IRC-Galleria

Kehittelen tota jatkuvasti lisää.

Nyt on sitte niin uninen fiilis etten todellakaan tiedä mitä tästäki tulee mutta tekee mieleni kirjoittaa. Aikaisemmista maininnoista ja oikeasta tarkoituksesta huolimatta en mennyt teoriaan, päänsärky ja nuupahtaneen vajaa olo oli niin valloittanut minut. En siis jääny datailemaan tai mitään siks aikaa vaan menin nukkumaan, kuuden aikaan niinku kaikki kunnon pikkutytöt. En ymmärrä mikä pakkomielle kaikilla muilla on sille, että mun ois pakko käydä siellä vaik eihän mun mikään pakko ole. KAPINOIN! :D Ei mut ku en oikeesti jaksa muutenkaan. Varsinkaan ku aivokapasiteettia on käytössä n. 13% ku loput menee pään koossapitämiseen.

Taisinpa jättää eilenki lähes kirjottamatta. Mutta enpä mitään oikeastaan eilen tehnytkään, kun oli loman ainoa oikea lomapäivä jolloin en tehnyt mitään. Ja koska sanoin etten tee mitään enkä tehnytkään mitään, niin silloin en myöskään tehnyt mitään enkä voi sanoa tehneeni mitään. Toisin kuin eräät jotka rikkoivat lupaukset itselleen. ;)

Mutta kyllähän mä toki leivoin laskiaispullia ja muffinseja, katoin lätkää, datasin, soittelin ja kauhistelin seuraavaa päivää. Kamala päivä tää on olluki suureks osaks. Niin ja siis tohon ekaan lauseeseen, en siis leiponu laskiaismuffinseja vaikka asettelinkin sanani tuolla lailla "väärin". Vaikka kieliopillisestihan se on aivan oikein, mutta ei kaikki ymmärtäisi edes tätä meidän "mitä kello on?" "viis, yli" juttua vaan kysyisivät "niin viis yli mitä?". VAJAAT.

Mulle tuli tosta mieleen hassu juttu jonka opin viime perjantaina n. kello 11.43. Jos olet vastaamassa puhelimeen ja näet näytöltäsi että siellä on esimerkiksi äitisi, isäsi tai isoveljesi ja mietit vastaisitko iloisesti "moi!" vai närkästyneesti "no?", lopputulos on todennäköisesti epämääräinen "mo?" johon ainakaan minä en osaisi vastata. Joskus harvoin tuloksena saattaa olla myöskin "no!", joka on jo huomattavasti ymmärrettävämpi, mutta onnistuu vain tietyt ominaisuudet omaavilta ihmisiltä ja on sävyltään melko niljakas.

Kiitos Ida näistä ja muista parhaista jutuista (SEILÖVEEEEEEI), oot muutenki paras ja mitäköhän mä olisin viime viikonkaan ilman sua tehny, tai yleensäkään.

Oonpa hassulla päällä. Hihi. Tämmöstä se teettää.

Eilen sitä tosiaan kauhistelin ja tänään se alko. KOULU. Ei ollu ees juuri minkäänlaista jälleennäkemisen riemua kenenkään kohalla, anteeksi nyt vain (:D) sillä aika monia olin loman aikana nähnytkin. Vaikka ainahan on kiva nähdä ihania henkilöitä, mutta suurempaa iloa se ei tähän päivääni tuonut. Ranskantunnin sain hengailla ihan yksinäni kun Heidi oli TIES MISSÄ, minäkin herään aina neljältä seisoakseni kolme tuntia 15 asteen pakkasessa, ja väkersin vaan jotain esitelmän tapaista. Ussantunti oli parasta niinku aina, mut ei jotenki sekään oikein kulkenu. Mantsantunnilla tutkailtiin arseenikiisun ja sinkkivälkkeen eroavaisuuksia ja sain testissä 11/12 joka oli luonnollisesti huonosti. Matikantunnillakaan ei enää jaksanu, se oli lopun alku. Sain kai viis tehtävää aikaseks, peukku mulle.

Nyt voin sentään jossain asiassa olla ylpeä itestäni ku kirjotan tän. Kai kirjotanki ku tekee mieli. Sitten olen vielä kuunnellut monenlaista itkua tänään perheenjäsenteni taholta, hohhoh kun korvia rasittaa kovasti käyttää niitä tuulikäytävänä.

Ja liittyi asiaan? No mutta eipä se mitään kai haittaa.

Huomenna olis tiedossa tutustumiskäynti Ressun lukioon. Ihan ku oisin sinne menossa tai ees pääsisin ku oon niin tyhmä. Noeikueiku pääsisin mä luultavasti mut ehen varmasti ole menossa. Saapahan nähä minkänäköstä kansaa sielläki kasvaa, tulee varmasti mielenkiintonen retki. Pitäs varmaa laskee montaks Harry Potteria tulee vastaan! Ja sit luultavasti myöskin huomenna myöhemmin Serenaan kattomaan ku yks pöljä ryntää laskemaan heti saatuaan kätensä vapauteen ja muut perässä. Ja mä saan seistä yksin JEE. Mut oletan (ei ku HUUDAN, PYYDÄN, VAADIN) että kaikki tulee moikkaamaan muakin aina välillä. Se on kansalaisoikeus! Eiku. Velvollisuus. No, sekä että, hei ajatelkaas.

Hohhoh. Mua väsyttää vaik heräsin 1,5 tuntia sitte. Olo on kamalan uninen, lopettelen vaikkapa.

Must tuntuu et noi mun numerot mättää aika pahemman kerran. Mut en jaksa välittää enkä taida nyt ees jaksaa päivittää. Oon tosi reipas ja aktiivinen tänään! Mut ei kai aina tarvi.