IRC-Galleria

one, two, three, four, five, ole sinä seppo hiljaa tai saat naamaas vain.

Muistin jostain kumman syystä ton yhtäkkiä. En oo tosin varma menikö se noin. Korjatkaa!

Saksankirjamme Zusammen kannustaa tuollaiseen toimintaan. Olen siis lukenut ja harjoitellut ainakin lähes kaksi tuntia saksan kieltä ja saldo on se, että hallitsen sanastoista vajaa 20% ja kieliopeista ehkä 10%. Olen vaan niin taitava. Suurimman osan energiastani olen tuhlannut kuitenkin sanastojen typerille sanoille naureskeluun. Tässä muutamia käytännöllisia esimerkkejä:

haukkua joku pataluhaksi = einem(dat.) anständig den Kopf waschen
syöttää jollekulle pajunköyttä = einem(dat.) einen Bären auf/binden
vierittää syy toisen niskoille = einem(dat.) alles in die Schuhe schieben
viis veisata kotitöistä = sich einen Dreck un die Hausarbeit scheren
vetää jotakuta nenästä = einen(akk.) an der Nase herum/führen
sanoa, missä kaappi seisoo = die Hosen an/haben
joku ei laita tikkua ristiin = keinen Finger krumm machen
ulkomaalaisvihamielisyys = die Ausländerfeindlichkeit

Näin Saksassa. Tervetuloa saksalaisten lähimmäisenrakkautta arvostavaan hyvinvointiyhteiskuntaan vierailulle!

Putosin tänään melkein kellariin. Ei naurattanu yhtään.

Oli erihauska liikuntatunti koska kiltisti sanottuna ryhmä oli jossain määrin mukavampi kuin eilinen ja lajikin ehkä hieman inspiroivampi. Olin jälleen keskiverto-oppilasta lahjakkaampi tossulätkänpelaaja ja syötin pientä vaaleanvihreää palloa juuri sinne minne kuuluukin kun kuulin rakkaan ystäväni suusta jossain määrin kai sarkastiseksi huomautukseksi tarkoitetun lausahduksen "onneks meillä on Uksi!" jonka jälkeen lauoin tyylikkäästi maaliin joukkueemme siihenastisessa vaiheessa ensimmäisen 1-6 tai jotain, maalin. Oli se tyylikäs.

Luokanvalvojamme Heikki oli ottanut niin kutsuttua virkavapaata (alias hermolomaa) eikä saapunut tunnille vaan meitä kiehtovaan matematiikan funktionaalistrigonometriseen maailmaan opasti (toistaiseksi) ainoa mun taiteellista uraani rahallisesti tukenut henkilö.

Laivatelakka.

Kuin moni myöntää miettineensä just äsken et mitäs ihmettä se nyt horisee? Törmäsin nimittäin tänään jossain kyseiseen sanaan ja mietin aika hitsin kauan, mikä on laivate ja miten se liittyy lakkaan. Voivoi kun olen älykäs, oikein mieltäylentävää.

Omatuntoomatuntoomatuntoomatuntoomatuntoomatuntoomatunto. Päivän sana. Tuntooma. Toomatun. Noin kello kuuteentoista asti oli äärettömän lusmu olo, sekä eilisestä lintsauksesta että tänpäiväsestä. Eilisellä ei kuitenkaan sinänsä ollu mitään merkitystä, koska mulla ei oo minkäänlaista musiikinoppimisvelvollisuutta mut tänpäivänen ottaa jo koville. Ahdistuin siihen tyystin ja päätin, että asialle on tehtävä jotain. Tarjoudun jäämään tekemään sitä savipäätä vaikka koulun jälkeen tai ihan millon tahansa. Muuten en tästä pääse ja te tiedätte oikein hyvin keiden syytä se on.

Ei pitäis olla niin helposti manipuloitavissa, edes tämmösessä.

Mut olihan se ihan kivaa, myönnetään. Fc Venus voitti pariin kertaan King Kongin ja sitten huiputettiin kaikkia miespuolisia paikallaolijoita. Kyllä tuli taas jotain todistettua, sorry guys. ;)

Hui kamala huomasin että tuosta otsikosta puuttuu piste. Voi minne tämä maailma onkaan menossa! Sitä paitsi teen näissä teksteissäni ihan järkyttävästi kielioppivirheitä mut kuittaan sen vaan sillä, et tää on kuitenki puhekieltä eikä aina voi jaksaa. En kuitenkaan mitään ihan kauheen-kauheeta oo varmaan tehny, enkä varsinaisia kirjotusvirheitä. Sanokaa jos olen! Härrensdyydeli.

