IRC-Galleria

raudantakoja

raudantakoja

lunta tulvillaan...

...Tiistai 19.08.2008 22:37

Hmm... Kerta kiellon päälle.

OSIO 1 - Rehellisyys:

Onko sinusta koskaan tuntunut siltä, että koko maailma kaatuisi päällesi?
♥ Joka helvetin päivä.
Onko ollut aikoja, jolloin olet ajatellut, ettei sinulla ole merkitystä?
♥ Siinä ne eivät ole vielä onnistuneet.
Uskotko itseesi?
♥ Tässähän minä olen.
Kadutko mitään?
♥ En mitään.
Mikä auttaa sinua selviytymään mahdollisista suruista?
♥ Ystävät armahat.
Jos tietäisit, että sinulla olisi vain vähän elinaikaa jäljellä, mitä tekisit ennen kuolemaasi?
♥ Kirjoittaisin mielettömän manifestin, jossa kehottaisin kaikkia maailman työläisiä ryhtymään vallankumoukseen :)
Tiedätkö keneen voit todella luottaa?
♥ Tiedän minä.
Jos ihmissuhteesi eivät toimisi haluamallasi tavalla, yrittäisitkö löytää ratkaisut ongelmiin vai luovuttaisitko?
♥ Ratkaisua yritän löytää. Olen kiintyvää sorttia, vaikka se tuottaisi minulle kovempaa tuskaa kuin luovuttaminen.


OSIO 2 - Onnellisuus:

Nimeä muutama asia, jotka tekevät sinut todella onnelliseksi.
♥ Vapaus, veljeys ja tasa-arvo
Yleisesti ottaen, pidätkö itseäsi onnellisena ihmisenä?
♥ Kyllä.
Jos saisit vaihtaa paikkaa kenen kanssa vaan, vaihtaisitko?
♥ Hmm... en.
Luotatko vaistoihisi?
♥ Aina!
Minkä sanoisit olevan paras ominaisuutesi?
♥ Kykenen monipuoliseen ja syvälliseen pohdintaan.


OSIO 3 - Yleiset:

Antaisitko toisen mahdollisuuden ihmiselle, joka on pettänyt?
♥ En ikinä.
Uskotko ihmisiä, kun he sanovat, että "asioiden on tarkoitus tapahtua"?
♥ En. Ihminen luo itse oman kohtalonsa.
Kuvittele tämä: Olet eksyksissä jossain ja sinulla on kännykkä, jolla voit soittaa ja pyytää jotain hakemaan sinut, kello on 03.00... Kenelle soittaisit ilman epäröintiä?
♥ Tietylle kaverille, joka ehkä avittaisi minut sivistyksen pariin.
Toivoisitko elämäsi olevan erilaista nykyiseen verrattuna?
♥ Joiltain osin kyllä.


MITÄ TEIT:

5 minuuttia sitten? ♥ Olin kai tässä näin.
30 minuuttia sitten? ♥ Katselin olympialaisia.
tunti sitten? ♥ söin muistaakseni jotain.
vuorokausi sitten? ♥ Tein matikan läksyjä


MILLOIN VIIMEKSI:

söit? ♥ ^
joit? ♥ Samalla.
nukuit? ♥ Yöllä.
halasit samaa sukupuolta olevaa henkilöä? ♥ Siitä on aikaa... Olikohan päättäreissä :P
lähetit tekstiviestin? ♥ Eilen yöllä.
soitit jollekin? ♥ Kaverille viime perjantaina.
joku soitti sinulle? ♥ Ystäväni edeltävänä sunnuntaina (puhuttiin sitten pari tuntia)
nauroit? ♥ Päivällä
itkit? ♥ Katselin Elefanttimiehen pari viikkoa sitten.
silitit jotain eläintä? ♥ Kissaa joskus
Hämmennyit? ♥ Nyt.
Surit? ♥ Maailman menoa tulee surettua joka päivä.
Itkit ilosta? ♥ Toissa yönä näin unta...
Itkenyt jonkun eläimen takia? ♥ En ole itkenyt.


VIHA:

Keneltä haluaisit pyytää anteeksi ja miksi?
♥ Minulla ei ole syytä pyytää anteeksi keneltäkään.
Mikä saa sinut raivostumaan?
♥ "En tiiä" -vastaukset.
Oletko ikinä lyönyt ketään?
♥ Joo... Sauli muistaa sen vieläkin :P
Oletko mustasukkainen?
♥ Onko minulla syytä?
Oletko ikinä toivonut kenenkään kuolemaa?
♥ Olen.
Mitä tai ketä vihaat?
♥ Ainakin kahta ihmistä.

AHNEUS/YLPEYS:

Oletko koskaan syyllistynyt rikokseen?
♥ Öhöm.
Itsekkäin tekosi ?
♥ Samperin tyhmä kysymys.

HIMO:

Missä kulkee pettämisen raja?
♥ Tuolla Tiibetissä kai se nyt on.
Oletko himoinnut kaverin kumppania?
♥ En.
Mitä himoitset?
♥ Nyt tekis mieli pitsaa :)
Mitä mieltä olet yhden illan jutuista?
♥ Hyväksyttävää siinä missä muutkin, kunhan eivät vain loukkaa ketään.


VALHEELLISUUS:

Oletko lukenut toisen päiväkirjaa? tai tekstiviestejä?
♥ En kai.
Mitä teet jos kuulet ystäväsi kumppanin pettävän häntä?
♥ En uskalla edes kuvitella.
Teko jota et uskaltanut tunnustaa äidillesi kuin vasta vanhempana?
♥ Lähden siitä, että elän omaa elämääni, enkä ole tilivelvollinen kenellekään. En edes äitilleni.
Kutsuisitko hautajaisiin sen henkilön, joka on eniten vaikuttanut elämääsi?
♥ Jos hän on elossa.
Soittaisitko häissäsi kappaletta, jota viimeisimpänä kuuntelit?
♥ Bob Dylanin "Blowing in the wind"? Miksi ei.
Menisitkö naimisiin sen henkilön kanssa, ketä ajattelit ensimmäisenä herätessäsi tänään?
♥ No en.
Kertoisitko suurimman salaisuutesi henkilölle, jota halasit viimeksi?
♥ Hmm... Kyllä.
Laittaisitko koulukuvaasi samat vaatteet jotka sinulla on nyt päälläsi?
♥ En taitaisi.
Söisitkö koko loppuelämäsi ruokaa, mitä viimeisimpänä söit?
♥ Jos olisi pakko, kyllä.
Laulaisitko karaokessa kappaletta, jota viimeisimpänä lauloit?
♥ My way! Odotan sitä.
Löisitkö henkilöä, jonka takia viimeksi itkit?
♥ Hän ei ansaitse edes sitä.

