IRC-Galleria

Alkaa näköjään olla ihan tapa kirjoitella perjantaisin tänne. No onpa ainakin jotain tekemistä kun töllöstäkään ei koskaan tuu mitään järkevää, mut silti pitäis maksaa siitäkin ilosta...
Mitä tehdä kun ahdistaa? Lähteä lenkille? Entäs kun on kipeenä ja ahdistaa? Ei voi mennä lenkille eikä oikein mitään muutakaan.... No yks varma nollaus ainakin sille hetkelle on vetää kotona kaatokänni, kun sammuu sohvalle niin eipä ahdista sillä hetkellä. Aamulla kyllä voi ahdistaa sitäkin enemmän =) eli ei sekään oo hyvä vaihtoehto.
No miksi sit yleensä ahdistaa? Raha, ihmissuhteet, vuodenajat, työ tai työttömyys. Syitähän on paljon ja jokaisella se näkyy eri tavoin, toiset menee kahta lujempaa eteenpäin ja toiset taas lamaantuu täysin, siltä väliltäkin taitaa olla vaikka mitä.
Musta alkaa tuntua että tää meikäläisten elämäntapa tuo jo kauheeta stressiä ja ahdistusta, pitäis tienata miljoonia että vois elää muka onnellisena tai pitäis olla joku hillitön lukaali tms... jos ei muuta niin auton ainakin pitää olla paljon hienompi ku naapurilla. Onko se raha loppujen lopuksi onnen mittari? No ei! Kuitenkin se on se joka tänäpäivänä määrää aikalailla ihmisten elämää... Kaikki pyörii niiden paperilappusten ja metallipalojen ympärillä, niiden puute se vasta tekeekin elämästä vaikeeta. Mitä voi enään tehdä ilman rahaa? no joo onhan niitä vaikka mitä juttuja mitä voi tehdä.... Ne kun vaan aina muistais....
Jospa sitä vois opetella elämään ilman ahdistusta, ja opetella vaikka luottamaan siihen ystävään joka yrittää auttaa kaikin tavoin,se henkinen tuki ja apuhan on sitä tärkeintä... Eiköhän jokainen meistä tekis kaikkensa lähimmäisensä ja rakkainpansa eteen, ei aina tarvitse hyötyä ihmisistä materialla, vai tarvitseeko? Onko enään olemassa sitä pyyteetöntä ystävyyttä? No mä olen ehkä niin onnellisessa asemassa että mulla on just sellaisia ystäviä, ne ei vaadi multa mitään kuuta taivaalta ja en mäkään kyllä vois vaatia niiltä!
Siispä ystävyys kunniaan ja ystänpäivänä ei vois olla parempaa lahjaa kuin kertoa sille ystävälle ihan näin suullisesti kuinka tärkeä se on omassa elämässä! Mitä ne tolkuttomat lahjat sanoo? Ajatushan se tärkein on eikä se kuinka kalliin lahjan oot toiselle ostanut!
Toivon että jokainen ihminen menis itseensä ja miettis todella kuinka voi auttaa parhaiten niitä läheisimpiä ja rakkaimpia ihmisiä ympärillään! Olisiko kannustava halaus tai ihan vaan kuuntelu jo suuri apu? Jospa ei alettaiskaan heti puhua omista ongelmista kun toinen alkaa kertoa omasta ahdingostaan! Eiköhän ne omat ongelmat vois edes odottaa siihen asti että toienn on purkanut oman pahanolonsa?!
Lopuksi onkin hyvä itkeä yhdessä kaikkea sitä surkeutta mitä on just sillä hetkellä... =)