Oivoi. En kyllä melkeinpä ehtis nyt kirjottaa enempää vaik tällä kertaa tekstiä tulis varmaan vielä parin metrin verran. Sen kiinnostavuudesta en tiedä, mut koska oon tänään onnistunu kirjottamaan jo 116 sanaa taskurahasta ja vielä saksan kielellä niin sen ei pitäs olla minkään sortin haaste eikä aihekaan vois mennä kovin paljoa vähemmän kiinnostavaksi.

Sain muuten toissapäivänä lisäyksen siihen nimipäivälahjalistaani; armas isoveljeni toimitti minulle Body Shopin mansikkasuihkugeelijuttupullon. Sitten käveleskelin eilen kauppakeskus Sellossa ja havaitsin kyseisen tuotteen olevan alennuksessa ja laajalti mainostettu, mutta ajatushan on tärkein. Kuinka moni muka ostaa sisaruksilleen nimipäivälahjoja? Mä saan ainaki olla tyytyväinen jos jouluna jonkun lyijykynän puolikkaan saan.

Mutta se ajatus.

Veljiä mulla on muuten nyt jo niin rutkasti ettei kaikkien nimipäiviä normaalitasoisen ihmisen muisti edes kykene käsittelemään. Neljä isoveljeä, Petri, Marko, Jyri ja Simopekka sekä kaksi pikkuveljeä, Aleksi ja Lauri. Heistä Petri ja Marko ainoastaan varsinaisia veljiä, Jyri ja Aleksi velipuolia, Lauri adoptioveli ja Simopekka vaan jonkin sortin vaihtoveli.

Kiva kun tätä lukee kuitenkin joku sellainen joka ei tunne mua lähemmin ja säälii mua tuollaisesta veljesmäärästä. Noh, vaikka pysyisinkin realistisessa (ai kirjotinko tota kauan) elämässä niin on siinä kestettävää jo.

Ai mitä, pitikö mun lopettaa viistoista senttiä sitten?

19 68 70 71 126

Tänään on taas ollu oikein kotoisan väsyttävä päivä. Ei siis esim. aineellisesti koulussa rasittava mutta muuten vain jokseenkin energiatasoa laskeva. Näin yöllä painajaisia Hannusta ja Nordean pankkikortin sinisestä kotelosta ja heräsin kauhistuneena laittamaan puhelimeeni muistutuksen. Heräsin luonnollisesti 7.45 järkyttävään paniikkireaktioon; en ehtisi kouluun mitenkään. Ehdinpäs kuitenkin mutta näytinki varmasti just siltä ja ekalla tunnilla tottakai korkeampaa ajatustasoa vaativa uskonnonkoe. Piti pohtia jumalakuvia vaikka mun mielessä pyöri vaan eriväristen nukkumattien kuvat. Vaik eiks nukkumatit oo yleensä vaaleensinisiä? Vai onks mulla vaan sellanen kuva. Tai niil on sellanen ihan vaalea iho ku ne liikkuu vaan pimeällä öisin eikä saa auringosta D-vitamiinia ja pigmenttiä mut vaatteet vaaleensiniset. Sanokaa muuten nukkumatille ku ens kerran näätte et muistaa syödä tarpeeks vitamiineja et pysyy kunnossa ku ei saa auringonvaloa. Edes solarium ei auta siihen mut en mä usko et nukkumatti on muutenkaan niin urbaani et harrastais sellasia.

Sitten kävimme kuvaamataidon ammattilaisryhmän kanssa opintoretkellä tien toisella puolella kuulemassa vertahyytäviä tarinoita kivisistä hiisistä ja usvaisista aamuista niityllä. Tarinoiden päähenkilöinä toimi keijut, sudenkorennot ja kärpäset. Mua pelotti. Tommi ei ollu pitämässä kädestä kiinni.

Pelkkä ajatuskin sisäfudiksesta ei-niin-hyvin-toimivan palloiluryhmämme kanssa tietenkin ihastuttavan ja maireita hymyjä kirvoittavan alkuhyppelyn jälkeen sai mut haukottelemaan ja lösähtämään pölyselle liikuntasalin lattialle. Ei perjantai. Onneks oli niinkutsuttu kuntopiiri siinä sitte lopussa, mä venyttelin huomattavan ahkerasti. Maalivahtina oli muuten huomattavan kiva olla, yhen neidin vaan piti päästä siihen aina vuorotellen. En päästäny yhtään, onneks olkoon vaan.

