuski alkaa huudella sille ja kysyä lippua, se huutaa että "kyllä se on voimassa, kyllä varmasti on voimassa". Jos kuski ei usko, se hyppää ulos bussista.

Tota ei ehkä kykene ymmärtämään ennen ku näkee. Ida ja Koponen, jos sattu kuuntelemaan eikä nukkumaan ja toivomaan ettei tuntisi meitä, se oli se tämän päiväinen bussimies josta vinkuilin jotain. Tänään se taisi tosin ihan asiallisesti tulla bussiin? En muistanu seurata. Mutta kuitenkin, se asuu ilmeisesti tossa ihan meijän lähellä, siinä on huumevierotusjuttu ja vanhainkoti ja oisko sitten joku mielenterveydellisesti sairaidenkin hoitopaikka. Pihlis on kyllä paras paikka.

Tästä ei voi kiistellä. Tänäänkään ei olla kiistelty aiheesta YHTÄÄN KENENKÄÄN kanssa!

Mut nyt rupeen sählää noiden kuvien kaa ennen ku kukaan ehtii tulla meseen.

9 58 60 61 116

Jos luet tätä,
jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli,
ole kiltti ja kirjoita kommentti,
jossa on muisto sinusta ja minusta,
vaikka emme edes puhuisi usein.
Se voi olla ihan mitä tahansa haluat.
Kun olet tehnyt tämän,
laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä,
mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

Vineys. Vineys himassa. Sori rakkaat sukulaiset, mä oon tosi pahoillani.

Kettu mun pää. Mun täytyy jättää tänäänki väliin tää... Mä kirjotan joskus jos en oo räjähtäny tai kuollu tai mitään.

Se on mun oma asia mitä mä teen. teiniteiniteiniteinikivaa.

Hei nyt en taas ehi.

Kiva päivä.

Moi.

Ihan ku ehtisin?


Sit joskus ehin ja sit kirjotan. Ah kuinka odotankaan.

Enpäs taaskaan ehi. Kiireistä arkea mut oikeesti ehin vast nyt koneelle.

Maikkarin studiot. Pakkasilma. Sello. Idiootti juontaja. Häpeä. Häpeä. Häpeä. Nauru. Kemia. Jyri. Emma. Karboksyylihapot. Alkoholit. Elektrolyysi. Väsymys. Pepsi Max. Parhaat tyypit. Häpeä. Häpeä. Nauru. Nauru.

Siinä lyhyesti. Tää menee koko päiväkirjajuttu ihan pilalle ku en ehi. :/ Koitan ehtii vaik huomen. Vaikka meneeki taas lähes viiteen ennen ku oon himassa ja sit on enkun lukeminen + isoveli. Mut täytyy yrittää, yritän oikeesti, ja haluun kaikki uudet kuvat tänne. Tahdon. Aika ei riitä. Nytki pitäs varmaan jo nukkua. Kauheeta.

Moimoi.

En nyt pysty kirjottaa ku mun ei oikeesti pitäis olla tässä.

En sais.

Heimoi.

Merkintä kuitenki ettei tuu häiritsevää tyhjää päivää. Vaik aikalaisen tyhjä ja väsähtäny päivä on ollu.

Heimoi.

Vääääsyvääsyyyvääsyyytttääääää.

Eilinen tais joo kyllä jäädä taas väliin. Kiva tollanen kolo noiden perjantaiden kohal mut eipä tarvi ainakaan minkään yksittäisen päivän jäädä KETÄÄN häiritsemään.

Hei en nyt jaksa? En jaksa ees laskea et mihin tuntimäärään oon nukkunu sen kolme tuntia tällä kertaa mut erittäin vähän kuitenki. Nauratti ku lauantaiaamuna jotain puol kuus tajusin paistavani lettuja Nurmelan perheen keittiössä kaikkien muiden talossaolijoiden vedellessä hirsiä. Siis ei niinku konkreettisesti. Nauratti moni muukin juttu niihin aikoihin. Naapurin setäkään ei yhtään kattonu ku tulin lauantaina 8.40 sellon kanssa himaan. Eikä myöskään bussikuski, lumiaura-auton (mikä kettu se on?) kuljettaja eivätkä kanssamatkustajat.

