IRC-Galleria

Olen koettanut sanoa kaikki ajatukseni ääneen, kasvotusten.
Sen vuoksi minulla ei ole tänne enään mitään asiaa.
Tärkeimmät sanat saattavat tosin olla vielä sanomatta.

nyt on vatsa täynnä(loistoluokan makaronilaatikkoa ja lättyjä),
puhdas olo(kävin suihkussa, mielikuvitus edelleen likainen),
kamu vierellä (karenni tos yhden hymyn päässä)
ja pullo koffia jääkaapissa (ei lisättävää)
kuitti


edit: koff on nyt lattialla...

Anna: ystävät on kyllä tavallaan ku miehet
Karenni: hmmm...
Anna: no ku miehet on vaatekaupassa semmosia et ne vaan kokoajan hymisee ja mumisee
Karenni: mm...
Anna: niin ystävä on vähän samanlainen, mitään ei kuule, mitään ei tajua, eikä mitään kauheesti näekkään, mutta ei se haittaa.
Karenni: hmm...
Anna: ystävän kanssa voi silleen vaan chillailla samassa tilassa ja hymistä ja mumista, ei tarvi saada mitään selvää ku tärkeintä on et ollaan yhes
Karenni: mmm..
Anna: vai mitä?
Karenni:mitä?
Anna: joo

no joo.. jos oisin tienny eilen, että oon tänään 11-19 töissä, niin oisin saattanu harkita baarireissua kahesti.

en haluaisi tuntea ilmaa välillämme.
olisitpa aivan vierelläni.
arkeni tarkka aikataulu.
juhlani kiireinen aamu.
orkesterini äänekkäin ja taitavin.
hiljaisten iltojen viimeinen kuiskaus.
annettu ja pidetty lupaus.

Kyllähän se täytyy tietenki myöntää että sankareiden kanssa on aina huippua. Arki yllättää usein ja ruoka maistuu seurassa aina paremmalta. Kolehmaizel ei oo vielä tullu käytyä, mut Jaakko kävi kotona, joten eipä siinä sit mittään. Sitä vaan jäin miettiin et miksi Jaakon isä ei kertonu sitä kala-vitsiä, jonka se kertoo aina. Tällä hetkellä en osaa ajatella kenestäkään pahaa, en edes itsestäni. Nyt on kaikki taas hyvin ja syy on yksinkertainen: arki on parasta lomaa mitä tarvitsin. Kohta tulee taas menopäälle ja sitten kaikki on hyrskyn myrskyn, mutta eiköhän tää elämä lähde pikkuhiljaa pyöriin ämpärin ympärillä sitten syksyllä.Olispa vaan joku jolle huutaa ja kiukutella.

niin kovin ikävä ettei sanotuksi saa.