IRC-Galleria

Monet ovat hämmästelleet kuinka iso juttu tasa-arvoisesta avioliittolaista nousi. Todellisuudessahan kyse on varsin pienestä asiasta. Suurta on lähinnä sen symbolinen merkitys. Siksipä onkin järkyttävää, miten kovan haloon avioliittolain uudistuksen vastustajat tästä nostivat. Lain uudistuksen olisi pitänyt olla ihan läpihuutojuttu. On itsestäänselvää, ettei perheitä voida asettaa eriarvoiseen asemaan seksuaalisen suuntaumuksen vuoksi. Nyt on hyvä suunnata katseet KD:n, persujen ja keskustan riveihin. Sieltä löytyy suurimmat tyhjästä valittajat. Varsinkin KD:n ja persujen toiminta oli järkyttävää. KD kyllä hyväksyy mukisematta kaikki perheitä koskevat heikennykset, mutta tällainen symbolinen kaikkien perheiden asettaminen samaan asemaan avioliittokysymyksessä onkin puolueelle suuri kynnyskysymys. Pohjat veti myös Soini, joka vaati puoluekuria tällaisessa kysymyksessä. Nyt on jokaisella paikka miettiä, onko tällaisilla puolueilla todella mitään virkaa maan politiikassa. Puolueilla, joiden tärkein tehtävä näyttää olevan vastustaa seksuaalisen suuntaumuksen vapautta.

Otampa asiakseni tarjota hieman yleissivistystä yleisistä virheistä, jotka nettikeskusteluissa toistuvat. Eivät ole missään erityisessä järjestyksessä, kuin siinä missä ne tulevat mieleeni.


1. Tilastojen lukutaito (virhemarginaali)

Tilastojen tulkinta voi yleisesti olla aika hankalaa. Kuitenkin helppo huomautus on tilastoa tarkasteltaessa kiinnittää huomiota tilaston virhemarginaaliin. Varsinkin puoluekannatus mittauksissa on varsin yleistä, että mittaus ei itsessään todellisuudessa kerro yhtään mitään, koska muutos on pienempi kuin virhemarginaali. Väännetään nyt vielä rautalangasta. Virhemarginaali on arvio mittauksen virheestä, koska kaikki mittaustutkimukset sisältävät jonkinlaista epävarmuutta. Jos tulos on esimerkiksi 15% ja virhemarginaali +-1,4, niin tällöin tiedämme, että tulos on hyvin todennäköisesti ainakin välillä 13,6-16,4%. Puolueiden kannatusseurantaa kannattaakin tehdä pitkällä aikavälillä, satunnaisvaihtelun takaa paljastuu tällöin pitkäaikaisempi trendi.

Vaikeampaa on arvioida mitä tilastot meillä todellisuudessa kertovat. Esimerkiksi nousu poliisin tietoon tulleissa rikoksissa ei välttämättä tarkoita rikollisuuden lisääntymistä. Selittävänä tekijänä voi olla poliisityön paraneminen tai lain muutos. Tilaston tulkinta voi vaatia hyvinkin syvällistä taustatietoa aiheesta. Tämän lisäksi tutkimukseen vaikuttaa myös tutkimuksen tekotapa. Olisi hyvä, jos tarjolla olisi mahdollisuus tutustua tutkimuksen tekomenetelmiin. Kyselytutkimuksissa tuloksiin vaikuttaa myös mitä kysytään. Esimerkiksi kysymys oletko kokenut väkivaltaa parisuhteessasi ei oikeastaan kerro meille vielä paljon mitään. Vaadittaisiin lukuisia lisäkysymyksiä tilanteen selkiyttämiseksi. Esimerkiksi vaikka kysymys siitä, onko itse käyttänyt väkivaltaa parisuhteessa.

Toisesta asiasta esimerkkinä voisin mainita maapallon lämpötilojen seurannat. Luotettavaa dataa saadakseen täytyy seurata lämpötiloja hyvin pitkällä aikavälillä. 100 vuoden keskilämpötilan seurannassa asteen muutos voi vaikuttaa vähäiseltä, mutta todellisuudessa sekin voi olla hyvin merkittävää. Onkin ymmärrettävä millainen muutos missäkin asiassa on merkittävää. Pienistä eroissa on lisäksi syytä huomioida kumulatiivisuus. Pienikin vaihtelu voi olla merkittävää, jos se vaikuttaa moneen asiaan. Esimerkiksi jos naisten etenemisessä uralla on havaittu sukupuolisyrjinnän merkityksen olevan vain 1-5%, niin se voi tuntua vähäiseltä. Kuitenkin yhdenkin prosentin vaikutus voi kasvaa nopeasti, jos ilmiö tapahtuu moneen kertaan.


