IRC-Galleria

Guttersniper

Guttersniper

https://soundcloud.com/lokkijay

Selaa blogimerkintöjä

KHOL-miitti (26.2)Tiistai 08.02.2011 00:24

No niin, rakkaat Kaikki huumeet on laillistettava -yhteisön jäsenet. On jälleen tullut aika järjestää miitti, jossa käsiteltäisiin toimintaamme ja sen laajentamista.

Päivämääräksi on alustavasti ehdotettu helmikuun 26. päivää, joka siis olisi lauantai. Olisi hyvä, jos tämä saataisiin sopimaan mahdollisimman monelle. Näillä näkymin Helsinki olisi useimmille varteenotettavin tapaamispaikka. @Sunking voisi jälleen kysellä Sosiaalikeskus Satamaa käyttöömme miitin ajaksi, mikäli paikka on vielä voimissaan. Sinne pääsisi suhteellisen vaivattomasti esimerkiksi metrolla. Ehdotan myös ainakin pienimuotoisten jatkojen pitämistä siellä, missä parhaiten sopii!

Ilmoittakaa tähän merkintään, mikäli olette kiinnostuneita tulemaan miittiin. Uusia kasvoja olisi myös mukava nähdä, joten rohkeasti vain mukaan meininkiin!

Lista ilmoittautuneista:

@Guttersniper
@Introvertigo
@herääntymä
@Schattenjäger
@tigers
@Ilviselvä
@SunKing

Mahdollisesti ilmaantuvat:

Ajankohtaisena kysymyksenä voisimme yhdessä pohtia muun muassa sitä, tulisiko toimintaamme laajentaa Facebookiin, koska siellä tavoittaisimme huomattavasti kattavamman kohdeyleisön. Meillä on siellä jo oma ryhmämme, mutta aktiivisuutta ei ole juuri minkään vertaa. Tämän lisäksi Facebookissa on helpompaa sopia tapahtumia tavalla, jolla kaikki ryhmän jäsenet sen huomaisivat. Gallerian kautta informointi ei pelaa läheskään yhtä hyvin. Muutama aktiivijäsen on vahingossa missannut miitin, koska ei ole hetkeen muistanut käväistä katsomassa yhteisön kommentteja ja jäsenten blogeja. Pääpainon siirtäminen aikamme suurimpaan sosiaalimediaan tuntuu siis ainakin keskustelun arvoiselta.

Tarkempaa tietoa miitistä ja yhteisön toiminnasta saa esimerkiksi meikäläisen kautta. Suosittelen jokaista myös ottamaan puhelinnumeroni (0405165089) ylös, jotta voi tarpeen tullen kysyä suunnistusohjeita ynnä muuta. Pyydän kaikkia ilmoittamaan, mikäli tästä merkinnästä puuttuu jotain tärkeää.

Arvostelu: The AristocratsTiistai 11.01.2011 04:02



Ohjaus: Paul Provenza & Penn Jillette (2005)
Kirjoittaja: Joonatan Laihi (10.1.2011)

Millainen on dokumentti, joka ei sisällä seksiä saati väkivaltaa, mutta saa elokuvatarkastamon vasaroimaan takakantta K18-leimasimella? Paul Provenzan debyyttiohjaus käsittelee antihumoristista ikivitsiä, joka on jo 1800-luvun puolivälistä alkaen murtanut yhteiskunnallisia tabuja. Dokumentti koostuu pitkälti haastatteluista ja on puskettu ulos suhteellisen pienellä budjetilla, mutta haastateltaviksi on saatu sata maailmanlaajuisesti tunnettua vitsiniekkaa aina Lewis Blackista Whoopi Goldbergiin.

