IRC-Galleria

Onpas ollu ihan mukava päivä tänään. Yhelläkään tunnilla en tainnu viihtyä muutamaa minuuttia kauempaa, mutta eipä tuo mitään. Hyvin elin silti päivän! Ekalla tunnilla kokkailimme suklaamuffinseja yhdellä ässällä ja se oli melko mukavaa. Letkeää.

Ruokiksella käytiin "äkkiä" syömässä koulun lihavettä ja kurttusia laskiaspullia ja sitten Helsinkiin. Dösärillä oli mukava mummeli joka kertoi meille nuoruudestaan, lapsistaan ja lapsenlapsistaan melko epäselkeitä tarinoita, musta ainakin alkoi jossain vaiheessa tuntua että se tuskin muistaisi omaa nimeään. Mutta oli se muuten ihan skarppi, kyseli meidän musiikkiharrastuksia ja oli sitten niin innoissaan, sydänalaa oikein lämmitti kun näin hyväpäisiä tyttöjä jututti. Se kertoi meille jostain ah-niin-kuuluisista klassisista musikanteista ja me nyökkäiltiin asiantuntevina että joo, varmasti, joo. Lieneepä mummolla tylsää yksinään jos ei voi kenellekään kertoa, kuinka oli ensin kansakoulussa ja sitten - öh, ei vaan - alakouluhan se silloin oli ja sitten oli yläkoulu - ei kun sehän muuttui vasta niin että tyttäreni aikana oli näin - ei kun - silloinhan olikin jo- ei vaan - no minä nyt olen näin vanha jo.

Itse Ressu oli tosi mielenkiintonen ja kivan tuntunen paikka. Melkein kaikki tuntu olevan loistavaa, ja ennakkokäsityksistä huolimatta porukkakin vaikutti tosi rennolta kaikesta huolimatta. Mietittävää tuli nyt todella paljon, ja äidekin erehtyi jo innostumaan aiheesta. Pitää nyt kuitenki ajatella ehkä omilla aivoilla, jaksaako kouluun herätä kuudelta ja kestää se, että muut ympärilläsi ovat kaikki vähintään yhtä hyviä koulussa ja että voi varautua olemaan kotona vasta viideltä. Entä jos kaikki meneeki pieleen?

Sitten PITI mennä Serenaan taas kattomaan tosiaan, mutta eipä menty vaan jäätiin Idalle. Löydettiin Lars ja muita loistavia kavereita, ja huomasimme siinä sitten että olemme tosiaan molemmat viisitoista täyttäneet ja minä kohta kuusitoistakin ja leikimme pehmoleluilla. Leikki-ikä on koko ikä!

Vitsi kun pitäisi mennä nukkumaan. Hejpådig.

Kehittelen tota jatkuvasti lisää.

Nyt on sitte niin uninen fiilis etten todellakaan tiedä mitä tästäki tulee mutta tekee mieleni kirjoittaa. Aikaisemmista maininnoista ja oikeasta tarkoituksesta huolimatta en mennyt teoriaan, päänsärky ja nuupahtaneen vajaa olo oli niin valloittanut minut. En siis jääny datailemaan tai mitään siks aikaa vaan menin nukkumaan, kuuden aikaan niinku kaikki kunnon pikkutytöt. En ymmärrä mikä pakkomielle kaikilla muilla on sille, että mun ois pakko käydä siellä vaik eihän mun mikään pakko ole. KAPINOIN! :D Ei mut ku en oikeesti jaksa muutenkaan. Varsinkaan ku aivokapasiteettia on käytössä n. 13% ku loput menee pään koossapitämiseen.

Taisinpa jättää eilenki lähes kirjottamatta. Mutta enpä mitään oikeastaan eilen tehnytkään, kun oli loman ainoa oikea lomapäivä jolloin en tehnyt mitään. Ja koska sanoin etten tee mitään enkä tehnytkään mitään, niin silloin en myöskään tehnyt mitään enkä voi sanoa tehneeni mitään. Toisin kuin eräät jotka rikkoivat lupaukset itselleen. ;)

Mutta kyllähän mä toki leivoin laskiaispullia ja muffinseja, katoin lätkää, datasin, soittelin ja kauhistelin seuraavaa päivää. Kamala päivä tää on olluki suureks osaks. Niin ja siis tohon ekaan lauseeseen, en siis leiponu laskiaismuffinseja vaikka asettelinkin sanani tuolla lailla "väärin". Vaikka kieliopillisestihan se on aivan oikein, mutta ei kaikki ymmärtäisi edes tätä meidän "mitä kello on?" "viis, yli" juttua vaan kysyisivät "niin viis yli mitä?". VAJAAT.

