IRC-Galleria

Tänään on taas ollu oikein kotoisan väsyttävä päivä. Ei siis esim. aineellisesti koulussa rasittava mutta muuten vain jokseenkin energiatasoa laskeva. Näin yöllä painajaisia Hannusta ja Nordean pankkikortin sinisestä kotelosta ja heräsin kauhistuneena laittamaan puhelimeeni muistutuksen. Heräsin luonnollisesti 7.45 järkyttävään paniikkireaktioon; en ehtisi kouluun mitenkään. Ehdinpäs kuitenkin mutta näytinki varmasti just siltä ja ekalla tunnilla tottakai korkeampaa ajatustasoa vaativa uskonnonkoe. Piti pohtia jumalakuvia vaikka mun mielessä pyöri vaan eriväristen nukkumattien kuvat. Vaik eiks nukkumatit oo yleensä vaaleensinisiä? Vai onks mulla vaan sellanen kuva. Tai niil on sellanen ihan vaalea iho ku ne liikkuu vaan pimeällä öisin eikä saa auringosta D-vitamiinia ja pigmenttiä mut vaatteet vaaleensiniset. Sanokaa muuten nukkumatille ku ens kerran näätte et muistaa syödä tarpeeks vitamiineja et pysyy kunnossa ku ei saa auringonvaloa. Edes solarium ei auta siihen mut en mä usko et nukkumatti on muutenkaan niin urbaani et harrastais sellasia.

Sitten kävimme kuvaamataidon ammattilaisryhmän kanssa opintoretkellä tien toisella puolella kuulemassa vertahyytäviä tarinoita kivisistä hiisistä ja usvaisista aamuista niityllä. Tarinoiden päähenkilöinä toimi keijut, sudenkorennot ja kärpäset. Mua pelotti. Tommi ei ollu pitämässä kädestä kiinni.

Pelkkä ajatuskin sisäfudiksesta ei-niin-hyvin-toimivan palloiluryhmämme kanssa tietenkin ihastuttavan ja maireita hymyjä kirvoittavan alkuhyppelyn jälkeen sai mut haukottelemaan ja lösähtämään pölyselle liikuntasalin lattialle. Ei perjantai. Onneks oli niinkutsuttu kuntopiiri siinä sitte lopussa, mä venyttelin huomattavan ahkerasti. Maalivahtina oli muuten huomattavan kiva olla, yhen neidin vaan piti päästä siihen aina vuorotellen. En päästäny yhtään, onneks olkoon vaan.

Kemmaa. No se siitä. Tunnin jälkeen (joka päätty muuten n. 25 minuuttia ennen aikojaan, LAAV JUU MATTILA) jotkut yritti viedä mun puhelimen ja jouduin sen takia kiertämään niin et koulumatkani piteni ainaki 10 metriä. Päivän liikunta-annos (ei, liikkatunti ei suinkaan ollu). Mä kävelin himaan varmaan joku tyyliin 36 minuuttia ku mua ei huvittanu. Mikään. Sit kotioven luona laahustin jo siihen tahtiin etten ymmärtäny mitään ympäröivästä maailmasta ja liukastuin tyylikkäästi. En tietenkään revenny yksinäni koska se on ala-arvosta ja lapsellista.

Makasin vaan huoneen lattialla ja kuuntelin taas Relanderia ja Nevanlinnaa, ne puhu vaaleista ja fasismista ja jostain. En muista koska se meni vähän ohi. Aika alentavaa olla kuuntelematta niitä. Sit aloin väsäämään teorialäksyjä ja pitkään väsäsinki. En vaan yksinkertasesti osaa tehä mitään käänteisintervalleja ja transponointeja enkä etenkään niin suurissa määrin. Se on aivan sairasta eikä se oo oikein mua varten. Kaipaisin jonku toisenlaisen opettajan kenties. Yritin löytää modulaatiota Mozartin jostain marssista enkä löytäny. Siinä vaiheessa huomasin et mun huoneessa oli ihan pimeetä enkä mä edes melkein nähny koko paperia. On mulla aivot mut ne jäi matkan varrella männynoksasta roikkumaan. Varokaa siis kun kuljette ulkoilmassa mäntyjen lähellä välimatkalla koulu - minun kotini. Sitten päätin ettei tämän päivän teoriatunti ole todellakaan olemassa mua varten ja että voin yhtä hyvin jättää sen kepein mielin väliin. Onpahan ens tunnilla ainakin aito syy olla ymmärtämättä mitään. Ette muuten tiedäkään, miten äärettömän kauan oon odottanu et aidosti UNOHTAISIN teoriakirjan himaan mennessäni sinne. Se olis jotain niin nautinnollista ja viel ilman pistävää omaatuntoa.

