IRC-Galleria

Tiistaina käppäilin yhtä väsyneenä kuin yleensäkin TYKS:n T-sairaalan ruokalan läpi ja vilkaisin lehtiotsikoita. Pysähdyin pidemmäksi hetkeksi kuin yleensä. Enää ei ollut kyseessä yleens-aamu, vaikka olinkin yllättynyt lukemani uutisen vaikutuksesta aivotoimintaani. Siinä se luki isoin kirjaimin: HEATH LEDGER KUOLI. Toinen, jolle kirjoitin asiasta, ei hemmetti vie edes tiennyt, kuka sellainen tyyppi oli! Sitä ihmettelin, miksi olin niin järkyttynyt, ettei keskittymisestä aivosähkökäyriin meinannut tulla mitään. Enhän ole edes koskaan oikeastaan kunnolla noteerannut koko näyttelijää. Kai se on se Brokeback Mountain, olihan se hieno elokuva (vaikkakin aiheutti pienoisen pettymyksen kaikkien hehkutusten jälkeen) ja australialainen suoritti hyvin roolissaan. Ehtipä tehdä ainakin yhden hyvän työn.

--

Olen viihtynyt äärettömän hyvin viimeisten viikkojen aikana. Hyvä asia sinänsä, mutta alkaa lipsua tuo tunnollisuus ja aivojen käyttö viihtymisen tarpeellisuuden suhteen. Torstaina ulkona, parisen tuntia huonoa unta, perjantaina herätys kello 5.50, perjantaina ulos, pari tuntia enemmän unta, lauantaina herätys kello 8.37 koiranäyttelyyn ja lauantaina ulos. Humalahakuinen lauantai toteutui hyvin, erittäin hyvin. Etkoilta etkoille hakemaan ihmisiä viihdyttämään minua. Muuten hyvä, mutta muiden lähtiessä baarin päätin olla väsynyt ja mennä nukkumaan. Enpä herännyt edes paluumatkalaisten mekastukseen. Well, perjantaina jo kysyivät, olisiko järkevää nukkua välillä.

Mitäs se kello nyt on? Eikös vain jo yli 23, ja olen edelleen hereillä.

--

"Vaikka olet hyvä, et välttämättä paras tuntemaan minua ja tapojani.
Vaikka tiedät paljon, et välttämättä mitään siitä, mitä teen, kun olen yksin kotonani.

Tiedätkö milloinkaan, jos näit sen oikean?
Siinä, kun me seisottiin, mä lähdin eri suuntaan.

Toivottavasti olet tänäänkin yhtä hyvä arvaamaan ne hetket, jolloin jonkun pientä mieltä vaivaa.
Mä en jaksa muistaa, mä teen enemmän töitä, näen sinusta unta harvoin."

Olipa taas mukavan hyvä kotimainen elokuva, sellaista suomalaista eleetöntä mutta todellista surkeutta. I love Outi Mäenpää! En yhtään ihmettele, että tuo nainen on niin monessa suomalaisessa leffassa mukana. Yksinkertaisesti hyvä näyttelijä. (On niitä sitten sellaisiakin näyttelijöitä, jotka ovat mielestäni aivan turhaan niin työllistettyjä kuin ovat.)

Nää vakavat ja hyvät - koskettavat - elokuvat vaan usein aiheuttavat inhottavasti tunteen, että pitäisi mennä märehtimään omaakin elämää viinapullon ääreen. Masentavaa.

--

"Sinisen hetken jälkeen sä sanoit, sä voisit vaan antaa elämän pudota painollaan.
Unohdit jo kaikki tarinat siitä, kuinka sä halusit olla satulinnojesi prinsessa, se jota kaikki rakastaa.
Mä katson, kun tuhkimo itsensä juo taas humalaan.

Sä oot raivo härkää, höyryää sun pää.
Sul on aina nälkä, et kyyneleitä nää.

Sun unesi mies tuli sanomaan, ei tästä ovesta pääse kuin yhteen suuntaan.
Katsot telkkarista, kuinka sun elämä haihtuu savuna tuuleen.
Ei ne tyypit, jotka hukutit kerran, koskaan palaa takaisin.
Sä katsot, kun se saippuasarjamurhaaja tuomitaan."

Joo, nukkumisesta on ollut puhetta, mutta sitä ei olla harastettu kamalasti. Eilen suunnittelin, että voisin nukkua tänään. No, nukuin tänään ja tämän päivän.

