IRC-Galleria

Viikonlopun kysymys itselleni on ollut se, että minkä takia ottaa tyhmän riskin tietämättään mitä kuitenkaan haluaa sanoa? Tietenkin on asioita mitä haluaa sanoa, mutta ei kuitenkaan tiedä, että haluaako tuoda kuitenkaan asian ydintä selville. Sponttaanisti eläminen on tyhmää riskin ottoa tietämättä seurauksia. Vaikka ottaa hetken mielijohteesta riskin niin ei tule sitten sinä hetkessä ajattelleeksi, että joutu elmään asian kanssa vielä teon jälkeenkin.

Tietenkin asian voisi unohtaa ja todeta vain ettei ole mitään muistikuvaan asiasta, mutta olisiko se ratkaisu asian ytimeen? Ei todennäköisesti sillä silloin pakenisi ja tekisi olonsa vielä tuskallisemmaksi, kuin se onkaan. Olenkin miettinyt, että jos vain rohkeasti myöntäisi asian ytimen ja ottaisi vastuun. Asioistahan selviää kun niitä ei pakene ja ottaa rohkeasti vastuun oli vasta reaktio minkälainen tahansa.

Myönnän, että tein TODELLA LAPSELLISESTI, mutta kaikkella on loppujen lopuksi tarkoitus. Tarkoitus, jota ei itse tiedä on ahdistavaa, mutta silloin on osattava ottaa vastuu tekemistään asioista ja myös samalla kohdata todellisuus. Todellisuus, joka useinmiten satuttaa tai loukkaa itseään tai toista henkilöä.

Ei voi muuta sanoa kuin, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis! Olkaa viisaita ja älkää tehkö sponttaaneja ratkaisuja, joista kadutte jälkikäteen!!!