IRC-Galleria

Tänään oli tavallaan niin kuin joulujuhlat meillä koulussa. Ekaks mentiin joulukonserttiin, joka oli todella kaunista kuultavaa ja sitten vietettiin tutorin seurassa syyslukukauden päättäjäiset. Tänään sain oikeasti joulunlämmön sydämeen ja jonkin laisen rauhan itselleni.

Ei joulu olekkaan niin ahdistava mitä luulin, mutta se täytyy löytyä sydämestä. En kyllä pidä yhtään tästä joulun kiireestä ja siitä kaupallisesta moskasta, koska ihmiset unohtavat edelleen koko joulun tarkoituksen. Jos yksi ihminen voi syntyä joka joulu uudelleen niin voisiko ihmisille syntyä rauha maanpäälle?

Mielestäni kaikki voisivat miettiä erään joululaulun sanoilla:

On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen
ja sanaton on sydämeni kieli.
Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen
ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli.
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen
taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.

On jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut maa
kun itse yhtä puhdas olla voisin.
Se ajatukset joulun tuntuun virittymään saa
kuin harras sävel sisälläni soisi.
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen
taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.

On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään
kuin oisin osa suurta kaikkeutta
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään
ja mieleni on täynnä kirkkautta.
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen
taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.

Sanoita voi saada tosiaan siäisen rauhan ja joulumielen. Joulu koostuu näistä asioita mitä tässä laulussa lauletaan, mutta asia pitää vain osata tulkita ja todellakin miettiä mitä joulu todella tarkoittaa.

Voimia kaikille vielä viimeisiin koitoksiin ennen lomaa:)!

EN KERRO...TODELLA LAPSELLISTA!!!!

"TE OLETTE AMMATTIKORKEAKOULUSSA JA MINUSTA TUNTUU, ETTÄ OPETTAISIN LASTENTARHASSA!!!!" -Tämän päivän kommenteja...

"*opettaja osittaa sormella ovea* TÄÄLTÄ SAA POISTUA KUN EI PYSTY KESKITTYMÄÄN!!!"
*Mari istui sillä hetkellä hiljaa ja katsoi kännykästä kelloaan, mutta opettaja viittasi hänelle. Näin ollen rytisti pylväsdiagrammi monisteet reppuun ja lähti pois!*

Siis ei huhhu mä sanon...Okei on miussakin vikaa, mutta silti mä kuuntelin koko tunnin ja keskustelin niistä diagrammeista joita opettaja näytti meille. No, mutta kohta on Joululoma ja kaiken voi unohtaa mm. sen, että opettaja laittaa meidät seuraavan kerran nurkkaan, kun pitää kurin alaisia asioita lakaa käyttämään. Hehhe...mä sanon...

HUOM! Myönnän, että minäkin osaan olla äänekäs luokassa ja myönnän sen rehellisesti, mutta nyt oli kyllä opettajalta todella virhe arvio koko hommaan...se vaan kilahti *kukkuu-kukkuu*!

En edes viittii näyttää mitä mun pään sisällä tänään liikkuu voi tulla vaikka bruttokansan tuloksia ja pylväsdiagrammeja...Se ei olisi kaunista...

MINÄ RAKASTAN KOULUNKÄYNTIÄ SE ON AIVAN IHANAA :)!

Tyhjää, tyhjääkin tyhjempää...

Pää on täynnä tekstiä ja asioita, mutta suu ei vaan puhu se ei sano sanaakaan. On aivan hiljaista vain näppäimistön napsutus kuuluu, ei taaskaan mitään, ei mitään.


Mun päänsisällä tapahtuvat asiat on tässä:
hg fmfhuidghfiumcguh hru udhu hdghds apdfawåg rgubh FWUEUIUG DFVXH ijfihwahfah ghdfhdhf hh h hgj g ihgh hgi hhgjsöjfauguytuhbti bn nvcn bvzjgi si hgi xvn ösjfdgishf hg .,.lx.dgj seögsj ejafti3ti9uy8 hgur9u39 nvhgr98tyrgn cnvbh834t5789043utj hhhrgi difhjes hihäqaugåuunvjnvögb tut4ty8 erhf hft4823i0+3si efj 9043tjf gh g3tqweog öjgoweöjglsdh hgihgu ghrgh gh................................................./\^/\^/\...../\..^../\..^../\........