SOSIAALISUUS

Onko sinulla seurustelukumppania?
♥ Ei.
Haluisitko, jos ei ole?
♥ Tietenkin.
Onko sinulla parasta ystävää?
♥ Noei
Onko sinulla monia hyviä ystäviä?
♥ On on.
Entä kavereita?
♥ Totta kai.
Onko sinulla vastakkaista sukupuolta edustavaa kaveria/ystävää?
♥ Suurin osa.
Oletko lesbo, homo, bi, transu vai hetero?
♥ Hetero.
Onko sinua koskaan kiusattu?
♥ On.
Onko sinulla lemmikkejä?
♥ Typerä kysymys.
Haluaisitko pikkuveljen tai -siskon?
♥ Ei kyllä tämä riittää.
Oletko usein stressaantunut/jännittynyt jostain?
♥ Usein.
Rakastatko perhettäsi ja ystäviäsi?
♥ ...niin kuin itseäni", toki :]
Pidätkö itsestäsi?
♥ En erityisemmin. Mutta en haluaisi olla kukaan muukaan.
Tuntuuko usein, ettei enää jaksa?
♥ Ei. Olen sitkeä elämään (vahinko, eikö vain?)
Rakastatko elämääsi ja tapaasi, jolla elät sitä?
♥ Pakko. Elämää ei voi olla rakastamatta, vaikka se paikoin onkin vähän ikävää.
Oletko ihastunut?
♥ -
Moneenko ihmiseen?
♥ Joo tietenkin.

NÄÄ ON JOSSAI AIKASEMMASSAKI TÄLLÄSES, MUT IHAN SAMA :

1. Mitä lukee ensimmäisessä tekstiviestissäsi? ♥ "Luokattoman halvat puhelut menivät eilen."
2. Kenen sängyssä nukuit viime yön? ♥ Omassani.
3. Minkä värinen paita sinulla on nyt? ♥ Musta.
4. Lempielokuva? ♥ Brokeback mountain, Elefanttimies, Tahraton mieli, Andalusialainen koira
5. Sano yksi asia jota teet joka päivä? ♥ Syön, nukun ja luen jotain.
6. Paljonko sulla on rahaa tällä hetkellä? ♥ Ei senttiäkään.
7. Lempiurheilulajisi? ♥ Kuntosalilla on kivaa ja uida tykkään.
8. Mitä et malta odottaa? ♥ Huomista.
10. Haittaisiko sinua jos ystäväsi rupeaisi seurustelemaan ex-tyttö/poikaystäväsi kanssa? ♥ Pitäkööt. Sääliksi vaan käy ystävääni.

VIIMEISIN

11. Henkilö jonka näit? ♥ Taisi olla Ville.
12. Henkilö jonka kanssa puhuit puhelimessa? ♥ Piian.
13. Henkilö jota halasit? ♥ Iida.
14. Henkilö jonka kanssa tekstailit? ♥ Piia.
15. Kappale jonka kuuntelit? ♥ Bob Dylan - Blowing in the wind.

TÄNÄÄN

16. Mitä teet nyt? ♥ Tätä ihmeen kyselyä... Voi herra jee.
17. Mitä teet myöhemmin? ♥ Olympialaisia!
18. Mitä olet tehnyt tänään? ♥ En yhtään mitään. Sivistänyt itseäni ja soittanut bassoa ja kitaraa. Ja laulanut.
19. Mitä sulla on päällä? ♥ Paita ja verkkarit. En ole pinnallinen.
20. Mitä olet syönyt tänään? ♥ Jotain makaroonijuttua.
21. Millainen päivä huomenna? ♥ Sateinen.
22. Mitä suunnitelmia huomiseksi? ♥ Ei mitään. Jotain ehkä.
23. Tavoite? ♥ Elää pitkään.
24. Mistä et pidä huomisessa? ♥ Ei ole mitään, josta en keskiviikossa pitäisi :)

Olen pettynyt itseeni.

Vittu näitäTiistai 19.08.2008 19:53

Tekemisen puute! Nyt on sitten taas otettava älyllistä takapakkia... Ja vastattava tällaiseen kyselyyn :/

1. MIKÄ on ärsyttävin luonteenpiirteesi?
- Puhun paljon, enkä tykkää olla hiljaa. Ajattelen liikaa.

2. MISTÄ olet riippuvainen?
- Kahvista, kofeiinista ja ihmisistä. Niin ja huumeista tietenkin.

3. MISTÄ suutut?
- Kun minut petetään.

4. MISTÄ ärsyynnyt?
- Kun sille päälle satun, melkein kaikesta. Suvaitsemattomuus polttaa päreeni.

5. MITÄ luulet muiden ajattelevan sinusta?
- Inhoavat ja vihaavat minua. Joistakin saatan olla kiva. Osa voi olla kateellisia ja osa arvostaakin.

6. MITÄ itse olet yleisesti mieltä muista?
- Tämän päivän nuoriso on aika ulalla kaikesta, samoin keskiluokkaiset aikuiset. Ne ovat piittaamattomia ja väliinpitämättömiä ihmisiä, joille kaikki kaikessa on oma napa ja se, ettei vaan mitenkään satu olemaan erilainen kuin muut.

7. MITÄ teet kaikkein mieluiten vapaa-ajalla ja kenen kanssa?
- Käyn elokuvissa ja idlaan Oulussa jonkun kaverin kanssa. Tai sitten harrastan pitkiä vainoharhaisia kahvipöytäkeskusteluja kavereiden tykönä.

8. OLETKO perfektionisti?
- Totta kai. Miksi pyrkiä keskeneräisyyteen, geanious.

9. OLETKO pessimisti?
- Ei maailmassa oo mitään hyvää...

10. MISTÄ rentoudut?
- Samperin tyhmä kysymys. Telkkarista?

11. MISTÄ menetät yöunesi?
- Jos valvon edellisenä iltana yli kolmeen (mitä käy usein...)

12. MIKÄ on se pienin syy miksi lintsaat koulusta?
- On liian naurettavaa lintsata jostain, josta on itse maksanut kirjat ja joka on vapaaehtoista.

13. MIKÄ saa fiiliksesi kohoamaan synkimmilläkin hetkillä?
- Eräät mukavat ihmiset. On mukava kun on muutama ihminen, jonka kanssa olen samalla aaltopituudella.

14. MIKÄ tekee pirteäksi pimeinä maanantaikouluaamuinakin?
- Battery.

15. MIKÄ biisi masentaa?
- Joy Division - Isolation

16. MILLAINEN on ärsyttävä henkilö?
- Normaali 2000-luvun tyhjäpää "minua ei kiinnosta mikään" pissis.

17. MILLAINEN on täydellinen ystävä?
- Ihminen, jolle voi pelotta ja surutta kertoa asiat, joita ei kertoisi äidillekään. Mieluiten tietysti hän on myös aina valmiina kuuntelemaan ja kommentoimaan, yrittämään auttaa.

