IRC-Galleria

Defoni

Defoni

is just a figment of your imagination

It went. This came. Can I go?Lauantai 02.01.2010 06:14

"Ne raketit oli sellaset et näytti ku ne ois tullu kohti. Tosi psykedeelistä, enkä mä ollut edes pilvessä." -Anonymous


2009 on virallisesti pulkassa. Kohokohtia:

Placebo julkaisi Battle for the Sun-albumin 8. kesäkuuta. Olen maailman hienoimman nimmaroidun ltd. edition box setin omistaja.

● Placebo livenä Provinssirockissa 12. kesäkuuta. Seinäjoella neljä mahtavaa hikistä peseytymätöntä päivää.

● Sonisphere.

AFI julkaisi Crash Love-albumin 29.9. Vinyl premium bundle.

● Placebo livenä Helsingin Jäähallissa 15.11. Seisomapaikat ja lisää hikisyyttä.

● Jäin koukkuun Supernatural-televisiosarjaan Suomessa esitetyn kolmannen kauden aikana. 1. ja 2. kausi tuli hankittua. Tämä on silkkaa rakkautta (and OMG, the fandom<3).

● Jäin koukkuun Torchwood-televisiosarjaan. Parahiksi, että ehdin mukaan kolmannen kauden ilmestyessä.

Torchwoodin 3. tuotantokausi. Viiden hieman vajaan tunnin mittaisen jakson rysäys viitenä peräkkäisenä arkipäivänä heinäkuussa. Päätyi listaan televisiosarjoista, jotka ovat saaneet mut itkemään.

Filter - Hey Man, Nice Shot (1995)

● Lamb - Górecki (1996)

James Blunt - Goodbye My Lover (2004)

● Haltsasin PayPalin käytön (thank you for your help, darling).

● Maksukyvykkyys johti rahojen tuhlaamiseen eBayssa (koska musiikki nyt vain on niin kivaa).

● Ostin keikkaliput AFIn huhtikuun Saksan keikalle (pelkkä ostaminen on jo mainitsemisen arvoinen asia, koska ne liput on hienot ja niissä lukee AFI ja niitä on pakko hipelöidä säännöllisin väliajoin).

● Jani Sippo hakkasi ensimmäisen AFI-tatuoinnin iholleni. Seuraava aiheeseen liittyvä projekti saadaan toivon mukaan aluille jo tässä kuussa.

● Sain korvien venyttämisen päätökseensä(?).

● Laajensin interaktiivista toimintaani ja hankin LJ ja Buzznet tilit. Facebookia kartan kuin vegaani McDonald'sia.

Inglourious Basterds

Shaun of the Dead (2004)

Jamaica (pronounced /dʒəˈmeɪkə/)Maanantai 14.12.2009 03:46

*doodling*

Minä: "Kato, piirsin Muumipeikon."
Pikkuveli: "Ei toi kyllä oo Muumipeikko."

*more doodling*

M: "Pikkumyy?"
Pv: "Toi ei oo Pikkumyytä nähnytkään."

*even more doodling*

M: "Onko Nuuskamuikkusella häntää?"
Pv: "Täh? Nuuskamuikkunen on ihminen."
M: "Eikun siis se ruskee otus, Niisku."
Pv: "Niisku on Niiskuneidin veli."
M: "No eihän ole. Onko? Mikä vittu sen ruskeen otuksen nimi sit on?"
Pv: "Emmä muista."
M: "Sillä tais olla ovaalit korvat. Ja nyt sillä on häntäkin."
Pv: "Ei tää sun taiteilijanuras oikein ota alleen."
M: "No ei ni. Helvetin masentavaa. Mutta, mä voin aina rikastua häikäisemällä ihmiset kirjotustaidoillani."

*scribbling*

It was cold as fuck and the wind blew bitingly through any kind of layers of clothing. There was snow everywhere, here and there spotted with yellow from dog piss.
"Fuck this," Devain thought bitterly, "I'm going back to Jamaica."

