IRC-Galleria

Bisho

Bisho

ihmettelee tavaran paljoutta!

Blogi

- Vanhemmat »
Kun mietin sitä, että millainen ihiminen on minulle hyvä ystävä tai hyvä kaveri minulle tulee mieleen seuraavia asioita. Hän on luotettava, hänen seurassaan on helppo ja mukava olla, voi olla oma itsensäsä eikä tarvitse esittää tälle ihmiselle mitään mitä ei ole, hän kuuntelee kun tarvitsee kuuntelijaa, hän neuvoo, hän tukee, halaa kun sitä kaipaa, potkii persuksille kun en saa elämässä mitään aikaa, ihminen jonka kanssa voi viettää laatuaikaa ja tekee kanssini asoita.

Mitä asioita sitten kavereiden ja ystävien kanssa tehdään. Mennään kahville, shoppailaan, käydään leffassa, mennään baariin, käydään kävelemässä, ollaan rannalla, käydään kävelemässä, käydään jäätelöllä ja vaikka mitä muuta. Mutta mitä kaikkea voi sisältää tähän muuhun.

Voiko kaverit nukkua samassa sängyssä tai jopa mennä siitä pitemmälle. Eli voiko kaverin/ystävän kanssa tehdä intiimejä asioita kuten suudella ja jopa harrastaa ystävän tai kaverin kanssa kanssa seksiä. Tottakai asiaan vaikuttaa se onko ystävät tai kaverit samaa tai eri sukupuolta ja seksuaalinen suuntauskin vaikuttaa asiaan. Mutta todellakin voiko ystävän tai kaverin kanssa harrastaa seksiä?!?

Monesti olen miettinyt tätä kysymystä elämässäni, koska olen ollut tilanteissa jossa on pitänyt tehdä päätöksiä juuri tämän asian tiimoilta. Olisi helppoa jos vastaus olisi joko kyllä tai ei, mutta kun elämä ei ole helppo, eikä varsinkaan tämä asia ole niitä kaikkein helpoimpia. Kun puhutaan seksistä siinä on kaksi ihmistä tekemisissä. Toiselle merkitsee seksi enemmän kun toiselle. Toiselle se kuuluu vain parisuhteeseen toiselle se on vain tapa tyydyttää seksuaalisia tarpeita ja saada mielihyvää. Onhan se myös jollekkin vain harrastus muiden joukossa. Meillä jokaisella on omat mieltymyksemme asian suhteen, toiveet ja suosikki asiat. Asia on jo valmiiksi vaikea niin sitten vielä kun punnitaan ystävyyttä ja kaveruuden arvokkuutta eli onko valmis ottamaan riskin, että kaveruus tai ystävyys menee jos harrastaa seksiä kaverin tai ystävän kanssa.

Jotkut sanovat, että se menee ja toiset sanovat ettei se muuta mitään. Mutta onko riski ylipäätänsä sen arvoinen, että se kannattaa ottaa. Jos himoitsee ystävää tai kaveriaan niin paljon niin onko kyseinen ihminen kaveri tai ystävä oikeasti. Omasta kokemuksestani tiedän, että joskus aina tulee aikoja jolloin ajattelen eräistä kavereistani/ystävästäni että millaista olisi harrastaa heidän kanssaan seksiä. Onneksi en ajattele sitä 24/7.

Kokemuksestani tiedän, että se pilaa hyvänkin ihmisten suhteen pahemman kerran, mutta tiedän myös että se ei muuta mitään. Järkevää vastausta asiaan on turha hakea. Jos elämässä haluaa ottaa riskijä suosittelen jotain muuta koska ystävät ja kaverit on elämän tärkeimpiä asioita eikä niitä pidä menettää seksin takia. Joskus on vain tilanteita jolloin olen valmis ottamaan sen riskin. Uhkapeliähän se on parhaimmasta ja pahimmasta päästä. . .!!

HAASTE!!=)Sunnuntai 12.02.2006 17:53

"Tehtävänanto: Paljasta viisi omituista tapaa. Tämän jälkeen valitse viisi ihmistä, jotka haastat tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitä haastamasi ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käy ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

1.Puhun pehmoleluille kun ei ole ketään muuta kelle puhua.