Mulle tuli tosta mieleen hassu juttu jonka opin viime perjantaina n. kello 11.43. Jos olet vastaamassa puhelimeen ja näet näytöltäsi että siellä on esimerkiksi äitisi, isäsi tai isoveljesi ja mietit vastaisitko iloisesti "moi!" vai närkästyneesti "no?", lopputulos on todennäköisesti epämääräinen "mo?" johon ainakaan minä en osaisi vastata. Joskus harvoin tuloksena saattaa olla myöskin "no!", joka on jo huomattavasti ymmärrettävämpi, mutta onnistuu vain tietyt ominaisuudet omaavilta ihmisiltä ja on sävyltään melko niljakas.

Kiitos Ida näistä ja muista parhaista jutuista (SEILÖVEEEEEEI), oot muutenki paras ja mitäköhän mä olisin viime viikonkaan ilman sua tehny, tai yleensäkään.

Oonpa hassulla päällä. Hihi. Tämmöstä se teettää.

Eilen sitä tosiaan kauhistelin ja tänään se alko. KOULU. Ei ollu ees juuri minkäänlaista jälleennäkemisen riemua kenenkään kohalla, anteeksi nyt vain (:D) sillä aika monia olin loman aikana nähnytkin. Vaikka ainahan on kiva nähdä ihania henkilöitä, mutta suurempaa iloa se ei tähän päivääni tuonut. Ranskantunnin sain hengailla ihan yksinäni kun Heidi oli TIES MISSÄ, minäkin herään aina neljältä seisoakseni kolme tuntia 15 asteen pakkasessa, ja väkersin vaan jotain esitelmän tapaista. Ussantunti oli parasta niinku aina, mut ei jotenki sekään oikein kulkenu. Mantsantunnilla tutkailtiin arseenikiisun ja sinkkivälkkeen eroavaisuuksia ja sain testissä 11/12 joka oli luonnollisesti huonosti. Matikantunnillakaan ei enää jaksanu, se oli lopun alku. Sain kai viis tehtävää aikaseks, peukku mulle.

Nyt voin sentään jossain asiassa olla ylpeä itestäni ku kirjotan tän. Kai kirjotanki ku tekee mieli. Sitten olen vielä kuunnellut monenlaista itkua tänään perheenjäsenteni taholta, hohhoh kun korvia rasittaa kovasti käyttää niitä tuulikäytävänä.

Ja liittyi asiaan? No mutta eipä se mitään kai haittaa.

Huomenna olis tiedossa tutustumiskäynti Ressun lukioon. Ihan ku oisin sinne menossa tai ees pääsisin ku oon niin tyhmä. Noeikueiku pääsisin mä luultavasti mut ehen varmasti ole menossa. Saapahan nähä minkänäköstä kansaa sielläki kasvaa, tulee varmasti mielenkiintonen retki. Pitäs varmaa laskee montaks Harry Potteria tulee vastaan! Ja sit luultavasti myöskin huomenna myöhemmin Serenaan kattomaan ku yks pöljä ryntää laskemaan heti saatuaan kätensä vapauteen ja muut perässä. Ja mä saan seistä yksin JEE. Mut oletan (ei ku HUUDAN, PYYDÄN, VAADIN) että kaikki tulee moikkaamaan muakin aina välillä. Se on kansalaisoikeus! Eiku. Velvollisuus. No, sekä että, hei ajatelkaas.

Hohhoh. Mua väsyttää vaik heräsin 1,5 tuntia sitte. Olo on kamalan uninen, lopettelen vaikkapa.

Must tuntuu et noi mun numerot mättää aika pahemman kerran. Mut en jaksa välittää enkä taida nyt ees jaksaa päivittää. Oon tosi reipas ja aktiivinen tänään! Mut ei kai aina tarvi.

