IRC-Galleria

Eilen jäi aika heikoksi tämä päiväkirjaosuus, mutta en jälleenkään yksinkertaisesti ehtinyt enempää. Lähdin liikkeelle aamusta ja illalla palatessani ryntäsin lähes suoraan koneelle suorittamaan tämän päivittäisen, elintärkeän tehtävän.

Olin siis koko päivän Jyrillä kaikkien veljieni kera. Pelailtiin, laiteltiin ruokaa, syötiin älyttömästi kaikkea ja kateltiin olympialaisia. Mä taisin jäädä jumbosijalle biliksessä vaikka viime kerralla voitin kirkkaasti kaikki, eikä kirkkaasti liukuvalla kasipallollakaan ollut luonnollisesti kummallakaan kertaa mitään tekemistä tuloksen kanssa. Meijän piti keskittyä ite pelaamaan kaikkea, mutta jotenki kummasti lipsahti olympialaisten puolelle eikä "ehitty" kokeilemaan montaakaan lajia. Mun menestys ei ollu kehuttava, toisin ku pizzan tekemisessä. Muakin kiinnosti kovin seurata sprinttejä, naisten pujottelua, lätkää ja curlingia ja keskityinki suurimmaks osaks kuuntelemaan Tiktakkia. Kyllä vain! Löysin sieltä hyllystä moisen levyn ja innostuin toki heti. Curlingin kyllä taisin seurata, on se sentään niin hieno laji. Paras heti mäkihypyn jälkeen!

Kerrostalossa oleillessa sitä huomaa kaikenlaista. Suomi tekee maalin USA:ta vastaan, meidän kisastudiomme räjähtää riemusta ja minäkin herään horroksestani ("häh?"). Yläkerrassa tömisee yhtä lailla. Jääkiekkokansaa!

Kesällä Emman valmistujaisissa juhlien nuorin osanottaja onnistui viskomaan kalliin Tupperware-lusikkansa alakerran asunnon parvekkeelle. Sitä sitten lähtivät isoisän kanssa hakemaan, voin vain kuvitella asukkaan ilmeen kysyttäessä tämän parvekkeella olevaa keltaista muovilusikkaa.

Muistan näistä kerrostaloista ikuisesti myös sen, kun hieman nuorempana vierailin mummon luona ja kolistelin yhden tietyn kaapin ovia. Jousen pappaa ei kuitenkaan koskaan saanut häiritä. Nyt jo edesmennyttä pappaa en koskaan tavannutkaan, mummon tilalla asunnossa asuu nyt Marko ja siihen kaappiinkaan ei tule enää kovin usein koskettua. Samat aakkoskirjat ja paperinuket siellä on kyllä vieläkin. Illuusio vihaisesta alakerran papasta elää.

Mummoakin kävin tosiaan tänään moikkaamassa. Tunnelma oli melko hilpeä tällä kertaa, mielialaa laski se, että hakemaani työpaikkaan on hakenut 400 muutakin ja osa heistä alan opiskelijoita ja luonnollisesti vanhempiakin. Naapurihuoneen, ainoan sen osaston miesten huoneen Pena ja Hemppa olivat kovin hiljasia ja näkymättömiä tänään. Pena pyörii yleensä pyörätuoleineen käytävässä edestakasin, millon se on änkeämässä kansliaan ja millon muiden huoneiden sänkyjen väliin tai vaikka alle, sinnekin se varmasti menisi jos pääsisi. Tänään näin vain vilaukselta. Hemppakaan ei innostunut huutamaan yhtään mitään kun kävelin huoneen oven ohi, ja se jos mikä on harvinaista.

Muuten oonki ollu tänään koko päivän äiden kanssa shoppaamassa. Äide sai jostain yhtäkkisen päähänpiston ja inspiraation, että mun täytyy saada uus toppatakki. Niin sainkin. Tunnit vaan kulu eikä me oikein muuta saatukaan aikaseks. On aina yhtä nautinnollista käydä äiden kanssa ostoksilla! Sen on pakko käydä kaikki samat vanhat tutut ns. aikuisten naisten vaateliikkeet läpi ja tutkailla päivän jakkutarjoukset. Se jos mikä on hermostuttavaa. Ja sitten kun etsitään mulle jotain, niin kaikista hempeimmän värinen ja aikuismaisen hienostuneen nuorekas on aina ensimmäinen vaihtoehto. Kai munkin pitäisi sitten ruveta ostamaan Halosen ja Voglian sesonkiuutuuksia kauden väreissä että olisin kyllin tyylikäs.

Toisaalta voisin kuitenkin pitäytyä niissäkin vaatteissa, joissa ite tykkään olla. Siihen ei kuitenkaan kuulu persikanväriset jakkupuvut ja vaaleanpunakukikkaat kainalolinjaiset housut.

Toisaalta sillä ei ole mitään merkitystä.

Toisaalta voisin vaihtaa aihetta.

Mulla on äärettömän kurjan tyhjä olo, kun en ole sopinut huomiselle yhtään mitään. Pitänee suorittaa joitakin tiedusteluita, etten vain jää viettämään oikeaa lomaa.

Ja toisaaltahan voisin mennä nyt juttelemaan Jyrin ja Emman kanssa kun he tänne saapuivat. Tiktak soi nytkin taustalla. :D

Numeroita voisinkin koittaa tänään päivittää. Katotaans mitä saan aikaseksi.

45 47 48 103