IRC-Galleria

Sormet painettuina hellästi mun kuumana käyvää ihoani vasten liikkuivat ylemmäs, taas alemmas, kyljille, lantion yläpuolelle, alaselkää kohti - tunnustellen...
”Timmissä kunnossaki vielä - mikä sun salaisuus on?” Gerard kiusasi - puhuiko se hiljempaa?
”Oikeesti? Hyvät geenit”, virnistin.
Mitä just tapahtui? Osasinko mä puhua? Siis... tällasessa tilanteessa? Ja lauoin oikein vitsiäkin? Mitääähel... Tältäkö tuntuu itsetunto?
Siinä samassa ovi pamahti auki, ja Gerard säikähti niin että kompuroi kauemmas musta, mäkin nousin istumaan - me mitään tehty - ja nähtyään kuka ovesta oli rynnännyt, Gerard huusi, ”OI! Mitä?” aivan kuin se olisi siihen sisällyttänyt sanat ”miks sä teit noin?”
”Mitä te teitte?” Gerardin MUSE -paitaa supportteeraava pikkuveli kysyi, silmät sirissä. Mikey oli 13-vuotias, mustat, lyhyet hiukset omaava lyhyt laihuliini. Jos mä olin Gerardin mielestä pienikokoinen, Mikeyn oli pakko olla muurahaiskokoa.
”Suunniteltiin miten me salamurhataan sut jos sä vielä kosketkaan siihen oveen”, Gerard osoitti varoittavaa sormea. 13-vuotias Mikey naurahti teennäisesti ja sanoi,
”Sua odotetaan alakerrassa, tuu nyt äkkiä”, ja oli poistunut yhtä vikkelästi kuin oli tullutkin.
”Mitä siellä on?” pojan veli huusi pienempänsä perään, mutta se oli ilmeisesti jo kaukana. Gerard kohautti mulle olkiaan ja häipyi ovesta ulos.


----


”Kukas sulla siellä on?” Gerard kysyi virnistellen, ja alkoi nousta portaita. Blairin katse takertui Gerardiin.
”Ger, älä jaksa...” Mikey marisi. Gerard kuitenkin kätteli tyttöä ja sanoi,
”Ketä sä Geriksi kutsut, mä olen Gerard, Mikeyn isoveli”, ja hymyili Blairille sellaista valloittavaa hymyä että mäkin melkein sulin.
”Blair”, tyttö paljasti hammasrautarivistön. Mikey punasteli, tai ainakin näytti hyvin nolostuneelta.
”Nätin tyttösen sä oot napannutkin, Mikes”, Gerard jatkoi virnistelyä, ja tönäisi Mikeyta vihjailevasti. Gerard käänsi aurinkolaseilla varustettua päätään muhun ja naurahti, ”Eiku meillähän on täällä oikee napanäytös pystyssä, check it out - ” se asteli mun luokseni kun mä nauroin sanaa napanäytös, ja kumartui katselemaan mun vatsaani - ”tässähän sitä matikkaa tulee harjotettua - yks, kaks -” se kosketti sormenpäällä mun ihossani pilkottelevia vatsalihaksia - ”kolme, neljä, viis, kuus! Voi perse mäki haluun tollasen päkin”, se harmitteli, hymyillen, kun mä naureskelin vieressä. Sen kosketus oli kutittanut. Sen kosketus, uagh. ”Joko sä esittelit meidän uuden velipuolen?” Gerard kysyi Mikeylta. Niin, Gerard tykkäsi kutsua mua ihan velipuolekseen, vaikkei se kylläkään niin mennyt, ja mä mietinkin koska se alkaisi kutsua mua veljeksi. Sekös mut saisi olemaan okei näitten tunteitteni kanssa - ihminen, johon oon rakastunut, käyttää musta nimitystä ”veli”...