Kemmaa. No se siitä. Tunnin jälkeen (joka päätty muuten n. 25 minuuttia ennen aikojaan, LAAV JUU MATTILA) jotkut yritti viedä mun puhelimen ja jouduin sen takia kiertämään niin et koulumatkani piteni ainaki 10 metriä. Päivän liikunta-annos (ei, liikkatunti ei suinkaan ollu). Mä kävelin himaan varmaan joku tyyliin 36 minuuttia ku mua ei huvittanu. Mikään. Sit kotioven luona laahustin jo siihen tahtiin etten ymmärtäny mitään ympäröivästä maailmasta ja liukastuin tyylikkäästi. En tietenkään revenny yksinäni koska se on ala-arvosta ja lapsellista.

Makasin vaan huoneen lattialla ja kuuntelin taas Relanderia ja Nevanlinnaa, ne puhu vaaleista ja fasismista ja jostain. En muista koska se meni vähän ohi. Aika alentavaa olla kuuntelematta niitä. Sit aloin väsäämään teorialäksyjä ja pitkään väsäsinki. En vaan yksinkertasesti osaa tehä mitään käänteisintervalleja ja transponointeja enkä etenkään niin suurissa määrin. Se on aivan sairasta eikä se oo oikein mua varten. Kaipaisin jonku toisenlaisen opettajan kenties. Yritin löytää modulaatiota Mozartin jostain marssista enkä löytäny. Siinä vaiheessa huomasin et mun huoneessa oli ihan pimeetä enkä mä edes melkein nähny koko paperia. On mulla aivot mut ne jäi matkan varrella männynoksasta roikkumaan. Varokaa siis kun kuljette ulkoilmassa mäntyjen lähellä välimatkalla koulu - minun kotini. Sitten päätin ettei tämän päivän teoriatunti ole todellakaan olemassa mua varten ja että voin yhtä hyvin jättää sen kepein mielin väliin. Onpahan ens tunnilla ainakin aito syy olla ymmärtämättä mitään. Ette muuten tiedäkään, miten äärettömän kauan oon odottanu et aidosti UNOHTAISIN teoriakirjan himaan mennessäni sinne. Se olis jotain niin nautinnollista ja viel ilman pistävää omaatuntoa.

Kyllä, mä olen ihan terve.

Sekä punaset että vihreät otin.

Ida ei muuten varmasti sitte tajunnu tota. Se ei tajunnu viimekskään, tää on niin tämmönen uudenaikanen ja kaikenkaikkiaan uusmoderni juttu.

"Hei mitäs ihmettä."
"Aika persoonallinen jäätelö."
"Hieman."

Sisarukset Ukskoski. Voihan hitsi, siis voihan hitsinhitsi jos joku nyt bongaa tosta tollasen sukunimen ja ettii käsiinsä. Voi niitä raukkoja kun ihan lähestulkoon vieraiden ihmisten nimeä täällä levittelen julkisesti. Oon niin kovin pahoillani.

Sormi kramppaa.

Kamppaa.

Kaaduin voi harmi.

Nyt voisin ruveta miettii tota haastejuttua. Suomeks sanottuna katotaan kuukauden päästä jos oon saanu ensimmäistäkään edes kuljetettua alitajuntani takakammion alakaappiin. Sitten se voi toisen kuukauden päästä tulla sieltä ulos.

