IRC-Galleria

Neuvottelutilaisuus mun yltiöpäistä ymmärtämättömyyttä ja ongelmaisuuttani varten. Olen teini-ikäinen ja vaikea mut Kim sä olet kyllä vaikeampi.

Aamulla ei enää ollukaan niin kylmä ku oletin ja ne kuus vaatekerrosta meni hieman hukkaan. Uskalsin jopa ottaa rakkaan cd-soittimeni mukaani koulumatkalle, onki ollu vallan ihmeellistä viime aikoina ku oon neki matkat talsinu ihan hiljaisuuden vallitessa. Paitsi jos on ollu joku Ellu tai muu lapsi häiriköimässä. No ei, päinvastoin.

Siis ei sen hiljaisuuden kannalta vaan häiriköinnin.

Ussantunti pitkästä aikaa oli harvinaisen kiinnostava mut samalla myös hieman ahdistava koska liippasi niin läheltä omaa elämääni muutaman kerran. Kaikki varmaan tietävät sen tunteen, kun opettaja puhuu koulussa jostain ja tuntuu että sä ymmärrät kerranki joka sanan, se koskettaa sua. Enkä nyt meinaa koskettamisella liikutusta enkä myöskään luonnollisesti fyysistä kosketusta vaan siis sitä kolmatta. Mitä en osaakaan selittää.

Liikkatunti oli taas hieman kummallinen, olin säälittävin ikinä ja pidin taas kummallisen vähän meteliä. Ai au aai auts, olin joku yleinen maalitaulu. Kiitos etenki Amis, jatkossa tiedän varautua! Suosittelen muilleki.

Muutenki koulussa on nyt melkoisen vaarallista.

Meijän saippuasta tuli ryhmän hienoin mut se ei kyllä, myönnettäköön, ollu kovin paljon. Mattilakaan ei halunnu kenenkään saippuoita vaik meijän kaunis saippua oli vaaleenpunanen ja tuoksuton mun tuhlaamasta hajuvedestä huolimatta. Riikka on täysin huijari ja se on nyt mulle auki viis euroa. Ku jotain lupaa ja vielä rahasta niin eikös se lupaus pitäis sillon täyttää, eikä varsinkaan ruveta syyllistämään toista osapuolta jostain mikä ei edes millään lailla koske tätä syyttävää osapuolta. Ja tässä on taas tolla koskea-verbillä sama merkitys kuin tuolla aikaisemmin koskettaa-verbillä.

Koulupäivä oli ihan kohtuullisen rattoisa, tai ainaki silleen et ei ollu kamalaa eikä tehny mieli juosta parkuen himaan kesken kaiken. Himassa kylläki sit katoin lähes parkuen Boxi-ohjelmaa joka on vaan jotain aivan käsittämättömän järkyttävää. Tällä kertaa kysyttiin jo oikeesti Ruotsin lipun värejä ja mulla meni kyllä vallankin sormi suuhun.

Sitten en olekaan tehnyt mitään eikä aivokapasiteettini ole riittänyt edes ajattelemaan mitään kummempaa. Kammoan 75 minuutin päästä alkavaa teoriatuntia joka on mitä luultavimmin taas jotain aivan hirvittävää. Kestäisin vielä pari kuukautta. PARI KUUKAUTTA? 75 MINUUTTIA? Oh my hand tämä ei ole kivaa. Ärsyttävää kun oon tottunu ymmärtämään asioista kuitenki jotain ja siellä menee n. 84% täysin ohi. Entä se loppu 16%? Se on ehkä sit sitä et mä alan lopultakin monen vuoden jälkeen oppia intervallit. Huoh.

Jaapajaa. Olisi ilo kirjoittaa jotain muutakin mut en nyt just ainakaan ehdi. Ehdin ehkä vielä illalla tai sitten menee huomiseen. Huomenna on muuten mitä todennäköisimmin monessakin mielessä melko mielenkiintoinen päivä tulossa, että pitäisipä kerätä voimia ja nukkua. Niin siis ku huomenna täytyy lukea ehkä saksaa. Päivieni valo!

Voimia valoisaan saksaan.

27 76 78 79 134

Huomaattehan. Yksi lisää. Multa yritettiin eilen udella salakavalasti noiden numeroiden merkitystä, mut jos ette oo vielä huomannu niin en voi sille henkilökohtaisesti mitään. Tai ei sitä voi huomata. Eli siis toisin sanoen on todella ymmärrettävää jos pidätte mua tässäkin asiassa vain hiukan kahjona numeroineni.