En jaksa nyt.

Hemmetti! Ei kommentteja eilisestä.

Siis niinku tääl niinku silleen ja tälleenki. Eilen illalla tosiaan, pojat olivat käsittäneet väärin MINUN iltani tarkoituksen ja mun curlingin seurausta sabotoitiin ja toki senkin takia se meni Uusiksen gängiltäkin vallan lyttyyn. Epätoivo oli suunnaton ja yhtään ei auttanut HÄHÄÄ MÄHÄN SANOIN ET NOI SUOMALAISET ON IHAN P*SKOJA, OMA VIKAS KU ET USKO-jutut. HMPH. Sit jotain lätkää seurattiin muka kovinki kiinnostuneina. Vaik ohan se toki kovin hienoa että edes siinä tuli menestystä, hienosti menikin se peli, mutta saavutus curlingissa oli yhä silti suurempi. Uusis on jumala. Eiku siis seuraava jumalasta, anteeks. Niin ylöspäin, anteeks.

Voitto on sit ehkä seuraava alaspäin.

Sitten kävi kovin kurjasti, koska mitä ilmeisimminkin turbobussi 270N oli taittanut matkansa Leppävaarasta Järvenperään alle 15 minuutissa ja huomasin seisovani pysäkillä vielä yhen jälkeen. Hetken kruunasi koulun toiselle puolelle täysillä kurvaavat, säkenöivästi vilkkuvat paloauto sekä ambulanssi. MINÄ EN TEHNYT MITÄÄN. Enkä tiedä kuka muu teki, tänään ohi ajaessamme oli vain bussipysäkin merkki killissä ja taittuneena.

Onnekseni äiti tuli minut hakemaan pois sieltä, ettei nyt näin pieni yksin liiku, ja pääsin nukkumaankin jo kahden jälkeen. Aamullisen kaheksalta alkaneen hiihtolenkin jälkeen se olikin jo varsin kohtuullista.

Aamulla suurinpiirtein saatuani silmät auki kävi uusi käsky puhelimitse, puolisen tuntia aikaa lähtöön. Mithääh. Ja Tapiolassahan vietimmekin melkein koko päivän Idan kanssa, todella suureksi ikäväksemme ja harmiksemme kolmas suunniteltu osallistuja ei päässytkään tulemaan mukaan. Mutta vielä me päästään kaikki yhessä! Sitä odotellessa.

Tapiola oli kuin aavekaupunki. Enpä siellä itekään kovin usein aikaa vietä, mutta nyt se oli jotain aivan käsittämätöntä. Kahviloiden ovet olivat suljettuina, Mäkissä oli käytössä lopulta vain yksi kerros kolmen sijasta ja neljän aikaan iltapäivällä asiakkaat myyntitiskillä loistivat poissaolollaan, H&M:ssä vaatevuorten seassa näyttivät pyörivän vain myyjät meidän lisäksemme ja kävelykäytävät olivat autioita.

Keskustelimme jälleen loistavista aiheista, mutta yleensähän niin. Aikaakin saimme tuhlattua koko reissuun seitsemisen tuntia, ostossaldona Idalle ripsiväri sekä yhteinen hiusväri mun syntymäpäiväksi (;D). Ja ruokailut, luonnollisesti.

Naurattaa H&M:n löytöjutussa samat vaaleenvihreät kangashousut jotka olivat siellä jo ennen joulua. Tottakai ne on varmasti samat. Ja vielä just suunnilleen mun kokoa, ens kerralla ku käyn siellä ja jos ne vielä killuvat henkarissaan niin mä kyllä sovitan niitä. Halusitte tai ette.

Bussissa oli taas kummallisia tyyppejä (kirjotin ensin typpeejä?), muun muassa sekä bussikuskille että itselleen jupissut mies jolla oli mukanaan korillinen tulppaanikimppuja.

Olisikohan tässä jo päivän dramaattisimmat tapahtumat. Huomenna en tee varmasti yhtään mitään. Hyvää joulua!

43 45 46 101

HAHAA kommentteja eiliselle. <3 Lukemattomia toistaseks.

Ja keksin ton ihan ite tänään!

