IRC-Galleria

Tulet ja olet.
Rakastat ja katoat.

Olemme onnellisia, vaikka emme ole.
Meillä on toisemme, vaikka ei meillä ole.

Istut ruokapöytään, nyökkäät ja hymyilet.
Saat minulta kaiken mitä tarvitset, vaikka et sinä sitä ansaitse.

Olen sinulle lojaali ja saat tukeni mitä ikinä teetkin, vaikka et tee mitään.
Kannustan sinua loppuun asti, vaikka et sinä välitä edes lähtölaukauksesta.

Soitat ja minä kuuntelen.
Puhut ja minä ymmärrän.

Teemme yhteisen päätöksen, vaikka sinä sen teet.
Me olemme vain ystäviä, vaikka emme me ole.

(c) Annie___`

Haluaisin kertoa et mulla on ukrainalainen tyttöystävä, halusin kertoa sen jo eilen mut oli liikaa stressiä. Nyt kaikki on taas hyvin, en oikeastaan tiedä miksi. Ehkä onnistuin unohtaan kaiken mahollisen ja nauttimaan hetkestä. Päivästä tulee pitkä joten taidan mennä nukkuun hetkeksi. Toteutuispa kaikki mun toiveet aina :D ei ne toteudu, kyllähän minä sen tiedän, mutta ainahan saa toivoa. Ehkä eniten toivon sitä, että kaikilla olis hauskaa. Pitäs lopettaa tää typerä huolehtiminen, mutta mistä mie tiiän vaikka en näkis kohta enää ikinä ketään niistä tyypeistä? Pitää ottaa realistinen asenne ja olla onnellinen siitä, et yleensä vielä pystyn näkeen ystäviäniä ilman et ollaan jossain suljetulla osastolla. Kohta ne unohtaa minut ja (sijainnista riippuen) minä ne. En haluais et niin käy, mutta siitä en pysty itse päättämään, vaan se on sit korkeampien voimien hallussa. Olkaa hei jätkät kiltisti vielä senki jälkeen ku mie on enää jaksa teitä vahtia - thx about the life.

sinä ja sinun täydelliset kasvosi.
voisinpa unohtaa ne iäksi.
emme voi enää jatkaa näin.
suunta on nyt vain eteenpäin ... ja sinä jäät taakseni.
kiitos rakkaudestasi, jota ei ollut.

Joka kerta kun lähdet saat minut vakuuttuneeksi siitä, että olet oikeesti maailman paras tyyppi.

Minusta on tullut vahva sisareni.
Enää et voi satuttaa minua.
Taistelemme nyt eri puolilla.
Kirjoitan sinulle rintamalta kirjeen ja kerron että minulla on kaikki hyvin.
Arvostatko sitä - et.
Kirjoitatko takaisin -et.
Mutta minä kirjoitan silti, sillä tiedän sen satuttavan sinua eniten.

Läheistäkin läheisemmässä maassa asui prinsessa, joka oli hyvin kaunis ja kaikki rakastivat häntä. Prinsessa oli niin kaunis ja täydellinen, että hänen alamaisensa hieman pelkäsivät häntä.

Joka perjantai prinsessa lähti kävelylle linnan ulkopuolelle. Hän käveli pienen kylän läpi, jonka asukkaat juoksivat päivän askareiltaan kumartamaan ja niiaamaan prinsessan kulkiessa heidän ohitseen.

Kesken erään kävelyretken prinsessa huomasi, että hänen kauniin kenkänsä silkkinauha oli avautunut. Siinä kaunis ja loistelias prinsessa sitten seisoi keskellä kuralammikkoa ja katsoi kysyvästi ympärilleen. Prinsessa osoitti muutamia ihmisiä, mutta he perääntyivät ja pakenivat sisälle taloihinsa. Lopulta prinsessa osoitti vesiastiaa kantavaa tyttöä; tämä laski heti astian maahan ja kyykistyi polvilleen lammikkoon sitoakseen prinsessan kengän kauniin silkkinauhan rusetille. Prinsessa näki, että tyttö oli ruma ja varmasti hyvin köyhä, mutta kovin avulias.

Prinsessa otti tytön mukaansa linnaan ja teki hänestä palvelustyttönsä. Prinsessa lahjoitti palvelustytölle vanhan kampansa, jotta tämä kampaisi hiuksensa - eihän kauniilla ja ihanalla prinsessalla voi olla noin nuhruisen näköistä palvelijaa, prinsessa ajatteli. Mutta palvelustyttö tuli kovin onnelliseksi lahjakammasta - hän ei ollut koskaan ennen omistanut mitään.

Siitä päivästä lähtien palvelustyttö palveli kaunista prinsessaa avoimin mielin, sillä hän muisti kuinka prinsessa oli antanut juuri hänen sitoa kenkänsä nauhan rusetille ja vielä antanut hänelle lahjaksi jotain niin kaunista. Palvelustyttö oli kiitollinen prinsessalle; nyt hän omistaisi jotain ihanaa ja kaunista: ystävän.