Mistä tässä vitsissä sitten on kyse? Tyypillisimmillään se alkaa miehestä, joka marssii ylpeänä kykyjenetsijän toimiston ovesta sisään kertomaan täysin uudenlaisesta perhe-esityksestään, joka saa jokaisen katsojan haukkomaan henkeä. Kykyjenetsijän mielenkiinto herää, ja hän tiedustelee mieheltä esityksen sisältöä. Tämän jälkeen vitsi siirtyy osaan, joka sisältää runsaasti tabuina pidettyjä asioita. Dokumentissa haastatellut koomikot tunkevat miehen esityksen täyteen törkeyksiä, joihin sisältyy muun muassa ulosteella, virtsalla, verellä, oksennuksella ja siemennesteellä läträilyä, eläimiin ja kuolleisiin sekaantumista ja lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Loppuosassa täysin järkyttynyt kykyjenetsijä kykenee juuri ja juuri kysymään esityksen nimeä, johon mies vastaa sivistyneellä äänellä ”Aristokraatit.”

Tämä varmastikin jättää lukijan möllöttämään näyttöä miettien, että mitä osaa vitsistä ei nyt tullut ymmärrettyä. Kyseenalaisen sisältönsä lisäksi antikliimaksiin perustuvaa rakennetta on kritisoitu kautta aikojen. Vitsiä itsessään ei edes pidetä millään tavalla hyvänä saati mielenkiintoisena. Juju piilee kuitenkin siinä, että Aristokraatteihin viitatessaan koomikot puhuvat nimenomaan rakenteesta, johon on todella helppo heittäytyä mukaan ja improvisoida vitsistä täysin uudenlainen. On yllättävän kiehtovaa katsoa, kuinka äärimmäisyyksiin koomikko uskaltautuu härskiydessä kurottamaan. Vitsi voi kestää jopa kymmeniä minuutteja ja yltyä aina vain vastenmielisemmäksi. Provenza nojaa ohjauksessaan vahvasti juurikin koomikoiden uniikkeihin tyyleihin demonstroida, mistä Aristokraateissa on kyse.

Jokainen vitsiä kertova henkilö muovailee siitä omanlaisensa. Esimerkiksi George Carlinin versiossa kykyjenetsijälle saapuva mies puhuu esityksessä tapahtuvista törkeyksistä ikään kuin ne olisivat täysin arkipäivää. Robin Williams taas sävyttää vitsiä tuoden siihen kokonaan uuden osan. Mitä tapahtuu, kun korttitaituri ja miimikko ottavat Aristokraatit repertuaariinsa? Entäpä silloin, kun vitsin keskiosan tabut ja loppuosan sivistyneisyys vaihtavatkin paikkaa? Jotkut koomikot riistävät kaiken tarttumapinnan ja tulkitsevat vitsin idean olevan juurikin sen kuvottavuudessa ja merkityksettömyydessä. Juuri nämä asiat tekevät dokumentista yllättävän kiehtovan. Kaikista pisimmän korren vetää kuitenkin Gilbert Gottfriedin hengästyttävän hauska ja väkevä tilitys, jonka hän esitti vuonna 2001 suorassa lähetyksessä epäonnistuttuaan yrityksessään vitsailla syyskuun 11. päivän tapahtumista.

Suosittelen The Aristocratseja kaikille, koska se on dokumentti täynnä pulppuavaa ja taidokasta improvisaatiota ihmismielen vaietuista syövereistä, jotka huutavat komiikan kautta muistutusta olemassaolostaan. Tabut ovat elävä esimerkki siitä, että olemme lukinneet jotain olennaista sisällemme. Jostain tämän patoutuman on kuitenkin ajan kanssa pakko purkautua ulos, mistä uskoakseni syntyi tämä viisas sananlasku: Ei ole mitään niin pyhää, ettei sille voisi nauraa.

Huumeongelma: PorttiteoriaKeskiviikko 17.11.2010 08:27

Lukekaa, kuinka porttiteoria kumoutuu! Muistakaa myös antaa palautetta joko tänne tai sitten blogiin!

KHOL-miitti!Sunnuntai 07.11.2010 17:04

Kaikki huumeet on laillistettava - yhteisön miitti lähenisi. Luultavasti se pidettäisiin ensi viikolla.