Nyt väkertelen tähän äkkiä vaan jotain ettei taas jää tyhjää ja koko kansa saa tietää mitä mä olen tänään duunaillut. Herätys oli siis seittemältä ja lähtö kaheksalta, luonnollisesti hiihtämään. Hiihtäminen oli yllättävän vaikeaa ja raskasta, etenki liian pienillä monoilla eikä ohi viuhtovat keski-ikäset turbohiihtäjätkään juuri kohentaneet mielialaa. Hauskaa kuitenki taisi olla! Kiits Ida. Nyt on sekä hiihto että luistelu tämän loman osalta hoidettu. ;)

Ja hiihdettiinhän me yli seittemän kilsaa. Isäni arvioi kertomani perusteella, että ehkä jopa kahdeksan, mutta tiedä tuota sitten. Kyllä oli loistava fiilis, eikä naapurin setäkään onnekseni ehtinyt tällä kertaa näkemään kun hiippailin loma-aamuna kaheksalta sukset kainalossa pihamaalla. Vaikka tällä kertaa olikin hauskaa, kyllä kovasti meitä nauratti laskea hurjanhurjia alamäkiä tai kiivetä kamalia ylämäkiä ylös samalla kun sukset liuku aina puolet matkasta alaspäin. Mutta eteenpäin silti mentiin!

Muuta merkittävää en olekaan kai tässä tehnyt. Perushimahengaus tuskin kiinnostaa ketään kovinkaan.

Hiihtämisemme varmasti kiinnosti! Mutta.

Nyt lähdenkin kohta Järvenperän kisakatsomoon seuraamaan ultrajännää curling-ottelua. Uusis on idoli! Voitto Liukkonen myös! Tsemppiä Suomi-pojat! Okei, lätkään kans.

Niin ja tohon otsikkoon vielä. Omatunto alko kolkutella! Mun täytyy myöntää että äide keksi noi rillit, mut muuten oli kyllä 101-prosenttisesti mun taidetta!

Ja sitten myöskin se on mainittava, että sain tänään siitä parin viikon takaisesta kauhistuksesta ainoan hyödykkeen, Gaia-maailmankartaston. Arvo siinä 200 euron tietämissä, ja ohan se aika hieno opus. Olen lueskellut sitä jo jonkin verran ja täten tiedän kertoa, että nykytietämyksen mukaan nopein tunnettu lämpötilanvaihtelu maailmassa tapahtui jossain päin Yhdysvaltoja (kaikkea ei voi muistaa) vuonna 1943 (ehkä) ja se oli 27 celsiusta kahessa minuutissa! Miettikää. -20 C:stä +7 C:een. Ja kahessa minuutissa.

Oh DEER nyt meni kaikilta yöunet.

44 46 47 102

Eilen jäi aika heikoksi tämä päiväkirjaosuus, mutta en jälleenkään yksinkertaisesti ehtinyt enempää. Lähdin liikkeelle aamusta ja illalla palatessani ryntäsin lähes suoraan koneelle suorittamaan tämän päivittäisen, elintärkeän tehtävän.

Olin siis koko päivän Jyrillä kaikkien veljieni kera. Pelailtiin, laiteltiin ruokaa, syötiin älyttömästi kaikkea ja kateltiin olympialaisia. Mä taisin jäädä jumbosijalle biliksessä vaikka viime kerralla voitin kirkkaasti kaikki, eikä kirkkaasti liukuvalla kasipallollakaan ollut luonnollisesti kummallakaan kertaa mitään tekemistä tuloksen kanssa. Meijän piti keskittyä ite pelaamaan kaikkea, mutta jotenki kummasti lipsahti olympialaisten puolelle eikä "ehitty" kokeilemaan montaakaan lajia. Mun menestys ei ollu kehuttava, toisin ku pizzan tekemisessä. Muakin kiinnosti kovin seurata sprinttejä, naisten pujottelua, lätkää ja curlingia ja keskityinki suurimmaks osaks kuuntelemaan Tiktakkia. Kyllä vain! Löysin sieltä hyllystä moisen levyn ja innostuin toki heti. Curlingin kyllä taisin seurata, on se sentään niin hieno laji. Paras heti mäkihypyn jälkeen!