Mun täytyy nyt kuitenkin joka tapauksessa enivei anyway muilla kielillä en osaa, lähteä sinne Lepuskiin kohta. Sitten saan vielä illalla mitä luultavimmin ikiomaan huoneeseeni ei aivan ikioman tietokoneen jonka laadusta ei ole minkäänlaisia takeita. Minimiedellytykset on kuitenki Internet-yhteyden toimiminen jonkinlaisella nopeudella, MSN Messenger-ohjelman toimiminen (web messengeristä puhuivat mutta mullahan menisi sen kanssa hermot keskimäärin kolmessa päivässä) sekä jonkin sortin kirjoitusohjelma. Kirjoitusohjelma. Noh, tiedätte idean. En nyt saa sitä sanaa päähäni. Notepad on oikein hyvä väline myöskin mutta Word olisi jo suurta herkkua. Siitä onki jo kauan ku mulla on ollu huoneessani kone, se oli vanhassa huoneessa eikä sillä voinu tehä muuta ku pelata pasianssia ja sitä vihreäjänispeliä. Mikä sen pelin muuten nimi on. Joku Rabbit, mut hei kaikki tietää sen. Se oli viel se joulujuttu, aih se oli mukava peli. Muistan ne kylmän talviset viimakkaat sunnuntaiaamut ku pikku-Laura kymmenen vee tai jotain heräsi puol kaheksalta pelaamaan sitä. No, ehkä harvemmin mutta joskus kuitenkin. Muistan myös ne pitkänhuikeat illat kun pikku-Laura kymmenen vee tai jotain yritti nukkua peiton alla antiikkisängyssään ja hänen veljensä kakstoista ja viistoista vee tai jotain häiritsivät pelaamalla kovaäänisesti jotain erittäin tylsää. Voi niitä aikoja.

Huokaus.

Olisikohan aika lopettaa. On. Korvasin nyt vähän edellisten päivien puutteita, vaikka väsymystaso tosiaan oli tänäänkin kovin huomattava, oli jonkinlaatuinen inspiraatio päällä. Sanoisinko kerrassaan INTENSIIVINEN inspiraatio. Riia&Milja: "hei uksi mitä INTENSIIVINEN tarkottaa?" "Niinku... Täynnä jotain. TÄYTELÄINEN!" "Aa, okei, kiitos." Tarkottaahan se vähän muutaki. En vaan taas osaa.

AU REVOIR MES ANIMAUX.

20 69 71 72 127

"HAASTE

Tehtävänanto: Paljastan 5 omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1.Puhun itsekseni.
2.Juon tiettyjä juomia tietyistä laseista (muute maistuu esim. vesi pahalle väärästä lasista :f)
3.Nukun hyvin erikoisesti (siis huomaan aamulla esim. herääväni istumasennosta :D)
4.Lakkaan kynteni ja nypin lakat samantein pois kynsistä (järkeä!?)
5.Olen tehnyt samat aamurutiinit samassa järjestyksessä jo ala-asteelta asti (:D).

Haastan teidät tähän >:)
mums`
_saiila_
[nonnnna]
i-na
lucykka"

MaryLou- KIITOS ILONA ONNISTUN TÄSSÄ. Odottakaa kun jaksan miettiä.

Kuukausipäivä!

Big day!

Kurjaa!

En jaksa kirjottaa!

Tästä ei tuu enää mitään, mä luhistun tähän hommaan hiljalleen. Ei sillon pidä kirjottaa ku ei oo inspistä. Sorry.

Voi pieni kun sinulla on joku hätä etkä sano ja Uksille tulee paha mieli.

Mmmoi.

21 70 72 73 128

VÄÄ nyt ei kyllä totuuden nimissä jaksais kirjottaa ollenkaan ku on tullu viimesen 35 tunnin aikana nukuttua vajaa kolme tuntia. Ja seki just äsken eikä suinkaan yöllisenä aikana niinku mallikansalaisilla.

Ja eilinen jäi taas väliin koska oli perjantai vaikka mulla oliki puol tuntia normaalia pitempi aika olla himassa välillä. Ajatella! Kerrassaan 40 minuuttia. Vaik jäinki pelastamaan Idaa pahojen poikien kynsistä ei-välttämättä-niin-hyvin tuloksin. Ja kastuin itekin, mut yks kaikkien ja kaikki yhden puolesta ja ku meijän Fc Venus käsittää vain(?) kaks ihmistä useimmiten eikä ollenkaan varamiehiä (naisia?) niin heikostihan siinä usein käy. Vaan ei aina kuten tiedätte poikaseni! Sitä on joskus vähän vaikea myöntää, ymmärrän(tai -mme) kyllä. Spice Girls on niin hyvä. Hei girl power.

Epäilyksistänne ja Kimin vastusteluista (joita en ihan 96% ymmärtänyt, en tiedä ymmärsikö itsekään) huolimatta sain Operaatio Ympäripuhumisen onnistumaan. Onneksi. Ihan viime hetkillä tosin mut onnistuinpa kuitenki.

ENJAKSAAAAAA oon kirjottanu tätä joku sata vuotta mut en saa mitään aikaseks. Pitäs varmaan ottaa vähän kasvisuutejuomaa mut en nyt just jaksa sitäkään ku pitäs hankkiutua ylempään kerrokseen eka.