Pv: "RIGHT NEAR DA BEACH, MON!"
M: "Musta tulee miljonääri."
Steve Hewitt, Placebon rumpali 1996-2007, on vahvistanut uuden bändinsä ja tulevan albuminsa nimeksi Love Amongst Ruin. Esimakua tulevasta pystyy kuuntelemaan hänen viralliselta MySpace-sivultaan, jossa pyörityksessä on clippi kappaleesta So Sad (fade).

Hewittin mieltymysten perusteella voisi olettaa tiedossa olevan jotain Nick Caven tyyliin suuntautuvaa, mutta olettamuksiin ei sovi luottaa; ajattele Jane's Addictionia ja muita 90-luvun rock-bändejä, niin saat jonkinlaisen käsityksen hänen fantastisesta tyylistään.

Kuuntele teaseria toistolla, niin saadaan luvut korkealle!

Ja jos omistat twitter-käyttäjätunnuksen, niin tweettaa Steven linkki uuteen sampleen, liitä käyttäjänimi @stevehewitt09 viestiisi ja hash taggaa se #loveamongstruin.

Annetaan Steven uudelle projektille sama tuki ja omistautuminen aivan kuten teimme hänen Placebo vuosiensa aikana. Joten, levitä sanaa, twittaa, kuuntele So Sad (fade) teaseria ja ahdistele muiden bändien kuuntelijoita jotka saattaisivat pitää Hewittin musiikista.

COMIC MONDAY!Maanantai 23.11.2009 18:21

Kun istuu neljän aikaan aamuyöstä tietokoneella silmät ristissä ja tutkiskelee deviantartia, niin välillä eteen osuu mahtavia löytöjä. Tässä kolme omaksi klassikoksi päätynyttä artistia, joiden tekeleet saa välillä kahvin purskahtamaan sieraimista. Hope you like them too ;)



1. Rimfrost
Link to deviantart: http://rimfrost.deviantart.com/
Main Characters: Maria McMorbid and Rip McScythe.



2. humon
Link to deviantart: http://humon.deviantart.com/
Name: Scandinavia and the World
Main Characters: Sweden, Denmark and Norway.


3. f0xyme
Link to deviantart: http://f0xyme.deviantart.com/
Name: The Adventures of Emo Boy
Main Characters: Emo Boy, Goth Man and Preppy Girl.
"I'm tired of being around men all the time. I'm going to start a band called Skirt with three girls and I'll play the guitar and sing backing vocals in drag. I went window shopping when I was in New York, saw a lot of amazing dresses."
- Brian Molko


Placebon eilinen keikka oli mahtava ja päihitti 2007 vedon, koska silloin oli istumapaikat, meinaten ettei tanssiminen ja yleinen mukana fiilistely oikein toiminut. Mmmh, nyt pääsi pomppimaan ja tanssimaan ja paljon hikisiä ihmisiä ympärillä. Kyllä se on se vaatteisiin tarttunut hajujen kirjo mikä tekee keikan fiiliksen.

Lähdettiin 12.30 ajamaan Ropzumanin kanssa Porista Helsinkiin. Perillä 16.30, pakkasessa jonottamista kaksi ja puoli tuntia, lavan edessä kolmannessa rivissä odottamista päälle kaksi tuntia, parin tunnin upea setti, paitastandille jonottamista n. puolituntia, Porissa takaisin 4.30.

Toisin sanoen oltiin reissussa 16 tuntia, joista kahdeksan kului ajamiseen, seitsemän non-stoppina seisomiseen ja tunti ruokailu-, kahvi- ja tupakkataukoihin.

Roadtrips are The Best Thing Ever.

Siinä Jäähallin edessä jonottaessa tein huomion, että n. 90% Placebon suomalaisfaneista on tyyliä "boheemit runoilijatytöt"; kaikki näytti toistensa kopioilta isojen pipojensa, huiviensa, silmälasiensa, pillifarkkujensa ja tennareittensa kanssa ja meinasi iskeä sama ahdistus kuin sen yhden kerran kun olen Kinossa käynyt enkä pystynyt erottamaan niitä lukuisia bilehile-muijia toisistaan.

