IRC-Galleria

Armand

Armand

uusi vuosi on tuloillaan.

Selaa blogimerkintöjä

Puzzle Quest 2Keskiviikko 05.12.2012 14:15

Peli:Puzzle Quest 2

Alusta: PC

Muut alustat: DS, Xbox 360

Julkaistu: 2010

Puzzle Quest 2 on minulle ennen kokematon kokemus. Nimittäin Roolipelin ja tavallisen palikoiden yhdistelyn epäpyhä liittouma. En ole ollut erityisen kiinnostunut palikkapeleistä, mitä nyt muutaman kerran olen kouluaikoina tylsyyden ja nukahtamisen esteeksi peleillut tunnilla jotakin puzzletimanttien yhdistelemistä. Enkä myöskään ole kärtylinnuitta selvinnyt, seuraava arvosteluni luultavasti perustuukin kyseisen pelin yhteen variaatioon jahka saan ne joulukentät tahkottua läpi.

Alku meni huuli pyöreänä ihmettelyyn. Tämähän on Diablo palikkamuodossa. Onko se totta? Kyllä se on! Kaiken lisäksi peli on kaikkien aikojen kiinnostavin puzzlepähkäily mitä olen kokeillut ja tuo kokeilu kesti aina tasokattoon ja viimeiseen kenttään saakka. Tosin kiinnostus alkoi hiipumaan noin puolen välin paikkeilla. Siitä vähän lisää myöhemmin.

Tekijätiimin ensimmäistä en koskaan saanut käsiini, syy lienee lähinnä puutteellisessa alustakalustossani. Nimittiän puuceelle ja PS 2:selle ei ihan kaikkia pelejä julkaista vaikka eletäänkin monialustaaikakautta, no PS 2 on vain puhtaasti menneen talven lumia ja tiettyjen pelien saatavuutta sille en ihmettele yhtään. No joka tapauksessa heti kuullessani tästä "pikkupelistä" kipitin taas jälleen kerran verkkokauppaan ja annoin visan vinkua. Pikkupeli oli hiukan virheellinen luulo, nimittäin tästä teoksesta löytyy yllättävän pitkäaikainen pelikaveri. Taisin kuluttaa kallista peliaikaani tähän enemmän kuin moneen ns hienompaan julkaisuun.

Pelin luenne on simppeli. Tarkoituksena on vaeltaa alun kylästä luolaston syvimpiin syövereihin. Matkan varrella eteen tulee vihollisia joiden kanssa taistellaan yhdistelemällä erivärisiä kiviä toisiinsa kolmen ja parhaimmillaan viiden sarjoina. Tietynvärisistä kivistä saa tietynlaista manaa ja manaa kerryttämällä voidaan sitten laukaista erikoishyökkäyksi ja taikoja. Pelikentällä on myös suoraa vahinkoa aiheuttavia pääkaloja ja hansikkaita joita tarpeeksi yhdistelemällä saa miekan laulamaan. Valitsemani naisbarbaari olikin juuri aseen suuren vahinkomäärän takia aika lyömätön kaveri ja eipä pahimpienkaan örmyjen kanssa kauaa nokka tuhissu siinä vaiheessa kun sain parhaimman sotavasaran. Aseiden lisäksi pelissä kerätään myös muuta kamaa. Kuten terästä ja lankunpaloja, sekä haarniskoja ja kaulahelyjä. Kylässä turhat esineet voi myydä ja ostaa tilalle parempia. Löytyypä sieltä myös kääpiöseppä joka osaa parannella haluamaasi esinettä kunhan löytyy tietty määrä raaka-aineita ja kultakolikoita.

Hahmonkehityksessä ei tapahdu mitään kovin ihmeellisiä. Sankarin levelli ja energiamäärä nousevat itsekseen ja yhteen ominaisuuteen voi itse lisätä per levu lisää tehoa. Pelin kentätät ovat pettävän lyhkäisen näköisiä karttapohjalla, mutta jos tahkoaa jokaisen taistelun jokaikisen örmyn kanssa saa aikaa kulumaan yhdessäkin tasossa tuntitolkulla. Tämä taatutsti miellyttää puzzlepelien vannoutuneita ystäviä, mutta kaltaistani enemmän roolipleistä välittävää tämän tahkoaminen alkoi jossakin vaiheessa pahemman kerran puuduttamaan. Tuntui siltä ettei silmissäni enää vilissyt muuta kuin erivärisiä palikoita jopa nukkuessani ja alun hieno peli alkoi näyttämään vähemmän hienolta. Oltiin päästy minun kyllästymismittarini punaiselle alueelle. Viimein tasokaton kilahteassa kattoon en enää jaksanut jokaista örmyö piestä. Tavoitteeni oli vain nähdä peli pääpiirteiltään myös lopusta. Toisaalta juoni oli sen verta yhdentekevä kehys palikanhakkaamiselle etten oikein keksi mitään erikoista syytä pelata peliä loppumetreille siinä vaiheessa kun se ähky tulee.

Puzzle Quest 2 ei ole mikään graafinen riemuvoitto, mutta kuvallinen anti ajaa asiansa hienosti. Äänimaaima ei myöskään jyrää ketään alleen ja npc-hahmojen samat repliikit eri tilanteessa saavat tahattoman hymyn huulille. Musiikit puolestaan kuuluvat ihan keskitason fantasiapelin aineksiin, ja alussa ne luovatkin ihan mukavasti tunnelmaa. Loppua kohden tietenkin samat rallit muuttuvat yhdentekeväksi taustahälyksi.

Vaikka tällä hetekellä tuntuukin siltä etten enää ikinä halua nähdä yhtään keltaista, punaista, sinistä, tai minkään muunkaan väristä kiveä. Ei käy kiistäminen sitä tosiseikkaa että Puzzle Quest 2 on silti loistava peli ja innovatiivinen yhdistelmä toisilleen vierasta pelaamisen muotoa. Enkä minä nyt ihan turhaan yhdistellyt kiviä tuntitolkulla siitäkin huolimatta että yöuneni jäivät valiin turhankin lyhkäisiksi. Enhän?

Arvosana:
8 (asteikolla 1-10)

Yhteenveto:
Roolipelin ja puzzlepelin ristiinnaittamisen onnistunut lapsi, vain loppu puuduttaa.

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.