"ELÄINYSTÄVÄT HUOMIO!
Lappeenrannan eläinkoti Pesä tarvitsee nyt kaikkien apua. Eläinkodille on ilmoitettu, että heidän tilansa on tyhjennettävä syyskuun ensimmäiseen päivään mennessä, eikä uusia tiloja ole vieläkään löytynyt. Kaikki eläimet, jotka eivät saa kotia tai sijaiskotia annettuun päivään mennessä joutuvat piikille Asiaa pahentaa se, että Pesän verkkosivut ovat olleet jumissa jo usean viikon, joten uusia eläimiä ei ole saatu sivuille lisättyä.
Kotia etsii monen monta kissaa, myös pieniä pentuja. Jos olet kiinnostunut auttamaan jotain näistä eläimistä, ota yhteyttä Pirjoon 0400183118. Auttaa voit myös JAKAMALLA tätä ilmoitusta eteenpäin. Pidetään yhdessä huoli ettei yksikään eläin joudu piikille tämän muuton yhteydessä!"
Toi on siis facebookista kopioitu, mutta kommenteissa oli kirjoitettu "Korjataan sen verran että eivät lopetuta terveitä eläimiä"
Haluaisin olla eläintenpelastaja ♥ koska eläimet on niin lähellä sydäntäni ettei sitä voi edes kuvailla. Ja sitä vaan että kuka pystyy satuttamaan eläintä tahalleen niin hän ei omista tunteita, en vaan pysty ymmärtämään että sellaisella ihmisellä joka pystyy katsomaan kärsivää eläintä kun sitä itse satuttaa niin ei sellaisella voi olla tunteita.
Day two - Kuva harrastuksestasi tai jostain mitä tykkäät muuten vain tehdä
Day three - Kuva elokuvasta joka sai sinut itkemään
Day four - Kuva lempikirjastasi
Day five - Kuva siitä, mitä pienenä halusit aina olla
Day six - Kuva parhaasta artistista/bändistä, jonka tiedät
Day seven - Kuva jostain, mitä haluaisit tehdä ennen kuolemaasi
Day eight - Kuva jostain, mitä pelkäät
Day nine - Kuva illasta, jota et ikinä unohda
Day ten - Kuva jostakin hius- tai vaatetyylistä, jonka haluaisit toteuttaa
Day eleven - Kuva lempiruuastasi
Day twelve - Kuva siitä, miltä ulkona näyttää siihen vuodenaikaan, jona olet syntynyt
Day thirteen - Kuva siitä, miltä näytit kolmetoistavuotiaana
Day fourteen - Kuva siitä mitä teet yleensä viikonloppuisin
Day fifteen - Mikätahansa sinun mielestä maininnan arvoinen kuva
Day sixteen - Kuva joka kertoo ajatusmaailmastasi
Day seventeen - Kuva TV-ohjelmasta jota et voi sietää
Day eighteen - Kuva unelmatalostasi
Day nineteen - Kuva lempieläimestäsi
Day twenty - Kuva jostakin jonne haluaisit matkustaa
Day twenty-one - Kuva itsestäsi enemmän kuin 10 vuotta sitten
Day twenty-two - Kuva henkilöstä jota ihailet
Day twenty-three - Kuva siitä, miltä haluaisit näyttää
Day twenty-four - Mikä tahansa mielestäsi hauska tai outo kuva
Day twenty-five - Kuva joka edustaa mielipidettäsi nykymaailmasta
Day twenty-six - Kuva paikasta jonne et ikinä haluaisi joutua
Day twenty-seven - Kuva siitä mitä olet puuhaillut tänään
Day twenty-eight - Kuva siitä miltä sinusta tuntuu juuri nyt
Day twenty-nine - Kuva jostakin mukavasta tunteesta tai muusta asiasta
Tämä aihe on ollut tapetilla ennenkin. Sen nimi on PETA:n järjettömät tempaukset. En kiistä etteikö PETA:lla olisi toisinaan ihan hyviäkin pointteja ja järkeviä tempauksia mutta sitten nämä todella kyseenalaiset ja älyttömät kampanjat. Ne syövät koko eläintensuojelun uskottavuutta ja saavat kaiken eläinten oikeuksien puolesta tapahtuvan toiminnan vaikuttamaan enemmän tai vähemmän naurettavalta. Linkkaan tähän nyt muutaman esimerkin.