Tein Runebergin torttuja ja sit dokasin alkoholipitosta taikinaa niin et oon vieläkin aivan sekasin, koht tulee päänsärky ja huono olo. Voi hitsi. Tuli niistä muutenki aika kauniita.

Niin ja sit fiksasin oman rakkaan uutukaiskoneeni netin toimimaan, ihan itse kytkin ja tutkailin erivärisiä kaapeleita ja muuta kiintoisaa. Tottakai väri on siinä se pääpointti. Nyt oon vähän ongelmissa sen kanssa mut ehkä selviin. Ehkä. Sit voin jatkossa kirjottaa nääki OMALTA KONEELTANI RAUHASSA, mut nyt Pärde on siel lukemas jotain matikkaa ja sähläämässä omaansa niin mä tyydyn tähän. Mitään väliä sillä et tää on paljon modernimpi ku mä oon iteki niin vanha(naikanen).

Nii ja sit pelasin Need for Speediä sillä. Tosi jännä peli. Datasin onnessani, se on ainoo mikä siin toimii pasianssien ja miinaharavan lisäks. Kaikki vanhat hauskat pelit on siitäki vaa hävinny mut toi osottautu harvinaisen hauskaks. Muaha mut ei vois olla huonompi tollasissa ku mä. :D Pärdekin: "En mä ny olis uskonu että edes sä voit olla noin taitava". Mut toisaalta mulla on synnynnäinen lahjakkuus yhteen kohtaan siin pelissä koska siin ohitin AINA joku kolme kilpakaaraa mut sit ne sai mut maagisilla voimillaan aina kuitenki kii et jään joka tapaukses useimmiten vikaks. HYVÄPELI PARASPELAAJA.

JOO EI TÄSTÄ TUU MITÄÄN KU TEEN KAIKKEE MUUTA MAHOLLISTA.

hej.

15 64 66 67 122

No voihan heissanheissan. Mun hartiat on aivan jumissa vaik esimerkiksi vaihteen vuoksi ja siks tämmönen liikakirjottelu tuntuu jossain määrin epämukavalta, vaik toisaalta tää on oikein kehittävää ja mukavaakin. Ja koska tänään sattuneesta konfliktista johtuen tiedän et mun lukijakanta on kasvanu huikeasti viimesimpien pörssilaskelmien jälkeen, on myös entistä mukavampaa jaella mielipiteitään ja kiintoisia elämänkokemuksiaan toisten ihmisten kesken. Kuten hienovaraisesti jo konfliktin aikana joitakin tunteja aikaisemmin koulussa huomautin, olisi vähintäänkin suotavaa, että te kaikki murmelit ja hillerit jotka silloinkin myönsitte tätä enemmän tai vähemmän säännöllisesti päivittäin lukevanne myös ilmaisisitte jotenkin tehneenne tuon kärsimyksellisen urotyön. Keräätte hei vähän rispektiä itellenne ku kerrotte täällä julkisesti lukeneenne verbaalisesti köyhän ja omia filosofiointejaan epätoivoisesti esittävän tuttavanne/kaverinne/ystävänne (ihan oikeesti, joku pitää mua ehkä sellasenakin. Kelatkaa mikä kohtalo.) juttuja. No OKEI saa muutki ku murmelit ja hillerit ilmaista. Jos ei kehtaa kommenttia suorastaan laittaa niin myös morsetus on sallittua.

Käskivät kirjoittamaan vielä eilisestä jotain. Ja mitä mä muistan eilisestä? Vää-ö-ää, en yhtään mitään? Niin ja tottakai teitittelen Kimiä. Miksen?