18. MILLAINEN suhde sinulla on äitiisi?
- Hyvä.

19. MILLAINEN suhde sinulla on isääsi?
- Hyvä.

20. MILLAINEN suhde sinulla on mahdollisiin sisaruksiisi?
- Saahan noita paimentaa ja kiusata.

21. KENEN henkilön vuoksi tekisit ihan mitä vain?
- Sellaisten, jotka tekisivät saman minulle. Eli ei sellaisia ole.

22. MIKÄ on suurin unelmasi?
- Muuttaa historian kulkua. Ei ole mitään syytä, mikseikö keskiverto yksilö voisi vaikuttaa maailmantilanteeseen.

23. MIKÄ oli lapsena vakiotoivomuksesi?
- En ole toivonut mitään. Minulla on kaikki, jota ilman en voisi elää. Muu on turhaa.

24. MILLAISENA näet maailman?
- Vitun paha paikka, jossa pieni eliitti määrää kaikesta ja pieni valkoinen väestö syö köyhien pääkalloista pullamössöä. Niin ja ruokaa aletaan polttaa läskien jenkkien liikuttamiseen.

25. MILLAISENA näit maailman kymmenen vuotta sitten?
- Luulin, että kaikki on hyvin.

26. MILLAINEN maailma on 20. vuoden päästä?
- Ei sitä ole enää.

27. MIKÄ on anteeksiantamattomin teko mitä joku voi tehdä toiselle henkilölle?
- Hallitseminen. Hyväksikäyttö. Pettäminen.

28. MIKÄ saisi sinut tappamaan ihmisen?
- En tapa ketään. Kaikki syyt ovat vain tekosyitä jonkun mielivaltaiseen haluun tehdä itselleen mieliksi.

29. MITÄ tahtoisit tässä päivässä tehdä toisin, jos sinulla olisi siihen mahdollisuus?
- Olisi voinut syödäkin jotain...

30. MILLAINEN on kaunis ihminen?
- Tavallinen, mutta selvästi erottuva ja omanlainen ihminen, joka ei yritä olla mitään mitä ei oikeasti ole (tai mitä kukaan ei voi olla, esimerkiksi joku hevari, rokkari tms.).

31. ONKO toisen lyöminen oikeutettua? Jos on, missä tilanteessa?
- Joo aina ku ärsyttää. No mitäs luulisit?

32. MIKÄ toisen ihmisen ominaisuus saa sinut kiinnostumaan?
- Avaa keskustelua ja juttelee oma-aloitteisesti.

33. MILLAINEN on mielestäsi naisen unelmavartalo?
- Mieluummin vähän runsaampi kuin liian mitätön. Luonnollinen on kaunista.

34. MILLAINEN on miehen unelmavartalo?
- Sellainen Rambo tietenkin.

35. ONKO ulkonäkö tärkeää?
- Se on vain harhaa.

36. OLETKO koskaan arvostellut toista ulkonäön perusteella?
- Empä voi väittää, ettenkö olisi.

37. MILLAINEN oli tuomiosi? (Perustuu ylläolevaan kysymykseen).
- Jotku ne arvostelee, ettei nahkatakki sovi kaikille, mutta voisivat itse kuitenkin katsoa ensin peiliin...

38. KUMPAA sukupuolta tahtoisit edustaa?
- Naiset on kauniita ulkonäöstä riippumatta. Siksi haluan olla mies.

39. MITÄ piirrettyä katsot edelleen?
- Muumilaakson tarinoita, Keltaista sukellusvenettä ja Aladdinia.

40. MITÄ itsessäsi olevaa ominaisuutta häpeät?
- Minun ei tarvitse hävetä mitään. Se tekisi minusta itserakkaan.

41. MISTÄ teosta olet erityisen ylpeä?
- Menin lukioon.

42. MITÄ olet valmis tekemään saadaksesi ihastuksesi?
- Makaamaan autotiellä ruuhka-aikana odottaen, että hän tulee ja pelastaa minut.

43. MITÄ olet valmis tekemään, jotta saisit pienintäkin huomiota vastakkaiselta sukupuolelta?
- Kävisikö vaikka suun avaaminen?

44. OLETKO koskaan unelmoinut olevasi supersankari?
- Totta kai. Ja superroisto myös.

45. MILLAISIA yliluonnollisia kykyjä sinulla olisi? (Perustuu ylläolevaan kysymykseen).
- Voisin lukea ja hallita muiden ajatuksia.

46. OLETKO itkenyt rakkauselokuvissa?
- Tietenkin, onhan minulla tunteet! Tällaisen ovat saaneet aikaan mm. Brokeback mountain, Cherbourgin sateenvarjot, Saksikäsi Edward ja Tahraton mieli.

47. OLETKO kiljunut ääneen kauhuelokuvissa?
- No en. En ole ikinä nähnyt aidosti kauhistuttavaa elokuvaa. Hohdosta tietysti saa mukavia väreitä ja Texasin moottorisahamurhaaja on aika hyökkäävä...

48. ONKO joku musiikkikappale saanut sinut itkemään?
- Kyllä on. Oisko ollu viimeksi joku Bob Dylanin biisi.

49. KETÄ jäisit kaipaamaan, jos sinun täytyisi muuttaa maapallon toisellepuolelle, etkä kuulisi nykyisistä tuttavistasi enää koskaan?
- Hmmh... Onhan niitä muutama joista en ihan heti luopuisi.

50. KUKA jäisi kaipaamaan sinua?
- Tuskin kukaan.


Never again...

Tajunta virtaa ainakin lauantainaLauantai 16.08.2008 22:35

Ensimmäinen lomapäivä sitten kesäloman. Fiilis on huipussaan...

Hah.

***

Heräsin tänä aamuna reippaasti yhden jälkeen. Sitten istuin koneella viiteen ja huomasin, että kohta on ilta. Sitä on taas tottunut heräämään kahdeksalta ja viettämään suurimmas osan päivää sivistämässä itseään akateemisen opetuksen ihmeellisessä maailmassa. Ei sillä, mukavaahan se on. Kohta saa laulaa Gaudeamusta.