Näillä näkymin miitti on 13. päivä tätä kuuta. Paikaksi ehdotan Helsinkiä. Tiloja ei välttämättä taaskaan tarvitse varata, mutta eipä siitä ongelmaakaan muodostuisi.

Sosiaalikeskus Satamaa olisi ehkäpä mahdollista vuokrailla, koska siellä on oleskeltu aikaisemminkin.

Voin toimia yhteyshenkilönä.

040 5165 089 on puhelinnumeroni, mikäli herää kysymyksiä tai ehdotuksia. Tekstiviestillä meikäläisen tavoittaa arkena parhaiten, mutta toki voi soittaakin.

Reittiohje: Mikäli saamme Sataman käyttöömme lauantaiksi, on metron ottaminen Kalasatamalle kaikista helpoin tapa saapua perille. Lisätietoa sijainnista saa ja pitää kysyä! Mikäli emme saa Satamaa käyttöömme, niin kokoontuminen vaikkapa asematunnelissa onnistunee.

Aiheita, joita voisimme käsitellä:

  • Toiminnan jatkaminen
  • Blogia sekä foorumia koskevat asiat (kirjoittajien hakeminen, mainostaminen ja muu levittäminen)
  • Tehdyn laillistamisadressin tarkasteleminen

Tapahtuman jälkeen voisi taas pitää jatkoja. Helsinkiin siis jäätäisiin muutamaksi tunniksi syömisen ja juomisen merkeissä. Lisää ehdotuksia?

Mikä päivä teille parhaiten sopisi? Pistäkää kommenttiosuuteen infoa osallistumisestanne.

Ilmoittakaa, jos tästä lyhyestä merkinnästä puuttuu jotain tärkeää infoa.

--


Tässä Reason-lehden toimittaja Jacob Sullumin kirjoittama teksti, jonka päätin suomentaa.

Jacob Sullum | 6. Lokakuuta 2010

Alle kuukauden päästä (2. marraskuuta) Kalifornian osavaltion kansalaisten on aika päättää kannabiksen laillistamisesta osavaltion sisällä (Esitys 19). Laillistamisen vastustajat ovat epätoivossaan laittaneet toivonjyvänsä täysin järjettömiin argumentteihin. Koska kannabiksen käyttäjien tuomitseminen rikollisiksi on täysin vailla minkäänlaista vakuuttavaa oikeutusta, ovat vastustajat yrittäneet harhauttaa äänestäjien huomiota muutamalla savusillillä. Tässä viisi haisevinta:

1. Esitys 19 ei kasvattaisi verotuloja, koska kaikki kasvattaisivat omat kasvinsa

Lakialoite sallisi pienten kannabismäärien (alle 28 grammaa) hallussapidon sekä kasvattamisen kotikäyttöön noin 2,3 neliömetrin alueella. Osavaltio voi antaa erinäisistä syistä luvan hallussapitää ja kasvattaa kannabista tavallista enemmän, esimerkiksi laillista liiketoimintaa varten. Vaikka ihmiset eivät tyypillisesti kasvata tupakkaa tai tee omia alkoholijuomiaan, olisi kannabis poikkeus siksi, että sen valmistaminen "helppoa ja halpaa" USA:n huumetsaarien mukaan. Oluen tekemistä voi kuitenkin myös sanoa "helpoksi ja halvaksi", mutta silti valtaosa ihmisistä (mukaanlukien oluenpanijat itse) ostaa oluensa kaupasta, koska siellä tarjonta on useimmiten luotettavampaa ja vaihtelevampaa kuin kotipanimolla. Mikäli vielä otetaan huomioon kotipanimoon uhrattava aika, rahamäärä ja työ, on kaupasta ostaminen yksittäiselle kuluttajalle keskimäärin halvempi vaihtoehto, vaikka siitä joutuukin pulittamaan veroja.