Mut kuitenki eilen. Oli päivä. Sori mut mä en nyt kykene tähän. Mä en muista yhtään mitä mä oon tehny eilen. Paitsi et kyllähän mä muistan. Jäin armaan Hannun kanssa taas viettämään aikaani kolmen jälkeen kotitalousluokkaan. Kuka tahansa ois kateellinen jos sais olla koulussa puol neljään asti ja viel Hannun kaa! No mutta, pyöriteltiin numeroita sinne tänne, tai mä lähinnä pyörittelin ja Hannu ihmetteli vieressä että "jaa, öö, hmm, no kyllähän se näin taitaa olla, joo-o..." ja sitten se rupesi kehumaan mun MATEMAATTISTA ÄLYKKYYTTÄNI. Niin, kuulitteko? Mulla on sellastakin. Leijailen tossa katossa just. Menin noista portaistaki ihan leikiten läpi.

Muuta mä en muista. Eilisen kohdalla koulupäivän suhteen päässäni on niinkutsuttu burnout.

Kehveli kun mä olen aivan vallan kuivahtanut tapaus. Pahimmat pakkaset tais ainaki toistaseks mennä jo mutta ei vaan osaa helpottaa. Tai no itse asiassa helpottaa kyllä. Mutta kuitenkin. Hampaiden pesun lisäks mun pitäs varmaan ruveta rasvaamaan ihoki kolmeen kertaan päivässä.

No mutta sitten koitti uusi päivä, torstai ihanine lukuaineineen. Heti alkuun reilun tunnin verran Jürgenin rääkymistä sekä jälleen kerran havainto, etten todellakaan osaa lukea. Mutta mä kehityn. Niinku Ellu puhumisessa. Mut siinä mulla on ehkä viel enemmän kehitettävää. Mutta onhan mulla koko elämä aikaa! Samoin on saksan oppimisen laita; jos sitä joskus jossain oikeesti tarvii niin kyllä sitä myös osaa. Tai vaihtoehtoisesti ei osaa mut ainahan voi toivoa parasta. Ja miten toi liitty siihen et on koko elämä aikaa oppia?

No tottakai siten, että sillon myös oppii kun haluaa tai täytyy. Tai jos kiinnostaa, mutta tuokaa mulle yksikin ihminen joka on tosissaan kiinnostunut substantivoiduista adjektiiveista ja modaaliapuverbien taivutuksesta? Hahha, luulitteko tosiaan että Jürgen ois ihminen.

No tästäkin kaikesta huolimatta ja juuri tämän takia meillä kuitenkin oli DIE DEUTSCHE PRÜFUNG tänään ja kuten tästäkin huomaatte, saksan kielen taitoni on todellakin päätä huimaavaa. Ainakin opettajan päätä. Toisaalta minunkin päätäni huimasi enkuntunnilla mutta pysyin jotensakin hallinnassa vaikka se oli hankalaa. Siitä poikkeuksellinen hiljaisuus ja tavanomainen vajaus minun sektoriltani silloin. Mutta. Harvemmin on koe ihan noin huonosti mennyt, odotan nyt sitten innokkaasti tuloksia ja luultavasti tekin odotatte jos vatsalihaksenne kaipaavat jumppausta. Veikkaan että vitosluokan hissankoe saa pikkusiskon tai ainakin serkkupojan.

Saimme tällaiset todella tyylikkäät, elegantit sekä viimeisten trendien mukaiset rannekkeet siitä hyvästä, että kiellämme kiusaavamme muita. Tää symboliikka ja värien muodostama harmonia on paljon selkeempi ku jos esim. ranneke ois väriltään valkonen ja siinä lukisi mustin kirjaimin "MINÄ EN KIUSAA". Mut ihan miten Iltalehdessä tykätään. Onhan tää palapeliosuus tässä kuitenki pitkään harkittu ja suunniteltu, olisivatko oikein Marimekolla teettäneet mallin.

No mutta eihän toki saa olla ilkeä!