***

Sain valintani kuntoon, vaikka opon sijainen onkin hieman - miten sen nyt sanoisi - omalaatuinen. Tai no ei omalaatuinen, mutta "vähemmän-asiansa-sisäistänyt-kuin-moni-lukiolainen". Olkoonkin, ettei ongelmia vielä ole ollut. Eikä toivottavasti tulekaan. Tämän vuoden kurssisaalis vaikuttaa lupaavalta, kun 32:n jo suoritetun kurssin lisäksi tullaan lätkäämään yhteensä 37 kurssia, kun vuoteen on mahdollista 40 (8 kurssia/jakso, joita on 5). Tämä tarkoittaa pitkäpiimäistä istumista ja miellyttäviä abien historian tunteja. Sen siitä saa, kun ei osaa päättää ajoissa. Lääkistä varten kemian ja fysiikan kurssit ottavat välillä päähän, mutta sittempä on universumi hallinnassa -.

***

Tutor-homma on sentään kivaa. Ryhmä vaikuttaa ihan mukavalta ja Tutor-toveritkin ovat suurimmaksi osaksi vanhoja tuttuja ja mukavia ihmisiä. Tästä vuodesta tulee parempi kuin viimevuodesta.

***

Nuorten näytelmäryhmä tekee tänä vuonna jonkun ihmeen Tirlittanin, joten sen osalta mielenkiinto on tälle syksylle loppu. Ehkä sitä saattaisi pikku roolin käydä vetämässä, kun ei ole muuta tarjolla, mutta kun toinen mahdollisuus on itse Haukiputaan nurkkanäyttämö, niin valinta lienee selvä. Harmittaa tosi paljon, ettei ehdotuksia Nancysta otettu todesta. Koko kesän valmistautuminen toivomaani Viciousin rooliin haihtui savuna ilmaan. Juuri kun akateemisen sivistyksen rinnalle olisi saanut pienen sivalluksen anarkiaa! Ehdin jopa opetella My Wayn sanat... End is near.

***

Eilen illalla oli hauskaa. Koko päivä kahvipöytäkeskusteluja ja järkyttävyyteen asti vakuuttavia salaliittoteorioita. Tulimme kavereiden kanssa siihen tulokseen, että maailma on paska ja USA valtaa sen pian. New World Order. Vittu. Muutto Lapin erämaihin alkaa kuulostaa yllättävän houkuttelevalta siinä vaiheessa, kun käsivarsiimme yritetään mikrosiruja ängetä. Eikä kukaan usko kun yrittää väittää, että meitä huijataan. Tieto on vittumaista. Kaikki mitä luullaan totuudeksi, pidetään totena hatarinkin perustein, mutta niiden vääräksi todistamiseen pitää olla ylimaallisen pitävät todisteet, että niitä voidaan edes harkita.

***

On ihan kiva kun arki on alkanut. Olen ollut harvinaisen tuottelias kirjoittamaan sen takia, ja elokuun puoleen väliin ehtiessä olen tuottanut enemmän tekstiä kuin koko lukion ensimmäisenä vuonna. On mukavaa kun tuntee saavansa aikaan jotain, eikä vaan märehdi itse pohtien maailman menoa ja vituttuneena siitä, ettei osaa pukea asioita sanoiksi. Yläasteen aikaiset tarinatkin ovat kohta puoliin täysin sähköisessä muodossa kaikkien nähtävillä. Jes.

***

Joko riittää?

***

Muumiseikkailu VietnamissaTiistai 12.08.2008 12:34

Tässä mietin, että onkohan oikeasti edes järkevää kirjotella irc-gallerian päiväkirjaan ihan oikeita ajatuksia... Tähän verrattavia asioita kun tuntuvat olevan

a) katedraalin rakentaminen legoista
b) Aku Ankan näytelmäversio
c) Vietnamiin sijoitettu muumiseikkailu Rambo-viittauksilla
d) George W. Bushin ottaminen vakavasti
e) politiikan puhuminen ryyppybileissä
f) terveenä lääkäriin meneminen
g) uskovaisten käännyttäminen ateismiin

...ja sen sellaiset.

No mutta joo: en voisi vähempää välittää - lähden tästä taas lukioon!

PS. Legokatedraali vois olla hieno!

(Ei muuten ole turhempaa juttua kuin nämä päiväkirjamerkinnän luokittelut...)
Silmäni avautuvat ja sulkeutuvat jälleen. Mieletön väsymys lyö päin kasvoja ja pieni lapsellinen toive sängynpohjalle jäämisestä tuntuu sitä todellisemmalta, mitä syvemmälle peiton alle hautautuu. Kello on vasta seitsemän, ja vielä on aikaa nukkua. Vai onko? No ei, kaikilla muilla on kiire peruskouluun ja mekastus on sitä luokkaa, ettei lukiolainen voi nukkua rauhassa. Tätä siis tarkoittaa, että lukiolainen nukkuu vähemmän – .

Runsaan tunnin makaamisen jälkeen sitä tuntee yleensä olevansa jo täysin virkeä. Nyt kuitenkin kömmin jo puolen tunnin jälkeen laittamaan television päälle varmistaakseni, etten ehdi nukahtaa liian syvästi ennen kuin todellinen deadline on edessä. Nyt kuitenkin vireystaso nousee aivan yllättäen uusiin korkeuksiin: en voi uskoa päivän uutisia – voi pojat! Suomi on voittanut olympiamitalin! Tietysti pronssia, ajattelen, ja olen oikeassa, mutta urheilutoimittajan vilpitön innostus vetää mielen iloiseksi. Onhan sekin jotain, ehkä enemmän kuin sitä ehti toivoakaan. Olen tosin luonteeltani optimisti, joten enpä sano vielä mitään ennen purjehduksen, keihäänheiton ja ehkä jopa pituushypyn päättymistä.

Olympiahenki valahtaa kuitenkin taas, kun kello kahdeksan uutiset tuovat uutta viestiä Venäjältä: tilanteeseen ei ole vieläkään tullut ratkaisua. Länsimaisen median mukaan Georgia on lopettanut kaikki sotatoimet ja julistanut yksipuolisen tulitauon, johon Venäjä ei ole yhtynyt. Venäjän mukaan mitään tällaista ei ole tapahtunut, ja se on jo kertoman mukaan laajentanut sotatoimiaan Georgian pääkaupunkiin. Poliitikot ympäri maailmaa ovat tyrmänneet toivot nopeasta rauhasta ja Alexandria-instituutin Venäjän asiantuntijan mukaan tulenarka tilanne on vaarassa laajentua muuallekin Länsi-Aasiaan. Ja jottei mieli vain olisi päässyt liian hyväksi, niin pääseehän uutisiin jopa George W. Bush kertomaan tuomitsevaa suhtautumistaan Venäjän toimiin.