(Eikä mulla ollut kuin suunnitelmissa lähteä Helsinkiin tapaamaan ihmisiä. Oli mulle soitettukin muutamaan otteeseen, niin puhelin näytti.)

--

"Why do all the best girls have a loaded gun?
Immortal group of killers ready for landing.
And why do all the best girls never look behind?
Before you cut their long hair and forget to be honest.

I try to get answers from the others
instead of myself.
One of the questions on the road is
'do I ever find a way home?'

Why do all the best girls never look like whores?
They have friends to talk to and hold on to.
And why do all the best girls never fuck it up?
Before you cut their hair and decide to be honest.

I try to get answers from the others
instead of myself.
One of the questions on the road is
'do I ever find my way home?'

I know you have something to look for.
I know you have something you hate to show."

Tämäkin biisi on ajalta, jolloin pienen pieni Bae ja pienen pieni jannie vetivät rundia popparien perässä ja kanssa ympäri Suomea. Miksei elämä voi olla sellaista enää? Silloin en kaivannut uutta ihmistä seurapiirini joka toinen kuukausi, en alkoholia tappamaan aivosoluja, en nollannut tiliäni kahdessa päivässä, en riskeerannut ihmisten henkiä ajamalla puolen tunnin yöunilla, en vaivannut päätäni ihmissuhteilla, en kärsinyt opiskelemisesta.

Takaisin kotona perjantaina ennen iltapäivän kääntymistä illaksi ja Rennossa jo neljän tunnin kuluttua. Ikävähän minulla oli olohuonettamme, halusin päästä turinoimaan ystävän kanssa, kitisemään elämän epäoikeudenmukaisuudesta ja hehkuttamaan sen oikeudenmukaisuudesta. Jatkoinko kotiin? En todellakaan. Sunnuntaina totesin jatkaneeni elämää decameronlaiseen tyyliin, with alcohol. Ehdinkö alkoholisoitua viikossa? En usko, mutta onhan asian kanssa viihdyttävää vitsailla. Sunnuntaina totesin myös, että olisi hienoa löytää oma sänky välillä, Läntiseltä Pitkältäkadulta kun ei edes sijauspatjaa löydy. Nytkö on tiistai? Olen ehtinyt käydä TYKS:ssä ja nukkua puolentoistatunnin päiväunet sekä istua Rennossa, mutta 500 metrin välimatkasta huolimatta ponin sai osakseen vain kivennäisiä ja porkkanoita. Facebookin statusosiossa lukee "has planed to sleep". Mitä ihmettä tuokin tarkoittaa? En ole sitten viime tiistaiyön jälkeen nukkunut kunnolla, viime aamuyönä from 5.50 to 6.30 a.m.. Kertokaa, millä saan kelloni tikittämään erilaisella rytmillä!

Maanantaina alkaa seitsemän viikon harjoittelu. Voisin ottaa vastaan ripauksen motivaatio ja kiinnostusta opintojani kohtaan? Olen verrannut tulevaa kautta helvettiin. Onko se kaikille näin tuskallista? Ei.

--

"We're sickeningly pretty and unpleasantly vain,
something to really drive you insane,
We're voluntarely obsessed with the play.
So, c'mon now, sing with the tempest & rock like a hurricane,

I love to see you high 'cause of me,
I drop you down to put you back on the peak.
You're face to face with pride and you reap what you sow.
Don't you see what you deny, don't you see what you deny?
So afraid to be alone.

There's a winner in me and I'm breaking the ground.
I am technology, I'll be sticking around,
There's a winner in me, the sun in a cloud.
There's a killer in me!

Do the shadows bother you when you're all alone?
Does your mind play games with you or is it me after all?
No time for hesitation, are you ready to fall?
No time for useless patience, so how about some rock'nÂ’roll?
So afraid to be alone."

Kyllä se vaan niin on, että jotkin ajanjaksot muistaa elämästään parempi kuin toiset. Very surprising.