Kind of like Hitchcock's "Birds". Extremely spooky.

Voisin valittaa pitkään taas siitä, kuinka kaikki muut on LIIAN PITKIÄ ja laulaa liian äänekkäästi Englantia huonosti ääntäen ja hiukset on liian isoja ja tulee mun suuhun ja kaikilla on pahanhajuista hiuslakkaa. Mutta se on nyt on joka ikinen kerta aivan sama juttu, niin keskitytään keikan loistavuuteen.

Brian oli oma hyvännäköinen itsensä, Stefan oli ajanut hiuksensa siiliksi (luopuen siitä kammottavasta tupeen-näköisestä hökötyksesta) ja Steve oli paidaton tatuoitu ihanuus rumpujensa takana. Stefanin kokohopea puku oli loistavinta ikinä. So, so shiny.

Kolme ekaa vetoa olivat rockimpia otoksia Battle for the Sunilta: For What It’s Worth, Ashtray Heart ja Battle for the Sun. Niistä siirryttiin Sleeping With Ghostsiin, mikä yllätti aikasella soitollaan. Uskomattoman kaunis kappale ja Brian vetää sen aina niin tunteella että olisi pettymys, jos se joskus jäisi kokonaan pois settilistalta.

Tämän jälkeen seurasi Speak in Tongues ja Follow the Cops Back Home, jotka jatkoivat SWG:n rauhallisempaa tunnelmaa. Iisimmän fiilistelyn jälkeen räjähtivät soittoon Every You Every Me ja Special Needs. Hittisuosikkeja, jotka saa yleisön aina ekstaasiin. EYEM:n tahtiin on hyvä tanssia.

Breathe Underwater jatkoi taas kovaa BftS:n meininkiä ja sitä seurasi sujuvasti Because I Want Youn uudelleen sovitus Angkor Watin keikalta. Jokainen Angkor Watin sovituksista on onnistuttu hyvin muokkaamaan rauhallisiksi versioiksi, mutta oli se ihan eri asia kuulla biisi livenä kuin mitä se on DVD:ltä katsottaessa. Kaunis, kaunis kappale. Brian pohjusti sitä infolla ihmiskaupasta.

Twenty Yearsinkin sovitus oli jälleen aivan uusi ja kenties yksi parhaimmista. Erittäin funky.

Ja taas uusinta materiaalia, Julien ja The Never-Ending Why. TN-EW on kestosuosikki ja olin koko ajan toivonut kuulevani Julienin illan aikana, eli toiveiden täyttymyksiä molemmat.

"Now that's it's snowing in your brain even ten will not placate you. This ain't no cure for the pain. This avalanche will suffocate you."

Blind, Devil in the Details, Meds ja Song to Say Goodbye. Olisivat voineet jättää Medsin aikaset hitit vähemmälle ja soittaa vanhempaa materiaalia enemmän, mutta kyllä mulle kaikki kelpaa.

Encoreissa (Mendelssohn), Bright Lights, Special K ja Bitter End. Kaksi jälkimmäistä jälleen kestosuosikkeja ja pada papa padadaa on aina yhtä kiva huutaa.

Toisessa encoress Infra-Red ja Taste In Men. Gay-dance on tainnut jäädä kokonaan historiaan, mutta TIM toimii aina ja on very, very dancable.

Stefan on niin prkln kukko kun se tulee aina siihen aivan lavan reunaan ja työntää pelvistään eteenpäin basson takana ja keimailee. Siitä oikein näkee, kuinka se nauttii siitä kun kaikkien huomio kiinnittyy siihen ja pikkutytöt yrittää nylkyttää sen jalkaa. Irstas, irstas mies.

Ropzu sano, että Steven kapula osui sitä melkein päähän. Kirosin, että miksei se ottanut sitä, mutta se selitti että hysteeriset 16-vuotiaat tytöt on liian kova pala sille.