Kiista Etelä-Ossenian vapaudesta on jo lyhyessä ajassa muuttunut suurvaltojen valtapeliksi, jossa vastakkain eivät ole enää niinkään Georgia ja Ossenian kansalaiset kuin arvovaltakysymykset. Maailman mahtavimmat supervallat tuomitsevat toisiaan ja meno on muutenkin aivan liian viime vuosisataa. Öljyistään ja maailmanhallinnastaan huolissaan oleva Yhdysvallat tuomitseekin aivan liian vaikutusvaltaiseksi nousseen Venäjän lähinnä tämän voimistumisen pelossa. Venäjä taas tuntuu noudattavan perinteiseen tyyliinsä vanhaa skottilaista periaatetta ”kuka minua loukkaa, ei rankaisematta jää”. Georgialle kyseessä ei taas ole ollut mikään muu kuin Saakašvilin temppu siirtää huomio sisäpoliittisista asioista muualle – temppu, josta on kokemusta myös suomalaisilla Ruotsin vallan ajalta. Tällöinkin kyseessä on ollut nimenomaan Venäjä.

Jälleen kerran yksi sota on tehnyt itsensä monisyiseksi, monimerkitykselliseksi ja – ennen kaikkea – aivan liian vaikeaksi lopettaa helpoksi. Alkuperäiset syyt ovat jääneet taka-alalle ja syvästi vihaamani periaatteen puolesta toimiminen on noussut ensisijaiseksi. Tässä sodassa, kutein useissa sitä ennen, tiivistyvät ihmisluonnon kamalat piirteet kuten ahneus. Ja jälleen kerran on unohdettu se pieni kansa, jonka vapauttamisesta tässä oli kyse.

Arvovalta on asia, johon törmää väistämättä myös arkielämässä. Jotkut ihmiset eivät yksinkertaisesti siedä minkäänlaista arvostelua, ja pienikin väärä sana voidaan tulkita vihamielisesti (huomaa sanavalinta) sodanjulistuksena. Tämä raivostuttava luonteenpiirre tulee monesti yhdistettyä esimerkiksi taiteilijoihin, joille oma laji on kaikki kaikessa, eikä sen auktoriteettia koko elämän tärkeimpänä asiana sovi kyseenalaistaa. Näin arkipäiväisetkin keskustelunaiheet muuttuvat henkilökohtaisiksi arvovaltakysymyksiksi. Onkohan se musiikki nyt koko elämä? – Ja taas on yksi sota enemmän.

Maailmanpolitiikassa tilanne vaikuttaa kovasti siltä, että Georgia on arvostelua suvaitsematon ääliö, joka purkaa omat sisäiset ongelmansa oman vaikutuspiirinsä erimielisiin ihmisiin kääntäen näin huomion pois alkuperäisistä ongelmistaan. Venäjä taas on kuin omanarvontuntoinen auktoriteetti, joka ei kaihda keinoja rankaista kannattajiensa kiusaajia. Yhdysvallat on toinen auktoriteetti, joka pelkää toisen auktoriteetin nousua itsensä yli. Etelä-Ossean on pikkupoika isojen poikien tappelun keskellä.

Kaikkien näiden arvovaltakysymysten takaa löytyisi arkielämässä suurella todennäköisyydellä itsetunto- ja identiteettiongelmat. Mutta millainen on supervallan itsetunto-ongelma? Kai jotain sellaista, että olympialaisiin marssitetaan yli 500 hengen joukkue, mutta mitalin nappaa silti joku ihmeen Suomi. Ärsyttäisi minuakin, jos maailman suurimman talouden rahoilla olisi tuettu 16:sta sijaa.

Onneksi suomalaisilla on tänään jälleen edessään pitkä puurtamisen taival maailman parhaassa koulutusjärjestelmässä: tässä sivistymättömyyden täyteisessä maailmassa on todella mukava huomata, kuinka sivistys ja rauha ovat kulkeneet käsi kädessä läpi historian. Tuskin tämän sukupolven – niin massamedian ja amerikkalaisen kulttuurieskapismin kyllästämä kuin se onkin – yksikään edustaja tulisi tulevaisuudessa toimimaan kuin Saakašvili, Bush tai kuka tahansa Ruotsin entisistä sotakuninkaista. Siinä missä muu maailma sotii, Suomen armeijan kannatus koko ajan laskee. Harvassa ovat tässä maassa enää ne ääliöt, jotka haluavat armeijaan hienojen univormujen takia.

Se jos mikä on merkki sivistyksestä.

PS. Nyt kun tarkemmin ajattellaan, on entistä selvempää, mistä Shakasvili on hulluutensa perinyt: eikös se eräs vanha kunnon Isä Aurinkoinen, toveri Džugašvili ollut syntyisin samasta maasta...

Pauketta ja huutoa ympäri maailmaaLauantai 09.08.2008 00:58

Olympialaisissa on kieltämättä hohtoa. Enkä siis nyt puhu pelkästään tämän päivän suorastaan mielettömän upeista avajaisista, vaan itse Olympia-aatteesta, joka kaikista maailman aatteista on kiistatta kaikkein tunnustetuin, pitkäaikaisin ja edelleen elinvoimaisin. Nyt kun Peking on avannut sylinsä tälle, on maailmalla aikaa jälleen iloita.

Olympismi on pelkän urheilumuodon lisäksi kokonainen elämänfilosofia, jossa on yhdistetty kaikki ihmisen tärkeiden osa-alueiden, kehon, tahdon ja mielen tasapainoinen kehittäminen. Lisäksi siitä on kasvanut laajalti vaikuttava universaali internationaali, johon ottavat osaa kaikki kansat rotuun, uskontoon tai poliittiseen järjestelmään katsomatta. Moiseen ei ole pystynyt mikään järjestö YK:n lisäksi.

Olympialaisten perusajatuksiin kuuluu myös rauha. Jopa muinainen sotilasvaltio Sparta (aivan, se muskelivaltio elokuvasta 300) lopetti sotimisen olympialaisten ajaksi - joiden jälkeen sitä tosin jatkettiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämän päivän tapahtumia katsellessa tulee väistämättäkin mietittyä, että tuon vuosituhansien takaisen yhteiskunnan sivistystaso ylittää heittämällä omamme.

Kun avajaisten jälkeisten uutiskuvan kirkuvat otsikot syttyneestä sodasta saavuttivat silmäni, korkealle noussut olympiahenki tuntui haihtuvan salamana ilmaan. "Juuri kun pääsin sanomasta..." taisi ajatella myös Kansainvälisen Olympiakomitean puheenjohtaja Jacques Rogge, joka hetkeä aiemmin oli vedonnut olympialaisten aikaisen rauhan puolesta. Kuinka ne kehtaavat tehdä tämän meille?