Oikeasti? Mario tappaa tanookit? Puku on vain puku ja videopelistä on vaikea veikata että onko kyseessä "oikea" turkis vai keinotekoinen fursuit. Eikä sillä oikeastaan ole edes väliä koska se on vain pikseliä. Sen tekoon ei ole kärsinyt yksikään eläin. Silti PETA riehaantui asiasta samalla kun järjestön vapaaehtoistyöntekijät hyppivät ketuiksi pukeutuneina kaduilla.
Antaako tämä nyt kuvan että ketuilta on ok leikata korvat irti ja pukeutua niihin? PETA:n logiikalla kyllä. Sehän NÄYTTÄÄ siltä.
Näin. PETA toivoi Pet shop boysin vaihtavan nimensä Rescue shelter boysiksi. Koska tällähän olisi niiiiin suuri merkitys kaikkeen. No, ei ollut. Nimi pysyi ennallaan ja eläimet jatkavat kärsimistään sen vuoksi... Vai?
PETA on useasti joutunut jopa naurunalaisiksi näiden kampanjoiden takia. Se mikä tekee asiasta entistä huonomman ovat ihmisten mielleyhtymät. PETA on maailman suurin eläintensuojelujärjestö. Tämä aiheuttaa sen että jos joku sanoo 'eläintensuojelu' tai 'eläinten oikeudet' tulee mieleen heti PETA. Ja nämä runsaasti julkisuutta saaneet tempaukset. Minä ainakin haluaisin voida sanoa kannattavani turkistarhauksen kieltämistä ilman että minut leimataan hörhöksi jonka mielestä Supermario-pelit on kiellettävä.
Eläinrääkkäyksen loppuminen on ihailtava päämäärä. Tarkoitus vain ei aina pyhitä keinoja.
Lopuksi vielä yksi kuva. Sen tietojen todenperäisyyteen en ole ehtinyt perehtyä joten jätän sen vain tähän ilman ihmeempiä kommentteja.
Näitä lehtiä jaettiin kaupungilla lapsille joiden äidillä oli turkis päällä. Esimerkkinä, Mommy kills animals- lehden sisäsivuilla oli valokuvia nyljetyistä eläimistä. Ne kuvat eivät kuulu lapsille. Ne kuuluvat juurikin niille jotka oikeasti turkiksia käyttävät, ja niille jotka niitä tekevät. Jonkun lapsen traumatisoiminen siinä toivossa että turkisten käyttö lopetettaisiin on hyvin kyseenalainen toimintatapa.
R.I.P. Oliver ~ Alias muikkuOlli. Tässäpä kirjoitan pienen muistelman tästä upeasta katista & siitä miten se päätyi meidän perheemme jäseneksi. Tätä stooria on kysellyt muutama ihminen vuosien varrella & kirjoitan sen nyt tänne.(tätä tuskin kukaan lukee) mutta suurimmaksi osaksi omaksi ilokseni tätä kirjoittelen & toivon että tästä on teillekkin jonkinnäköistä iloa :3
Oli Syksy, vuonna 2005 Ja ilma oli kolea, olimme siskojeni kanssa ulkona viettämässä aikaa leikkien & hiekkakakkuja kyhäten. Isämme oli kantanut verkkonsa ulos, hän oli juuri tullut verkoilta. Hän heitteli kaloja maahan, putsaili siinä rauhassa verkkojaan ja kyhäili pöytää missä voisi perata nämä muikut sunmuut kalaset. Noh, isosiskoni huomasi ensimmäiseksi tämän pikkuisen vieraan, hirvittävän laihan vitivalkoisen kissan, jolla oli kirkkaanvihreät silmät. Hän käski meitä olemaan hiljaa & jäimme kaikki tuijottamaan tätä niin ''mielenkiintoista'' näkyä. Kissaa syömässä kalaa. :D Jokin kuitenkin tässä kissassa oli erilaista, meidän mielestämme. Seoli salaperäinen, ja erikoinen. Mietimme mistä ihmeestä seon voinut meidän pihaamme eksyä. Kyselimme parilta lähinaapuriltakin, muttei kukaan tunnistanut kissaa omakseen.