2. Laitan musiikkia soimaan kovaa kun menen suihkuun.

3. Laitan musiikkia soimaan kun käyn nukkumaan.

4. Minun on pakko kerätä koko ajan jotain. (ei rahaa)

5. Aina välillä kun kävelen metsässä minä kuvittelen käveleväni Keskimaassa (Taru Sormusten Herrasta u know)

Kyseessä on avoin haaste jokainen tarpeeksi fiksu ihminen niin kun minä ottaa haasteen vastaan!!=)

Uusi kotikaupunkiniMaanantai 06.02.2006 18:04

Muutin takaisin Tampereelle 21.1. Niille jotka eivät tiedä olen syntynyt Tampereella.

En tiedä miten tässä näin kävi. Minun piti muuttaa Tampereelle sillee vähitellen mutta yht'äkkiä vielä kun asuin Lahdessa tuli semmoinen ahdistus Lahdessa asumista kohtaa ja halusin pois. Pois ja nopeasti. Ja nopeasti muutinkin. Koska se ahdistus iski todella pahasti tammikuun alussa mutta merkkejä siitä oli jo aikasemminkin ilmassa. Kaipasin uusia ihmisiä elämääni, uusia katuja, uusia haasteita jalkapalloa, uusia vaatekauppoja missä käydä, uusia divereita mistä tehdä löytäjä, uusia työpaikka mahdollisuuksia ja uuden kodin. Katoin netistä pari kohdetta mitkä kiinnostivat ja isäni kanssa kävin katsomassa ja toisesta jätin toisesta viestin välittäjälle että olisin kiinnostunt.

Alkoi tuskallinen odotus. Mutta minä olin luottavainen, että asiat järjestyisi ja niim ne järjestyivätkin. Muutto oli kyllä jotenki yksi hienoimmista koskaa ole tehnyt. Ystäväni auttoi ajamalla pakettiautoa keskellä yötä, äiti ja isäni jotka ovat eronneet auttoivat minua yhdessä muutossa ja se merkitsi minulle paljon. Itse muuton olisin voinut tehdä paremmin. Vieläkin on papereita ja tavaroita kadoksissa. muua semmosta sattuu. Sitä mitä ei saa rahalla takaisin en kait tarvitse.

Jotenkin minulle on tullut todella hyvä mieli kun eri ihmiset ovat kyseelleet minulta onko minulla Tampereella yhtään kaveria tai olenko tutustunut kehenkään. Se kertoo, että minusta välitetään ja se on ihana tunne. Tunne mihin ei voi kyllästyä, varsinkaan minä koka tuntee olonsa välillä pieniksi ja vähäpätöiseksi ihmiseksi.

Nautin hetkistä kun saan kävellä keskustassa ja totean mielessäni tämä on minun uusi kotikaupunki. Se tunne saa minut hymyilemään ja tuntemaan olon onnilliseksi. En ole vielä kunnolla hakennut töitä enkä jalkapalloseuraa, mitkä ovat tärkeitä minulle tulevaisuuden kannalta, nyt olen halunnut olla ja nauttia elämästäni.

Vielä en tunne paljon paikkoja Tampereelta, mutta odotan kevättä ja kesää jolloin voin kävellä ja ehkä pöyräillä missä sattuu ja tutustua kivoihin paikkoihin täällä, koska olen ihan varma että niitä on. Ne vaan täytyy osata löytää.

Uusi kotini on ihana vielä mutta vielä siinä on laittamista, paljon. Puuttuu sohva ja pientä semmpoista, mutta haluan kodosta minun näköiseni. Olin ihastunut retrotyyliin ja eräs ihana ihminen sanoi että retrotyyli on minun näköinen se saa aina minut hymyilemään kun muistan sen lauseen. Jostain ja jotenki pitää keksiä rahaa, millä sisustaa. Mutta jokainen joka haluaa tulla kylään joskus on tervetullut!!

YKSIN vai KAKSINSunnuntai 18.12.2005 18:37

Jälleen aika pohtia syntysiä syviä. . .

Onko ihmisen parempi olla yksin vai seurustella?!?