Myöhään torstai-iltana Georgian hallitus avasi tulen, ja aloitti laajamittaisen hyökkäyksen itsenäisyyttään tavoittelevaan Etelä-Ossetiaan. Siinä vaiheessa apuun ryntäsi Venäjä, jonka kansalaisia suuri osa eteläossetialaisista on. Nyt käynnissä on täysi sotatilanne, jossa panssarivainut vyöryvät murskaten alleen kaiken mikä tielleen ennättää, miehet juoksevat ja lentokoneet pudottavat pommejaan... Ja tuhannet viattomat ihmiset kuolevat jälleen kerran.

Tässä vaiheessa mieleen hiipii ajatus, että eikö mikään oikeasti riitä? Ihan kuin humaaneilla maailmanrakastajilla ei olisi tarpeeksi huolia Yhdysvaltain julmasti miehittämästä Irakista tai kansanmurhaa muistuttavasta menossa Myammarissa. Ja kuin kaiken huipuksi missään näissä sodissa ei ole kysymys mistään muusta kuin ihmisten rajattomasta tyhmyydestä, vallanhimosta ja ahneudesta.

Ei sitä järki tahdo käsittää, miksei pieni venäläisverinen valtiontynkä saa lupaa itsenäistyä, vaan sitä kohtaan pitää aloittaa niin mielettömät sortotoimet. Etelä- ja Venäjän federaatioon kuuluva Pohjois-Ossetia kun ovat käytännössä samaa maata, samoilla ihmisillä täytetty. Mieleen tulee väistämättä Irlannin saaren tilanne, ja eteenkin sen ikävät seuraukset: sisällissota, verinen sunnuntai, epäonnistuneet vallankumoukset... Pohjois-Irlannin liittämistä Irlannin tasavaltaankaan eivät estä muu kuin peri-brittiläinen imperialismi (ja tietysti kiva pikku tauti nimeltä uskonto). Ossetian tapauksessa brittien tilalla ovat georgit.

Kuinka kamalaa onkaan yllättäen ajatella, että siinä missä rauhaa ja kansojen yhtenäisyyttä peräänkuuluttava urheilujuhla juhlistaa avajaisiaan ilotulituksin, hymnein ja hurrauksin, kaikuvat toisaalta hurrausten sijaan huudot ja ainoat, mitkä paukkuvat ovat pommit lopettaen joka pamauksella aivan liian monta ihmishenkeä. Siinä vaiheessa tulee kovin ikävä ajatusta siitä, ettei valtioita tai uskontoja - syitä tappaa tai kuolla olisi koskaan syntynytkään...

Ja taas tunnen itseni uneksijaksi. Se on sääli, mutta onhan meitä ainakin kaksi - .

Kaikesta huolimatta toivottavaa on, että Pekingin olympialaiset ovat suuri ja hieno urheilujuhla kaikin puolin, ja sen seurauksena Kiinan kansantasavallan olot paranisivat ja olisi taas yksi huoli maailmassa vähemmän. Olympialaisethan ovat paitsi kansojen ja kauneuden, myös lopulta auttamattomasti eniten urheilijoiden juhla. Toivottavasti siihen on myös pian aihetta muillakin.

"... And the world will be as one"

PS. Ironisintahan tässä on se, että kiinalaiset keksivät ruudin.
Kesällä '08 olen:

[x] saanut uuden kaverin
[x] syönyt grillimakkaraa
[x] uinut
[x] kalastanut
[x] kirjoittanut postikortin
[ ] ollut lentokoneessa
[x] ollut bussissa
[ ] käynyt lääkärissä
[x] ollut kipeä
[x] lukenut harry potteria
[ ] lähettänyt tekstiviestin väärään numeroon
[ ] palellut
[x] palanut auringossa
[x] kävellyt paljain jaloin asfaltilla
[ ] ostanut kengät
[ ] tuhlannut yli 200e vaatteisiin yhteensä
[x] käynyt kahvilassa
[ ] matkustanut autolla yli 300 km
[ ] rullaluistellut
[ ] ollut häissä
[ ] käynyt hammaslääkärissä
[ ] ostanut farkut
[ ] uinut alasti :(
[x] kävellyt metsässä
[ ] ollut kuumeessa
[ ] kastellut kukkia
[x] ajanut nurmikkoa
[x] ollut piknikillä
[ ] käyttänyt lacosten kenkiä
[ ] suuttunut kaverille
[ ] rakastunut
[ ] ollut vaahtokylvyssä
[ ] syönyt herneitä
[x] käynyt naapurin pihalla
[ ] käynyt espanjassa, kreikassa tai italiassa
[x] käynyt yöuinnilla
[ ] käyttänyt korkokenkiä
[ ] leiponut
[ ] saanut uuden puhelimen
[ ] viettänyt synttäreitäni
[ ] viillellyt
[ ] käynyt lapissa
[ ] marjastanut
[ ] kävellyt unissaan
[ ] oksentanut
[ ] ajanut autoa
[x] nähnyt hirven
[ ] nähnyt kyyn
[ ] pelännyt pimeää
[ ] katsellut tähtiä
[x] kiikaroinut
[ ] ollut stadikalla uimassa
[x] valokuvannut
[x] katsonut conan o'brienia
[ ] myöhästynyt junasta
[ ] juossut yli 5km putkeen
[x] hengästynyt
[x] rikkonut lakia
[ ] käynyt turvatarkastuksessa
[x] hukannut avaimeni
[x] käynyt ruokaostoksilla
[ ] pelannut pelikoneella
[ ] hävinnyt vedonlyönnin
[ ] pelannut lentopalloa
[ ] pelannut jalkapalloa
[x] valehdellut
[x] lukenut jotain koulukirjaa
[ ] saanut syvän haavan jalkaani
[ ] meikannut
[ ] ostanut minihameen
[ ] syönyt irtojäätelöä
[x] pelästyttänyt kaverini
[x] laittanut uusia kuvia galleriaan
[ ] ampunut vesipyssyllä
[ ] heitellyt vesi-ilmapalloja
[x] ollut onnellinen
[x] ollut masentunut
[ ] soittanut nuortenpuhelimeen
[x] kirjoittanut päiväkirjaan
[ ] ollut kuumailmapallon kyydissä
[ ] käynyt serenassa
[ ] ostanut kumisaappaat
[x] vältellyt jonkun ihmisen seuraa
[ ] pelannut biljardia
[ ] sytyttänyt tulipalon
[ ] soittanut hätänumeroon
[x] syönyt banaanin
[x] pussannut jotakuta

Onneksi loppukesän voi pelastaa näinkin.

[Ei aihetta]Lauantai 26.07.2008 02:32

Iltaa, hyvät lukijat...

Näytös on loppunut. Ihmiset virtaavat pois teatterista. Heitän puolet ylimaustetuista popcorneistani roskapönttöön ja astun ulos Plaza-teatterin yläkerran aulaan. Ilta-aurinko paistaa talojen takaa ja pieneen pöytään pahvimainosten vieressä nojatessani se häikäisee silmiäni. Mutta en välitä. Olen toipumassa jostain muusta. Jostain, jossa oli kyse paljon muustakin kuin pelkästä elokuvasta...