Pointti kuitenki se et oli mukavaa, tackarna pojket ja flickakin vaikka jouduitkin lähtemään heti.
Hehah. Nyt tiedätte mitä on olla mun kanssa viideltä aamulla. :D Ja lammessa uiskenteli ankka HAHAHAHAHAHAHA. Ja Tommille kiitos kuulon menetyksestä "v*ttu pääs kii v*ttu pääs kii v*ttu pääs kii" HAHAHAHAHAHAHA. Parempiki et lopetan jo?

Tarviin uuden vyön.

22 71 73 74 129

Otsikosta turha yrittää päätellä yhtään mitään jos ei tiedä. Tänään onki ollu hauska päivä mut nyt väsyttää. Ja mun käsi vammaa, se on tarttunu Idalta ku sen kädellä/käsillä on joka päivä erilainen mielenvikaisuus. Tottakai kaikilla käsillä on oma mielensä ja ne tekee mitä haluaa. Ajatelkaa kolmimielisesti eli tehkää nk. triplahuijaus omille sekä käsienne mielille niin ei tuu ajateltua mitään ylimäärästä.

LEVOTON PRINSSI TÄÄLLÄ ODOTTAA.

Joo mitä kettua.

Koulussa oli kyl melkosen tylsää. Tällä kertaa elin jopa ihan oikeeta päivää, en tiiä oliko kannattavaa jos aineita ajattelee. Niinku tiättekste sillai. Huoh. Saksasta täytyy puhuu nyt vielä edelleen vaikkei juurikaan sitäkään ehkä kannattais. Mut joku KAKSOISINFINITIIVI on vaan jotain liian hyödyllistä. Samoin ku ne pronominaaliadverbit. Miettiiköhän saksalaiset puhuessaan et "hei tähän genetiivilauseen pluskvamperfektimuotoon tulee muuten subjektia edeltävän predikaatin partisiipin kolmannen persoonan rektio kaksoisinfinitiivimuotoa edeltävän verbin pronominaaliadverbiä ennen". Vammasta ku meijän pitää ajatella. Mut toisaalta ei mekään ajatella mihin tulee essiivi ja mihin ablatiivi, joten siis tietenkään saksalaiset ei ajattele myöskään. Kunhan pelleilin. HAHA LUULITTE ET OON OIKEESTI NIIN TYHMÄ. No mut niinhän mä oonki. Mut en tässä asiassa kuitenkaan. Muthei. Minun on täytynyt mennä, vaikka hän oli joutunut moottoritielle kävelemään. Järjen muruset suurikokoiset.

Tiesittekös että Pleksi on ölölöö. Taikka jopa ölölöö-ölölöö.

Keksittiin kyllä Idan kanssa niin loistavia ideoita ettei niitä saateta julkisuuteen ihan noin vain. Mut himpskatti ku tänään oli _aivan liikaa_ kirjoja ja nyt mun HARTIASEUTUNI ei ole oikein innostunut asiasta. Toisin sanoen aivan jumissa. Ja johtuu toki pelkästään meijän lukujärjestyksen kurjuudesta ja koulukirjojen mustetiheydestä, ei mistään muusta. Mobilatia.

Sit oon auttanu parhaani mukaan yhtä kaverustani ongelmissaan ja sotkenu kaikki maholliset ihmiset siihen mut EI SE VAAN YMMÄRRÄ MITÄ TEEN mut ei kai tarviikaan. Sitä vartenhan sitä autetaan muita. Itepä keitän soppani ku lähen mukaan.

Ärsyttää hieman (HIEMAN) ku huominen juttu taitaa mennä ihan mönkään, ellen nyt saa Operaatio Ympäripuhumista onnistumaan jotenki poikkeuksellisen hyvin. Mulla on omat epäilyni mut lannistua ei saa, ja mä oon ennenki onnistunu tämmösissä. We'll see.

Tajusin äskettäin että viime päivinä on menny hieman (HIEMAN) liikaa tekstiviestejä mut ei voi nyt mitään. Sit on myös potentiaalinen mahdollisuus saada tekstariliittymä. Oon lapsonen ja hankin kierosti tämmösiä etuja. Muahaha.