Kuka ratkaisee koodin ja pään arvoituksen?Oletko se juuri sinä vai olisiko se sittenkin joku toinen? Kuka saa ja kenelle annetaan?!

Viikonlopun kysymys itselleni on ollut se, että minkä takia ottaa tyhmän riskin tietämättään mitä kuitenkaan haluaa sanoa? Tietenkin on asioita mitä haluaa sanoa, mutta ei kuitenkaan tiedä, että haluaako tuoda kuitenkaan asian ydintä selville. Sponttaanisti eläminen on tyhmää riskin ottoa tietämättä seurauksia. Vaikka ottaa hetken mielijohteesta riskin niin ei tule sitten sinä hetkessä ajattelleeksi, että joutu elmään asian kanssa vielä teon jälkeenkin.

Tietenkin asian voisi unohtaa ja todeta vain ettei ole mitään muistikuvaan asiasta, mutta olisiko se ratkaisu asian ytimeen? Ei todennäköisesti sillä silloin pakenisi ja tekisi olonsa vielä tuskallisemmaksi, kuin se onkaan. Olenkin miettinyt, että jos vain rohkeasti myöntäisi asian ytimen ja ottaisi vastuun. Asioistahan selviää kun niitä ei pakene ja ottaa rohkeasti vastuun oli vasta reaktio minkälainen tahansa.

Myönnän, että tein TODELLA LAPSELLISESTI, mutta kaikkella on loppujen lopuksi tarkoitus. Tarkoitus, jota ei itse tiedä on ahdistavaa, mutta silloin on osattava ottaa vastuu tekemistään asioista ja myös samalla kohdata todellisuus. Todellisuus, joka useinmiten satuttaa tai loukkaa itseään tai toista henkilöä.

Ei voi muuta sanoa kuin, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis! Olkaa viisaita ja älkää tehkö sponttaaneja ratkaisuja, joista kadutte jälkikäteen!!!

Tässä olen sitten saanut tehtyä juuret tehtävän ja se oli kyllä todella perseestä kun joutui kaivaa kaikkee vanhaa paskaa esille. En välttämättä olis halunnut tehdä sitä, mutta täsät sekavuus tilasta voi nyt rehellisesti syyttää koulua!

Olisko vähän hyvä vetää koulu oikeuteen siitä, että se tuhosi mun mielenterveyden ja siis jos joku vätittää, että ittä mä sen tein niin on väärässä!

Uutisotsikot: KOULU TUHOSi OPISKELIAN MIELENTERVYDEN!
*Lahden diakonia-ammattikorkea koulu teetti tehtävän omat juuret ja niitä tutkiskellessa eräs opiskelia tekitehtävän tukiskellessaan juuriaan ja saikin siitä elinikäisen trauman. Kyseisen opiskelia sai tietoonsa asioita, jotia hän oli sulkenut mielestään kokonaan pois...jne..

Vähänkö olis paha juttu! No mutta näin ei ole kuitenkaan tapahtunut älkää ottako minua vakavasti. Tehtvtävä oli vain tosi huono, koska ei mun tarvitse tietää sellaisia asioita mitä en halua tietää!

Okei olen kuitenkin helpottunut kun sain sen valmiiksi, joten se on hyvä asia!


Kirjoittelen taas...

Mulla on kädet valkoiset kun olen remppaa taas viikonlopun tehnyt tai oikeastaan maalannut ja kitannut seiniä. Remontointi on kyllä ihan kivaa, mutta se tuntuu kiristävän yhden sun toisen hermoja. Ja sitten vielä kun on lapset siinä kiljumassa ja pyörimässä niin ei oo helppoo.

