IRC-Galleria

Tätäkin ajattelin tänään aamulenkillä:

Joitain vuosia sitten luin lehtijutun kahdesta suomalaisesta metsästäjästä, nämä olivat ampumassa metsoja tai jotain. Toinen ampui yläviistoon oksalla olevaa lintua, mutta luoti jatkoi kulkua about kilometrin tai kahden päähän, missä, keskellä metsää, oli hänen veljensä. Putoava luoti osui miestä rintaan juuri riittävällä nopeudella tunkeutuen sydämeen ja aiheuttaen kuoleman.

Joku voisi sanoa että uskomattoman huono tuuri. No, minä ajattelen että oli hänen aikansa lähteä. Ajattelen että Jumala oli häntä puhutellut, ehkä juuri edellisenä päivänä kutsunut parannukseen, tarjonnut iankaikkisen elämän mahdollisuutta. Voi tietysti olla niinkin, että hän oli uskossa, kiitos Jumalalle, ja että kuolemantapaus oli puhutteluksi ja herätykseksi perheelle ja suvulle.

Lehtijutut ovat lehtijuttuja. Ei ainoastaan sensaatiomaiset, väritetyt ja osatotuuksia kertovat, vaan asiapitoisetkin. Emme välttämättä näe sanojen taakse todellisuuteen mitä Jumala kaikessa tuossa on tehnyt.

Muistan vielä hyvin uutiset Tiananmenin verilöylystä Pekingissä 1989. Kiinalaiset toisinajattelijat ja parannuksia vaativat nuoret, suuri osa maan tilanteeseen tyytymättömiä opiskelijoita, kokoontui Taivaallisen rauhan aukiolle osoittamaan mieltä. Heitä saapui satoja tuhansia ja mielenosoitus pitkittyi. Nuoret jäivät aukiolle yöpymään. Tapahtuma kesti useita päiviä, tilanteet kärjistyivät, kunnes hallitus ryhtyi tappamaan mielenosoittajia, tankit ajoivat aukiolle ja vyöryivät opiskelijoiden ja toimittajien yli.

Uutisista näimme vain verilöylyn, massiivisen vääryyden, jossa hallitus armotta surmasi kansalaisiaan. Kiinalainen lähetystyöntekijä kertoi Suomessa ollessaan että hänen ystävänsä, hiljattain uskoontullut nuori kiinalainen mies, sai Jumalalta kehoituksen mennä mielenosoittajien joukkoon ja saarnata heille Kristuksen rakkautta. Sisäistä kehoitusta noudattaen hän meni aukiolle ja kertoi ihmisille evankeliumin sanomaa. Mielenosoittajien keskuudessa syntyi herätys, useat tulivat uskoon. Jotkut heistä jäivät osoittamaan mieltä, jotkut lähtivät pois. Eräänä yönä nuori evankelista koki Pyhän Hengen puhuvan sisimmässään: "Sinun tehtäväsi täällä on tehty, on aika lähteä eteenpäin". Kehoitusta noudattaen hän pakkasi tavaransa ja lähti aukiolta. Seuraavana aamuna ne tulivat. Panssarivaunut.

Pimeyden keskellä on valoa. Ainoastaan Jumala tietää kuinka monet verilöylyn keskelläkin pelastuivat taivaan valtakunnan iloon. Heille Taivaallisen rauhan aukiosta tuli nimensä mukaisesti taivaallisen rauhan aukio. Jumalan läsnäolossa jopa äärimmäisen vihan ja väkivallan keskellä voidaan kokea sisäistä rauhaa. Se on armon ihme.

Lenkkeilen koiran kanssa tunnin verran. Se katkaisee kaatuneesta puusta oksan ja juoksemme hangessa, minä oksan toisessa ja se toisessa päässä. Potkin lunta ilmaan ja koira hyppii lunta suuhunsa. Heittelen keppiä ja se noutaa.

Tulemme sisälle. Laitan Nemille ruokaa ja itselleni teetä. Ajattelen että voisin kirjoittaa blogiin.

Kirjoitan. Tyytyväinen koira nukkuu. Tähän sopii Goin' by the Book.