Yksin. Yksinolossa on se hyvä puoli, että voi mennä ja tulla elämässä miten sattuu. Tehdä mitä haluaa ja kun tekee asioita ei tarvitse miettiä satutanko jotain ihmistä teollani. Tietysti ei saa satuttaa sitä toista ihmistä jonka kanssa tekee jotain jos tekee. Mutta ei ole sitä kolmatta osapuolta joka on parisuhteessa se kumppanisi. Ei tarvitse potea mustasukkasuutta toisesta ihmistä. Jos kiinnostava ihminen on viety nenäni eestä se on vaan luonnon laki. Nopeat elävät ja hitaat kuolevat ja katuvat. No vitsi vitsinä. Kun on yksin voi tuhlata kaikki rahat omaan elämään ja oman elämän laadun ylläpitämiseen. Syödä mitä haluaa. Minä syön ainekin yksin olessani epäterveellisesti. Tuhlaan rahani vaatteisiin, CD:hin ja DVD:hin jne. Voin katsoa TV:stä mitä haluan, voin valloittaa koko sängyn itselleni, leikkiä tietokoneella niin paljon kun haluan, voin elää sikolätissä jos vaan haluan, tiskata ku siltä tuntuu, heittää vaatteet lattialle ku siltä tuntuu jne.

Kaksin. Kun on kaksin tietää, että joku oikeesti välittää minusta. Joku halaa kun on huonopäivä. Voi mennä yhdessä ostoksille. Kävellä käsi kädessä joka paikassa. Nukkua yhdessä öitä. Tehdä ruokaa kahdestaa. JNE. Mutta sitten kun seurustelee pitää tietää mitä saa tehdä ja mitä ei. Inhottavinta on varmaan se kun aiheuttaa mielipahaa ihmisille josta välittää aidosti ja oikeesti aivan mielöttämästi. Toinen ihminen täydentää aikenin minua tekee hyvät puoleni vieläkin paremmaksi ja huonot puolet vähän paremmaksi.

Mutta onko ihmisen parempi olla yksin vai kaksin. Ihmisen on joskus on hyvä olla yksin, vaikka eläisikin parisuhteessa. Tulee aikoja jolloin kaipaa jolloin haluaa omaa tilaa, omaa rauhaa itselleen. Mutta vastapainona yksin elävän ihmisen on hyvä joskus olla jonkun ihmisen seurassa, jokainen meistä joskus kaipaa läheisyyttä ja hellyyttä.

Yksi syy miksi mä kävin miettii tätä asiaa on se, että olen törmännyt ihmisiin, jotka eivät yksinkertaisesti osaa olla yksin. Alkavat seurustelemaan suurin piirtein heti kun ovat eronneet edellisestä. Sitten mietin itseäni. Kohta mulla on taas kaksi vuotta siitä kun seurustelin. No olen sitoutumiskammoinen, mutta viihdyn myös itsekseni. Mutta en voi ymmärtää sitä, että miten nämä ihmiset pystyvät siihen. Kuitenkin ihmisen tulee olla yksin minun mielestäni ennen kuin voi alkaa uuten parisuhteeseen, että unohtaa vanhan seurustelukumppanin ja tunteet kuolee. Tai on ihmisiä, jotka eivät seurustelevat mutta tapailevat koko ajan uusia ihmisiä ja ovat niiden seurassa. Miten tämmöinen ihminen voi tuntea itsensä kun minusta ihminen oppii tuntemaan itsensä vasta sitten kun hän on yksin. En tuomitse näitä ihmisiä. Hämmästelen vaan todella paljon. No samat ihmiset varmaan ihmiset hämmästelevät minun yksinoloa. Ei kaikkea voi ymmärtää, eikä kaikkea tarvitsekkaan ymmärtää.

Siis onko parempi olla YKSIN vai KAKSIN. . .