Kerrostalossa oleillessa sitä huomaa kaikenlaista. Suomi tekee maalin USA:ta vastaan, meidän kisastudiomme räjähtää riemusta ja minäkin herään horroksestani ("häh?"). Yläkerrassa tömisee yhtä lailla. Jääkiekkokansaa!

Kesällä Emman valmistujaisissa juhlien nuorin osanottaja onnistui viskomaan kalliin Tupperware-lusikkansa alakerran asunnon parvekkeelle. Sitä sitten lähtivät isoisän kanssa hakemaan, voin vain kuvitella asukkaan ilmeen kysyttäessä tämän parvekkeella olevaa keltaista muovilusikkaa.

Muistan näistä kerrostaloista ikuisesti myös sen, kun hieman nuorempana vierailin mummon luona ja kolistelin yhden tietyn kaapin ovia. Jousen pappaa ei kuitenkaan koskaan saanut häiritä. Nyt jo edesmennyttä pappaa en koskaan tavannutkaan, mummon tilalla asunnossa asuu nyt Marko ja siihen kaappiinkaan ei tule enää kovin usein koskettua. Samat aakkoskirjat ja paperinuket siellä on kyllä vieläkin. Illuusio vihaisesta alakerran papasta elää.

Mummoakin kävin tosiaan tänään moikkaamassa. Tunnelma oli melko hilpeä tällä kertaa, mielialaa laski se, että hakemaani työpaikkaan on hakenut 400 muutakin ja osa heistä alan opiskelijoita ja luonnollisesti vanhempiakin. Naapurihuoneen, ainoan sen osaston miesten huoneen Pena ja Hemppa olivat kovin hiljasia ja näkymättömiä tänään. Pena pyörii yleensä pyörätuoleineen käytävässä edestakasin, millon se on änkeämässä kansliaan ja millon muiden huoneiden sänkyjen väliin tai vaikka alle, sinnekin se varmasti menisi jos pääsisi. Tänään näin vain vilaukselta. Hemppakaan ei innostunut huutamaan yhtään mitään kun kävelin huoneen oven ohi, ja se jos mikä on harvinaista.

Muuten oonki ollu tänään koko päivän äiden kanssa shoppaamassa. Äide sai jostain yhtäkkisen päähänpiston ja inspiraation, että mun täytyy saada uus toppatakki. Niin sainkin. Tunnit vaan kulu eikä me oikein muuta saatukaan aikaseks. On aina yhtä nautinnollista käydä äiden kanssa ostoksilla! Sen on pakko käydä kaikki samat vanhat tutut ns. aikuisten naisten vaateliikkeet läpi ja tutkailla päivän jakkutarjoukset. Se jos mikä on hermostuttavaa. Ja sitten kun etsitään mulle jotain, niin kaikista hempeimmän värinen ja aikuismaisen hienostuneen nuorekas on aina ensimmäinen vaihtoehto. Kai munkin pitäisi sitten ruveta ostamaan Halosen ja Voglian sesonkiuutuuksia kauden väreissä että olisin kyllin tyylikäs.

Toisaalta voisin kuitenkin pitäytyä niissäkin vaatteissa, joissa ite tykkään olla. Siihen ei kuitenkaan kuulu persikanväriset jakkupuvut ja vaaleanpunakukikkaat kainalolinjaiset housut.

Toisaalta sillä ei ole mitään merkitystä.

Toisaalta voisin vaihtaa aihetta.

Mulla on äärettömän kurjan tyhjä olo, kun en ole sopinut huomiselle yhtään mitään. Pitänee suorittaa joitakin tiedusteluita, etten vain jää viettämään oikeaa lomaa.

Ja toisaaltahan voisin mennä nyt juttelemaan Jyrin ja Emman kanssa kun he tänne saapuivat. Tiktak soi nytkin taustalla. :D

Numeroita voisinkin koittaa tänään päivittää. Katotaans mitä saan aikaseksi.

45 47 48 103

EHDIN.

Jatkan joskus.

Nurmelan mieliks hei!

Joo. Ohan tässä tietenki näinki toisaalta. Ja pullataikina odottaa tuolla! Se ei taida ihan vielä olla ihan valmis mutta melkein se on melkein valmis leivottavaksi. Sitten pyörittelenkin pallosia pullasia, pahanmakuisia!