Se mun kello. Arvatkaa ketuttiko ku jotain venyttelin ja katoin siit aikaa, et olenpas tälleen puoltoist minuuttia ja sit se pysähtyki just siihen se sekuntiviisari. Todella miellyttävää. Ihmettelette varmaan miksen oo siel vieläki lihakset revenneinä odottamassa et puoltoista minuuttia on kulunu. No mut pointti oli se, et äide otti ronskisti vaan siitä lasikannen pois "ootko varma ettei tätä saa irti... katos, näin" ja sitten se hajos. Tai ainaki osittain, en oo viel koittanu saanko korjattua. Kuuluisat viimeiset sanat.

Voi hitsi! Nyt hogasin et ku mun piti syödä se joulukalenterin 24. suklaa 24.1. ni se on siel vieläki vaik on jo 26. päivä ja äide on vast kaks kertaa meinannu jostain kumman syystä viedä sen pois vaik yleensä se ei mun siistihköön huoneeseeni koskekaan.

Mulla on muuten englannin sanakoe huomenna enkä oo ees avannu kirjoja ja kello on kohta kymmenen. Tiedättehän.

24 73 75 76 131

Mun vieressä istuu hammastahna. Tai seisoo kai ku ei sil oo jalkoja millä vois istua, raukkaparka. Mä rupeen nyt tosissani panostamaan hampaidenpesuun ku mä en kuulemma osaa ja hammaslääkäritäti ei oikein vaikuttanu uskovan että olin tänäki aamuna harjannu hampaat. Mä en ymmärrä. Mut nyt alan panostaa ni ei tarvi tätienkään keskeyttää kiintoisia puheitaan jouluvaloista tai lasten harrastusleireistä.

Öh. Olin koulussa ihan väärää päivää menossa ja toki mulla oli ylimääräsiä kirjoja ja ties mitä mukana. Petyin kovasti ku jouduinki Jürgenin tunnille Mattilan sijaan. Ruokiksella teimme turboruokailun ja sitte Idan jumppaillessa mä lueskelin innokkaana saksaa jota en osannu. En tosin joutunu kai tekee sanakoettakaan (?) ku olin ovelasti siellä hammaslääkäritätien kanssa jutustelemassa.

Vitsi mua ärsyttää suunnattomasti mun oman huoneen seinäkello joka on aika pitkälti monivammainen. Pudotin sen lattialle joskus vuonna punajuurisalaatti (Heidi sitä EI laiteta leivän päälle) ja sen kellotaulu meni silleen vähä kurttuun mut sit on se toiminu ihan hyvin. Nyt se sit pysähtyy aina kello 9.48 eikä suostu liikahtamaankaan. Sille pitäs ehkä tehä jotain mut en vaan osaa. Pärdeki kerto hyvän neuvon, et voisin vaik suoristaa sen taustan. Huoh.

Ostan uuden.

Mulla on uus kello-ongelma aina tälleen parin viikon välein.

Ei tästä nyt taas tuu mitään. :D Mesessä on yhtäkkii ihan liikaa ihmisiä vaik sillon ei ollu ketään ku alotin tän raapustelun ja mun pitää mennäki ihan kohta.

Joten jatkuupi kun ehtinen.

25 74 76 77 132

Voihan farkkuhaalarit kun en nyt varmaan osaa sanoa oikein mitään. Päivä on ollu, kuten eilen arvelinkin, aika mielenkiintonen mut mitään kovin raskauttavaa ei oo tapahtunu kai.

Raskauttavaa. Moi mulla on ymmärrettäviä sanoja.

Heräsinki tänään AIKASESSA, lähdin kouluun ETUAJASSA ja olinpa siis koulussa AJOISSA. Liikkatunnil oli joku 59 kertaa hauskempaa ku eilen, ehkä sen takii et oon edelleen niin äärettömän hyvä futaaja. Sillonki ku pelattiin ulkona lämpimämmällä ni onnistuin ainaki kolme kertaa (?) vetäsee maalin yli tai sivusta tai ali. Sanokaa ihmeessä jos onnistuin useemmanki kerran. Mut tänään oli silti ihan hauskaa vaik oliki paha olo ja ties mitä.