----


Ei. Ei, Kristus ota musta pois nämä syntiset ajatukset, päästä mun sieluni rauhaan -
Miksi se näyttää tolta? Miten joku voi näyttää tolta?
Mustat suorat housut, musta pikkutakki, musta kauluspaita, musta kravatti. Tummat hiukset. Mustat vittu arskat.
Sehän on vaarallinen! Mitä jos joku näkee sen vaikka autostaan ja ajaa kolarin koska ei saanut silmiään irti siitä? Jossain vaiheessa ihmisten on pakko alkaa pyörtyillä sen hulmutellessa tuoksuaan yksinkertaisesti menemällä ohi... NotottakaiseoliAxea, bomchicka-wahwah vaan mullekin kiittimoi. Sen hiuksia oli näpelöity, niitä oli lyhennetty ja ohennettu ja ne oli aivan täydelliset sen naamaan enkä mä saanut silmiäni irti.
”Mä tiiän, ne näyttää oudoilta mut pliis lakkaa tuijottamasta, yritetään nyt kiinnittää niihin mahollisimman vähän huomiota. Okei?”
”Sori”, sain kurkustani, esteistä huolimatta. ”Mut mistä sä puhut?”
”Tä?”
”Mitkä näyttää oudoilta?”
Gerard osoitti närkästyneenä sormen hiuksiaan kohti.
Ne - ovat - jumalaisesti - Gerard - anna - mun - syödä - sut - jookosta.
”Nehän -... ooksä käynyt parturissa?” vaihdoin suuntaa, etten vain alkaisi kuolaamaan sen päälle tai mitään.
”No kato just sitä”, se ärisi harmistuneena.
”Mut ne on kivat ne on kivasti”, mumisin nopeaan, hiljaiseen sävyyn. Epämääräisesti. Ja vilkaisin Gerardin hengästyttävää sädekehä-pään-päällä-pirun-sarvet-itse-kuumuus -olemusta. Enkelimäinen, mutta pirullisen hyvännäköinen. Ja ei kiesus mä olen kirkossa näine ajatuksineni. Gerard hymyili pienesti.
”Seuraaviin partyihin saat kyllä laittaa mustan paidan. Mä aivopesen sut, naama”, se virnisteli. ”Ja valkonen kravatti. Mh”, se ähkäisi, purren huulet hampaiden väliin ja siirsi kasvonsa pois musta.
Mä teen ihan mitä tahansa sinä sanot, kunhan lupaat näyttää jatkossa vähemmän upealta. Mähän sekoan tässä. Jos Gerardin iho olisi yhtään kalvakampi, mä voisin aika helposti kutsua sitä Edwardiksi ja rukoilla sitä liittämään mut kanssaan vampyyrien maailmaan - hampaat mun kurkullani - se - oi jumalauta, saanko mä orgasmin pelkästä tuijottelusta? Gerard Way oli yksinkertaisesti parempi kuin tuhatmäärittäin kimmeltävää Edward Cullenia. Nngh. Mä en ole kylläkään yhtä nopeaälyinen kuin Bella mikälie päähenkilö. Sivuutetaan myöskin se oletettu tosiasia että mä olen poika.
”Sähän luit Twilightia eilen?” kysyin heikolla äänelläni ihan piruuttani - kiusatakseni itseäni vielä lisää jos mahdollista. Gerard siirsi päänsä taas mua kohti.
”Joo?”
”Mitä tykkäät?”
”Aika huono?” Gerard kohautti olkiaan. Jatkokysymys: olisitko edes täydellinen Edwardin osaan leffassa? Vastaus: sä olisit liian täydellinen siihen. Voi perse - orgasmi, here I come. ”Piti joku nuortenromaani valita, aattelin ku sitä on hypetetty nii paljon...”
”Ai se oli kouluu varten?” mua alkoi todella heikottaa; mun äänessäni oli korkealle yltävä särmä - nytkös se murrosikä alkaa...


----


”Mentäskö eteen jo?”
”Mm, mennää vaan”, myönnyin ja me asteltiin vierekkäin kohti alttaria.
Ehh.
Ei kohti alttaria - kohti kirkon etuosaa.
Gerard vihelsi häämarssia.
Ei - kohti kirkon etuosaa sinä aasi.


aaaaaa rakastan tätä ficciä ja rakastan sua villasukka taimikälielaamanykyäänootkaan tän kirjottamisesta. omnom. ehkä joku paras ikinä.

http://mychemicalromance.foorumit.fi/viewtopic.php?f=11&t=1249

// eheheh sniikkasin ja yhdistin nää. : D