Kolmen päivän lippuhan sitä tuli sitten ostettua, koska jokaisena päivänä oli jotain kiinnostavaa. Perjantaina otin alkoholittoman linjan ja Romeon rakastajataren kanssa saavuimme alueelle vasta yhdeksän aikoihin. Monen tuhannen ihmisen joukosta bongasimme muutaman tutun, vaihdoimme kuulumisia ja jatkoimme kuuntelemaan DJ Starscreamiä. Kun keskityin nauttimaan musiikista, seuralaisena tulevana toimittaja intoutui kaivelemaan naamion taakse piiloutuneen poikasen artistivalintaa. Hieman vessajonottamista välillä. Lisää musiikkoja suuren rapakon takaa ja kyseisen päivän toinen syy lippuun eli Distrubed. Toimittajalapsi veti innolla, heitteli Kalevala-sormustaan hietikolle ja pyyteli ihmisiltä anteeksi. Odotukset eivät olleet kovin suuret, mutta eipä yhtye suurta vaikutusta tehnyt siltikään. Tulimme, soitimme ja lähdimme. Soittivat sentään sen tietämistäni parhaimman eli Down with the sicknessin. Väliaika eikä mitään muistikuvaa tekemisistämme. Pääesiintyjänä vielä yksi yhdysvaltalainen ja aikaisemmin soittaneen dj:n emäpoppoo eli Slipknot. Eipä tarvinut valittaa, koska vetivät hyvin ja lavalla oli menoa, yleisöstä puhumattakaan. Corey Taylorin hyvä ääni tunki mätönkin läpi. Totesin, että tätä bändiä voisi kuunnella enemmänkin. Eihän se ollut edes niin raskasta, kuin olin odottanut. Nappasimme yhden alkoholia salakuljettaneen poikasen matkaan ja otimme suunnaksi keskustan. Pienen hämykutsun jälkeen lähdimme metsästämään pinkin laukun kanssa pyörivää setää, joka metsästi karannutta laukunomistajaa. Olohuoneen terassillahan ne olivat kaikki tutut, perin humalaiset sellaiset. Illan viimeinen musiikkiannos jazzin muodossa.
Lauantaiaamu alkoi aikaisella herätyksellä Turusta. Auto alle, kääntyminen kotona ja tallin kautta Kotimäelle kisoihin. Lilian oli onneksi oikein rauhallisella tuulella ja teki hoitajapestistäni helpon. Kun annettiin lupa, kiisin kotiin laittautumaan valmiiksi ja otin kyydin Ruissaloon. Matkalla törmäsin Thaimaan-matkaajan, joka uutisoi ensimmäisenä kärsivänsä miehisistä ongelmista. Lähdin Seinäpuun ja kaverinsa seurassa talsimaan lähemmäksi päätepistettä, seisahduin hetkeksi tervehtimään rentolaisia Koff-vippiläisiä, jatkoin matkaa ja jumituin juttelemaan hämeenlinnalaisen teltta- ja lavakasaajan kanssa sekä hämmästelemään edelleen sitä, että loppuillasta Börsin lattialla yleensä melkein vakaatasossa etenevä entinen koulukaverini tekee nykyään töitä enolleni. Seuraava tuttu osui kohdalle, kun olin sisäänmenojonossa saamassa uutta meduusatatuointia. Edisonissa viihtyvän kokin kaveri ohjasi katsomaan Don Johnson Big Bandiä, jonka seuraaminen pitkästä aikaa oli erittäin nautinnollista. Telttatunnelma oli mahtava ja bändi veti hyvin. Isoveljen The Gosspia juuri mainostanut ystävä kävi rutistelemassa ja hävisi yhtä nopeasti. Samaan aikaan musisoivat toisaalla Eppu Normaalin miehet, joten vessajonon kautta kohti rantaa. Puotila-Uotisen risteytys bongattu ja hän ystävällisesti ohjasi suuren tuttavakertymän sekä alkoholikasauman luo leikkimään juoppoa pummia. PMMP:n korvannut Disco Ensamble oli mukavaa vaihtelua, mutta sade ajoi tytöt puun alle suojaan kesken keikan. Uusi katsaus Teltan antimiin Ladytronin kivutessa lavalle. Ei hassumpaa. Lahjoitin Romeon rakastajatarelle varatun sadetakin randomtytölle, joka antoi hyvä kiertää ja nappasi minut hänen ja poikaystävänsä