Tulevaisuus pelottaa. . .Sunnuntai 11.12.2005 00:35

Kohta minun valmistua lähihoitajaksi. Hienointa siinä on se, että olen löytänyt alan minkä parissa alan tehdä pitkään työtä. Mutta minua käynyt pelottamaan osaanko tehdä työtäni tarpeeksi hyvin, että pääsen työpaikkoihn mihin haluan ja pystyn niissä työskentelemään. Minua myös pelottaa jo pelkästään tammikuu, mistä saan rahat vuokraan ja laskuihin. Ruokaakin pitäisi syödä ja vähän elääkki. Pelottaa. Kuten viimeksikin olen jättänyt valmistumiseni niin viime tippaan kun sen voi vaan jättää. Miksi näin taas tein. En tiedä. mutta se on selvä, etten oppinut ensimmäisestä virheestäni. Opinko toisesta. Sen näyttää tulevaisuus. Täytin 25-vuotta täällä viikolla. Hieno ikä mutta niin paljon. Tai vähän. Mutta mitä olen saavuttanut elämässäni tähän mennessä?!?

Olen käynyt peruskoulun pakollisen semmoisen sieltä kauppaoppilaitokseen mistä valmistuin tietohallinnon merkonoomiksi. Sieltä armeijaan jossa olin 9kk lääkintämiehenä. Melkein kaksi vuotta olin työttömänä mitä nyt olin työkkärin projekteissa mukana. Yksi mielenkiintoisin ja paras paikka missä olin työkkärin ja ja Liikuunalla työhön projektin kautta koulunkäyntiavustajana Lotilan ala-asteella. Se oli hienoa aikaa. Tykkäsin olla siellä kaipa ne "pikku-ihmisetki" minustakin tykkäsi kun ovat vielä jossain väleissä minun kanssa. Kunnia heille ja he eivät ole enää mitään "pikkuihmisiä". He ovat nuoria. Se oli jotenki turvallista aikaa kun kelan tuet tuli ja laskut sauin maksettua. Sitten puolittain lensin pois kotoa jossa olin asunut äitini kanssa. No välit oli tulehtuneet joten parempi molemmille. Piti opetella elämään oman talouduen mukaan. Se onnistui paremmin ja välillä huonommin. No jotkut teistä tietää minun heikkouteni. =)
Sitten pääsin kouluun mistä olen valmistumassa kohta. Nyt olen kohta kolme vuotta elänyt vanhempieni ja kelan rahoilla. Varma tulon lähde joka katkeaa. Pelottaa ja samalla ärsyttää. Raha määrää niin paljon meidän elämäämme.

Futista olen pelannut kohta 15 vuotta enkä ole siinä saavuttanut oikein mitään semmoista mitä viitsisi mainita suurelle yleisölle. Paitsi sen että olin lupaus joka ei koskaan täyttänyt niitä toiveita mitä minuun joskus on laskettu. No välillä se ahdistaa, mutta tällä hetkellä nautin jalkapallon pelaamisesta enemmän kun koskaan ja se on paljon se. Mutta olisko minusta tullut suomailainen huippufutari sitä emme tiedä koskaan. . .
Aikoinaan minua kysyttiin mallikoulun tapaiseen juttuun. En koskaan minut koska oma naama ei mielyttänyt sillo niin miksi olisin mennyt näyttää sitä muille. Ei kait ole vieläkään liian myöhä mennä yrittää mallimaailmaa pääsyä joten arvoitukseksi jää tuleeko minusta mallia koskaan. . .
Kirjan olen kirjoittanu ja siitä tehtiin oma kustanteinen painoerä. Se on saavutus. Koska kärsin ala-asteella luki ja-kirjoitusvaikeuksista. On minulta pyydetty että kirjoittaisin toisen kirjan mutta kirjoitanko sitä ja julkaistaanko sitä tai mitään muuta, en tiedä sitä. . .

Sitten jollainlailla minun lempiaiheeni minun ihmissuhteet tai no mitkä ihmissuhteet. Olen tähän päivään menessä seurutellut elämässäni kolme kertaa. Pisin niistä on neljä kuukautta. Hei tosi VAU. No ei todellakaan VAU vaan apua. Mutta onhan siihen syynsä miksi minulla ei ole pitempää suhdetta on ollut elämässäni paljon aikoja jolloin en ole halunnut seurustella. Mutta luulisi että tähän ikää menessä olisi edes yksi pitempi suhde. Mutta kun ei ole niin ei ole. ELÄMÄ ON. Mutta olen aika hyvin erikoistunut epämääräsin ihmissuhteisiin, niissä minä olen hyvä. Ei ehkä ylpeilyn aihe ole mutta silti. Ystävät ja kaverit ympärillä ovat olleet pitkissä suhteissa ja minä en. Ahdista tosiasia ja se myös pelottaa.