2. Esitys 19 tekee kannabiksen käytön juuri ennen rattiin astumista "täysin lailliseksi"

Näin väittää laillistamista vastustavan järjestön johtaja Ron Allen, joka on myös Sacramenton "Greater Solomon Temple Community"-kirkon piispa. Lakialoite ei kuitenkaan millään tavalla muuttaisi Kaliforniassa vallitsevaa lakia, joka koskee päihtyneenä ajamista - tarkemmin ottaen sen jyrkkää kieltämistä. Tämän lain - joka pätee kaikkiin psykoaktiivisiin aineisiin alkoholia lukuunottamatta - soveltaminen edellyttää luonnollisesti todistusaineistoa sekä ajokykyyn vaikuttavan päihdeaineen käytöstä että havaitusta ajokyvyn puutteesta.

3. Esitys 19 antaa työntekijöille "täyden oikeuden" käyttää kannabista töissä

Näin sanoo Los Angeles Daily News, mutta lakialoite itsessään pitää sisällään täysin päinvastaisen väitteen: Esitys 19 nimittäin säilyttää työnantajan oikeuden ja vastuun kieltää kannabiksen polttaminen työaikana. Tarkemmin sanottuna siis näin:

"(Proposition 19) Maintains an employer's right to address consumption of marijuana that affects an employee's job performance."

4. Esitys 19 tulee johtamaan "regulatiiviseen painajaiseen."

The Sacramento Bee ja lukuisat muut sanomalehdet näkevät "sääntöjen rikkomisen" johtavan useiden osavaltioiden kontrolloimattomaan myyntiin ja siksi julistavatkin, että "kannabista koskevien lakien tulisi täysin samanlaisia, kuten ne ovat alkoholin suhteen." Ainoa ongelma tässä argumentissa on se, että osavaltioiden väliset lait alkoholista eivät ole yhteneviä, ja tämän on huomannut jokainen, joka on yrittänyt ostaa keskiyön jälkeen olutta Los Angelesin La Cienega Boulevardin "väärältä puolelta." Alkoholia koskevat lait ympäri Yhdysvaltoja ovat hyvinkin vaihtelevia. Jotkut osavaltiot sallivat jopa piirikuntien, kaupunkien ja kaupunginosien äänestämisen "raittiiksi."

5. Esitys 19 on perustuslain vastainen

Yhdeksän DEA:n johtajaa väittävät lakialoitteen olevan ristiriidassa liittovaltiollisen huumelain kanssa, joka siten johtaisi siihen, että lakialoite olisi ristiriidassa nk. "Supremacy Clause"-lausekkeen kanssa, joka kuuluu näin:

"...tämä Perustuslaki, joka astuu tästä hetkestä lähtien voimaan, tulee olemaan valtion korkein laki."

Korkein oikeus on ylläpitänyt kansallista kieltolakia, vaikka sitä sovelletaankin vain osavaltioiden sisäiseen kannabiksen kasvattamiseen ja hallussapitoon. Tämä kieltolaki ei kuitenkaan ole ristiriidassa sen kanssa, että osavaltioita vaaditaan säätämään omat rangaistuksensa Yhdysvaltain kongressin luomista rikoksista. Tämä argumentti on vain DEA:n äärimmäisen kapea-alainen tulkinta siitä, miten liittovaltion viranomaiset voivat "säännöstellä kaupankäyntiä tiettyjen osavaltioiden kesken" Liittovaltion viranomaisten toimivallan rajat tulevat vastaan, mikäli he yrittävät soveltaa kansallista kieltolakia osavaltion sisällä hyväksyttyyn lakiin. Tämä on hyvä asia, sillä vapaus kokeilla erilaisia toimintaperiaatteita on yksi federalismin pääeduista.

Mikäli vastustajien maalailemat kauhuskenaariot käyvät toteen, tulevat muut osavaltiot oppimaan Kalifornian esimerkistä. Mikäli eivät, niin sekin tulee olemaan valaiseva kokemus, minkä vuoksi DEA ja muut "huumesotilaat" yrittävätkin määrätietoisesti tuhota tämän lakialoitteen.

---

Alkup. teksti:

Pot Prohibitionist Prevarications
- Five whoppers told by opponents of California's marijuana legalization initiative
Kannabiksen laillistaminen Kaliforniassa saa jännitystä, kun kummankin puolen edustajilla on todella päheät nettisivustot.