2. Luonnollisuus

Olen jo aiemmin kirjoittanut kuinka ongelmallista luonnollisuus on perusteluna. Perusongelmana tässä on se, että kaikki mitä luonnossa tapahtuu on luonnollista. Tällöin jos ihminen on osa luontoa, niin kaikki mitä ihminen tekee on luonnollista. Siispä kaikki mitä maailmassa tapahtuu on luonnollista. Jos puolestaan ihmistä ei lasketa mukaan luontoon, niin on täysin järjetöntä perustella ihmisen toimintaa luonnollisuudella. Jos ihminen ei ole osa luontoa, niin tällöin ihminen ei myöskään ole luonnonjärjestyksen alainen.

Yleensä luonnollisuudella todellisuudessa tarkoitetaankin normaaliutta. Normaaliudella puolestaan tarkoitetaan sitä, mitä on tottunut havainnoimaan ja/tai sitä, mitä pitää hyväksyttävänä. Siispä jos bongaatte luonnollisuutta käytettävän argumentoinnissa, niin se on aina täysin asiavirhe. Voitte toki tällöin miettiä, että mistä todellisuudessa on kyse. Jos kyse on havaintojen yleisyydestä, niin havaintojen yleisyys ei vielä itsessään riitä moraaliseksi argumentiksi. David Hume esitti jo 1700-luvulla, että siitä miten asiat ovat, ei voida päätellä sitä, miten asioiden pitäisi olla. Lisäksi havannoivan ongelmaksi syntyy kysymys siitä, onko havaittu asia yleistä kenties vain havainnoitsijan omassa lähipiirissä. Eri ihmiset voivat kokea hyvinkin erilaiset asiat omalla kohdallaan täysin normaaleiksi. Jos kyse on moraalisesta hyväksyttävyydestä, niin täytyy muistaa, ettei yhden ihmisen käsitys moraalista välttämättä vastaa toisen ihmisen käsitystä. Siitä mikä on oikeanlaista moraalia voidaan olla montaa mieltä. Sekin kuitenkin auttaa jo pitkälle, kun huomataan kyseessä olevan moraalikäsitysten ero karkean luonnollisuusargumentin sijaan.


3. Oma uskonto on muita parempi

Paitsi että oman uskonnon esittäminen ainoana oikeana totuutena on jo itsessään arveluttavaa, niin valitettavan usein ihmiset pistävät vielä paremmaksi. Ihmiset näet esittävät oman tulkintansa omasta uskonnostaan olevan absoluuttinen ainoa totuus. Tämän seurauksena meillä on maailma täynnä ihmisiä, joiden kaikkien mielestä juuri se oma näkemys maailmasta on juuri se kaikkein oikein. Tämä toki voi koskea myös muita, kuin uskovia ihmisiä. Kuitenkin on jo erityisen härskiä esittää, että se oma näkemys on ainoa oikea siksi että itse uskoo sen olevan ainoa oikea.

On yleinen virhe ylipäätään ajatella, että jonkin ryhmän edustajat ajattelisivat todella samalla tavalla. Raamatun tulkintoja voi periaatteessa olla niin paljon kuin on uskovia. Puolustajia voi löytää niin naispapeille, kuin naispappeja vastaan. Niin homojen puolustajia kuin vastustajiakin. Ihmisen uskonto ei siis määritä ihmisen koko olemusta. Loppujenlopuksi on aika hankala vetää tiukkaa rajaa siihen, mihin ryhmään kukin ihminen kuuluu. Oma kokemus on varmaan merkittävintä. Itsensä tai oman ryhmänsä korottaminen kaikkia muita paremmaksi ja viisaammaksi tässä kontekstissa kertookin siis lähinnä henkilön äärimmäisestä ylpeydestä ja ylimielisyydestä. Vuoropuhelu vaatii keskinäistä kunnioitusta. On hyvä tuoda esiin ne todelliset syyt, jonka vuoksi kukin ajattelee omalla tavallaan.