Eheh runosuonistoni.

Olimmepa AleXin kanssa Serenassa katsomassa kun Ida sekä Illu laskivat laudoillansa. Toisaalta ei voi varmaan sanoa, että olin jonkun kanssa kun yhessä me melkein taidettiin olla koko aika kun ei nää osannut mennä ja tulla kovinkaan montaa kertaa. Eivätkä edes kaatuneet eikä mitään, vähän hukkareissu taisi tulla mutta eipä sekään mitään! Sosiaalistahan se toki oli ja ulkoiltuakin tuli, sanoi AleXi tähän mitä tahansa. Ei se kuitenkaan lue enää!

Sitten soittelin ja fiksailin sellasta kummaa vaaleanpunaista pipoa ja se on tässä vaiheessa ainakin todella hieno. Vaikka itse sanonkin. Ja teinhän mä tosiaan ruokaakin, olipa haastavaa, ja olen myös katsellut teeveestä epäolennaisia ohjelmia.

Taikina odottaa!

Numeroita ei oo tullu moneen päivään. Mut ehkä mä joku päivä panostan ja lasken ne. Niin ja pari puheluakin pitäisi soittaa mutta aikaa on, aikaa on.

"Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta".

- ne letkeät mustat Adidas-pöksyt jotka eilen ostimme :D
- keltanen niskalenkkitoppi
- musta t-paita
- musta FLEECE
- alusvaatteet
- valkopunaraidalliset varvassukat, kiitosheidi
- itsetehdyt vaaleansiniset villasukat

Oon aika viilee!

Haastanpas:

idaliini
[WickedOmen]
Nashu-
MaryLou-
frim^

Nyt on ehkä hiukkaisen paremmin aika kirjoittaa. Tosin nyt mua ärsyttää koko ajan että tuo veljeni ilmaantuu selkäni taakse, tosin hän juuri äsken siihen ilmaantuikin. Oihan voih!

Tosiaan eilen olimme luistelemassa neljä tuntia ja edellisestä luistelukerrasta oli molemmilla hujahtanut useampi vuosi. Sen saattoi havaita! Ainakin alkuun. Ja sitten kun toinen joutui pitämään aina oranssimustia ruostuneita hokkareita suoraan 60-luvulta kun toinen piti uutukaisia, hohtavan valkoisia luistimia, niin tehtävä vaikeutui vielä suunnattomasti. Kaaduimme molemmat vaan kerran ja sekin tahallaan. Ihan oikeasti. Siinä oli vaahtosammuttimilla kattomista kun viuhtoivat meidän ohitsemme!

Tänään sitten olikin eksoottinen aamuherätys kaheksalta ja Helsinkiin lähtö. Mukavastihan se aika kuluikin, seitsemisen tuntia kerrassaan. Sain ostettua niittivyön! Ja sitten ostimme molemmat mukavan letkeät collegepöksyt, luonnollisesti miesten large-kokoa joka on kuin tehty meitä varten. Niin siis me=Ida ja minä. Eheh. Niinku et jos joku ei vaikka tiennytkään tai ymmärtänyt aikaisemmista huomautuksista. Käytiin syömässä ihan älyttömän hyvää ruokaa ja älyttömästi italialaisessa luksusravintolassa, jossa saatiin ihan ihmisen kohtelu ja huippupalvelu vaikka ollaanki ties mitä nuorisokriminaaleja eikä oikeen sovittu kuvaan siellä.

Oli kyllä varsinainen rahantuhlauspäivä. Mut kerranhan sitä vaan eletään ja tehdään ostoksia? Vietimme sentään jälleen roimasti laatuaikaa yhdessä! Meidän paatunut avioliittomme kun sellaista tarvitsee. :D Noh ehkä minä jätän sen Idan avioimisen jonkun ihan muun huoleksi kuitenkin.

Avioimisen? No, kai sekin jotain tarkottaa.

Niin ja joo. Jatkan nyt parin tunnin tauon jälkeen. En jaksakaan. Heihei.

Nää on köyhtyny kovin nää mun päiväkirjat, anteeksi kovin.