IRC-Galleria

Nyt alkais tuntuun, että palaset loksahtaa kohdilleen. Mä annan itselleni luvan tuntea hetken verran onnellisuutta. Meidän viime syksyisen sudenkuopan myötä mä lupasin itselleni, että meille ei tule enää liian pitkiä taukoja näkemiselle. No se pitkien taukojen syy ja seuraus -pelko saakin mut nyt tekemään kaikkeni. Äf nyt on Äf, eikä se ajattele tämmösiä asioita. Mutta mulla on mun kalenteri merkintöineni ja menot nyt vähä sanelis pakonomaisen 5 viikon tauon pääsiäisloman jälkeen. Silloin kyllä saamme viettää 5 päivää.. no okei 4 yötä yhdessä, mutta sen jälkeen tuo 5 viikkoa ilman omaa rakasta on aivan liian raskasta.

Joten.... Minäpä kysäisin pelko persiissäni ja sain kuin sainkin -sen kaiken hämmennyksen myötä- myönteisen vastauksen. Fredu ei oikein ymmärtänyt mistä tämä 5 viikkoa rakentuu, mutta tapani mukaan juurta jaksaen selitin ja se ymmärsi. Ja koska sillä päättyy nyt pääsiäiseen sen palkkatyö ja toukotyöt pellolla alkanee vasta kirjaimellisesti toukokuussa, niin sillähän ois huhtikuussa varmaan vähä vapaapäiviä keskellä viikkoa.. Tii-ti-dii.. Se päässee tulemaan meille! Keskellä viikkoa :D Koetaan yhdessä arkea, minä lintsaan omasta koulusta, Nella laitetaan (ehkä) tarhaan päiväksi ja Milla käy oman koulupäivänsä tunnollisesti. Sitten ne iltakitinärutinat ja läksytaistelut. Puhumattakaan aamukänkkäränköistä. Fredu kyl ehdotti, että ei kait arjessa ole niinkään suurta eroa viikonloppuun. Minä taas perustelemaan ja sen lamppu syttyi. Kyl mä oon hyvä tässä ;)

Mutta se suurin ilonaihe.. Yksi pakko_kokea_mielenrauhan_vuoksi -tehtävä rastitettavissa piakkoin tehdyksi. Esimakua tulevalle. Vaik paikka vaihtuis, ihmiset pysyis ennallaan. Alkuun nyt ois joo vähä kankeutta ja vieraskoreutta itsekullakin. Mutta viikkossa varmasti jokainen ois niin oma ittensä, että kylän kukkula raikais :D Mein pikku perhe.. ???? Joo.. ei mennä nyt kuiteska ihan viel niin pitkälle.. ei uskalla ajatella.