Olisin halunnu standilta ostaa mukin, kun mun kahdesta kahvikupista toinen on mennyt rikki kahvasta, niin tarttisin korvaajan. Hidasta palvelua siinä kohdin missä olin, niin ne ehti loppumaan. Hommasin sitten julisteen, kun rahatilanne sen verta huono, ettei pysty 25€ paitoihin tuhlaamaan. Voi niitä sitten myöhemmin tilata netistä.

Autoon istuutuminen oli ORGASMISTA. Selkä meni niin kipeäksi tuntien seisomisesta, että pelkäsin etten enää ikinä pääse nousemaan ylös kun viimeinkin istahdin.

Käytiin paluumatkalla syömässä, mun ensimmäinen ruokailuhetki koko päivänä. Ei ollut kyllä mikään järin hyvä vege-pizza, mutta saatiin isot kahvit kaupanpäälle. Ei ole kofeiini sitten maistunut pitkään aikaan niin hyvältä.

Ja kaikkein tärkein: Roadtrip Songs! On se hyvä, että matkakumppanillakin on mahtava musiikkimaku, niin ei tarvitse tapella soitettavista biiseistä. Tässä parhaimmistoa:

White Stripes – Seven Nation Army

Type O Negative – Angry Inch
AFI – End Transmission
Nine Inch Nails – Closer
Maj Karma – Valaiden laulu
Placebo – Battle for the Sun
White Stripes – Blue Orchid
AFI – Sacrilege
Volbeat – Guitar Gangsters & Cadillac Blood

Of Vinyls and EvolutionKeskiviikko 11.11.2009 03:50

"Joisit sinäkin Jouni enemmän sitä viinaa."
"Juonhan mie, mutta ei taho se viina enää nousta päähän. Pitää varmaan sekaantua huumeisiin."


En tiennyt, et vinyylisoittimienkin suhteen löytyy jonkinsortin eksperttejä, jotka tietää kaikesta kaiken ja pystyy pulisemaan niistä ummet ja lammet kielellä, josta ei normitiedon haltsaava ihminen ymmärrä hölkäsenpöläystä. Mutta niitä löytyy ja keskustelupalstakokemus oli yhtä hämmentävä, kuin veljen olan yli rumpalit.net sivuston lukeminen. Toisin sanoen en saanut mitään selkoa asiaan, että mikä olisi hyvä ja suht edullinen soitinvaihtoehto korvaamaan pikkuveljen vanhan, joka on nyt omassa käytössä. Se on meinaten paska; ei soita 7" levyjä loppuun jos kappale on "liian pitkä" (yli 3.5 minuuttia) ja kaiuttimet on sisäänrakennetut ja omaa maailman paskimman äänentoiston. Tuunasin harvinaisen tyylikkäät kuplamuovikerrokset niitten eteen, mutta ei se paljoa auttanut.

Musiikkia, musiikkia. Siinä missä miehet (kyseenalaisten) tutkimusten mukaan ajattelee seksiä joka seitsemäs sekunti, niin mä ajattelen yhtä usein musiikkiin liittyviä asioita (ja vitut, useammin). Bändien ja eri musiikkilajien ympärillä oleva kulttuuri on älyttömän valtava ja siihen saa niin helposti kulutettua kaiken aikansa.

Mä menen aina helvetin vaikeaksi, jos joku sanoo: "oi, ei mulla ole lempibändiä, en mä oikein välitä musiikista". Siis mitä vittua? Koko lause on itsessään ihan luonnoton ja saa vuorostaan taas mut ajattelemaan "ei toi tyyppi voi olla terve, se on varmaan sarjamurhaaja tai jotain".

Mistä helvetistä tollasen ihmisen kanssa edes juttelisi? On tasan kaksi asiaa, joista mä voin puhua tuntikausia ja vielä jopa nauttia käydyistä keskusteluista: musiikki ja elokuvat. Ja, okei, mä olen vuosien saatossa hyväksynyt sen, että suurinosa ihmisistä on täysin tietämättömiä elokuvien maailman suhteen, mutta jos jätetään musiikkikin pois, niin käy huone aika hiljaiseksi.

