IRC-Galleria

No niin viikko siis lähenee vaan loppuaan, mutta silti ärtymys yhä taivaissa.
Taas on hyvä purnata ja miettiä syntyjä syviä. Nyt on kuunneltu taas ystäviä, niiden elämää ja huolia ja siihen lisäksi eletty vielä itsekkin! Ongelmia? No ei kai...
Joo taas on ns vakiintuneissa suhteissa (tai ainakin kuvitellaan että ollaan vakiintuneita) kriisin paikka. Viime viikonlopun salaperäiset poikien kanssa vietetyt illat tai tyttöjen "kosmetiikka-bileet" on aiheuttanu jo ison kriisin jota on setvitty tähän asti. On tullut vakuuteltua kaikki mahdollinen ja jopa luvattu kuukin taivaalta "kunhan vaan rakas uskot että en oo tehnyt mitään! Sä oot se ainoa ja oikea mulle", tai siis ainakin seuraavaan kertaan asti.
Miksi ihmiset tekee elämästään niin vaikeeta?
Jos annetaan ymmärtää, niin miksi ei ymmärretä antaa?
Nää on kai niitä elämän perus kysymyksia mihin ei koskaan tuu vastausta... Kysyn nyt kuitenkin, jos vaikka joku oliskin niin fiksu että osais vastata.
Sitä aina kai aina etsii parempaa, tajuamatta että työntää vaan päänsä pensaaseen, ei se ruoho sitten loppujen lopuksi ollutkaan niin vihreätä siellä toisella puolella, vai oliko?!

En vaan ymmärrä miks ihmiset etsii silloin sitä "parempaa" kun on muka kaikki hyvin... Mikä on se viehätys että puhutaan toisen kanssa asioista jotka kantaa pitkälle tulevaisuuteen ja sitten kuitenkin selän takana tapahtuu jotain aivan muuta? Sitten kun alkaa tälle ns tietämättömälle kuviot selkiimään tuleekin selittelyä ja lupausta taas jostain kunhan vaan ei enään tulis niitä kysymyksiä ja jopa hetkeksi tuntuu tilanne rauhotuvan, mutta sitten taas kun vähänkään luotto tulee takas alotetaan alusta, luottaen että ei kai se enään mitään epäile oonhan mä nyt ollut iisisti...
Haloo!!! Onko tullut mieleen että ehkäpä tämä toinen osaakin jo katsella sioita toisella tapaa ja näkeekin enemmän kuin antaa ymmärtää? Ei kukaan nyt ihan niin idiootti voi olla että luottaa ekan mokan jälkeen sokeasti uudelleen, vaan päin vastoin sitä tarkkailee ympärilleen enemmän ja alkaa avaamaan silmiään ihan toisella tavalla.
No kukin tietenkin hoitaa suhteensa kuten haluaa ja en voi muuta sanoa kuin että onnea vaan yritykselle!
Mä oon oppinut tähän ikään mennessä, että kehenkään ei kannata luottaa!Sitä on niin helppo luvata vaikka millaista ihanuutta jne mutta loppujen lopuksi sitä joku pettyy kuitenkin....

Mistä johtuu siis mustasukkaisuus? Olisko siitä että tää kumppani on antanut siihen aihetta, vai että itse olet tehnyt jotain? Kyllähän sitä alkaa epäilemään toista jos itsellekkin on niin helppoa mennä ja leikkiä sinkkua hetki tai vaikka kaksikin...

Kannattais varmaan jokaisen mennä itseensä ja miettiä ensin mitä haluaa, onko se hani siinä vieressä sellainen jonka kanssa on hyvä olla? Suhdetta ei voi perustaa kuitenkaan millekkään hataralle reunalle jolla keikkuu kunnes joko tipahtaa tai tulee joku ihme joka siirtää sen ns vankemmalle pohjalle. Tietenkään ei voi kenellekkään luvata kuuta taivaalta jne vaan alkuun onkin hyvä ottaa päivä kerrallaan, mutta kun on hetki menty tasaseen ja kaikki tuntuu hyvältä niin olisiko aika heittää hyvästit muille kuvioille? Sit vaan miettimään mikä se jokin aika on? kuukaus vai kaksi ehkä jopa neljä kuukautta, sitä ei voi sanoa, mutta sanotaan että puol vuotta alkaa olemaan jo aika viimeisiä hetkiä.
Nyt alkaa taas riittää "valitus ja ruikutus"... Ei muuta kuin moro seuraavaan kertaan taasen!