4. Muut ovat tyhmiä tai trolleja

Tämä liittyy tavallaan vähän edelliseen kohtaan. Tämä käytös johtuu yleensä siitä, että pitää omaa näkemystään niin täydellisenä, että kritiikin esittäjän täytyy olla joko tyhmä tai trolli. Tietenkin tämä kertoo todellisuudessa enemmän syyttäjästä kuin syyttösten kohteesta. Todellisuudessa syyttäjä ei joko ole valmis katsomaan asiaa kuin omalta kannaltaan tai argumentit vain loppuvat. Tällöin omaa kyvyttömyyttä pyritään peittämään siirtämällä syy keskustelukumppaniin.

Tietenkin on myös olemassa oikeita trolleja sekä itseä tyhmempiä ihmisiä, siinä missä varmasti löytyy aina myös viisaampia ihmisiä. Kuitenkin on hankala kuvitella, että se viisaampi osapuoli olisi ensimmäisenä haukkumassa toista tyhmäksi. Argumenttien puute ja keskustelutaidottomuus eivät ainakaan ole parhaita menetelmiä tuoda esiin viisautta. Trollien tarkoitus puolestaan on saada toinen osapuoli suuttumaan. Paras tapa osoittaa viisautta trollien kanssa onkin pysyä rauhallisena. Useimmista trolleista selviää tällä. Joidenkin ihmisten kanssa keskustelu voi kuitenkin muodostua mahdottomaksi. Jotkut ihmiset näet keskustelevat ennemminkin itsensä kanssa, eivätkä välitä pätkääkään siitä, mitä toinen henkilö sanoo. Kun keskustelee henkilön kanssa, joka omasta mielestään on absoluuttisen totuuden torvi, eikä kykene vastaanottamaan minkäänlaista kritiikkiä, voi keskustelu jäädä yksipuoliseksi.

Lopuksi esitän tähän vielä oman viisauteni määritelmän. Jos tyhmyys on tiedon puutetta, niin silloin me kaikki voimme olla joko tyhmiä tai viisaita riippuen tilanteesta ja näkökulmasta. Tämä tuntuu olevankin yleinen tapa määrittää tyhmyyttä. Yleensä tyhmänä pidetään sitä, joka ei tiedä jotain asiaa, mitä itse pitää tärkeänä tai itsestäänselvänä tietona. Kuitenkin minusta tyhmyys koostuu ennemminkin haluttomuudesta tietää sekä kyvyttömyydestä ymmärtää. Viisaus puolestaan on halua tietää ja kykyä ymmärtää. Nämä asiat voivat toki konkretisoitua sitten erityisiksi tietovarannoiksi. Tärkeää on kuitenkin tehdä ero hyvän ja pahan sekä tyhmän ja viisaan ihmisen välillä. Viisaus tai tyhmyys ei kerro mitään siitä, onko ihminen hyvän- vai pahantahtoinen. Niimpä tyhmyys ei välttämättä ole todellisuudessa niin negatiivinen asia, kuin millaisena se on totuttu ymmärtämään.

Harry Blässar (12.11.2014 K&K) perustelee tasa-arvoisen avioliittolain vastustusta vetoamalla miehen ja naisen yhtymisen luonnollisuuteen. Ongelmana tässä on kuitenkin se, että periaatteessa kaikki mitä tapahtuu luonnossa, on luonnonjärjestyksen mukaista. Koska ihmisen voidaan katsoa kuuluvan luontoon, niin kaikki mitä maailmassa tapahtuu, on luonnonjärjestyksen mukaista. Tosin ihmisen jättäminen luonnon ulkopuolelle tekisi avioliiton perustelun luonnollisuudella yhtä huonoksi.

Ehkäpä luonnollisuus viittaakin tässä tapauksessa siihen, mitä itse pitää luonnollisena eli normaalina. Normaalius puolestaan tarkoittaa yleensä sitä, mitä on tottunut havainnoimaan tai sitä, mitä pitää hyväksyttävänä. Itse pitäisin kuitenkin ihmisryhmän asettamista heikompaan asemaan lain edessä vähemmistöaseman vuoksi arveluttavana.