Elän mä silti niin paljon erilaisemmassa maailmassakin kuin mitä monet muut. Kolme vuotta ammattikoulussa kuuntelemassa keskusteluja meikeistä, Lacoste-kengistä, uusista laukuista (Sokkarista, ei tää ollut ku seitkyt euroo), suomirapista , Kinosta, Lalliksesta (siel esiintyy Cheek!), kuka on milloinkin "ihan huora muija" ja kuka ei, keskusteluja evoluutioteoriasta ("Kyl mä uskon, et Jumala loi maailman, ku jos evoluutio pitäs paikkansa, niin millai mitään apinoita tai krokotiilejä vois enää olla, ku eiks niittenkin pitäs olla sit kehittynyt?") ... Oikeasti.

Mä en ole oikein varma, että mikä tässä on pointtina tai johtopäätöksenä. Kaiketi se, että edellä mainitun lainauksen pitäisi olla tarpeeksi suuri syy alkaa kontrolloimaan sitä, että kuka saa synnyttää/siittää mukuloita.
Ja jos ihmiset on kiinnostunut eri asioista kuin mä, niin ne on automaattisesti sarjamurhaajia. Period.

Can I join in the after-party orgy?Perjantai 06.11.2009 05:07

"Okay, and the winner is..."
"The winner is, best alternative act..."
"PLACEBO!"



*heiluttaa party-huiskua* Fuck, toi oli niin "in your face!". Itekin olin skeptinen ja mietin "vitut, Muse sen kuitenkin voittaa". Mukavaa, että EUROPE Music Awardsissa voittaa joskus joku eurooppalainenkin bändi.

Kyllä, mä oikeasti pompin istueltaan siinä sohvalla. Ja kiljahtelin. Nolosti.

Brian: "Say hi, Steve!"
Steve: "Hi!"
Brian: "He's from America, he's very excited."

Steve on niin helvetin Sunshine, aivan ihanan hymyilevää sorttia. Ja Molko jaksaa kiusoitella sitä, oli tilanne mikä tahansa.

Brianin ja Peten pitäisi ruveta kaveeraamaan, molemmat lyhyempää sorttia, säästysivät niskakivuilta. (Ja tietysti tämä väännetään slashiksi. Ei saa tukehtua maitoonsa.)

Repeilin Katyn Kanye läppää ihan helvetisti. Ja Beyoncen esitys oli huono. Biisin miksaus? Esityksen lopetus? C'mon. En muutenkaan erityisesti nauti katsella ihmisiä, jotka myy "musiikkia" alastomuudella, mutta toi nyt oli jo kokonaisuudessaan surkeaa.

Oi, voi helvetti, Hasselhoff! Mies oli todellakin käyttänyt hyväkseen ilmaista baaria. Tää oli käänteinen Winehouse-tilanne; Amy menee mykäksi, David pulisee kuin lähikapakan mukavampi juoppo.

Ja Bono. Bono, Bono, Bono. There's an anniversary for the Fall of the Berlin Wall? Bono The Super Saint will be there to mark the day!

Tässä vaiheessa voisi kysyä, että miksi helvetissä mä katson MTV:n palkintogaaloja, kun 95% esiintyvistä/ehdolla olevista/palkintoja jakavista ihmisistä edustaa musiikkia, josta mä en välitä.

Voihan sitä kysyä.

Mutta siis, Placebo, voitti. Aivan mahtavaa!

Halloween 2009Sunnuntai 01.11.2009 17:36

"Candy apples and razor blades
Little dead are soon in graves
I remember Halloween
"

Eilen oli mahtia. Porukkaa tuli hyvin paikalle ja olin aivan haltioissani, että niin moni oli jaksanut pukeutua ja panostaa asuihinsa. Stressaan jo valmiiksi ens vuoden takia, koska tykästyin niin paljon tämän kertaiseen asuuni, etten oikein tiedä mitä seuraavaksi keksis.

