IRC-Galleria

Rauha. Se loppu. Se loppu hyvin.
Se tyttö alko taas elää, se ei jääny sinne taloon. Kaikki selvis.
Adam oli joku... outo. Se oli jo kuollu... Se oli eläessään laulaja. Kuoli huumeisiin. Ja se yritti viedä sen tytön mukanaan. Mut viime hetkellä, ku se tyttö oli jo lähtemässä sen mukaan, se oli ylittämässä tietä, niiiin sitä rakastava poika huus sen perään, se tyttö kääns päänsä, ja siinä samassa jäi auton alle.

Se tyttö heräs kuitenki koomatilasta, neljän sellasen henkilön ansiosta. Se ja sitä rakastava poika lähti yhdessä pois sairaalasta, eikä se tyttö muista enää mitään.

Viimenen luku meni läpi Adamin näkökulmasta. Se autto sitä tyttöä löytämään tiensä takas elämään.
Se kerto, että se oli seurannu niitä tapahtumia koko ajan. Jossain taivaassa se Adam sitten kulkee, kitaransa kanssa, kissa nimeltä Lulu seuranaan... Se omistaa viimeiset sanansa sille tytölle.

" You don't need to worry about me.
Lately, I've been singing in that little Live House in London.
New melodies crowded my mind, one after another,
and what really makes me happy,
is that i have a new friend listening to me.
I hope someday,
I'll be able to sing them for you again.
Like now, even if my voice can't reach
to where you are...
I continue singing,
while praying your happines.
Like the fading moon,
ruining the darkness,
paling,
these lips...
I sing something
I pray for something


As I lose the sun that is you."



Myönnän. Itkin. :')