Kyllä, mä olen ihan terve.

Sekä punaset että vihreät otin.

Ida ei muuten varmasti sitte tajunnu tota. Se ei tajunnu viimekskään, tää on niin tämmönen uudenaikanen ja kaikenkaikkiaan uusmoderni juttu.

"Hei mitäs ihmettä."
"Aika persoonallinen jäätelö."
"Hieman."

Sisarukset Ukskoski. Voihan hitsi, siis voihan hitsinhitsi jos joku nyt bongaa tosta tollasen sukunimen ja ettii käsiinsä. Voi niitä raukkoja kun ihan lähestulkoon vieraiden ihmisten nimeä täällä levittelen julkisesti. Oon niin kovin pahoillani.

Sormi kramppaa.

Kamppaa.

Kaaduin voi harmi.

Nyt voisin ruveta miettii tota haastejuttua. Suomeks sanottuna katotaan kuukauden päästä jos oon saanu ensimmäistäkään edes kuljetettua alitajuntani takakammion alakaappiin. Sitten se voi toisen kuukauden päästä tulla sieltä ulos.

Mun täytyy nyt kuitenkin joka tapauksessa enivei anyway muilla kielillä en osaa, lähteä sinne Lepuskiin kohta. Sitten saan vielä illalla mitä luultavimmin ikiomaan huoneeseeni ei aivan ikioman tietokoneen jonka laadusta ei ole minkäänlaisia takeita. Minimiedellytykset on kuitenki Internet-yhteyden toimiminen jonkinlaisella nopeudella, MSN Messenger-ohjelman toimiminen (web messengeristä puhuivat mutta mullahan menisi sen kanssa hermot keskimäärin kolmessa päivässä) sekä jonkin sortin kirjoitusohjelma. Kirjoitusohjelma. Noh, tiedätte idean. En nyt saa sitä sanaa päähäni. Notepad on oikein hyvä väline myöskin mutta Word olisi jo suurta herkkua. Siitä onki jo kauan ku mulla on ollu huoneessani kone, se oli vanhassa huoneessa eikä sillä voinu tehä muuta ku pelata pasianssia ja sitä vihreäjänispeliä. Mikä sen pelin muuten nimi on. Joku Rabbit, mut hei kaikki tietää sen. Se oli viel se joulujuttu, aih se oli mukava peli. Muistan ne kylmän talviset viimakkaat sunnuntaiaamut ku pikku-Laura kymmenen vee tai jotain heräsi puol kaheksalta pelaamaan sitä. No, ehkä harvemmin mutta joskus kuitenkin. Muistan myös ne pitkänhuikeat illat kun pikku-Laura kymmenen vee tai jotain yritti nukkua peiton alla antiikkisängyssään ja hänen veljensä kakstoista ja viistoista vee tai jotain häiritsivät pelaamalla kovaäänisesti jotain erittäin tylsää. Voi niitä aikoja.

Huokaus.

Olisikohan aika lopettaa. On. Korvasin nyt vähän edellisten päivien puutteita, vaikka väsymystaso tosiaan oli tänäänkin kovin huomattava, oli jonkinlaatuinen inspiraatio päällä. Sanoisinko kerrassaan INTENSIIVINEN inspiraatio. Riia&Milja: "hei uksi mitä INTENSIIVINEN tarkottaa?" "Niinku... Täynnä jotain. TÄYTELÄINEN!" "Aa, okei, kiitos." Tarkottaahan se vähän muutaki. En vaan taas osaa.

AU REVOIR MES ANIMAUX.

20 69 71 72 127