En olekaan. Kuten tiedätte. Arikin oli se joka ensin löi minua (huomaa, POIKA löi TYTTÖÄ) lapasellaan moneen kertaan joista viimeinen tuntui sen verran ikävältä, että päätin lapsekkaana henkilönä lyödä takaisin, ja mitäs sitten? Puoli luokkaa (tai sitten oma perheeni+veljeni vaimon perhe ja muut tuttavat) hyökkää minun, avuttoman uhrin kimppuun vähäistäkään inhimillistä sääliä tuntematta. Ja sama uudestaan. Seurauksena suhteellisen sliipattu kampaus. Näin ysideellä.

Koulumatka oli melko rattoisa. Ilman minkään sortin sopimusta pidimme Ollaksentiegäng 1990-luvulla -miitin neljän henkilön voimin. Voi hassua. Rakas nykyinen naapurintyttönikin kiiruhti toki paikalle, enkä nyt tarkoita Siniä joka on ihan oikeasti mukava tyttö vaan jotain ihan muuta. Nelonen. Mutta olihan vaan mielenkiintosta. Koulumatkat on siinä mielessä tosi mukava juttu, et sillon tulee aina juteltua kaikkien sellasten ihmisten kanssa joita ei muuten edes useinkaan nää. Lukuisia tarinoita tästäkin aiheesta löytyisi varmasti, mut en usko että kovinkaan ketään kiinnostaisi koulumatkojeni historiikki 1997-2006. Se on kyllä sanottava, että en todellakaan jaksaisi enää näin vanhana kävellä Karamziniin asti. Hirveä matka talsittavaksi! Runosuoneni puhkeaa ja ääreisverenkierto on kovalla koetuksella ottaessaan haltuunsa ennenmainitunkin tehtävät. Mutta kaksi kilometriä kuitenkin, sen kävelyynhän menee enempi ku 10 minuuttia. Ei, ei sellanen sopisi kyllä ollenkaan. Ei sillä että mä muutenkaan haluaisin takasin ala-asteelle. Onhan siellä jotain asioita joita jää kaipaamaan varsinki näin lukioajan lähestyessä, mut oikeastaan kuitenkaan ei ole. Paitsi Päivi tietenki luonnollisesti, can't live without her! Onneks sentään nään sitä Pihliscityssä aina sillon tällön, sydän. Ja ruoka. Se kuitenki ihan oikeesti.

Jeppelisdeppis. Maanisdepressio. Tästä huomaa taas tän päivän vireen, oon selittäny aamusta iltaan (mikä ilta) taukoamatta jotain riippumatta siitä, kuunteleeko kukaan tai kiinnostaako ketään. Poikkeuksina se enkuntunti ja ruokis kun keskustelu oli liian aikuismaista mulle, HMPH. En kyllä ymmärrä vieläkään miten joku 15-vuotiaana voi puhua 45 minuuttia POKEMONEISTA mutta nytpähän sekin on nähty, kyllä onnistuu. Mä yritin hetken olla yksi heistä ja kerroin oman kokemukseni Pokemon-korteista mut kuulin ettei se ollu edes mahollista. Ymmärtänette siis hiljaisuuden.

Huomenna on taasen ymmärtääkseni perjantai ja suhteellisen mukava sellanen vielä tiedossa, inhottavien tuntien lisäksi ainoana miinuksena se, etten ehdi taas kirjottaa. Hirvittävä henkinen menetys, tasapaino järkkyy jo nyt uhkaavasti. Tasapaino. Nojoo. Vaikka sekin, onhan tää tuoli kyllä aika huonossa kunnossa. Oikeesti, odotan et mikä päivä tää hajoo alle ku puolet jaloista heiluu mielivaltasesti ihan niinku haluaa jo nyt.

Hyvää huomenta.

17 66 68 69 124

VÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ.

Saksaa+salmiakkia+Pepsi Maxia=kauheus mukavin höystein

Kiirehditymis. Ei täällä juuri muitakaaan oo moi.

18 67 69 70 125