IRC-Galleria

Ystäväsi Anna-Tuulia elää omaa elämäänsä

27.5.2008
Anna: mie lähen tästä ulos, tai laitan hetkeksi nukkuun ja sit ulos
mia: älä kauas mee, me tullaan viiden mais
Anna: ketkä
mia: lotta ja minä
Anna: ainiin, olin luvannu lotalle
mia: nii
Anna: joo, tulkaa vaan. täällä on sotkuista, ku karenni kävi suihkussa ja syömässä ja riisumassa-pukemassa. mutta etteköhän te tänne sekaan mahu. mie siirtelen vähän sen tavaroita yhteen kasaan
mia: juu, ei hengen hätää. mie syön eka
Anna: juups, tulkaapa sit ku tuntuupi siltä että ootte valmiit. mie koetan saada unesta hetkeksi kiinni
mia: juu
Anna: nähään! moikka
mia: öitä <3

kaipaan tuollaisia päiviä. kun kaikki olivat tulossa, eikä kenellekään ollut kiire pois. kun karenni kävi suihkussa täällä,söi,riisu,puki, oli osa sisustustani. kun ruoka maistu mialle ja uni minulle. kun kestin pienempi kuin kolme -merkinkin aika helposti.

Herrani, älä siirrä vuoria - mutta Herrani, minä rukoilen, anna minulle voimia kiivetä niiden yli.

Sinä oot kyllä just niin syntyjään tyhymä, että jos joku nyt kirjoittais galtsuun et "moi annie, aattelin mennä sun kanssa naimisiin pariisin haisevassa räkälässä", niin sinun mielestä se ois niin omituisesti ja omaperäsesti sanottu, että oisit ihan haltioissas. sit tuut itkeen minulle ku kaikki ei sit toteutunukkaan niinku olit suunnitellu. nainen hei, hanki kartta ja suuntaa etiäppäin!

Voisko joku ystävällinen henkilö, joka omistaa kaksi kättä ja hieman vetovoimaa, tulla käymään

luonani edes sen verran, siis äärimmäisen lyhyen hetken (lupaan ettei mee kauaa), että saatais noi

lakanat vedettyä.

Voi muistatko sinä armaani, kuinka makasimme piirretyistä tutuksi tulleella valko-puna-ruudullisella viltillä Lapin yöttömässä yössä ja kuuntelimme auton radiota. Voi muistatko kuinka sinua ihailin, vannoin, en koskaan sinua vaihda enkä paikallesi ketään ota toista. Hymyilit ja sanoit minun unohtavan sinut pian. Niinhän siinä kävi, mutta vieläkin muistan mitä radiosta tuli, mitä minulla oli päälläni ja ketä syytin siitä kaikesta mitä meillä oli.


Minä haaveilen vain
Sinut mieleeni sain
Kun lämpöä tuuli tuo pohjoiseen

Minä muistan taas sen
Suviyön valkeuden
Ja vihreät rantaniityt ja veen

Joka niin houkuttaa
Johon luottaa ei saa
Sen pinta on lumenpeiliä vaan

Olit aarteeni mun
Suven sen noidutun
Kuin lukki se kutoi arvoitustaan

kertosäe:
Niin korkea oli taivas
Niin korkea laki sen
Minä sulle, sinä mulle
Kuin taivahan lintunen

Niin lempeä oli lampi
Niin lempeä syli sen
Minä sulle, sinä mulle
Kuin hauenpoikanen

Tuli illaksi yö
Sudenhetki kun lyö
Kuu pilvehen tahtoo piiloutua

Minä kuulinhan sen
Huuhkajan kuiskauksen
Sua suutelin, sinä suutelit mua
Sua suutelin, sinä suutelit mua



Niin vihreä oli metsä
Niin vihreä maja sen
Sinä mulle, minä sulle
Maan armahin käpynen

kertosäe

Niin valkea oli varjo
Niin valkea valo sen
Varislinnun, varjo linnun
Joka kaarteli etsien

Niin synkäksi kävi lampi
Niin synkäksi pohja sen
Minä sulle, sinä mulle
Vain toive viimeinen

kertosäe

Niin lempeä oli lampi
Niin lempeä syli sen
Minä sulle, sinä mulle
Kuin taivahan lintunen

kertosäe

Niin lempeä oli lampi
Niin lempeä syli sen
Minä sulle, sinä mulle
Vain toive viimeinen

Jos minun pittäis olla osa bändiä, niin oisin varmaan se rahoittaja, bändäri, roudari ja lavan takana ylpeydestä kyyneliin pakahtunut taustahenkilö, joka on orkesteria, mut silti korvat tavis sa.