IRC-Galleria

siness

siness

Don't talk about moonshine, don't talk about white wine. I'm gonna find lies, sick twisted strange kind!

Selaa blogimerkintöjä

Mä teen eroa vielä vuonna 2020Maanantai 26.11.2012 23:51

Lähetääs liikkeelle tästä viikonlopusta, johon mä olin luonut omat vahvat odotukset. Tai oikeestaan kaikki tapahtumat rakensi nuo odotukset. Yhtälöä en ymmärrä, sillä viikonlopun kokeneena ja hetken verran taas "viisaampana" mä todellakin suuresti ihmettelen miksi ikimaailmassa mä menin odottamaan mitään, että tuo mies tajuaisi. Loppujen lopuksi mä piilottelin itkuani, kun vetäydyin pois. Kyl F huomasi sen ja sanoi, että mulla on märät silmät, että mitä mä itken. Mä kielsin kaiken samalla kun niiskutin ja F katseli vieressä. Ei ees jumankauta ottanu syleilyyn. Katseli vaan. Ja mitä kauemmin se katselu jatkui, sitä enemmän mä kiistin. Se todellakin on perus mies, eikä tajua. Tollasessa, jos jossain hetkessä pitää napata tyttö syliinsä ja suukottaa otsalle ja kertoa, että hän on siinä. JA PASKAT. Ja se miksi minä purin hammasta ja yritin olla kehittämättä enempää kyynelvettä, jottei se lähtisi valumaan ja paljastaisi armorini murenemista, oli se kun yritin antaa suukon F:lle ja se tönäisi mut pois. Kuvittele! Ja siinä se sit kyseli miksi mulla on märät silmät ja vakuutteli, ettei tönäissyt vaan, että hän vain nosti kättä samaan aikaan ja mä törmäsin siihen. SITÄ SUUREMMALLA SYYLLÄ SEN OIS PITÄNY (ja paino sanalla pitänyt) NAPATA MUT SYLIINSÄ JA NAURAA JA SUUKOTTAA. Voi elämä, että sillä miehellä on vielä paljon opittavaa. Ja mulla vielä enemmän opetettavaa. Kaikki haaveet sen tekemistä alotteista jäi edelleen haaveiden listalle. Kovin mä muistelin sitä kertaa, kun F haki mut Kouvolan juna-asemalta. Jo siellä juna-aseman parkkipaikalla se otti musta lujasti kiinni tukasta tai leukaperistä, käänsi mun pään ja suuteli ikimuistoisesti. Ja toisti vielä sen saman kun päästiin reilun puolen tunnin päästä perille niiden pihaan. Voi sitä kiihkon määrää. Ja se oli tuo mies, joka sen teki. Se oli se minun kerran elämässä hetkeni. Ja siitä on aikaa varmaan jo vuosi.

Ja sitten asian vierestä takas aiheeseen. Mä otin tänään taas yhden askeleen lähemmäksi omaa itsenäistä elämääni. Itsenäinenhän mä olen ollut kokoajan, mutta en täysin, ilman että mukana laahaa vielä jotain rippeitä menneestä. Mä otin eron ex-siipan S-bonuskortista ja jätin mun rinnakkaiskortin S-pankkiin ja tein itselleni ihan oman bonustilin. Wou, hei hyvä minä. Ja kehtasin vielä periä exältä sen tililtä mun keräämät bonukset takas! Ei täs olla onneks oltukaan erossa jo kuin 3-4 vuotta. Vielä ois jäljellä soutulaitetta ja erinäisiä vaatekappaleita ja jotai pikusälää, mitä kaappien peräosioista löytyy yhä vain. Käsipainoja en anna. Mä pidän sen verona kaikesta kivusta ja särystä mitä henkimaailmani koki aikoinaan.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.