IRC-Galleria

Tuntematon yö,
mikä tuntematon yö
sen sydämen sykkeellä
ei nimeä
mutta ääni jonka kuulen
rintasi sileällä
iholla ajatusteni rientäessä

sävykästä äänettömyyttä
niin, kuiskausten väreissä
maalaamassa lämmintä
viivaa taivaankaarelta
iltaan saakka
pienille nupuille
kumpuavalle niitylle

se suudelmamme
aalto merenä halki
vartaloidemme ytimen
nimetön toden virtaus
pauhaten hiljaisuudessa
kielenkärjeltä toiselle

katse kuun valona
valaisemassa niin
alastomia meitä
kuin sisintämme
josta se nimetönnä
unestaan herää
ja koskettaa
ensimmäistä kosteutta

sukeltaen samalla
herkästi, syvästi,
ikuisesti, nyt
pisara lasia vasten
rikkomassa pinnan
sadetta joka polttaa
puun lehdet elämään

sydämen sykkeellä
rytmissä kiivaasti,
kiivaasti takertuen
virtaan sen vietäväksi
me tulemme toisiimme
minä olen sinussa

me olemme elossa!

tässä yössä
on talven aamunkoitto
punainen hekumallinen
loputtomalla valkealla
sykkivä uneksunta!
ihojemme pinnalla
kevään aamunkoitto
herkän suuren vehreyden
hurmoksellinen herääminen!