Saatiin boolit hyvin tuhottua ja suklaaleivokset meni kaupaksi. Ei ollut onneksi ketään musiikkinatsia paikalla sotkemassa mun tarkoin valittua ja järjestettyä mix CD:tä.

Miten kävelin Kaapista kotiin pelkät verkkosukkikset jalassa? No idea. Aamusti paniikki, et muistinko ottaa piilarit pois (muistin). Lakanat ihan punaset tekoverestä ja näytin pahoinpidellelty kun hiuksissa ollut tahna oli kovettunut punasiksi paakuiksi.

Nyt on krapula ja sormet ei toimi yhteen aivojen kanssa. Ihan hullua yrittää kirjottaa.

Tuli paljon otettua kuvia, niitä esille ja osallisille jakoon kunhan saan taas kameran kaveeraamaan tietokoneen kanssa.


THE ULTIMATE HALLOWEEN MIX CD
By Melina

Rob Zombie – Call of the Zombie
White Zombie – I, Zombie
AFI – Halloween
Misfits – I Turned Into a Martian
Tiger Army – Nocturnal
Danzig – Not of This World
Rob Zombie – Superbeast
HIM – Your Sweet Six Six Six
Volbeat – Mr. And Mrs. Ness
Type O Negative – Black No. 1
Rob Zombie – Dragula
Son of Sam – Evernight
Rob Zombie – How to Make a Monster (Kitty’s Purrrrformance Mix)
Tiger Army – Incorporeal
AFI – The Boy Who Destroyed the World
Marilyn Manson – This is Halloween
Rob Zombie – Living Dead Girl
Tiger Army – Power of Moonlite
AFI – Totalimmortal
Tiger Army – True Romance
Metallica – Die Die My Darling
HorrorPops – Kiss Kiss Kill Kill
Type O Negative – Halloween In Heaven
Misfits – Dig Up Her Bones
HorrorPops – Hitchcock Starlet
Misfits – Mommy, Can I Go Out and Kill Tonight?
Tiger Army – Moonlite Dreams
Son of Sam – Purevil
Misfits – Skulls
Megadeth – You’re Dead
Misfits – Astro Zombies
Misfits – We Bite
Bauhaus – Bela Lugosi’s Dead
Misfits – Braineaters
Tiger Army – Last Night
Fear – Fuck Christmas
Ramones – Pet Sematary
AFI – Demonomania
AFI – Last Caress
Buffy the Vampire Slayer Theme Song
Earshot – Headstrong
Evanescence – Even in Death
Trapt – My Little Box
Jay Gordon – Slept So Long
Korn – Dead Bodies Everywhere
Gerard McMann – Cry Little Sister
Static-X – Cold
Wayne Static – Not Meant for Me
Stephen Sondheim – Epiphany
The Cure – Burn
Tiger Army – Oogie Boogie’s Song
VNV Nation – Darkangel

I prefer Fleshlights Pt. IIPerjantai 30.10.2009 01:06

Fleslight



And here I was worrying 'bout the amount of breasts when really I should be depressed by the lack of cock...

Aw, fuck it.Lauantai 24.10.2009 14:47

Kaverin tuparit.

Olvia, punkkua, boolia.

Tilataksilla Kaappiin.

Kahden euron kolikoilla biisejä soimaan jukeboxista; Tiger Armya, Rancidia, NINiä jaaa...jotain. Joy Divisionia? NOFXia, ehdottomasti.

Käteisvarat palamaan tiskillä.

Porukkaa ihastuttavat puna-valko raidalliset tötsät päässään juhlimassa kolmekymppisiä.

Kaverin sammuminen.

Taksilla veljen luokse.

Nukahtaminen sohvalle CD-soitin ja telkkari päällä.

Herääminen yhdeltätoista.

Krapula.

Placeboa.

Olvia ja punkkua vielä jäljellä. Rahaa ei niinkään.

Viiden tunnin päästä töihin.