IRC-Galleria

Huomenna pitäis taas mennä töihin. Tuntuu ettei jaksais, mut on se oikeestaan ihan mukavaa. Perjantaina kävin yhden kaverin luona, jota en ole nähny pitkään aikaan. Oli meillä kyllä hauska ilta..=)

On kyllä kiva olla kotona.. Tarkotan sitä et pitkästä aikaa mä tunnen jonkun paikan olevan mulle se koti. En mä edes miettiny asiaa vähään aikaan, mut ku multa kysyttiin tänään, et tuntuuko musta siltä et oon kotona.. Oli ihan kiva vastata myöntävästi..=)

Pitäis ehkä riidellä vähän useammin, et sais tehdä sit sovintoo..=)
Eihän nyt sellaista ihmis-suhdetta ole olemassakaan, jossa ei joskus jotain pientä konfliktia tule.. Mut jos osaa myös katsoa peiliin ja myöntää joskus olleensa tyhmä, tai väärässä, niin kyllä ne asiat yleensä siitä selviää.

Musta on niin hienoo, ku mulla on niin paljon hyviä asioita mun elämässä. Paljosta saan olla kiitollinen ja koitan osata arvostaa asioita niiden ansaitsemalla tavalla.
Mulla on paljon hienoja ihmisiä mun elämässä.. Mun lapsuuden perhe.. Äiti, isä, veljet ja sisko..Niistä lähtee se mikä mä oikeesti olen.. Mun oma perhe... Mun rakas, joka on näyttänyt mulle tämän maailman hienoudet aivan uudessa valossa.. Ja pari kossia, joiden kans on niin mukava touhuta.. Mun ystävät.. Mä voin olla onnellinen että mulla on todella hyviä ystäviä jopa useampia... Niiden luo on aina helppo mennä, kun voi vain aloittaa taas siitä mihin on joskus jääny.. Me nyt ollaan vähän levitty ympäriinsä, mut yhteyttä pidetään.. Aina..

Nämä mun elämän peruspilarit antaa mulle sitä voimaa selvitä kaikesta. Tässä maailmassa on paljon pahaa, eikä ole aina niin helppoo koittaa olla mahdollisimman hyvä ja rehellinen. Jos mulla ei noita ihmisiä olis, niin en varmasti jaksaiskaan. Ja voin olla ihan varma siitä, että jos mun tarvii joskus jotain tukea saada, niin näistä ihmisistä sitä löytyy.. Koko ajan ne sitä tekee.. En mä sitä valttämättä edes tiedosta..

On tää elämä oikeesti ihan ihanaa...=)

On se niin ihmeellistä. Jos ei mitään muuta niin sitten pitää mennä päästämään suustaan jotain niin idioottia, kun vain voi olla. Mistä ne aina aika ajoin kumpuaa? Siis ku asialla ei ole oikeesti päätä eikä häntää, mut se vain putkahtaa suusta ulos. Vittumaista. Ja sit ku mä päästän niitä kohtuullisen harvion, niin sitten ne aina osuu sitäkin arempaan paikkaan... Vitun vaikee varmasti uskoa, mut mä en tarkoita mitään pahaa, vaan ne vain tulee jostain..
Hävettää ihan saatanasti..

On tässä kyllä muutenkin ollu kaikenlaista.. Vitunmoista säätämistä, mikä on ottanu aivoon. Ei jaksa aina ymmärtää. Stressiä, turhautumista, kiukkua... Ei oo aina helppoo. Ei se oo kyl muillakaan..

EI VOÌ KÄSITTÄÄÄÄÄÄÄ!!!!! On taas niinku sellanen fiilis et vois joku tulla ja ampua... Tai ainakin antaa kunnon selkäsaunan..

VOi vittu. Minä minä minä minä! Me, myself & I.. Vittu vois joskus ajatella jotain asioita vähän muidenkin kantilta ennen kun menee vetään hirveet kilarit jostain asiasta ja ottaa kaiken niin itseensä. Voi sitten vituttaa. Sehän vittu nähdään...