Käytiin Kunkussa tutustumassa ja ihan hyvältä vaikutti. Kaikki sinne! Tai no siis kaikki KIVAT enhän mä TYHMIÄ halua samaan kouluun kanssani enkä varsinkaan sellasia jotka arvostelee ja yleistää muita ihmisiä. Siel oli myös todella loistavasti organisoitu opastuskierros meille pikkuyseille ja mekin lähestulkoon tiesimme ketkä oli meijän omat opastajat eikä edes vaihdettu ryhmää ku neljästi kun eksyttiin tai muuta. Reiluin veljeni Pärdekin melkein suostu tuntemaan kultaisen pikkusiskonsa ja moikkasi todella iloisesti huiskutellen ku mua hieman hävetti nähä se siellä, olihan siellä sentään monia mun kavereita ja hei mitä neki ajattelis jos ne tietäis minkä näkönen veli mulla on.

Mukava harrastus tää käänteisilmaisu. Jatketaan.

Sit koska se kiertely kiinnosti meitä niin kovasti ni me nähtiin se koko koulu tosi äkkiä ja lähettiin pois. Siel oli huomattavasti paremmat tarjoilut ku Granissa vaik ilmapiiri oliki melko kehno ja ympäristö tosi vanhanaikanen. Sit lähin yhen idiootin kaa Selloon ja se puhu hirveen vähä just niistä asioista joista mä en ollu niin äärettömän kiinnostunu, eikä se sit oikeen muuta osannukaan sanoa. Oli hirveen tylsää ja tuskasta ja riennettiin äkkiä sieltä pois. Olin todella laiska enkä jaksanu kävellä edes koululta kotiin koska mä en halunnu miettiä yksinäni rauhassa enää yhtään enempää.

Muaha onpas ovelaa. Ette voi koskaan tietää mikä on totta ja mikä käänteisilmaisua, ainakaan mikäli ette käytä aivojanne.

Aika hölmöö muuten puhuu silleen "te"-muodossa vaik edelleenkihän mä periaatteessa kuitenki kirjotan vaan itelleni. Mut sallinetTE sen. Tai sit vaik niinku teitittelen tätä konetta esimerkiks. Teejiiteeän.

Ainiin eilinen. En sit ilmeisesti ehtiny tai jaksanu ja pystyny tai viitsiny tai muistanu tai pointti nyt kuitenki on se, että en kirjottanu enää illalla mitään. Teoria oli äärettömän mielenkiintonen. Noei se voi olla mut mä pitkästä aikaa ymmärsin siellä edes jotain. Tunnistin jopa moduloinnin c-duurista (kirjotin ensin juurista. Niin siis c-juuri, tiedättekös?) g-molliin ja se on paljon se. Vvvau, kuuluu just nyt kaikkien suusta lukiessanne tätä. Opettaja oli himpun verran normaalimpi ku viime viikolla mut en silti oikeen hiffannu kaikkea sekvensiivisistä eleistä ja se on varmasti kaikkien mielestä aika ymmärrettävää. Vai kuinka moni ymmärtäisi aivan kaiken jos joku tulis vaikka kadulla vastaan ja alkais selittää teille? Niin no kaikki. Olinpa hölmö.

Mama tuli hakemaan mut pois sieltä niin mun ei tarvinnu maanantaihengata Lepuskissa yhtään kauempaa, se kun on hieman tylsistyttävää kun kello on yli 20 ja yrität tehä jotain kauppakeskuksessa yksinäsi ja sitten vielä väsyttää. Eikä tullut edes kylmä.

Hei Allah olen Pullah. No tulipahan vaan mieleen. Aivan yllättäen.

Mun riparilaiset on aika überkivoja. Näin heistä tänään kolme, siis näitä jotka eivät ole samassa koulussa kuin minä, eikä kukaan niistä "tuntenu" mua. Niin hei mäki teitä, ymmärrättehän. Nyt jos jotakuta vielä ihmetyttää miksen viihtyny siellä leirillä kovinkaan hyvin niin voisin jopa sanoa häntä hieman höpsöksi. Jos nyt tollasta ilmasua uskallan käyttää. Mut kai se oli seki kokemus muiden joukossa ja oli sielläki omat hyvät hetkensä ja tyyppinsä. Mutta ei ny enää sitä. ONNEKS EN JUMITA VANHOISSA ASIOISSA.

Pitäs lukee taas valloittavia saksan rektioverbikökköjä ja pitäs treenailla ja vaikkas mitä. Huo-ohah. Ilokseni en kuitenkaan millään nyt jaksa, ku hei väsyttää tai silleen niinku ja tää koneki on iha mukava kaveri aina joskus. (Aina joskus niin.)

No mut HEIHEI.