Jäljelle jää siis enää vetoaminen siihen, mitä itse pitää hyväksyttävänä. Tästä pääsemmekin kiinni varsinaiseen asiaan. Tasa-arvoisen avioliittolain vastustajien pitäisi osoittaa millaisia konkreettisia haittoja lain hyväksymisellä olisi. Tässä painotan nimenomaan vastustajien perusteluvelvollisuutta, sillä yleisesti rajoitukset tulisi perustella, ei vapaudet. Siispä sillä, joka tahtoo rajoittaa tietyn ihmisryhmän oikeuksia lailla, on oltava hyvät perusteet rajoituksen puolesta. Itse en näkisi tasa-arvoisella avioliittolailla olevan kenenkään elämänlaatua heikentäviä vaikutuksia. Sen sijaan se tekisi pienen joukon elämästä hieman parempaa.

Miksi kysymys onko Jumalaa olemassa on minulle merkityksetön? Koska jos Jumalaa ei ole, niin pyrin jokatapauksessa elämään yleismoraalisesti hyvää elämää. Jos Jumala puolestaan on, niin silloin hän toimikoon itse tiennäyttäjänäni. Ihmisten tieto on kuitenkin aina altista virheille ja ristiriidoille. Jos olen eksynyt oikealta polulta niin silloin Jumala itse korjatkoon askeleeni.

Mielenkiintoista miksi kristillisdemokraatit ovat niin oikeistolaisia. Itse kun miellän kristinuskon pääpointtien korostavan ennemminkin vasemmistolaisia arvoja. Kehitin vähän teoriaa nojaten Tiede-lehden huomioon siitä, että ihmisen pelokkuus on yhteydessä konservatiivisuuteen. Näkisin näet, että juuri konservatiivisuus on se avain sana joka vetää kristilliset oikealle. Pelokkuus voidaan yhtälailla mieltää kristilliseksi piirteeksi. Oman pelastuneisuuden korostaminen kun helposti kielii ihmisen mielessä kytevästä pelosta ja epävarmuudesta omaa sielun tilaansa kohtaan. Tämän myötä siis pelokkaat ihmiset ovat konservatiivisia ja päätyvät turvautumaan uskoon. Tämä puolestaan vetää kristilliset politiikassa oikealle, vaikka uskonnolliset arvot vetäisivät vasemmalle. Vaakakupissa loppujenlopuksi siis painaa enemmän se, mitä ihmiset painottavat. Konservatiivisuuden luova turvan tunne ja kytevä pelko, ovat siis lopulta merkittävässä asemassa ja lähellä ihmisen normaalia arkea. Se mikä on arjessa merkittävää voittaakin lopulta, ehkä salakavalasti tiedostamatta, sellaiset ylevät ja hankalat aatteet kuin lähimmäisen pyyteetön rakkaus.

Durkheim katsoi, että uskonto on kaikkein perustavin ilmiö. Alun perin kaikki ajattelu on ollut uskonnollista. Uskonto on perinpohjin sosiaalista ja se on syntynyt ihmisen tarpeesta luokitella ihmisiä ja asioita moraalisesti.

Tarkastellakseen sitä, mistä uskonnossa on pohjimmiltaan kyse, Durkheim otti tutkimuskohteekseen Australian alkukantaisen totemismin. Durkheim katsoi, että primitiivisessä uskonnossa näkyy uskonto kaikkein puhtaimmillaan.

Australialaiset alkuasukkaat käyttivät toteemeja yhdistämään heimoa ja erottamaan heimon muista. Toteemi oli pyhä. Se on samalla ulkoinen ilmentymä jostain jota voidaan kutsua jumalaksi, sekä myös klaanin lippu.

Koko maailman kaikkeus voitiin jakaa lopulta toteemeihin. Jos kuuluu variksen heimoon on jotakin tästä eläimestä. Niimpä myös aurinko kuului yhden toteemin alle ja kuu toisen.

Australialaisheimojen elämä oli kahtia jakautunutta. Toisaalta heimot elivät erillään pitkiä aikoja pienissä ryhmissä ruokaa hankkien. Mutta toisinaan kokoonnuttiin yhteen juhlimaan. Iloinen jälleen näkeminen synnytti sähköistä tunnelmaa ja yhteishenkeä. On kuin jokin voima tarttuisi ihmiseen ja tekisi hänestä toisen. Durkheimin mukaan kaikki uskonnollisuus perustuu pohjimmiltaan tämän tapaiseen ilmiöön. Toteemia palvoessa yhteisö palvoikin itseään.