Yksinkertaisesti minä rakastan ulkomailla olemista, vieraita kulttuureja ja kaikkea eksoottista, oli se sitten etelän hetelmää tai kylmänkalseaa jumalanhuonetta. Kaksi viikkoa Panamassa oli aivan liian lyhyt aika. Toki keksin yhtä ja toista valittamista, jotka aiheuttivat kitinää through the whole trip: Päivälämpötilat saivat pulssin nousemaan, vaikka olisin vain maannut aurinkoa ottamassa. Lämpö oikeasti uuvuttaa ihmisen! Kulinaristireissuista ei ole koskaan kyse kohdallani ja olen tottunut marmeladipaahtoleipäpullalinjaan jo Intiassa, mutta viimeinen viikko all inclusive breakfastia vei ruokahaluni pohjalle. En seonnut suihkussakäymisen takia, kuten huonetoverini, mutta sen halvatun aurinkosuojan (suosittelen P20-öljyä, saatuaan imeytyä rauhassa ei ole suurta tarvetta lisäillä eikä tarvi kärsiä tahmaisuudesta) levittämisen jok'ikinen aamu jätin mielelläni taakseni. Espanjaakin olisi varmaan pakko opetella, jos joskus aikoo palata, koska kaikesta amerikkalaisesta historiasta ja jo muutaman vuoden kestäneestä kandalaisesta turistiryysiksestä huolimatta panamalaiset ovat olleet erittäin nihkeitä opettelemaan englantia. (Ei sillä, mä oikeasti haluan oppia espanjaa.) Mitäköhän siitä palvelusta voisi sitten kertoa, jottei kuitenkaan jupisi maan koko työntekijäkaartia suohon? Kaipa kyse oli vain kulttuurieroista, kommunikaation puutteesta, nuoruudesta turistimaana, vaurastumisesta ja vaikka mistä. Oli se kuitenkin välillä perin kummallista, kuinka hampurilaisen saaminen voi kestää tunnin, yhden asiakkaan vaateostosten veloittaminen voi kestää kolmenkin hengen voimin varttitunnin tai yksinkertaisesti tarjoilijana vastataan "pieni hetki", mutta ei palata koskaan takaisin, Oma lukunsa olivat erinäiset vanhemmanpuoleiset naistarjoilijat, joista tuli elävästi mieleen erään Turun seudulla sijaitsevan tallin omistaja vakavine ilmeineen.

C'moon, en mä Suomessakaan pidä kaikesta. Voisin esimerkiksi tunkea tämän pakkasen johonkin kauaksi minusta. Valittaminen on vaan niin simppeliä. Uskokaa tai älkää, kaikki tuo oli loppupeleissä pientä, kun onnistui löytämään ne parhaat puolet Panamasta.

Haluan olla kliseinen: Mikä voisi olla ihanampaa kuin lämmin pimeys merenrannalla, meren jossa varpaat lämpenevät auringonlaskun jälkeen viilentyneen hiekan jäljiltä? Pyörit paljain jaloin hiekassa ja, jos käännät selkäsi hotellialueen valoille, näet horisontissa - vai hetkinen - mahdollisesti aivan rannan tuntumassa muutaman vaatimattoman kalastusaluksen silhuetin. Kun katseellasi lähdet nousemaan horisontista ylöspäin, voit kiivetä askel askeleelta lukemattomia tähtiä pitkin planetaarion kattoon ja pienessä sievessä voit jopa kuvitella pystyväsi koskemaan noihin kaukaisiin aurinkoihin.

Ei voi mitään, olin vaikuttunut tuosta tähtitaivaasta. Näkyykö Panaman yllä enemmän tähtiä kuin Suomessa?

Miksiköhän kuuntelen juuri tätä musiikkiteosta? Viimeisen viikon odottelin kuulevani tämän kappaleen, koska panamalainen trubaduuri sen lupasi soittaa. Ensin ei ollut muistissa lyriikat, sitten oli "sairasloma" vaihtuneen vuosiluvun takia, mutta viimeisenä iltana sain kuin sainkin hymähtää ja kiittää. Uskokaa tai älkää, se oli sitä paitsi kanadalainen naikkonen, joka ensin keksi esittää pyynnön tämän bändin tiimoilta. Loppupeleissä se oli kuitenkin aivan sama, mitä tuo duon parempi puolisko esitti (sanottakoon, ettei toisenkaan puolikkaan musiikillisissa lahjoissa ollut mitään viikaa - paitsi mahdollisesti hysteerinen naurun täytteisen krapulatyöillan aikana). Kyllä vain, olen taas löytänyt lumoavan äänen, jota olisin voinut kuunnella enemmän kuin muutaman illan.

Mitä, eikö näillä kokemuksilla voisi viihtyä koko elämäänsä jossain? En saa päähäni tällä hetkellä mitään muuta. Haluaisin vain olla ja olla välittämättä.