matkaan katsomaan Tehosekoitinta. Humala-aste melko korkealla, höpötysvaihde päällä ja puolet pitkään odotetusta keikasta meni ohi. Perkele. Marssia moikkaamaan uusien tuttavuuksien kavereita. Uu, kivannäköinen aussipoika, joka kehui Glasvegasia. Niinhän se oli ollut alunperinkin suunnitelmissa, mutta enpä tainnut ikinä oikean lavan ääreen oikeaan aikaan päästä. Portilla odottelemassa Vuosareen poikaa, mutta kuuluvuus petti, joten päätin vastata myöntävästi kutsuun lähteä kalja-alueelle. Uusi tuttavuus, joka tarjosi alkoholia, uuden napakorun ja The Soundsin ajaksi keikkaseuraa. Takaisin kalja-alueelle ja lisää tuttuja, joista osan muistin nähneeni vasta maanantaina pienen muistuttelun jälkeen. Purkka aiheutti kädelleni smurffitaudin, jonka tartutin yhteen uusista tuttavuuksistani. Juoksujalkaa Mewn keikalle ja kappas, kun se iskikin oikein kympillä. Niin, mähän en siis tosiaan ole koskaan tutustunut kyseisen bändin tuotantoon enkä ollut tietoinen, että pidän siitä. Vihdoinkin yhteysen Vuosaaren poikaseen, jonka kanssa talsittiin yhtä matkaa aina keskustaan asti. Majoittuminen Läntisellepitkällekadulle.
Sunnuntai oli aivan pakko aloittaa hieman rauhallisemmin. Kodin kautta tallille. Lopetin kiireen pitämisen ja lupasin odottaa myöhempään ajankohtaan avaimensa hukannutta toimittajalasta. Ensin yksi krapulainen kyytiin Kaarinasta, sitten toinen kyytiin Tuureborginkadulta. Leppoisa käppäilymatka, jonka aikana toinen krapulainen yritti vakuuttaa tasoittavan toimivuudesta. Avaimia ei löytynyt, joten suunnaksi otettin Pavilijonki-lava ja Amorphis. Nääh, olihan ne ihan ookoo, mutta ei niihin jaksanut keskittyä kuitenkaan kovin tarkasti. Thaimaan-matkaaja pääsi höpöttelemään sukeltamisesta, kun kaksi jo eilen nähtyä tuttua tupsahtivat paikalle. Hylkäsin pojat ja toimittajalapsen seisoskelemaan selvyyttään ja ponkaisin pörröpään perään, kun tämä lähti painimaan kavereidensa kanssa. Volbeatiä yritin seurata anniskelualueen puolelta hetken, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Viihdyin Thaimaan-matkaajan kaveriporukassa kuitenkin Faith No Moreen asti. Keikan aikana meikäläistä napattiin hupusta kiinni ja kiskaistiin takaisin tuttuun ja turvalliseen rentolaisjoukkioon. Faith No More ei ollut pettymys eikä huono, mutta ei se viikonlopun paraskaan ollut. Muu seurue hävisi tahoilleen ja mä suuntaisin bussistopille Departed-herran kanssa kitisten kylmyydestä ja pissahädästä. Matkalla toinen stadilainen ilmoitti Kololammen puhelimen olevan löytöpisteessä ja suuntasi kanssani olohuoneeseen nauttimaan hyvästä seurasta. Myönnän olleeni humalassa, vaikkakin vähemmän kuin edellisenä iltana, mutta setä muun muassa kallisteli siihen tahtiin, että päätin olla suostumatta hänen kanssaan samoille jatkoille. Tosin kävi ilmi seuraavana aamuna, että Kololampi kuskasi sedän työkaverin luo mussuttamaan herkullisia kotitekoisia hampurilaisia.
Onneksi, onneksi maanantai oli vapaa. Hidas ulostautuminen jatkopaikasta, tavara- ja tyttöhaku, Hese-pullaa ja olohuoneeseen. Matkalla törmäsimme baarikierroksella oleviin edellisen illan seuralaisiini, jotka informoivat erään reippaan krapulaisen menneen seitsemäksi töihin, leikanneen varpaankyntensä ja lähteneen takaisin kotiin. Liikeradat pienentyneet ja liikeet hidastuneet. Kotiutuminen illansuussa.
--
"Don't know how much time has pass."