Durkheim huomauttaa kuitenkin, että uskoon perustuva voima ei kuitenkaan ole olematonta. Se on yhtä vaikuttavaa kuin fysikaaliset voimat. Esimerkiksi Suomen lippu on vain pala kangasta, raha painettua paperia tai Suomen valtio samanlaista maata kuin Ruotsi tai Venäjä. Usko näiden merkitykseen tekee niistä merkityksellisiä. Nämä voimat ovat sosiaalista todellisuutta, ja lopulta kaikki uskonnot ovat ilmauksia yhteiskunnallisista oloista.

Uskontojen perustavaksi tekijäksi Durkheim nimesi jaon pyhään ja profaaniin (maalliseen, epäpyhään). Yliluonnollisuuden käsite on kovin moderni ja vaatii vastin parikseen luonnollisen, eikä tällainen jaottelu kuulu primitiiviseen ajatteluun. Myöskään jumala ei riitä yhdistämään uskontoja, sillä joissain uskonnoissa kuten buddhalaisuudessa jumalia ei ole tai niiden merkitys on vähäinen. Kaikkille yhteistä on kuitenkin jako pyhään ja profaaniin.

Lähteet:
- Sosiologia, Kimmo Saaristo, Kimmo Jokinen, WSOY, 2010

Joulutähti syttynyt on,
seimessä lapsi viaton.
Nukkuu unta rauhaista,
äiti valvoo lasta.
Suuri joulun sanoma on,
juhla aivan verraton.

Rauhallista ja siunattua joulua.

<3<3

http://bambuser.com/v/4187015

Okei kuuntelin juuri puheenvuoron suoran toiminnan puolesta. Poimin samalla asiota luennosta joita haluan kommentoida.

1. Suoran toiminnan käyttäjät haluavat toimia irti (talouden/valtion) realiteeteistä. Vastaus: Tämä kuulostaa lähinnä sellaiselta "dream big" ajatukselta. Unelmointi onkin hyvästä, mutta kun ruvetaan oikeasti muuttamaan asioita niin realiteetit pitää ottaa huomioon. Resurssit eivät tule tyhjästä. Vaikka haluttaisiin siirtyä tuottamaan kaikki resurssit omilla pelloilla ja tuulivoimalla niin pitää ottaa huomioon ne realiteetit ja vaatimukset mitä se vaatii. Kannattaa tutustua Robert Mugabeen joka hänkin halusi toimia ilman realiteettejä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Robert_Mugabe

2. Kritoidaan sitä että asioita ei uskalleta sanoa ääneen. Tämä on kyllä totta ja ikävää. Valtiollisella tasolla pitäisi olla sananvapaus. Toisaalta pitääkö myös esim kansanryhmää vastaan kiihottaminen sallia vai pitääkö kaikesta voida puhua? Toisaalta taas sosiaaliseen kohteliaisuuteen kuuluu ylipäätään tietyt säännöt, ettei kaikesta puhuta kavereille. Saako myös sanoa että tuomitsee suoran väkivaltaisen toiminnan?

3. Toimivassa yhteiskunnassa poliiseja ei näkyisi kaduilla. Tästä herää kysymys että onko siis valtio vastuussa kaikesta rikollisuudesta tai onko kaikki rikollisuus valtion vastaista? Esimerkiksi kun joku hullu käy tuolla kadulla sun kimppuun niin täytyykö meidän syyttää valtiovaltaa? Ja häviäisikö väkivalta jos valtiovaltaa ei olisi?

4. Väkivallaton kansalaistottelemattomuus on jees. Minustakin se on jees. Piti saada tällänen positiivinenkin pointti tänne :)

5. Maailma on kriisissä. Maailma on aina kriisissä. Realistisesti sanottuna ihminen on sen tyylinen olento että se toisaalta sopeutuu vallitsevaan järjestykseen ja toisaalta haluaa aina kehitystä. Toisaalta ihmiset käyvät aina kamppailua aatteista ja määrittelyistä ja sosiaalisista käytännöistä. Maailman kriisiä ei siis voida parantaa millään. Tämä on hyvä muistaa. Ehkä meidän katastrofimedia on ilmentymä siitä ihmisluonnosta ja toisaalta se myös edesauttaa sitä käsitystä, että maailmassa on aina kaikki perseestä.

6. Kun päästään sisään eduskuntaan ainoana radikaalina niin tehtävänä on olla vaan hiljaa. No sehän se demokratian idea onkin että jos olet radikaali, niin sinun mielipiteidesi mukaan ei yhteiskuntaa rakenneta, vaan sen enemmistön mielipiteiden mukaan. Radikaalihan sanana tarkoittaa juuri marginaalisuutta, koska radikaalia ei voi olla ilman sitä tavallista.