Nyt pitäis mennä suihkuun, mutta kun en millään jaksasis menä...No, mut kaippa se vaan oon pakko jos vaikka piristyiskin?!


ääh ja sitten tehtävien pariin pitäis tuppautua...pälääh...

Niin mitä mä en salaa?Hmm...no miettikää sitä sit vaikka jos teillä ei muutakaan tekemistä ole kuin lukea mun päiväkirjaa:D!

Tänään olis kirkko päivä, mut se on kivaa kun sielä saa iltapalaa ja sitten vielä hyvää seuraa. Mähän olen sanonut että olen Kristitty ja siksi minut on myös ristitty!

Onneton on hän, joka yksinäisyydessään kulkee.
Onneton se, jonka nimeä eivät edes puut pysty kuulemaan.
Onneton hän, jolle eivät edes taivaan portit pysty aukaisemaan portejaan.
Onneton on se, joka kolkuttaa, mutta yksikään ihminen maan päällä ei
kuule kolkuttajan avun huutoa. (-Mari 22.1.05)


Niin tai jos nyt oikein pahan miettimisen aiheen laitan niin miettikää tota juttua. Mistä siinä puhutaan, kenestä se kertoo, miksi kukaan ei auta???


Rakastan, rakastan...oot ihana mä tiedän sen;)!

Oon ollut koko viikonlopun Vorssassa tekemässä remppaa ja se on ollu tooosi kivaa! Meen varmaan ens viikonloppuna kanssa sinne tekee lisää remppaa:D!

Aloinkin sitten miettimään, että pitäiskö vaihtaa alaa?!Noh einpä mä taida kun kuitenkin tykkään tosta hoitotyöstä niin paljon, ettei mun kannata.

Oi voi taas huomenna alkaa uusi viikko mitenkäs siitä sitten pääsis yli?Hmm kaippa se on vaan elettevä päiväkerrallaan ja sit kääntää taas päätä taaksepäin kun on viikko takana tai sit ei kannata ollenkaan kääntää päätä taaksepäin:D?!

Kirjoittelen taas kun kerkeen ja sit jos en kerkee niin kukaan tuskin menettää mitään:D!


Muistakaa rakastaa itseenne silloin olette vasta vahvoja ihmisiä. Ilman itseänne ette ole mitään muuta kuin maan tomua!!!

Niinpä niin ajattelin sitten taas vähän runoilla tänne kun tekee mieli kirjoittaa ihan hirveästi.

Joopa joo viikonloppu on taas mennyt nopeasti ja mukavaa seuraa on ollut, jotten kyllä tämä tästa taas kun arki koittaa. En sentään tipu korkealta ja kovaa, mutta mietityttää, että miten tästä etteenpäin. Noh kaippa se siitä ja sit silleen...???

Tänään pitäis vielä yrittää lukea ruotsin tenttiin, mut ehkäpä se menee lonkalta vaan..heh *ruotsi nero* Elämä on ja sit silleen...


Muistakaa rakastaa toisianne ja ei törmäillä kun tavataan...

Niin mitenkäs tämän nyt kertois sitten?! ai minkä...hehhe...Karjaalle en tule vähään aikaan riitti taas pitemmäksi aikaa sielä oleskelu!

Perjantaina olis tiedossa luokan pikkujoulu pippalot ja mä vähän uhkasin olla autolla liikenteessä kun niin juu kaikkea voi sattua ja tapahtua. Aika hyvästi nyt näyttää siltä että saan viikonlopuksi vieraita..hihhi=)! Okei no niin mulla on jalat tukevasti maassa, mutta välillä vähän pääsee mopo karkaamaan käsistä...No eipä kai se nyt hirveäsi haittaa?!

Kyllä mä välillä oikeasti mietin että mitä mun päässä liikkuu, mutta kun sitäkään ei voi aina arvata kun sielä liikkuu vaikka mitä?! Kylläpä tämä elämä on taas tällaista ettei osaa sanoa juuta eikä jaata mistään...


jeps mut tutuille terkkuja ja olkaa ihmisiksi niin kuin minäkin olen;)!