Nyt olen valmis sanomaan sen: Yön ritari on paras sarjakuvaan perustuva elokuva ikinä ja Heath Ledgerin suoritus Jokerina upeinta tällä vuosituhannella. Syvältä sisältä riipivä onni täyttää mieleni, jota pinnalta huumaavan synkkä ja sisältä harvinaisen älykäs penkintärisyttäjä on hellinyt edelliset puolituntia. Kokemusta, joka lähenteli täydellisyyttä ei rikkonut edes hujaukselta tuntuneen kaksi ja puolituntisen liian vähäinen pituus: veren maistuessa huulilla ei voi muuta kuin haluta lisää.

En voi sille mitään. Olen myyty.
Elokuvia katsoessa ihminen muuttuu. Mitä enemmän elokuvia katsoo, sitä vaikeampaa on sietää enää kaikkein epäomaperäisimpiä ideoita, niin televisiossa kuin tosielämässäkin. Kun elokuvaharrastukseen yhdistää vielä kriitikon ihailtavat piirteet, syntyy uusi ihminen niin hyvässä kuin pahassa - eikä mikään ole enää kuin ennen.

Pienenä poikana elokuvat olivat aina suuri kokemus, erityisesti teatterissa. Erityisesti siksi, että elokuviin pääsi vain kerran vuodessa. Siispä joka ainoa elokuva vuoron perään tuntui ensialkuun maailman parhaalta elokuvalta, voittaen selvästi edellisen vuoden huippuelokuvan. Hercules. Tarzan. Harry Potterit. Hämähäkkimies. Sitä vilpittömän innostuksen huumaa muistelee kuin rakkaintakin muistoa, ja kaipaus tätä tunnetta kohtaan vain kasvaa uusien elokuvakokemusten myötä. Satojen, ehkä tuhansien katsottujen elokuvien tuoma painolasti tuntuu jokaisen uutuuden kohdalla.

Monesti sitä tuleekin kironneeksi, että meni joskus katsomaan sellaiset klassikot kuin Elefanttimies ja Casablanca, jotka ovat pääasiallinen este sille, ettei Titanic saanut itkemään. Yhtälailla sitä kiroaa sitä päivää, jolloin huomasi ohjauksen merkitys elokuvalle, jonka jälkeen Timo Koivusalon tuotoksia ei ole saattanut katsoa. Georg Otsin tai Edith Piafin latteat elämänkertafilmit olisivat saattaaneet tuntua upeilta, ellei muistissa olisi lukuisia hyvin käsikirjoitettuja elokuvia. Olisin myös todella halunnut pitää Walk the Linea yhtenä 2000-luvun parhaista elokuvista, ellen ymmärtäisi sen hienoista kliseisyyttä. Viimeistään Hämähäkkimies kolmosen karvas pettymys todisti, että lapsuuden vilpittömän innostumisen aika on ohi.

... tai niin luulin. Eihän ole mitään, joka kolahtaisi poikaan paremmin kuin lapsuuden suuri supersankari elokuvassa, joka todella näyttää kasvaneen miehen mukana: Batmanin paluu elokuvateattereihin Yön ritarin muodossa sai sydämeni sykkimään jo ensimmäisen trailerin jälkeen! Siitä huolimatta, etten Christopher Nolanin edellistä Batmania pitänyt kuin jokseenkin erinomaisena, odotukset tämän kesän suurinta ensi-iltaa kohtaan alkoivat kasvaa entisestään. Ja kuten arvata saattaa, ei innostus lakannut kasvuaan ennen pääsyään mittoihin, joka tuo mieleen tuulahduksen jostain vuosien takaisesta.

Yön ritari näyttää trailerien ja muun materiaalin perusteella nautinnollisen synkältä, vakavalta ja kypsältä elokuvalta. Siinä missä edelliset Batman filmit ovat lähennelleet tahattoman koomisuuden rajoja, on Christopher Nolanin realistisempi ote aivan omiaan palauttamaan Batmanin sinne, josta se on lähtöisin. Paras esimerkki tästä muutoksesta kulminoituu Jokerin hahmoon: siinä missä lapsuuteni ikimuistoinen vuoden 1989 Batman nauratti hieman Jack Nicholsonin velmuilevan naamioroiston takia, herättää Heath Ledgerin näkeminenkin kylmiä väreitä. Oman mausteensa tälle tulevalle kauhuikonille on antava Ledgerin surullinen kuoleman tapaus vain 28 vuoden iässä.

Maailma ja sen kokeminen on muuttunut vuosien aikana, mutta jotain menneestä on siirretty tulevaankin. Jospa huomenna* teatteriin astuva 17-vuotias lukiolainen saisi uskomattomille odotuksilleen yhtä suuren vastineen, kuin minkä Hämähäkkimies tarjosi sille toiselle kolmasluokkalaiselle pojalle joskus kauan sitten... Kyse on tällöin paljon muustakin kuin pelkästä elokuvasta.

P.S. Saapas nähdä, tuleeko poimittua se Jokeri -toimintafiguurikin mukaan huomenna :)

*Liput ovat Oulun plaza-teatteriin kello 17.45 näytökseen. Nähdään siellä!

Voi tätä riemua :)Torstai 26.06.2008 18:13

Voitin Oskarin!

"Äänestäjät ovat valinneet voittajaksi käyttäjän Sano mitä sanot arvostelun elokuvassa Usva. Onnea voittajalle!" (http://www.leffatykki.com/kilpailut/kuukauden-paras-arvostelu)

"Hyvä yhteiskunnallinen pohdiskelu, jossa muistettiin välillä itse elokuvakin." (käyttäjä)

Pysti tuli postissa. 30 senttiä korkea Oskari-patsas, jonka laatassa lukee Elmo Rautio. Jee!

Palkintoarvostelu:

"Pohtii ihmisten käyttäytymistä hädän hetkellä mukaansa tempaavalla ja vaikuttavalla tavalla."

Stephen King, tuo kauhukirjallisuuden elävä ikoni on jo vuosikymmenten ajan ollut elokuvataivaan vakionimi. Kingin kirjoitusten pohjalta on työstetty useita kymmeniä, ellei satoja elokuvia ja tv-sarjoja. Kuten tunnettua, on näiden tuotosten taso vaihdellut laidasta laitaan, mutta esimerkiksi Stanley Kubrickin kaltaiset mestaritekijät ovat osoittaneet Kingin tarinoista voitavan saada aikaan todella hyviä ja vaikuttavia elokuvia. Kaksi viime vuosikymmenen parasta King-sovitusta, Avain pakoon ja Vihreä maili ovat nostaneet Frank Darabontin, yhden nyky-Hollywoodin taitavimman elokuvantekijän, tähän arvostettujen King-tulkkien kastiin. Nyt ensi-iltansa saava Usva on luontevaa jatkoa miehen loistavalle uralle, sillä kyseinen tarina on Kingin uran alkupään tuotantoa ja odottanut sovitustaan jo pitkään. Kukapa sen paremmin voisi elokuvaksi kääntääkään kuin hra Darabont.