Laillistamisen puolustajat
Laillistamisen vastustajat


Sitten asiaan.

Vastustajien sivustolta löytyy kyllä niin uskomatonta paskaa, ettei mitään rajaa. Vaikka puolustankin laillistamista, ei minulta nyt kuitenkaan objektiivinen katsantokanta puutu. Puolustajien sivulta en löydä erityisen huonoja argumentteja, mutta vastustajien sivustolta löytyi tämä:

"Initial polling shows Proposition 19 will fail. A recent statewide Field Poll shows California voters rejecting Proposition 19 with 48% voting "No" and 44% voting "Yes"."

Eihän siinä mitään, että FAQ-kohdassa siteeraa 12 tutkimuksesta yhtä, joka ennustaa laillistamisen epäonnistuvan. On se mielenkiintoista, kuinka valmiita tuollaiset vastustusryhmät ovat valehtelemaan.

Miettikääpä:

10 tutkimusta ennustaa laillistamisen onnistuvan
2 tutkimusta ennustaa laillistamisen epäonnistuvan

Vastustusryhmä on siteerannut vain kahta näistä tutkimuksista - tietenkin niitä, jotka ennustavat epäonnistumista. Kuinka rehellistä. Vaikka itse puolustankin laillistamista, en kuitenkaan sorru idioottimaisuuksiin ja katso asiaa oman henkilökohtaisen agendani lävitse.

Lähetin kyseiselle järjestölle mielestäni oikein rehellisen ja asiallisen sähköpostin.

Name: Joonatan
Message subject: About your FAQ

"In your FAQ you say that initial polling predicts the failure of Proposition 19.

It has come to my attention that there are others polls about this very issue, and the vast majority of them predicts that the proposition will pass instead of failing. Here, take a look.

http://en.wikipedia.org/wiki/California_Proposition_19_(2010)#Polls

Did you know about these other studies? I'm hoping to hear from you soon.

Sincerely,
Joonatan"

Vastausta innolla odottaen. Allaolevaan kommenttiosioon voi heittää privassa tai julkisesti omia ehdotuksiaan/ennustuksiaan vastauksen laadusta.
Lue lisää aiheesta täältä! Kommenttia on lupa laittaa. Historiallisia hetkiä tiedossa.

Elokuva-arvostelu: InceptionTiistai 21.09.2010 21:08

Minua pyydettiin kirjoittamaan Inceptionista elokuva-arvostelu Kino Kaiulle. Tässä tämä nyt sitten on!



Ohjaus: Christopher Nolan
Julkaisuvuosi: 2010


Pääosissa:
Leonardo DiCaprio,
Ken Watanabe,
Joseph Gordon-Levitt,
Marion Cotillard,
Ellen Page,
Tom Hardy,
Cillian Murphy,
Tom Berenger
Michael Caine


Christopher Nolan osaa hämmentää katsojaa kerta toisensa jälkeen. The Dark Knightissa katsojan naamalle paiskottiin jatkuvalla syötöllä moraalisia dilemmoja, jotka paljastavat kaikkein rohkeimpienkin ihmisten joustavan jopa voimakkaimmista periaatteistaan selviytyäkseen. Vaikka pahikset saadaankin kuriin, ei kukaan tunnu voittavan. Yhteiskunta jää parhaimmillaankin vain kauhun tasapainoon, jota taas pian horjutetaan. Tähän on kuitenkin tyytyminen epätäydellisessä maailmassa, ja juuri tämä tehokeino saa aikaan omalaatuisen tunnelman, johon harva ohjaaja pystyy. Maailmankuvien repiminen palasiksi on jotain, josta Nolan selvästikin nauttii. Nyt hän päätti tehdä elokuvan, jossa yleisö heitetään keskelle psykedeelistä epätodellisuutta, ja ihmismielen arkkitehtuurin hauraus ja karuus näyttäytyvät kaikista väkevimmissä ääripäissään.