Olen vaan huomannut kuinka olen muuttunut valittavaksi pikkupojaksi. Valitan joka asiasta ja valitan jopa ihmisille jolla on oikeesti syy valittaa elämän epärieluudesta. Hävettää nyt jälkikäteen. ANTEEKSI, vielä kerran jos ikinä luet tätä.

Koskaan ennen ei tulevaisuus ei ole tuntunut näin pelottavalta kun nyt. . .!!
Tuntuu oudolta kuinka elämämme muuttuu koko ajan meidän ympärillä. Aikoinaan luulin, että ystävät on ainoa asia mitkä eivät muutu, mutta on nekin minulla muuttuneet. Tai sitten ihmiset joista kuvittelin ja tunsin heidän olevani minun ystäviäni eivät sitä ollutkaan. Oli miten oli rakaa. Mutta elämä on välillä kaunis ja ruma. Tai raaka tai komediaa. Elämässä tapahtuu paljon samoja asoita kuin monissa elokuvissa, siksi me niitä katsommekin. Takaisin asiaan. . . joku aika sitten minulla oli todella paha itsetunto ongelma. Nyt kun se on ohi elämä tuntuu taas paljon mukavammalta ja näkee asiat taas uudesta näkökulmasta. Se oli jännä miten yhdessä asiasta lähtenyt huono itsetunto lopulta vie itseluottamuksen kaikesta. Ensin minulla oli huono itsetunto siitä mitä teen eli opiskelenko oikealla alalla. Sitten itseluottamus futiskentällä meni ja lopulta se meni siihen miten näen itseni peilistä. Futiskentällä asiat meni päin mäntyjä ja peilikuva ei mielyttänyt yhtään. Nyt opiskelut sujuu. Futiskentällä olen taas se sama Wanna be Beckham ja koulu sujuu todella hyvin.

Valitin siitä, että ihmiset jotka seurustelevat ja joita pidin tai pidän kait vieläkin ystävänäni eivät ole olleet yhteydessä minuun. Jotenkin vain ärsyttää se, että minun pitää olla se joka yhteyttä jos haluan nähdä. Miksi sen täytyy olla minä. Onko syynä se, että olen sinkku. En tiedä mutta ärsyttää. Tämä ei ole sitten yleistämistä!!
On vaan aika turhaimaista kun en ole nähnyt tai kuullut tietyistä ihmistä, ties kuinka pitkään aikaa. Onkohan minut unohdettu. Tuskinpa mutta ei kyllä pahemmin muistetakkaan. Kuinka paljon voimme laskelmoida sen varaan, että ihminen jota pidämme ystävänä miten kauan voimme uskoa että hän on olemassa vaikka emme ota häneen yhteyttä pitkään aikaan. Päivän, viikon, kuukauden, vuoden?!? En minä tiedä vastausta, ehkä nämä ihmiset jotka luottavat minun olemassa oloon tietävät vastauksen paremmin. Toivottavasti ainekin!!

Vaikka tunsin olevani yksin en ollut yksin vaikka minusta on parempi olla yksin kun kenenkään riesana. Itsekästä mutta niin minä olen oppinut selviämään. Jokaisella meillä on keinomme selvitä vaikeista asioista omalla tavalla. Minun on minun näköiseni enkä ala sitä muuttamaan. Olen tottunut selviämään yksin. Olen onneksi oppinut, ettei pidä selvitä yksin! Osaan pyytää apua ystäviltäni apua kun sitä tarvitsen. Mutta tiedän että se voi olla muista ihmisestä kauhea tapa kun minun elävä persoona muuttuu vain varjoksi normaalista minusta. Mutta jokaisella meillä on kaksi puolta.

Pitää jatkaa vielä myöhemmin tätä kirjoitusta. . .
- Vanhemmat »