Tämä kisuhan ei päästänyt ketään lähelleen, pelkäsi ihmisiä, eikä luottanut keheenkään. Muutaman kerran se näytti jopa piestyltä ja pahoinpidellyltä. yritimme parhaamme mukaan rakentaa luottamusta kissan kanssa noin pari kuukautta & lopulta se suuren uurastuksen jälkeen antoi meidän silittää sitä. Se tunne oli jotain mahtavaa, etenkin niin pienien ihmisten näkökannalta. Noh, kissa ei kuitenkaan antanut lähellekkään aina koskea, ja se tuli aina istuskelemaan meidän leikkimökkimme lähistölle ja ikäänkuin ''vahti'' leikkejämme, muttei itse halunnut osallistua. :D
Puolisen vuotta tämä kissa meillä vietti, ennenkuin kukaan myönsi sitä omakseen. Sitten, parinkilometrin päästä tuli pariskunta ilmoittamaan kissan omakseen, mutta heidän sydämensä heltyivät, kun näkivät kuinka kiintynyt kissa oli meihin. Se oikein pyrki syliin ja kiehnäsi kaikkien lahkeissa. He vielä oikein ihmettelivät miten olimme kissan luottamuksen voittaneet, sillä se ei ollut ikinä antanut heidänkään koskea itseensä. Naureskellen totesimme syyksi 'muikut' Joten, saimme siis kissan omaksemme, ja voi sitä riemunpäivää, seon varmasti yksi parhaimpia lapsuusmuistojamme.
Nimesimme sen Oliveriksi, mutta kutsuimme sitä aina Muikkuolliksi, koska se oli erityisen mieltynyt muikkuihin. Eipä se melkein muuta olisi syönytkään.
Yleinsä aina pimeinä talviaamuina, kun lähdin ala-aste ikäisenä kävelemään bussipysäkille, (ja pelkäsin pimeää )- Oliver lähti saattamaan minua. Melkein joka aamu se odotti minua ulko-oven lähistöllä ja lähti kipittämään vierelläni naukuen iloisesti. Välillä se ei jaksanut kävellä ja naukui erittäin turhautuneena, kun en välillä suostunut sitä kantamaan koko matkaa. (siitä oli tullut suhteellisen pullava) Yleinsä lauleskelin matkalla pysäkille ja oliver käänteli päätään ja naukui mukana. Varmaan yritti vaan huutaa ''tuki turpas, sulla ei ole sävelkorvaa'' :D Mutta siinä se istui kanssani pysäkillä & odotteli bussia kanssani. Ja kun bussi tuli, oliver lähti juoksemaan kotiin häntä pystyssä. Kaikki bussin etupenkeillä istuvat ihastelivat kissan valkoista väriä ja olivat kovin hurmaantuneita sen uskollisuudesta saattaa minut pysäkille miltei jokapäivä.
Vuosien varrella muutimme lapsuudenkodista pois ja oliver jäi isäni kanssa asumaan Valkealaan. Kävin siellä aina vain harvemmin ja harvemmin. Mutta ainakun sinnepäin eksyin, ovella oli naukuva kissa vastassa. Se oli kaikkien ystävä & jokaisen naapurin vakiohiirienmetsästäjä.
Oliver oli kaksi viikkoa kadoksissa, kun se eilen löydettiin erään naapurimme ladon takaa, se oli syönyt rotanmyrkkyä.
Suurella surulla tätä kirjoitan, mutta aivan mielettömän upeita muistoja oli sen kissan kanssa, tässä ei ole lähellekkään kaikki. Ikävä on kova. Lepää rauhassa- ♥
ja kaikki vie nyt koiran virtuaali kävelylle neljän nettisivun läpi, leikkii koiran kans painamalla yhtä nappia ja lahjottaa samalla punnan brittien kodittomille koirille!
ps. itsehän omistan Espanjasta adoptoidun katukoiran.
käykää katsomassa kuvaini ja arvostelkaa kehukaa haukkukaa koska te hyvät ihmiset olette palaute kanava ja vain teidän avulanne pystyn kehitymään eteen päin valokuvaajana