Tarinassa seurataan Dom Cobbin (DiCaprio) ja hänen työryhmänsä arkielämää, johon kuuluu ihmisten alitajuntoihin tunkeutuminen ja heidän ajatustensa anastaminen unimaailman kautta. Kuva todellisuudesta on kuitenkin helppo menettää, mikäli toimenkuvaan kuuluu jatkuva vieraileminen toisten ihmisten päiden sisällä. Elokuvan visuaalinen ulosanti on tämän mukaista. Inceptionin miljöö on surrealistinen sekoitus faktaa ja fiktiota, ja asiat vaikuttaisivat olevan jatkuvasti hieman enemmän kuin vähän vinksallaan. Cobbin ja työtovereiden elämä ei juurikaan helpotu vastaanottaessaan uudenlaisen tehtävän, josta suoriutuakseen heidän onkin varastamisen sijaan istutettava ajatus ihmismieleen. Nolan on selvästikin lukenut tieteellisiä tekstejä ideoiden ja ideologioiden juurtumisesta tajuntaan ja lisännyt mukaan juuri sopivasti tieteen rajoja rikkovia koukkuja. Susan Blackmoren vaikutusta elokuvan juoneen vaikea sivuuttaa, eikä tämä ole missään nimessä heikkous. Elokuvateollisuus kaipaa aina paikkoja, joissa vain harva on edes mielessään käynyt.

Tärkeintä on kuitenkin olla tietämättä liikaa siitä, mistä on kysymys, ja tämän asian Inceptionin markkinointiryhmä ottikin erinomaisesti huomioon. Ensimmäinen virallinen katsaus elokuvaan trailerin kautta jätti niin mahdottoman paljon arvaamisen varaan, että kukaan ei näyttänyt tietävän mitään muuta kuin sen, että pian on luvassa jotain nyrjäyttävää. Mitä lähemmäs julkaisupäivää päästiin, sitä enemmän oli kaikkialla havaittavissa silmiinpistävää markkinointia, joka ei kuitenkaan paljastanut yhtikäs mitään.

Inception on kuitenkin ympärillään pyörineen hypetyksen arvoinen. Se on taiteellinen mikstuura draamaa, jännitystä, tiedettä ja mielen filosofiaa, joka havainnollistaa alitajuntamme olevan voimakkaimpia tuntemiamme asioita. Aivomme näyttäisivät nykytiedon mukaan olevan melkoisia harhakuvageneraattoreita, ja Nolan onnistuu jokaisessa elokuvassaan tuomaan tämän esille tavalla, joka ei kuitenkaan poista viihteellistä painoarvoa. Tunnelma kiehtovissa, mutta armottomissa unimaailmoissa on tiivis todellisuuden rajojen alati hämärtyessä ympäriltä.

Näyttelijöistä ei voi sanoa muuta kuin sen, että hommansa hoitavat vallan mainiosti. Erikoismaininta menee kuitenkin Joseph Gordon-Levittille, joka ajoittain suorastaan varasti valkokankaan persoonallisella ja eloisalla roolisuorituksellaan. Sokerina pohjalla Hans Zimmerin loihtima orkesterimusiikki luo unimaailmalle juuri sopivan mahtipontisen atmosfäärin.

Tiivistettynä voisin sanoa Inceptionin olevan aivonystyröitä hierova, viihdyttävä ja henkeäsalpaavan kaunis elokuva. Tätä modernia mestariteosta voin suositella erityisesti sellaisille todellisuuden kartoittajille, jotka nauttivat sekä palapelin muodostamasta kokonaiskuvasta että jokaisen yksittäisen palasen loksahtamisesta paikalleen.