7. Asioita pitää kattoa niinkun aikuiset kattoo niin ne radikaalit ajatukset laimenee. Noniin tää on oikeestaa samaa mitä puhuttiin kohdassa yksi. Eli vaikka kuinka ois hienoja ajatuksia: kommunismia, kolmatta valtakuntaa tai islamistista maailmaa niin sun pitää ottaa realiteetit huomioon eikä vaan pakottaa muita sun haluihin.

8. Maailma on mätääntynyt rakkula joka pitää puhkaista. Tämä liittyy taas tohon kohtaan viisi. Eli periaatteessa tää vaan on vielä jyrkemmin sanottu. Toisinsanoen tämä tarkoittaa sitä, että jos omasta mielestä maailmassa on asiat pielessä, niin väkivalta on silloin oikeutettua. Tällä ajattelulla yleensä väkivalta juuri oikeutetaankin. Ihan sama mikä aate, natsismi, kommunismi tai islam niin kaikki on oikeuttaneet väkivaltansa samalla argumentilla, että maailma on mätäpaise joka pitää puhkaista.

9. Inhimilliset valtasuhteet eivät katoa. Tämä tuli vasta vapaissa kommenteissa, mutta minusta tämä oli hyvä uusi pointti. Vaikka valtiolliset valtasuhteet purettaisiin, niin sosiaalisia valtasuhteita inhimillisestä toiminnasta ei voi purkaa.

Ateistit - maailman turhin ihmisryhmä koskaan, heti neekereiden, rättipäiden ja muiden sorrettujen vähemmistöjen jälkeen, joita valkoinen mies halveksuu.

Mikä on ateisti? Henkilö, joka ei usko Jumalaan? Vai olisko tarkemmin sanottu: henkilö, joka kieltää kaikkien jumaluuksien olemassaolon?
No mitäs vittua nyt taas, tarttiko sille oikeesti antaa joku erityinen nimi kuvaamaan tällasta henkilöä?
En mäkään usko Jumalaan, mut en silti kutsu itteeni ateistiks, vaan sen sijaan kutsun itteeni järkeväks realistiks.

Eri asia ois jos ateisteil olis jotai omii pyhättöi jois ne kokoontuu ja imis toistensa kyrpii, kuten bronyt <-- neki on varteenotettavempi lahko ku ateistit.

Kaikki ateistit on vaa läskei neckbeard luusereit ketkä ei edes käy salil ja niiden ainut pyrkimys elämäs on trollaa ja aiheuttaa pahennusta uskovaisis lokeroimal itsensä vartavasten henkilöiks, ketkä ei usko Jumalaan. Miksei ne voi vaa sanoo olevansa normaalei 2013-luvul elävii ihmisii, jotka ei usko Jahveen sen takii, koska koko äijän olemassaolo on vailla minkäänlaista näyttöä ja täys mahdottomuus tänä tieteen aikakautena?

Ateistit: suck my steroid cock

Kuvassa tyypillinen ateisti

What keeps confusing me about the believers is the idea that faith is good and the lack of faith is evil. And if you lack faith you deserve to go into damnation. The concept is probably something like "if you're not with us, then you're against us". But that is problematic because then people would be divided into two categories, because there is only two in this way of thinking, people who are purely evil and people who are purely good. But that doesn't work out, does it? Only if we set up very strict standards of good and evil would that be possible, say people who eat lollipops are evil and those who don't are good. And then still people can change. Wouldn't you say that instead all the people are somewhere in between pure good and pure evil? So pure good and evil doesn't really exists, at least not among any humans. But to get back to the idea that lack of faith is evil. It's something similar to famous saying that "all evil needs to progress is that the good people do nothing". This saying is true to a certain degree, but it works on the assumption that people are going to do evil things regardless and if no-one doesn't do anything good to stop it, then evil will triumph. But in reality doing nothing is not exactly the same as doing something evil. If no-one does anything evil, then there is no need to stop it. Would you say that then doing nothing is evil? No, of course not. Instead I would conclude that faith is something positive. Something you can use as a power source to give your life a meaning. Lack of faith is neutral. You can still go on living your life and find your meaning and life energy from somewhere else. Without deserving punishment for it. Instead the faith in evil is that what is bad. If you believe that doing evil things to others is the way to go in life then surely you deserve to be stopped.