26 75 77 78 133

Neuvottelutilaisuus mun yltiöpäistä ymmärtämättömyyttä ja ongelmaisuuttani varten. Olen teini-ikäinen ja vaikea mut Kim sä olet kyllä vaikeampi.

Aamulla ei enää ollukaan niin kylmä ku oletin ja ne kuus vaatekerrosta meni hieman hukkaan. Uskalsin jopa ottaa rakkaan cd-soittimeni mukaani koulumatkalle, onki ollu vallan ihmeellistä viime aikoina ku oon neki matkat talsinu ihan hiljaisuuden vallitessa. Paitsi jos on ollu joku Ellu tai muu lapsi häiriköimässä. No ei, päinvastoin.

Siis ei sen hiljaisuuden kannalta vaan häiriköinnin.

Ussantunti pitkästä aikaa oli harvinaisen kiinnostava mut samalla myös hieman ahdistava koska liippasi niin läheltä omaa elämääni muutaman kerran. Kaikki varmaan tietävät sen tunteen, kun opettaja puhuu koulussa jostain ja tuntuu että sä ymmärrät kerranki joka sanan, se koskettaa sua. Enkä nyt meinaa koskettamisella liikutusta enkä myöskään luonnollisesti fyysistä kosketusta vaan siis sitä kolmatta. Mitä en osaakaan selittää.

Liikkatunti oli taas hieman kummallinen, olin säälittävin ikinä ja pidin taas kummallisen vähän meteliä. Ai au aai auts, olin joku yleinen maalitaulu. Kiitos etenki Amis, jatkossa tiedän varautua! Suosittelen muilleki.

Muutenki koulussa on nyt melkoisen vaarallista.

Meijän saippuasta tuli ryhmän hienoin mut se ei kyllä, myönnettäköön, ollu kovin paljon. Mattilakaan ei halunnu kenenkään saippuoita vaik meijän kaunis saippua oli vaaleenpunanen ja tuoksuton mun tuhlaamasta hajuvedestä huolimatta. Riikka on täysin huijari ja se on nyt mulle auki viis euroa. Ku jotain lupaa ja vielä rahasta niin eikös se lupaus pitäis sillon täyttää, eikä varsinkaan ruveta syyllistämään toista osapuolta jostain mikä ei edes millään lailla koske tätä syyttävää osapuolta. Ja tässä on taas tolla koskea-verbillä sama merkitys kuin tuolla aikaisemmin koskettaa-verbillä.

Koulupäivä oli ihan kohtuullisen rattoisa, tai ainaki silleen et ei ollu kamalaa eikä tehny mieli juosta parkuen himaan kesken kaiken. Himassa kylläki sit katoin lähes parkuen Boxi-ohjelmaa joka on vaan jotain aivan käsittämättömän järkyttävää. Tällä kertaa kysyttiin jo oikeesti Ruotsin lipun värejä ja mulla meni kyllä vallankin sormi suuhun.

Sitten en olekaan tehnyt mitään eikä aivokapasiteettini ole riittänyt edes ajattelemaan mitään kummempaa. Kammoan 75 minuutin päästä alkavaa teoriatuntia joka on mitä luultavimmin taas jotain aivan hirvittävää. Kestäisin vielä pari kuukautta. PARI KUUKAUTTA? 75 MINUUTTIA? Oh my hand tämä ei ole kivaa. Ärsyttävää kun oon tottunu ymmärtämään asioista kuitenki jotain ja siellä menee n. 84% täysin ohi. Entä se loppu 16%? Se on ehkä sit sitä et mä alan lopultakin monen vuoden jälkeen oppia intervallit. Huoh.

Jaapajaa. Olisi ilo kirjoittaa jotain muutakin mut en nyt just ainakaan ehdi. Ehdin ehkä vielä illalla tai sitten menee huomiseen. Huomenna on muuten mitä todennäköisimmin monessakin mielessä melko mielenkiintoinen päivä tulossa, että pitäisipä kerätä voimia ja nukkua. Niin siis ku huomenna täytyy lukea ehkä saksaa. Päivieni valo!

Voimia valoisaan saksaan.

27 76 78 79 134

Huomaattehan. Yksi lisää. Multa yritettiin eilen udella salakavalasti noiden numeroiden merkitystä, mut jos ette oo vielä huomannu niin en voi sille henkilökohtaisesti mitään. Tai ei sitä voi huomata. Eli siis toisin sanoen on todella ymmärrettävää jos pidätte mua tässäkin asiassa vain hiukan kahjona numeroineni.