Okei okei. Näimme myös kaimaanin syömässä, ei ympärillä uiskentelevaa kalaa eikä kilipikonnaa, vaan pullaa. Ihmettelimme, mistä tulee nimitys kultapupu, koska eläin näytti aivan rotalta eikä sillä ollut edes pitkiä korvia. Yritimme pelastaa Jesus Christ, a lizard! -jeesusliskoa ja pelkäsimme niin jagulaareja, lepopardeja kuin cocodiilejä. For real, ehkä kamalin paikka oli perhostalo. Kävin siellä ja annoin tuollaisen holtittoman olennon jopa laskeutua kädelleni, mutta ovat ne vaan ihasteltavampia seivästettyinä neulalla tauluksi.

--

(Meinasin kopioida lyriikat tähän, mutta totesin niiden olevan out of reach - elämänihän on kunnossa.)

Kello 9.05

Lentosukat olivat ja auttoivatkin, mutta voin kertoa 15 tunnin olevan, jopa válilaskun kanssa (kanadalaiset eivát muuten ole ulkonáóltáán sellaisia kuin South Parkissa váitetáán), pitká aika istua melkein pelkástáán paikallaan.

Keli on ollut vedentulon kannalta ilmeisesti verrattavissa kotimaan oloihin. Ei kukaan kertonut mulle, ettá táálláá sataa. Ei Intiassa sada koskaan táhán aikaan vuodesta. Vielá ei olla páásty edes SADEmetsáán asti ja ollaan saatu jo kehittáá patenttiratkaisu pyyhkiján loppuunpalamiseen. Piti tosin visiteerata jossain kolmesta pilvenpiirtájácityn keskellá olevista viidakkoalueista, mutta aika loppuu auttamattomasti kesken neljássá vuorokaudessa.

Hemmetti, Panama onkin vauras maa: uudenkiiltáviá citymaastureita, sossutoimistoja, merkkivaatteita, suljettuja asuinalueita, vartijoita joka nurkalla, Mel Gibsonilla varustettuja hotelleja, paranneltuja tissejá ja pakaroita, hammasrautoja. Hulppea on támá meidán hotellikin. Jos on vaurautta, niin on sitá kóyhyyttákin - meidán turistireissumme on vaan ohittanut sen taksilla huristaen.

Pieni maa ja pieni kaupunki, mutta millaisia ostoskeskuksia? Julmetun suuria ostareita, joiden pinta-alat láhentelevát varmaan kymmenesosaa koko maan pinta-alasta. Meidán oma pieni Multi Centro menee vielá muutamassa tunnissa lápi, ja sen jálkeen voi jaksaa jotain muutakin, mutta seudun suurin rahantórsáyskeskittymá Albrook Mall vei jo innon shoppailustakin tai ainakin mehut jaloista. Lápi tuli koluttua osa pohjakerroksen liikkeistá ja aikaa káytettiin nelisen tuntia. Dollareita káytetty alle satanen: paitoja, housuja, kenkiá, laukkuja, koristeita ja somisteita. Elektroniikkaan tai chanelvuittonlacostehilfigereiden suuntaan en ole vilkaissutkaan, kalliita ovat.

Siemaillen omenamartinia, mansikkamargaritaa ja piña coladaa hotellin laskuun, syóden sushia (mmm), pelaten black jackiá ja ihaillen kauniita ihmisiá kulutamme aikaamme. Yeah, silmá kyllá lepáá suuressa osassa panamalaisia - ja sama onnistuisi varmaan kirjaimellisesti vanhemman naisváestón takamusten páállá. Tsiisus!

Varpusen Jaskaa ei nákynyt, vaikka káytiin kurkkimassa Karibianmeren puoltakin, mutta rauniot ovat saattaneet toimia kapteenin kulkupohjana kuivalla maalla.

--

"Tarjoilija Spóó, kiitos."

Jotain niin parasta:
http://www.vladimirpunikki.com/

--

"I want to steal your candlelight.
I don't want to borrow it,
just need to get it all.
Without your failures.
Without your dark, bad memories."

