Neljäs päivä pohjoisessa, eikä saaliista vielä merkkiäkään. Vatsa huutaa ruokaa ja korpit rääkkyy kuusien latvassa. Apinat ovat lähinnä keskittyneet omena puutarhan tuomiin jätteisiin.
Jokea on kahlattu päivä tolkulla ylös ja alas auringon noususta laskuun. Kylän keskellä huhutaan ovatko kalat kadonneet virran mukana alajuoksulle.
Huomenna se selviää on vika ruostuneessa räsäsessä vai siiman paksuudessa?
Sillä on aika ottaa ajan kanssa riksa kyyti parhaille apajoille.
Eilen matkalla kylälle tekemään päivä ostoksia meinasi tulla kiire kun paikallinen lehmä meinas pukata persauksille. Tästä selvittiin kuitenkin vikkelien skandinaavi kinttujen voimalla. Saattaa olla että vietän täällä vielä uuden vuoden sillä puuteri lunta ei ole vielä saatu eikä päästy himalajan vuoria kurvaamaan. Pieniä vilustumisen merkkejä ilmassa karuista ilmasto olosuhteista huolimatta. Tämän päivän auringon säteiden tuomat energiat ovat kuitenkin suunta kohti toipumista.
Lunta odotellessa...
Näkymä parvekkeelta. :)