Salaperäinen sankka sumu peittää alleen pienen amerikkalaisen kylän keskellä kirkasta päivää. Moinen yllättää tyystin läheiseen kauppaan piipahtaneet ihmiset, jotka joutuvat pian pakokauhun valtaan tajutessaan, ettei sankan sumun läpi ole juuri menemistä. David-niminen perheellinen mies, joka poikansa ja naapurinsa kanssa oli juuri kauppaan piipahtanut, joutuu todistamaan omituista ja järkyttävää välikohtausta, jonka seurauksena kaikille selviää, ettei usva ole sittenkään ihan normaali luonnonilmiö - saati sitten vaaraton! Mutta onko lähellä tuomionpäivä vai löytyykö kaikelle järjellinen selitys? Selvitäänkö tilanteesta kieltämällä yliluonnollisuus vai alistumalla Jumalan tahtoon - vai täytyykö peliä pelata niillä säännöillä, mitkä tilanne sanelee? Suhtautuminen tilanteeseen jakaa ihmiset toisilleen vihamielisiin leireihin, ja loppujen lopuksi onkin vaikea sanoa, kumpi onkaan suurempi uhka Davidin kaltaisille keskivertoihmisille: ulkona vaanivat vaarat vai paikallisen kiihkouskovaisen neiti Carmodyn alati kasvava herätyskultti?

Usva pohtii ihmisten käyttäytymistä hädän hetkellä. Tämän peilinä toimiva ostoskeskus on hyvin oivallinen tapa tuoda esiin kaikki mahdolliset keinot, sillä ihmisiä on paljon ja näkökantoja monia. Elokuva analysoi muun muassa uskonnon mahtia hädänhetkinä (uskontokunnathan keräävät kymmenittäin uusia jäseniä katastrofien kohdatessa) ja järjen käytön vaikeutta epäluonnollisten tapahtumien kohdatessa. Mikä loppujen lopuksi onkaan se järkevin ratkaisu, jää tarkoituksellisesti hämärän peittoon, ja erityisesti mieleen jäävän kylmäävä loppu saa pohtimaan, mistä elokuvassa on loppujen lopuksi kysymys. Tietynlaista pessimismiä elokuva kuitenkin viljelee varsin selvästi: ihmisten kyvyttömyys yhteistyöhön ja luottaa toisiinsa aiheuttaa elokuvassa joka ainoan kuolonuhrin.

Frank Darabont on onnistunut jälleen tekemään mukaansatempaavan ja vaikuttavan elokuvan. Aiheen puolesta heränneet pienet epäilykset hälvenevät usvan lailla, kun laatuleffan auringon alkaessa pilkottaa tuulilasin takaa latteahkojen alkuminuuttien jälkeen. Darabont on luonut edellisiä elokuviaan selvästi enemmän kauhupainotteisemman, mutta samalla tavalla draamallisesti pätevän, viihdyttävän ja tehokkaan elokuvan. Tapahtumapaikka on nyt vankilan sijaan lähikauppa, mutta samalla tavalla siitä kasvaa elokuvan edetessä omanlainen ympäristönsä, jossa ihmiset toimivat pakon edessä erilaisella tavalla kuin normaalisti. Kuten aiemminkin, se antaa elokuvalle mahdollisuuden tarkastella ihmisiä aivan erityisellä tavalla lähemmin sekä massana että yksilöinä.

Usva on psykologinen draama, mutta paljon tehokkaita kauhuelementtejäkin on mukana. Tunnelma on tiheimmillään hetkinä, jolloin elokuvan dramaturgiset jännitteet kärjistyvät äärimmäisiin ristiriitoihinsa. Ihmisryhmien väliset erimielisyydet vaikuttavat vähintään yhtä tappavilta kuin usvan takana väijyvät uhkat. Vaikka elokuvassa on myös paljon yliluonnollisen uhan luomia jännittäviä ja pelonväristyksiä herättäviä hetkiä, on Marcia Gay Hardenin vertakuohuttavalla tavalla tulkitsema kiihkouskovainen Carmody elokuvan "hirviöistä" ylivoimaisesti kaikkein hirvittävin. Jopa siinä määrin, että mielihyvän tulvahdus yllättää katsojan äärimmäisen moraalittomalla tavalla elokuvan loppupuolella. Varsinainen loppukin on synkkä ja lohduton aivan muista syistä kuin usvan mukanaan tuomien kauhujen takia.

Etäiseksi jäävän päähenkilön ja latteahkon alun tuomat pienet narinat eivät kuulu juuri missään kun elokuva pääsee kunnolla käyntiin. Elokuvan roolihahmot on kirjoitettu hieman pinnallisesti, mutta silti sujuvalla kädellä, ja he ansaitsevatkin katsojan mielenkiinnon osakseen paremmin kuin hyvin. Hahmojen välillä vallitseva pieni mustavalkoisuuskin tukee kokonaisuutta, eikä ainakaan vähennä elokuvan tehoa. Sen sijaan varsinaisia epäuskon pistoja aiheuttavat tämän päivän mittapuun mukaan varsin alkeellisilta näyttävät CGI-efektit, jotka sentään onneksi ovat elokuvassa selvästi taka-alalla. Kenties tästä tietoisena elokuva tarjoaa myös hieman hurmetta, mikä lieventää hieman moisia räikeitä tyylivirheitä.

Usva erottuu hienosti edukseen tämän päivän kauhuelokuvien joukosta selvästi tehokkaimpana ja kypsimpänä kauhuelokuvana vuosiin. Mistään B-luokan leffasta ei ole kysymys, sillä vaikkei elokuvan perusidea välttämättä mikään kaikkein omaperäisin ole, saadaan siitä puristettua irti kaikki mahdollinen. Lopputulos on viiltävän tehokas elokuva, jonka parissa koko kauhuelokuvalle aika pitkä 127 minuuttia kuluu sutjakkaasti. Frank Darabontilla on todella taito luoda sekä tehokkaita, ajatuksia herättäviä, että ruutuun liimaavia elokuvia, eikä Usva tee missään suhteessa poikkeusta. Seuraavan usvan kohdatessa pidän varmasti huolen, että talossani ei ole ketään muita kuin minä yksin.