The Rasmus ja albumi Into sekä kokoonpanon ensimmäinen yhteinen festarikesä assosioivat allekirjoittaneen aina johonkin äärettömän hyväntuuliseen ja mukavaan tunteeseen. Voisin kuvitella, että tuota tunnetta tarkoitetaan, kun puhutaan onnellisuudesta. Nimettäköön tämä tunteeni onnellisuudeksi ja sanottakoon, että Bae on onnellinen juuri nyt. Väsynyt, mutta onnellinen. Kliseistä, mutta siltä nyt tuntuu.

"Valituksen" sanoja näkyi jo aikaisemmin tästä kummallisesta olotilasta, taukoamattomasta hymyilemisestä. Takana on taas mahtava päivä, ilta, yö, aamuyö, aamu, päivä ja jotain sitä rataa. Minkäs sille mahtaa, jos välillä kokoontuu juuri oikeanlainen porukka, joka viihdyttää jokainen omalla tahollaan, yhdessä, omalla tavallaan ja niin hienosti. Alkoholistin ja juopon päiväkirjasta: nyt muistan, miksi aikaisemmin ryyppäsin niin maan perkeleesti. Myönnettäköön, että alkoholi vauhditti iltaa, teki ihmisistä sosiaalisia, puheliaita ja avoimia, vei ihmisten estot sekä antoi ihmisille luvan olla aavistuksen verran aivottomampia. Tämä kaikki ei kyllä koske Baea, koska näin jälkikäteen ajatellen iltapäivän hysteriatunneilla Bae oli kuitenkin vailla promillearvojen nousua. "Ai niin, mutta enhän mä voinut olla vielä humalassa, koska vasta oltiin hakemassa juomia." Fyysisesti ei ehkä tervellistä ole tuon tuliliemen nauttiminen, mutta kerrassaan parantavansuuntaista onnellisuuslientä - ainakin joidenkin kohdalla.

Viihdyttävää, menevää ja vakavaa samaan aikaan. Parhaimmillaan se on vakavana, koska ilman vakavuutta ei edes tanssiminen ole hienoa. Or not, ei mitään käryä.

Niin, ja jollei se yksi itse tunne kaikkia, niin vähintään sen pikkuveljistä joku tuntee.

Hapiness. I could fall, I could fall hard.

--

"I don't go to school every monday,
I've got my reason to sleep.
Don't you tell me how I should be.

I've made up my mind about the music.
I've made up my mind about the style.
I know that I'm stable and able to settle down,
but I keep f-f-f-falling down with the sun.
I can't give it up, the night is calling me like a drum.
I keep on F-F-F-Falling.

This life is so full of temptation,
and I want to keep it that way.
I know myself, I can handle the game.

I made up my mind about the future.
I made up my mind about the past.
I know I'm stable and able to hold on.
I need a flame, I need a spark.
Don't be afraid to open my heart.
I need a game, I need a shock.
Don't be afraid, my heart is unlocked."

Ensin lukitsin pankkitunnukseni, sen jälkeen puhelimeni.

Yrittäkää vaan saada mut kiinni.

--

"Now here you go again, you say you want your freedom.
Well, who am I to keep you down.
It's only right that you should play the way you feel it,
but listen carefully to the sound of your loneliness.

Like a heartbeat drives you mad
in the stillness of remembering what you had and what you lost.

Yea, thunder only happens when it's raining.
Players only love you when they're playing.
Yea, women they will come and they will go.
When the rain washes you clean you'll know.

Now here I go again, I see the crystal visions.
I keep my visions to myself.
It's only me who wants to wrap around your dreams
and have you any dreams you'd like to sell."

Huokailua, kitinää, valitusta, ihmisten häiriköintiä, istumista Rennossa, rahanhaaskausta, nukkumaanmenoa aamulla. Tältä on tuntunut elämä pääsääntöisesti muutaman viimeisen viikon ajan. Kitisen ja valitan ja yritän saada kaikki ihmiset viihdyttämään itseäni.

Silti, kun istun aamun pimeillä tunneilla hiljaisessa keittiössä, hymyilen koko ajan. Hymyilen niin, että muut ihmettelevät. Silti löydän höpötettävää kuluneiden päivien tapahtumista monen Rento-illan verran. Silti en voi olla ajattelematta, että elämäni rullaa sulavasti ja mukavasti eteenpäin, kun muut valittavat omansa toimimattomuutta.

Suurin piirtein viikon päästä olen Panamassa perheeni ja parhaan ystäväni kanssa. Mitä sitä elämältä voisi toivoa lisää? No, ehkä v***u sen sopivan satulan ja opinnottoman maailman.

--

Have I got mine?