Ihan outoo.. Vituttaa. Ei vituta. Vituttaa. Ei vituta...
Mitä mun pitäis kaikesta ajatella.. Otanko mä liian rennosti?? Ei siitäkään varmaan apua ole, jos mä rupean kaikkea maailman paskaa kantaan harteillani.. Ei ei.. Mä oon sitä mieltä et kaiken on lähdettävä omasta itsestä. Kuitenkin loppujen lopuks. Voi ihmisiä rohkaista ja tukea. Voi ihmisiä auttaa, mut niiden on itse sitä haluttava. Et sä voi itsees väkisin tyrkyttää kellekkään.. Tai voit, mut siinä ei loppujen lopuks kuitenkaan hyvin käy.. Missä se raja sit menee.. Siis sen et sä tyrkytät ittees ja apuas ja sen et sä huomaat milloin toinen tarvitsee sua. Mä ainakin olen itse niin ylpee/tyhmä, et mä en osaa pyytää apua silloinkaan kun sitä tarvitsisin erittäinkin paljon. Veikkaan et sellasia ihmisiä on enemmänkin.. En mä varmasti apua olis torjunu, tai torjuis, jos joku sitä tarjoais silloin ku sitä oikeesti tarvin.
Mikä mä kuitenkaan olen tekemään kenenkään puolesta minkäänlaisia päätöksiä.. Pitääkö mun vain luottaa omaan vaistooni ja harkinta kykyyni, vai mitä ihmettä???
En mä tajuu... Ei pitäis miettiä asioita liikaa...=)

Heh.. Huvittavaa ku ei aamulla heti tiedä varmaksi onko nähnyt unta vai oliko kaikki totta..=D Kait se on niin ku päivät on niin hektisiä, niin sitä pitää sit keskellä yötä touhuta omia juttujaan..
Maailma pyörii radallaan ja siinä koitetaan kovasti mukana kieppua. Asioilla on aina tapana järjestyä.. Sen mä olen ainakin oppinut, ettei kannata vetää asioista turhaa hirveetä stressiä. Enkä aiokkaan. Paljon helpommalla pääsee ku ei hutki turhanpäiten vaan seuraa tilannetta ja tekee sen mitä täytyy.. Kaikki muu häsläys on sit turhaa energian tuhlausta. Mulla ei ole epäilystäkään siitä ettenkö täällä pärjäis.. Ei ei ei.

Vaikka maalliset asiat on pieniä verrattuna moneen muuhun ongelmaan, niin kyllä se vituttaa ku pitää maksaa hirveitä laskuja ja vielä ihan turhaan!!! Jännä homma, et aina kun kuvittelee saavansa oman taloutensa suurinpiirtein kuntoon, niin sitte pitää aina, siis AINA ilmaantua jotain jonka kanssa saa painia. VItuttaa niin saatanasti. Osa kyllä johtuu ihan omasta saamattomuudesta ja sekös se kaikista eniten vituttaakin!! Jotenkin kummalisesti sitä kuitenkin aina selviytyy.. Aina en oikeesti tiedä et miten oon kaikesta päässy.. Sitä vaan joutuu joskus tekemään mitä ihmeellisempiä keksintöjä.. Ja niitähän riittää tässä pääkopassa...=P

Mulla olis niin paljon sanottavaa, mut siltikään en oikein tiedä mitä sanoo. Itsellä ei kyllä ole mitään hätää. Asiat on kohtuullisen hyvin.. Jopa niin et tuntuu välillä et pitäiskö mulla olla huono omatunto siitä, kun itsellä on hyvä fiilis, mut toinen mun lähellä kärsii.. Ei mun kuitenkaan auta rueta potemaan siitä syyllisyyttä, koska sitten menis kaikki taas päin persettä. Mun pitää vaan olla se mitä oon. Ja mä olen vahva. Mun pää ei sekoo, jos mä en itse sitä sekaisin pistä. Tietenkin se sattuu mua kun mä näen toisen kärsivän päivästä toiseen, enkä mä tiedä miten mä sitä voisin auttaa.. En varmaan mitenkään. Ehkä vain sillä et olen olemassa. Enkä itse sekoa. Tuntuu vain välillä niin turhalta, mut mun on pakko hyväksyä, etten mä ole mikään kaikki voipa.. Eikä se ole mun syytä.. Silti sitä väkisinkin vähän syyttää itseään, koska ei voi auttaa. Jos ihminen kärsii niin paljon, et se haluis kuolla, niin on siinä jo vitsit sitten vähissä.. Tiedän sen koska joskus itsellä on hetkellisesti ollut se tunne, mutta että se valtaa joka hetken...
Jotenkin mä vain jaksan uskoa parempaan. Pakkohan mun on.. Jotenkin mun pitäis yrittää valaa sitä uskoa muihinkin, mut ei mulla ole aavistustakaan et miten.. Ei mulle kuitenkaan tarvi mitään esittää.. Ei nimittäin mene läpi.. Jos ei voi olla se mitä on, niin onko missään silloin mitään järkee. Mä tiedän tasan tarkkaan mitä mä teen....

