IRC-Galleria

Hyvissä ajoin perjantai-iltapäivänä etsimässä jotain paidantapaista yhdistettäväksi jo valmiiksi kaapissa makaaviin housuihin. Palasin kotiin suklaanruskean vähän kalliimman housupuvun kanssa. Kiitos iskä!

Istuskelin muutaman tunnin Suvin, Suvin, Gavinin, Alanin, Alanin, Paulin ja muiden brittien seurassa ennen kuin lipesin pelastusreissulta kotiin jo puolenyön aikoihin.

--

Häät.

Voiko kirkosta sanoa, että se on söpö? No, Kuusiston kirkko on sitä suhteellisen paljon kuitenkin. Muodostui pariskunta tallinomistaja ja tallinomistajan mies. Tekisi mieleni kliseisesti kehua, että oli kaunis vihkitilaisuus, mutta se kaikki jumalallisuus pilaa melkein tilanteen kuin tilanteen, kun en edes sitä Isä meidän -rukousta osaa ulkoa. Joo, ja kaikki uskoo, että lukisin sen hartaudella kädet ristissä, jos osaisin. Etukäteen olin jo kauhistellut "lasi lasin päälle, kunnes kaatuu" -teorian toteutumista ja eikös vaan viereeni sattunut arabialaisen omistava hameväen edustaja, jolla ei meinannut pitää pokka millään. Mukavastihan se sitten meni seiniä ja edessä rimpuilevaa vauvaa katsellessa.

Kartan mukaan istumaan pöytään numero jotain. Ehdottomasti viihdyttävin seurue, vaikkei oltu päästy vielä yhtä kuohari- ja yhtä viinilasillista pidemmälle. Kamala stressi kuvien ottamisesta ja kamalasti hyvää ruokaa. Kakun ja yhden lisäviinilasillisen jälkeen tuli suoritettua tuskainen rauhoittuminen. Niin pahaolo, että suunnittelin jo kotiin lähtemistä ja meinasin hylätä kokonaan alkuillan pääpuuheaiheen eli boolin ennen kuin pääsin edes maljalle asti. Hetki hytinää ulkona, valittamista ja huokailua sekä alkoholistimaista keskustelua boolimukin kanssa. Loppuillasta erittäin riehakkaaksi ja ajoittain murheelliseksikin heittäytynyt Plant-palvoja taputti selkään ja totesi "älä pelkää, kerrain se vain kirpaisee". Mahdollisesti kirpaisi muutamankin kerran, mutta sekin koski ehkä enemmän edellisen kyseisen viisauden kuuluttanutta. Ehdin olla illan aikana Todistettavasti syyllinen -tähti ja lesboavec sekä pohtia pääni puhki bändin solistin tuttua ulkonäköä todetakseni lopulta, että olemme viihtyneet molemmat syystä tai toisesta Rennossa. Sain taputukset, kun raahasin korkokengissä boolisaavin illan lopuksi kaikkien ulottuville. Pyörittelin päätäni ja sanoin "ei kai sitä sinnekään voinut jättää".

Mukavat häät.

--

Ponskuorhit pyörimässä Ypäjällä eikä pää edes mennyt pyörälle, vaikka lähdin jo ennen puoltapäivää liikkeelle.

Kaksin kappalein connemaraa ja molemmat hienoja. Rockfield Wizard samanlainen pölhö sähläri ja sporttimalli kuin meikäläisen saksalainen. Eternal Flake alias Eetu oli se, jonka puolesta jännitin. Voi sitä ponipoikaa, oli se niin äijiintynyt ja muuttunut oikein muhkeaksi. Ehdottomasti piti nähdä livenä ja liikkeessä. Muuten perfect, mutta takapää kovin jäykkä käynnissä. Hyvin valmisteltu tehtäväänsä, sanoivat tuomaritädit. Hyvin valmisteltu elämään, sanon minä ja kehun kasvattajaansa.

8-7-8-7-8=38 pistettä ja II palkinto. Hieno Eetu!

--

"Melko pelottava näky: vaatteita pitkin lattiaa eteisestä alkaen, korut heitetty lavuaariin ja kyllä, olen oksentanut suihkuun. Ei siis ihme, että nyt on niin hyvä olo!"