- J.Laihi

Hope Can WaitTiistai 21.09.2010 17:54

Tässä maistiaista uudesta sävellyksestäni, enjoy! <3 Palautetta olisi kiva saada. :P
#1. Mielialasi muovaa muistojasi

Hyvin usein näemme televisiosta tai kuulemme radiosta vanhemman ikäluokan edustajan, joka paasaa siitä, kuinka ennen vanhaan asiat olivat paljon paremmin. Tiedäthän -- silloin kun hän oli lapsi, kaikki olivat rehellisiä, tekivät kunnolla töitä ja välittivät toisistaan. Ei ole mitään väliä, kasvoiko tämä vanhus holokaustin aikana, tai sillä että hänen isoisänsä sanoi täsmälleen samoin vanhuksen vielä ollessa nuori. Tämä herra tietää muistavansa ajan, jolloin kaikki oli loistavasti.



“Juniori... silloin kun minä olin nuori, ihmiset olivat kohtuullisia toisilleen!”


Tätä kutsutaan positiivisuusvaikutukseksi (jälleen kerran, parempaa suomennosta voi ehdottaa). Hyvät muistot tuppaavat jäämään mieleesi voimakkaampien yksityiskohtien kanssa, kun taas negatiiviset muistot haalistuvat.

Meillä kaikilla luultavasti on ailahtelevan luonteen omaava ystävä, joka on eri mieltä edellisen väitteen kanssa. Tai ehkäpä me itse olemme tämä tämä ihminen. Paljastuukin, että tämä prosessi ei toimi masennuksesta kärsivillä ihmisillä. He eivät muista voimakkaita muistoja juuri mistään, vaan tämä korvautuu epämääräisellä muistikuvalla, jonka mukaan kaikki on jatkuvasti vain ponnetonta, koska heidän elämänsä ”on perseestä”.





Mielialasi vaikuttaa muistiisi joka tapauksessa riippumatta siitä, kärsitkö depressiosta. Jos olemme allapäin, muistamme kaikkien aikaisempien kokemuksiemme olevan kehnoja, tai sitten muistamme todennäköisemmin kaikki negatiiviset asiat. Kun olemme surullisia, emme muista kuinka hauskaa meillä olikaan omissa syntymäpäiväjuhlissamme – muistamme pikemminkin sen, että nimemme oli kirjoitettu väärin kakkuun.



“Tämä on pahinta, mitä voi kenellekään sattua!”


Ollessamme allapäin luulemme olevamme masentuneita meitä seuraavien pettymyksien ja surkeiden sattumusten sarjan vuoksi. Todellisuudessa asia on useimmiten päinvastoin. Muistamme vastoinkäymiset, koska masentunut muistijärjestelmämme laittavat ne aitiopaikalle. Tämä kuulostaa ilmiselvältä nyt, mutta odota vain sitä hetkeä, jolloin elämä kenkäisee munille. Silloin edes parhaat ystäväsi eivät saa sinua vakuuttumaan siitä, että ”sä vaan ajattelet asiat nyt niin negatiivisesti”.

Outoa on myös se, että tutkimukset ovat osoittaneet meidän tallentavan asioita mielialamme mukaan. Eli jos olemme vaikkapa onnellisia, niin muistamme suuremmalla todennäköisyydellä juuri niitä asioita, jotka ovat tallentuneet aivoihimme kun olemme olleet onnellisia. Jos siis joku antoi sinulle numeronsa ollessasi masentunut, etkä muista numeroa nyt, niin yritäpä masentaa itsesi uudestaan. Tällä tavoin muistat numeron paremmin (tästä on ihan oikeasti tehty tutkimuksia).



“Suosittelemme huonolaatuista viskiä ja The Curen kuuntelemista!”



Jotta olisimme kykeneväisiä muistamaan jotain, meidän tulee olla oikealla fiiliksellä. Meidän tulee myös olla oikealla fiiliksellä, jotta muisto tallentuisi faktuaalisesti. Ja vielä sokerina pohjalla tallentuvan muiston tulisi olla tarkka, eikä mikään edellämainittu tekaistu tai ”tukahdutettu” tarina. Antaisin teille vielä pomminvarman tekniikan, jolla kykenesitte muistamaan asiat oikein, mutta miksi vaivautuisin? Ette te kuitenkaan sitä tulisi muistamaan.