Tänään on kyllä ollu toiminnan täyteinen päivä. Oon ollu "koti-isänä", laina lapsilla tosin..=)
Käytiin lentokone museossa, lasten riehumis mestassa ja vaikka missä...=)
No mutta hauskaa on ainakin ollu.
No mutta mitäs mitäs.. Päivä kerrallaan mennään eteenpäin. En ihan tiedä mitä kaikista asioista pitäis ajatella, mut en oo varmaan ainoa..=) Mä niin joskus toivoisin et pystyisin lukemaan ajatuksia.. Edes yhden päivän, tai tunnin.. Kyllähän ihmisistä näkee paljon asioita, mut et sä kaikkee näe mitenkään. Ja vaikka kysyisitkin, niin ei toinen välttämättä osaa kertoa. Omista fiiliksistä, ajatuksista ja tuntemuksista mä olen kuitenkin melko selvillä. Kait sekin on hyvä alku..=)
Oon muuten tosi ylpee yhdestä tyypistä. Oon koittanu sen sille sanoa ja mun tekiskin mieli kokoajan toitottaa sitä..=) Se on oikeesti mun elämän sankari. Se ei anna periks, ei sitten millään. Vaikka se on välillä käyny tosi pohjalla, niin musta tuntuu et se on jotenkin taas saanu tästä elämästä kiinni. Vaikeeta sillä silti on. Toivottavasti mä voisin jotenkin edes olla avuksi sille...

Mäentiedämistäänmitäänmäentiedämistäänmitäänmäentiedämistäänmitäänmäentiedämistäänmitään...:D
No ei tiedän mä. =) On vain sellaiset fiilikset, ettei oikein osaa niitä edes sanoiksi pukea. Ja olisi niin paljon sanottavaa.. Mut ihan positiivinen ongelma tällä kertaaa..=) On vain niin... Niin... Niin hyvä fiilis.. Se tässä varmaan outoo onki, ku on vähä aikaa menny melkolailla ryömiessä..=P
Mun pitää tänään tai huomenna viimeistään pahoittaa yhden ihmisen mieli. Harmi sinäänsä, mut mä sitä kyllä varoitin ja hyvin selvästi kerroin mitä mieltä olen asioista... Ei voi mittään...

Joo joo joo..
Tänään on ollu ihan kiva päivä.. Ehkä jopa liiankin. En tiedä. Itse asiassa koko tää viikko on ollu aika jees. En oo hirveesti kelaillu mitään paska juttuja. Pitää vain koittaa pitää pää pystyssä..
En mä tiedä, mut oikeestaan tää vallitseva tilanne on nyt heti viimesen päälle outo...=)
No mut ei se mittään. En mä enää edes tiedä mikä on outoo ja mikä on normaalia.
Kait se on aina jokaisen ihan omassa päässään. Miten asiat ottaa, ja niin pois päin.
No mut pitää olla tyytyväinen et on pitkästä aikaa rauhallinen fiilis. Jospa ne asiat tästä järjestyis johonkin suuntaan..
Btw meillä on duunissa ollu inventaario viimeiset pari päivää... Yhtä saatanan numero helvettiä...=) Varmaan unissaankin vilisee jo ne numerot päässä. Onneks huomenna pitäis saada se hoidettua kuntoon. Oon vähä tässä miettiny, et vois huvikseen katsella uusia tuulia tolla työrintamalla. Ei oo tuossa paikassa kyl mitään valittamista, mut mä ehkä kaipaisin jotain lisää. Haasteita varmaan.. Tulee kyllästyminen aina asiassa kuin asiassa, jos asiat alkaa mennä liian helposti ja vain omalla painollaan. Elämässä pitää olla haasteita. En mä ainakaan muuten jaksais... Välillä kyllä tuntuu et niitä haasteita on liiaksikin, mut vielä ollaan hengissä...=) Se on pääasia. Kaikesta sitä hengissä selviääkin ja se mikä ei tapa niin vahvistaa...=)